Tutkimus: Uskovaa ei motivoi myötätunto

No tätä on tutkittu USA:ssa jossa tukeudutaan enemmän Vanhan testamentin uskoon kuin Jeesuksen opetukseen. Nämä uskovat pelottelevat ja tuomitsevat muita helvettiin ja kadotukseen herkästi, ja usko keskittyykin enempi siihen että voidaan moralisoida ja käskyttää. Euroopassa tai ainakin Suomessa suuri osa luterilaisista on uskovaisia toisella tapaa, tietenkin näitä tuomioänkyröitäkin riittää. Jeesuksen opetuksen luulisi olevan kristinuskon perusta, ja se perustuu hyvään tahtoon ilman hyödyn tavoittelua tai rangaistuksen pelosta toimimista.
Nykyäänhän kristinuskon piirissä on paljon porvareita ja oikeistolainen aate tunnetusti ja tutkitusti turmelee, minkä huomaa myös oikeistouskovien arvoista.

"Tutkijat arvioivat Medical Xpressin artikkelissa, että uskovaisia ihmisiä ohjaa enemmän moraalinen pakko kuin aito huoli toisesta."

Moraalinen pakko voidaan ajatella negatiivisena asiana, joten se ei ole välttämättä hyvä määritelmä. Erilaisten ihmisten aito huoli toisista vaan voi näyttäytyä eri tavalla.

LAHJOITUKSET HYVÄNTEKEVÄISYYTEEN

Tutkimuksessa oli myös todettu, että ei-uskovat tai "vähän uskonnolliset" antavat helpommin rahaa tai ruokaa kodittomille. Suomen kodittomuustilastot ovat tietysti erilaisia kuin Amerikan, mutta omasta kokemuksesta totean seuraavaa:
Seurakunnan kautta tulee annettua rahaa, joka päätyy myös maailman vähäosaisten hyväksi. Muutenkin seurakunnan kautta tulee annettua kohtalaisen paljon rahaa käytettäviksi hyviin tarkoituksiin. Suurella osalla ei-uskovista tällainen lahjoittaminen on huomattavasti vähäisempää, joten ”hyväntekeväisyyshalussa” voi olla suurempi vajaus.

Omassa hyväntekeväisyysantamisessani haluan myös keskittyä antamaan sellaisten järjestöjen kautta, jotka auttavat ihmisiä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Siksi annan suurimman osan lahjoituksistani lähetysjärjestöjen ja vastaavien kautta.

RAHAN JAKAMINEN TUNTEMATTOMILLE

Miten olen valmis jakamaan rahojani muille ihmisille..? Ajattelen niin, että Jumalallakin on sanottavansa siihen, miten rahojani jaan eteenpäin. Siksi en jaa sitä eteenpäin aivan miten tahansa. Arvot vaikuttavat tekemisiin. Jos jakaisin rahaa tuntemattomille ihmisille, niin mihin se raha menisi? Hyviin asioihin vai huonoihin? Tämän pohjalta voin todeta, että tuosta ”rahanjakopelistä” ei pidä tehdä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Vaikka olisi kyse pelissä, niin kyllä siinäkin arvot valintoihin vaikuttavat.
… Mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että jaan silti rahaa vapaaehtoisesti eteenpäin paljon enemmän kuin keskivertosuomalainen.

Väitän kuitenkin, että oikeasti lompakko aukeaa helpommin uskovalla auttamiseen. Sääli ei riitä, vaan teoissa asia punnitaan.

Itselläni on kummilapsia ja autan lähetysjärjestöjen ja Unicefin kautta. Olen tehnyt tätä nuoresta saakka ja väitän jos en olisi uskossa niin en lahjoittaisi satoja euroja kuussa, vaan matkustelisin ulkomailla ja satunnaisesti kun omatunto soimaa, sitten laittaisin keräykseen/auttaisin.

Seurakunnissa on mummeleita, jotka laittavat vähästään auttamiseen ja arvostan heitä.

"Olenkin aina ihmetellyt miksi ei-uskovat ovat moraalisempia ja auttavaisempia ja uskovat useammin tekopyhiä"

Luulen että syynä saattaa olla se että ihminen kääntyy "tosiuskovaiseksi" silloin kun hänellä on kärsivällisyys palanut loppuun maallisen elämän kanssa. Jos ihminen on ajautunut heikkoon tilanteeseen elämässään, ei hänellä ole armoa tämän maailman hyväosaisia kohtaan jos häntä ei ole autettu. Jos häntä autetaan, uskoo hän että kaikki on tapahtunut Jumalan armosta. Jos ihminen ei ole kääntynyt "tosiuskovaiseksi", saattaa ihmisessä tällöin olla armollisuutta, mutta jos omat vanhemmat ovat opettaneet ihmisestä kylmän tätä maailmaa kohtaan, saattaa ihminen toimia vanhempien oppien pohjalta.

Raamattu on ristiriitainen monen asian suhteen. Siellä kehoitetaan auttamaan lähimmäistä ja rakastamaan vihollista. Silti Raamattu ohjaa ihmistä myös siihen ettei ihminen välittäisi muista kuin Jumalasta tai kristityistä.

Se on minusta täysin sattumankauppaa auttaako jotain huono-osaista uskova vai ei-uskova. Auttajana lienee usein kuitenkin sellainen joka on itse ollut elämässään huonossa asemassa, mutta ei niin huonossa että hänestä olisi tullut katkera koko maailmaa kohtaan.

Jos katsotaan asiaa toiselta kantilta niin toinen ääripää on aivan yhtä vähän myötätuntoinen.

http://en.wikipedia.org/wiki/Wealth_and_religion
http://www.kaleva.fi/teemat/hyva-elama/elama/tutkimus-rikkaat-alttiimpia-huijauksiin-ja-valheisiin/569414/

Jos uskovaiset ovat köyhiä, niin rikkaat ovat valmiita tuottamaan kärsimystä muille. Kenties rikkaat ajattelevat että tämä on muun yhteiskunnan parhaaksi.

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/tutkimus-aikuiset-valehtelevat-kolmesti-paivassa-/art-1288360317129.html

Jos uskovainen ei saisi valehdella, niin ei mikään ihme jos he ovat katkeria muulle maailmalle jos muun maailman kaikki aikuisen valehtelevat heille jatkuvasti.

---

Voimmeko siis syyttää uskovaisia siitä jos heillä ei löydy sympatiaa muille? :)

En lähtisi syyttämään uskovaisia yhtään mistään. Valtio tai muut tahot ovat ensinnäkin heidät aivopesseet. Jos ihmisellä menee elämässä heikosti, mihin hän voi turvautua? Ei ainakaan yhteiskuntaan joten hän turvautuu Jumalaan.

Ihminen ei voi pärjätä jos muut ihmiset valehtelevat ja tuhoavat yhteiskuntaa tällä tavoin.

Koen tuon aloituksen olevan tosi SUURTA potaskaa, ainakin yleistykset ovat aina tosi typeriä joka suhteessa.

Itse ainakin pyrin päivittäin tekemään siten kun Herra johtaa, jos kadulla tai tuttavapiirissä tarvitse rahallista tai ruoka- ym apua, en ole koskaan kieltänyt apuani, vaan saan siitä suurta iloa, jos voin vaan jotain ihmistä auttaa.

Seurakuntien keräyksiin, puhumattakaan mihinkään muuhunkaan keräyksiin en mielelläni anna rahaa, koska epäilen aina, ettei apu mene sellaisenaan niille, joille ne tahdon antaa, siksi annan vähävaraisille suomalaisille ihmisille, tai juutalaisille suoraan rahan, jotta he saavat avun varmasti ja ilman välikäsiä, jotka ottavat välistä omansa pois.