Hei kaikki tälle palstalle kirjoittavat ja tätä lukevat! Lukiessani teidän suruja ja murheita, muistin oman suruni: äitini ja isäni kuolemat, sairastumiseni, useat leikkaukseni ja niistä johtuvat komplikaatiot, lapseni täpärän pelastumisen varmalta kuolemalta, ystäväni riutumisen vuosi sitten syöpään ja hänen lastensa surun ja masennuksen. Suru on ollut todella suuri ja raskas kantaa, joskus sietämättömän tuskallista. Mutta periksi en ole antanut, vaikka joskus on tuntunut, että ei jaksa enää elää´kaiken kokeman jälkeen. Haluan elää ja kokea kaiken ympärilläni, haluan antaa onnen läheisilleni, sillä en halua heille sitä samaa surua mitä itse olen kokenut.Heidän ilonsa pitää minut hengissä.
Kaikkea sattuu ja se kaikki kuuluu elämään, ei sille mitään voi. Meille on annettu tämä elämä elettäväksi. Jos jäämme suruun tai pelkäämme kuolevamme, emme voi elää ja mikä sen pahempaa kuin elämätön elämä. Silloin kun tuntuu pahalta, pitäisi miettiä mitä kaikkea tämä elämä on. Tämä on myös onnea, kauniita kokemuksia,rakastavia lähimmäisiä, metsän rauhaa ja auringon paistetta kesällä...talven pakkasia ja taivaan tähtiä. Kaikki se onni joka lähellämme on, menetyksistä ja vaikeuksista huolimatta, antaa meille kaikille aiheen elää, ne täytyy vain huomata ja löytää. Surullinen tai elämäänsä väsynyt, ei niitä huomaa, jos ei opeta itseään uudelleen niitä etsimään ja löytämään. Eikä onni ole todellakaan raha ja valta.
Kun ihminen käy sillä rajalla, joka vie joko kuolemaan tai takaisin elämään ja hänelle annetaan mahdollisuus elää, se tekee nöyräksi. Silloin tajuaa mikä merkitys tällä kaikella on. Yhtäkkiä tajuaa kuinka tärkeää on elää, kuinka mahtavaa on kun saa elää. Vaikeaa se välillä on, sen myönnän, mutta ilman vaikeaa ei voi tietää mitä on helppo, ilman surua ei voi tietää mitä on todellinen onni, ilman pettymyksiä et voi iloita onnistumisista ja ilman sadetta ei aurinko lämmitä niin ihanasti niin kuin se tälläkin hetkellä lämmittää. Surra pitää - aikansa, mutta ei siihen saa jäädä olemaan.
Nyt on kesä,nautitaan siitä. Muistellaan menetetyn läheisen, ystävän kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä, katsellaan kuvia ja taiotaan korviimme hänen naurunsa. Katsellaan ja kuunnellaan elämän ääniä, unohdetaan oma huonovointisuutemme, surumme, edes hetkeksi ja annetaan hyvien ajatusten voiman virrata itseemme. Ei anneta periksi!
Vaikka en mikään "uskovainen" ole, olen löytänyt tekstin, joka lohduttaa, auttaa ja helpottaa vaikeina aikoina. Teksti löytyy Raamatusta/ PSALMI 139 Lukekaa se ja lukekaa muitakin Psalmin jakeita, ei tarvitse olla uskossa, että ymmärtää sanojen totuuden.
Osia Psalmista 139:
Herra sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät: sinä ymmärrät minun ahdistukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Minne minä voisin mennä, missä ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä: jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
Ja jos minä sanoisin: " Peittäköön minut pimeys ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi" niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Sillä sinä olet luonut minut, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti: ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Tutki minua Jumala ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
.... Tarkoitus ei ole em. tekstillä ärsyttää, tarkoitus on lohduttaa ja antaa toivoa teille kaikille. Tuota tekstiä lukiessani minulla on lohtu siitä, että vanhempani ja ystäväni ovat hyvässä hoidossa... ja he näkevät enkeleinä minun elämääni, seuraavat sitä,heidän hyvyytensä löytyy minusta, sydämestäni.
Jotenkin lohduttaa kun ajattelee, että jossakin on taivas, jossa kohtaamme jälleen... mutta vasta sitten kun sen aika on, kun tämä elämäni on eletty. Toivottavasti kuolen onnellisena joskus 90-100 vuotiaana, en minä sen enempää toivo :))
Onnellista kesää kaikille!
Kaikkea sattuu ja se kaikki kuuluu elämään, ei sille mitään voi. Meille on annettu tämä elämä elettäväksi. Jos jäämme suruun tai pelkäämme kuolevamme, emme voi elää ja mikä sen pahempaa kuin elämätön elämä. Silloin kun tuntuu pahalta, pitäisi miettiä mitä kaikkea tämä elämä on. Tämä on myös onnea, kauniita kokemuksia,rakastavia lähimmäisiä, metsän rauhaa ja auringon paistetta kesällä...talven pakkasia ja taivaan tähtiä. Kaikki se onni joka lähellämme on, menetyksistä ja vaikeuksista huolimatta, antaa meille kaikille aiheen elää, ne täytyy vain huomata ja löytää. Surullinen tai elämäänsä väsynyt, ei niitä huomaa, jos ei opeta itseään uudelleen niitä etsimään ja löytämään. Eikä onni ole todellakaan raha ja valta.
Kun ihminen käy sillä rajalla, joka vie joko kuolemaan tai takaisin elämään ja hänelle annetaan mahdollisuus elää, se tekee nöyräksi. Silloin tajuaa mikä merkitys tällä kaikella on. Yhtäkkiä tajuaa kuinka tärkeää on elää, kuinka mahtavaa on kun saa elää. Vaikeaa se välillä on, sen myönnän, mutta ilman vaikeaa ei voi tietää mitä on helppo, ilman surua ei voi tietää mitä on todellinen onni, ilman pettymyksiä et voi iloita onnistumisista ja ilman sadetta ei aurinko lämmitä niin ihanasti niin kuin se tälläkin hetkellä lämmittää. Surra pitää - aikansa, mutta ei siihen saa jäädä olemaan.
Nyt on kesä,nautitaan siitä. Muistellaan menetetyn läheisen, ystävän kanssa vietettyjä yhteisiä hetkiä, katsellaan kuvia ja taiotaan korviimme hänen naurunsa. Katsellaan ja kuunnellaan elämän ääniä, unohdetaan oma huonovointisuutemme, surumme, edes hetkeksi ja annetaan hyvien ajatusten voiman virrata itseemme. Ei anneta periksi!
Vaikka en mikään "uskovainen" ole, olen löytänyt tekstin, joka lohduttaa, auttaa ja helpottaa vaikeina aikoina. Teksti löytyy Raamatusta/ PSALMI 139 Lukekaa se ja lukekaa muitakin Psalmin jakeita, ei tarvitse olla uskossa, että ymmärtää sanojen totuuden.
Osia Psalmista 139:
Herra sinä tutkit minua ja tunnet minut. Istuinpa minä tahi nousen, sinä sen tiedät: sinä ymmärrät minun ahdistukseni kaukaa. Käynpä tahi makaan, sinä sen havaitset ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä Herra, et täysin tunne.
Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja laskenut kätesi minun päälleni. Senkaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen, ylen korkea käsittääkseni sen.
Minne minä voisin mennä, missä ei sinun Henkesi olisi, minne paeta sinun kasvojesi edestä?
Jos minä taivaaseen nousisin, niin sinä olet siellä: jos minä tuonelaan vuoteeni tekisin, niin katso, sinä olet siellä.
Jos minä kohoaisin aamuruskon siivillä ja asettuisin asumaan meren ääriin, sielläkin sinun kätesi minua taluttaisi, sinun oikea kätesi tarttuisi minuun.
Ja jos minä sanoisin: " Peittäköön minut pimeys ja valkeus minun ympärilläni tulkoon yöksi" niin ei pimeyskään olisi sinulle pimeä: yö valaisisi niinkuin päivä, pimeys olisi niinkuin valkeus.
Sillä sinä olet luonut minut, sinä kudoit minut kokoon äitini kohdussa.
Minä kiitän sinua siitä, että olen tehty ylen ihmeellisesti: ihmeelliset ovat sinun tekosi, sen minun sieluni kyllä tietää.
Tutki minua Jumala ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso, jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.
.... Tarkoitus ei ole em. tekstillä ärsyttää, tarkoitus on lohduttaa ja antaa toivoa teille kaikille. Tuota tekstiä lukiessani minulla on lohtu siitä, että vanhempani ja ystäväni ovat hyvässä hoidossa... ja he näkevät enkeleinä minun elämääni, seuraavat sitä,heidän hyvyytensä löytyy minusta, sydämestäni.
Jotenkin lohduttaa kun ajattelee, että jossakin on taivas, jossa kohtaamme jälleen... mutta vasta sitten kun sen aika on, kun tämä elämäni on eletty. Toivottavasti kuolen onnellisena joskus 90-100 vuotiaana, en minä sen enempää toivo :))
Onnellista kesää kaikille!
Vastaukset 5
Vanhimmat
LOPETTAKAA NYT JO SAATANASSA SE USKONNON TUPUTTAMINEN IHMISELLE JA ANTAKAA ELÄÄ JA KUOLLA RAUHASSA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tuolla asenteella sinä et kauaa kyllä elä.. pelkäämpä pahoin.. tai jos elät, niin kovin on vaikeaa. Rauha sielullesi!
lohduttavista ajatuksistasi,näin me myös voimme toisiamme lohduttaa, rohkaista kiitos muistutuksesta siitä psalmista. Älä pahoita mieltäsi tuosta edell. viestistä. Hyvää vointia sinulle t, eräs J.T uskova.
Olen aikaisemmin lukenut viestisi ja ajattelin kuinka kauniisti kirjoitat. Läheiseni kuoleman johdosta Surutyötä tehden sain siitä paljon ajattelemisen aihetta.
Kiitos ja hyvää kesän jatkoa sinulle ja kaikille muillekin.
Hei!
Olipa onnellista löytää täältä kiitoksenne. Tulin tuolta pihalta ( kukkapenkkiä rakennan) ja istahdin tähän koneelle huokaisemaan ennen saunaan menoa ... luin terveisenne...tuli oikein hyvä olo.Kiitos :))
Aurinko on paistanut koko päivän ja ilma on helteinen. Löysin pääskysen pesän, jossa asusti muutama poikanen, nyt jo aika isoja. Seurasin kuinka toinen vanhemmista vartioi pesää ja toinen kantoi poikasilleen ruokaa. Kamalaa metakkaa ne poikaset pitivät.. heh :))
Lämmintä loppukesää ja onnellisia hetkiä.