Sosialistien Koiviston, Ahtisaaren, Lipposen, Halosen ajoista.
Miksi pitäisi odottaa kymmeniä vuosia?
Miksi pitäisi odottaa kymmeniä vuosia?
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
palsta
asenne
Tosi surkuhupaista.
Tässä väitöskirjani ydinsisältö lyhyesti. Vielä korostan, että se ei ole asenteellinen, sillä väitöskirjan ei tule olla sellainen:
Koiviston aikana Suomi vapautui Neuvostoliiton vallan alta, sai uudestaan täyden itsenäisyytensä ja siirtyi epädemokraattisesta, despoottisesta yksinvallasta demokratiaan ja parlamentarismiin. Sisäpolitiikassa heti rohkeasti muutosten tielle lähtenyt Koivisto arkaili kautensa alkupuolella irtaantumista edeltäjänsä ulkopolitiikasta, eikä tässä ollut hänelle apua epänormaaleihin menetelmiin mukautuneesta hallituksesta, mutta kautensa lopulla varovainen Koivisto suuntasi Suomen kurssin määrätietoisesti läntttä kohti.
Ahtisaaren aikana Suomi lopullisesti ravisti viiden vuosikymmenen raskaan taakan harteiltaan. Maamme liittyi jälleen aidosti ja kiinteästi Eurooppaan ja omaksui länsimaiset arvot nousten arvostetuksi maaksi maailmalla.
Paavo Lipponen oli myönteisen kehityksen takana ja toteuttajana jo Koiviston kauden loppupuolella ja Ahtisaaren koko kauden ja vielä Halosenkin kauden alkupuolella. Hänen visionsa, tahtonsa ja taitonsa ohjasivat Suomen sisäistä kehitystä ja kansainvälisen asemamme muotoutumista paremmaksi kuin koskaan historiassamme.
Syyttä eivät Ahtisaari ja Lipponen ole tunnetuimmat ja arvostetuimmat nykysuomalaiset mailmalla.
Halosen kaudesta on ennenaikaista sanoa vielä mitään. Ei näytä kovin hyvältä juuri nyt, kun Halosella ei ole sellaista esikuntaa (hallitusta), mikä Ahtisaarella oli koko ajan.
tuohon on täynnä adjektiiveja ja muuta värittelyä.
Tässä väitöskirjani ydinsisältö lyhyesti. Vielä korostan, että se ei ole asenteellinen, sillä väitöskirjan ei tule olla sellainen:
Koiviston aikana Suomi pyrki NeuvostoSuomeksi, mutta myöhästyi Neuvostoliiton hajotessa. Koivisto sai Suomen polvilleen vahvan markan politiikallaan ja vahvisti sosiaaliepädemokraattista, despoottista yksinvaltaa vaatimalla oikeuslaitoksen tuomioihin yksipuolisia tuomiota ja pankkien suosimista oikeudenkäynneissä. Sisäpolitiikassa heti rohkeasti katastrofien tielle lähtenyt Koivisto sekoili kautensa alkupuolella eksyttyään edeltäjänsä ulkopolitiikasta, eikä tässä ollut hänelle apua epänormaaleihin menetelmiin mukautuneesta SAK:sta, mutta kautensa lopulla sekopäinen Koivisto törmäsi kahden kauden rajoitukseen, ja joutui vastentahtoisesti jättämään pressan duunit tutustuakseen vihdoin viimein taloustieteisiin, joiden puute oli saanut Suomen Wahvan Markan kellumaan jopa 30% devalvoidummalle tasolle.
Ahtisaaren aikana Eeva lopullisesti ravisti viiden vuosikymmenen raskaan taakan harteiltaan ja kielsi ukoltaan kaljoittelun. Pariskunta liittyi jälleen aidosti ja kiinkeästi. Ahtisaari matkusti ympäri maailmaa rasva-arvojen noustessa arvostellusti maksassa ja kusen valuessa pitkin penkkejä maailmalla.
Paavo Lipponen oli tuhohyönteinen kestämättömän kehityksen takana ja tuhoamassa jo Koiviston kauden loppupuolella ja Ahtisaaren koko kauden ja vielä Halosenkin kauden alkupuolella, kunnes nuorten kotiäitien puhelinhuohottaja tavoitettiin pimeällä kujalla itseteosta "luuri" kourassa ja puhelin korvassa. Paavon usva, tahto ja taito ohjata sisäsiittoistä kehitystä ja kansainvälisen asemamme muotoutumista vaarallisemmaksi Irakin sotilaallisen valloituksen ennakkojärjestelyissä oli suurin virhe Lipposen elimen tarvikkeisiin liittyneen virastosekoilun ohella puhumattakaan Lipposen vastoin perustuslakia julistamasta mannermaa sulkemuksesta Itävallan vaaleilla valitun poliittisen johtajan mitätöimiseksi.
Paavo itketti naisia, mutta hävisi itsejulistamansa pääministerikisan ..naiselle.
Eikä koskaan päässyt tämän ylitse.
Syyttä eivät Ahtisaari ja Lipponen olekaan toivotuimmat nykysuomalaiset - mahdollisimman kaukana Suomesta.
Halosen kaudesta on ennenaikaista sanoa vielä mitään. Ei ole näyttänyt, eikä näytä kovin hyvältä juuri nyt, kun Halosella ei ole sellaista katastrofia käytössään, mikä Ahtisaarella oli koko ajan huseeramassa pitkin poikin valtakuntaa ja vähän valtakunnan ulkopuolellakin.
Halonen on kuitenkin kunnostautunut erityisesti Kiinan ihmisoikeustilanteen sekä Tsetsenian paljon siviiliuhreja vaatineen pitkäaikaisen sodan tienoilta, joista Halonen ei ole sanonut halaistua sanaa, koska siinä Kiina eivätkä Tsetsenia sisällä yhtään ällää, jotka korostavat punapäisen presidentin uskottavuutta Kallion kaduilla ammattilaisten seassa..
Ei tehty euroopan kuningasta.
Lipponen liian kevyeksi havaittiin.
Demari presitentit suosineet demareita ja kieroa toimintaa.
siitä vaan. Asiassa on vain yksi pieni mutta: Asenteellisen väitöskirjan tekemiseen kirjoittajan esittämistä henkilöistä tarvitaan kenttäkepulainen pääkoppa. Kaikille tätä palstaa seuraneille on kait selvinnyt jo ajat sitten, että kenttäkepulainen ei väitöskirjaa pysty tekemään.
Kerimäki siihen pystyy. Tuossa ylempänähän se jo on aloittanut.