Voiko vapaasuuntaan kuuluva pastori käyttää ev.lut.pastorin pukua vaikka ei ole känyt ne.teologista yliopistoa.Vaan ns.vapaasuuntaisen Pastorikoulutuksen.
Pastorinpuku
pastoriksi
301330
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Vapailla suunnilla on omat teologiset opistonsa joiden koulutus on aivan yhtä teologista ja ammattiin valmistavaa kuin luterilaisella puolella. Suomen oloissa vain luterilainen kirkko tuntuu jotenkin "oikeammalta", ainakin ns. tavallisen tallaajan mielestä joka ei koskaan ole perehtynyt hengellisiin asioihin omakohtaisesti, johtuen luterilaisen kirkon asemasta valtionkirkkona ja lapsikastekäytännöstä, jonka mukaisesti suurin osa kansalaisista on nimellisesti kristillisen kirkkokunnan jäseniä, olematta kuitenkaan uskovia. Tämä luo ihmisille vääristymän jonka mukaan ei-luterilaiset kristityt näyttäytyvät jotenkin kummallisina, lahkolaisina ja harhaoppisina.
Maailmanlaajuisesti asia on toisin. Monissa maissa luterilaisuus on vähemmistönä esimerkiksi helluntailaisuuteen verraten. Itse kastoin marokkalaisen kristityn viime kesänä ja hän ei ollut kuullutkaan luterilaisesta kirkosta, ihmetteli luterilaista kastekäytäntöä ja piti sitä outona.
"Vapaan suunnan" pastori ei käytä ev.lut. pastorin virkapukua vaan omaansa. Ei ev.lut. pastorikaan käytä "vapaan suunnan" pastorin pukua.
Voi tietysti olla jos asuvat naapureina ja toisen puku on pyykissä, että lainaa toiselta. Sehän on vaan hyvä asia että autetaan lähimmäistä ja kun kumpikin on kristitty eli käytännössä saman Kristuksen seurakunnan palvelija, mikäs siinä. Ei niissä työvaattessa olennaista eroa liene. Musta puku ja liperit...
Väitätkö pokkana ettei evlut-seurakunnassa ole uskovia, tiedetään kyllä että iso-kirja kouluttaa hellareita mutta miksi on tyyppejä jotka ilmoittaa olevansa pastoreita vaikka eivät ole mitään tutkintoa suorittaneet, ovat niin kutsuttuja pikapastoreita.
Ei pastoriuteen ole olemassa tutkintoa. Yliopistojen teologisissa tiedekunnissa suoritetaan teologian maisterin tutkinto (TM), joka on vaatimuksena pappisvirkaan luterilaisessa ja ortodoksisessa kirkossa. Pastori ei ole kirkkojen pappisviroissa käytössä oleva virkanimike. Kappalainen ja kirkkoherra sekä piispa ovat virkojen haltijoiden nimikkeitä. On myös ns. virallisia apulaisia (apupappeja).
Pastori tulee latinan sanasta paimen (pastor), jonka sisältö käytännössä vaihtelee eri kirkkojen käytännöissä. Pastori on monissa kirkoissa epävirallinen nimike papista puhuttaessa.
Helluntailaisuudessa on ollut käytössä raamatullinen yleinen pappeus, ja aiemmin seurakuntien palkattuja opettajia kutsuttiin saarnaajiksi. Nykyään heitä selvyyden vuoksi kutsutaan pastoreiksi. Tehtäviin kuuluu muutakin kuin saarnaamista.
Minusta helluntailaisuus on menossa vähän pois raamatulliselta pohjaltaan, kun pastorit ovat alkaneet kutsua itseään papeiksi ikään kuin vain he olisivat pappeja seurakunnissa. Yleistä pappeutta ollaan vesittämässä. On kai siinä nähtävissä vähän oman aseman pönkittämistäkin tyyliin:
"Me papit nauroimme niin", sanoi kirkonvartija.
En ole koskaan väittänyt ettei evl-seurakunnassa ole uskovia. En myöskään ottanut kantaa joissain seurakunnissa vallitsevaan käytäntöön että henkilöitä nimitetään pastoreiksi pelkän työnkuvan mukaan. Mielestäni se on harhaanjohtavaa.
Vastasin esitettyyn kysymykseen. Niin vapaiden suuntien kuin luterilaisen kirkon papit käyttävät omaa pukuaan. Pukukoodi tosin lienee luterilaisilla tarkempi. Tarkoitin todellakin teologisen koulutuksen suorittaneita ja virkaan valmistuneita pastoreita. Käsitykseni mukaan puvulla ei juuri ole eroa, musta puku ja liperit. Paitsi että liperit ei taida olla käytössä enää edes luterilaisella puolella. En tiedä mikä sen kaulaan laitettavan lätkän virallinen nimi on, sokerinpalaksi olen kuullut sitä sanottavan. Jos lätkät on kaapista loppu ja tulee lähtö virantoimitukseen, lätkän voi leikata vaikka mistä valkoisesta muovista tai kartongista, kunhan lopputulos näyttää riittävän oikealta.
En ole kaikista hienouksista perillä mutta yhteiskunnallisesti säädeltyihin uskonnollisiin toimituksiin kuten avioliittoon vihkiminen ja hautajaiset tarvitaan pastorin viran lisäksi että kuuluu rekisteröityyn kirkkokuntaan? Asiaa paremmin tuntevat voi korjata...
Helluntaiseurakunnan pastoreilla ei käsittääkseni ole oikeutta vihkiä eikä suorittaa hautajaistoimituksia, koska kyseessä ei ole kirkkokunta? Nykyisellään tilanne varmasti muuttuu tai on jo muuttunut kun helluntaiseurakuntien rekisteröityminen kirkkokunnaksi etenee. Sitten helluntailaiset voi tulla oman pastorinsa vihkimäksi. Esimerkiksi vapaaseurakunnassa tämä on ollut mahdollista jo pitkään.
Itse mieluummin käytän nimitystä paimen koska se on raamatullisempi kuin pastori. Jokainen uskova on yleisen pappeuden nojalla Jumalan pappi. Ymmärrän kyllä pastori-nimityksen ilmaisemassa teologista koulutusta jolloin se ilmaisee yhteiskunnallisesti hyväksyttyä ammatillista pätevyyttä ja virkaa. Mielestäni nimitys pitäisi selvyyden vuoksi rajata vain tähän käyttöön. Luterilaisen kirkon puolella tilanne on jokseenkin hullunkurinen kun hommissa häärii epälukuinen määrä sellaisiakin pastoreita jotka eivät ole pappeja ollenkaan. Teologinen on käyty ja ammattiin valmistuttu mutta henkilökohtainen uskonelämä puuttuu.
Kirjoitin:
Suurin osa kansalaisista on nimellisesti kristillisen kirkkokunnan jäseniä, olematta kuitenkaan uskovia.
Oletko sinä sitä mieltä, että suurin osa suomalaisista on kristittyjä, uskovia?
Väärin. Suomen lain mukaan kuka tahansa suomalainen saa suorittaa hautaan siunaamisen. Käytännön syistä se lähes aina annetaan pastorien tehtäväksi.
Olen itse ollut paikalla, kun helluntaiseurakunnan pastori suoritti hautaan siunaamisen. Olen nähnyt adventistin tekevän saman, vaikka oli maallikkovanhin.
Avioliittoon vihkiminen menee niin, että jokainen uskonnollinen yhdyskunta saa itsenäisesti määritellä, kuka heidän keskuudessaan saa suorittaa avioliittoon vihkimisen ja se päätös ratifioidaan maistraatissa eli valtio antaa luvan vihkiä.
Olet muuten väärässä siinäkin, että 'paimen' olisi raamatullisempi kuin 'pastori'. Se kun on niin, että pastori tulee latinan sanasta 'pastor' ja se tarkoittaa suomeksi 'paimen'.
Niin kuin sanoin en ole näistä hienouksista niin perillä. Kiitos korjauksesta. Tuo oli kyllä aivan uutta että kuka tahansa saa suorittaa hautaan siunaamisen. Sen verran tiesin entuudestaan että luterilaisen kirkon hautajaisissa hautaansiunaaminen voidaan poikkeustapauksissa antaa muun kirkkokunnan tai herätysliikkeen pastorin tehtäväksi esim. jos tiedetään että kyseessä oli vainajan toive.
Tämäkin oli uutta että "jokainen uskonnollinen yhdyskunta saa itsenäisesti määritellä, kuka heidän keskuudessaan saa suorittaa avioliittoon vihkimisen". Asia ok.
On minulla tuo asia ollut tiedossa mutta pääsi unohtumaan. Kiitos täsmennyksestä. Ei ole ollut tarpeen näitä latinalankielisiä termejä opiskella.
Eikö sinunkin mielestä ole turhaa ja jopa sekaannuttavaa käyttää pastori-nimikettä paimenesta? Suomenkielen sana paimen kuvaa tehtävän laatua hyvin. Miksi helluntaissakin nyt on luovuttu suomenkielisestä sanasta. Tuntuu että helluntaiseurakunta on menossa samaan sekaannukseen luterilaisen kirkon kanssa...
Luterilaisessa kirkossahan on samaistettu nämä "pastori" ja "pappi" sanat jotka kuitenkin siis tarkoittavat täysin eri asiaa.
En tiedä minkä verran luterilaisessa kirkossa taustalla on tarve hämärtää uskovan ihmisen asemaa suhteessa Jumalaan, ikäänkuin paimenilla ainoastaan olisi tällainen erityisasema virkansa ansiosta, vaikka sama asema on erotuksetta ja yhtäläisesti JOKAISELLA uudestisyntyneellä ja Jeesuksen kautta elävällä eli todellisella kristityllä.
Ehkä syynä on jos ei tietoinen ainakin tiedostamaton ymmärrys että kaikki seurakunnan jäsenet ei todellakaan ole uskovia eli osallisia ns. yleisestä pappeudesta? Onhan vähintäänkin hullunkurista ajatella että haureudessa ja kaikenlaisessa jopa tietoisessa jumalankieltämisessä elävä seurakunnan jäsen kuuluu Jumalan papistoon pelkän lapsikasteen perusteella. Kuinka tällaisille srk:n jäsenille voidaan opettaa asemaa Kristuksessa, siihen kuuluvaa auktoriteettia jne. asioita kun ei edes keskeisin asia eli uskossa oleminen ole todellisuutta.
Kun pastorien asemaa jumalallisina välittäjinä korostetaan - sakramenttiteologian mukaisesti - saadaan srk:laiset omaksumaan olotila että heidän usko on kirkon ja sen työntekijöiden varassa...
Ei tarvitse itse kilvoitella kun kirkko sakramentteineen pitää huolen pelastuksesta. Silloin pastorit voi selittää laumalle mitä tahansa epäraamatullista soopaa. Erityisesti kun opetukset on maailman mielen mukaisia, johon uudestisyntymättömät seurakuntalaiset luonnostaan kuuluvat, niin että opetuksen ja arkielämän välille ei tule ristiriitaa joka pakottaisi ajattelemaan hengellisiä kysymyksiä, syvällisemmin. Sitten kun tällaista tervettä jännitettä syntyy - kuten ns. homoillan seurauksena kävi - seurakuntalaiset eroavat kirkosta. Jumalan seurakuntaanhan he ei ole koskaan kuuluneetkaan.
En muista myöskään sakramentti-sanan sisältöä mutta luterilaisessa kirkossa sillä tarkoitetaan armon välikappaletta, asiaa joka sinällään ja itsessään välittää Jumalan armon. Sen verran tiedän varmuudella että ainakin kaste ja ehtoollinen katsotaan luterilaisessa kirkossa sakramenteiksi. Ehkä ei sitten muita. Sakramenttien kohdalla ovat tarkkoja että vain pastoriksi vihitty saa suorittaa...
Paitsi poikkeustapauksessa hätäkaste koska kyse on lapsen pelastumisesta, siinä tapauksessa kuka tahansa kirkon jäsen saa suorittaa eli Jumala poikkeustapauksessa uskoo pastorin valtuudet henkilölle tätä nimenomaista toimitusta varten ettei lapsi joutuisi helvettiin, koska vihittyä pastoria ei ole saatavilla?
Vapaissa suunnissa ei ole sakramentteja tai sanalla on erilainen merkityssisältö. Itse ajattelen että Jumala on läsnä esim. ehtoollisessa ja välittää armonsa todellisuutta, ehtoollisessa meihin välittyy Jumalan siunausta ja sisimpämme vahvistuu Jumalan armossa, eli Kristuksen ruumiin ja veren todellisuus on siinä erityisellä ja salatulla tavalla läsnä. Tämä tapahtuu vain uskon kautta.
Vapaissa suunnissa jokainen uskossa oleva eli Kristuksen seurakunnan jäsen voi kastaa ja jakaa ehtoollista.
Ehtoollinen ilman henkilökohtaista uskoa Kristukseen ei välitä yhtään mitään. Kokemukseni mukaan tästä on luterilaisessa kirkossa kahdenlaista ja ristiriitaista opetusta. Toisten mukaan ehtoollinen itsessään välittää ja toisten mukaan tarvitaan henkilökohtainen usko Kristukseen. Käsittääkseni Luther itse korosti uskon merkitystä?
teapot
Haluan korjata muutamia käsityksiäsi.
Kirjoitit:
>>Eikö sinunkin mielestä ole turhaa ja jopa sekaannuttavaa käyttää pastori-nimikettä paimenesta? Suomenkielen sana paimen kuvaa tehtävän laatua hyvin. Miksi helluntaissakin nyt on luovuttu suomenkielisestä sanasta. Tuntuu että helluntaiseurakunta on menossa samaan sekaannukseen luterilaisen kirkon kanssa... >Sakramenttien kohdalla ovat tarkkoja että vain pastoriksi vihitty saa suorittaa...
Kiitos asiallisesta keskustelusta...
"Ja hän antoi muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi..." Ef.4:11.
Edelleen olen sitä mieltä että raamatullinen ilmaus paimen sopii parhaiten kuvaamaan tehtävän luonnetta, myös sen vastuullisuutta. Jos ajatellaan normiluterilaista niin nimike "pastori" ei hänelle sano mitään. Harvalla kirkon jäsenellä on tieto sanan latinankielisestä alkuperästä ja sen mukaisesta merkityssisällöstä, mutta paimen-sanan sisällön ymmärtää jokainen, varmasti myös sen, että kristillisestä kirkosta puhuttaessa ei ole kyse mistä tahansa paimenesta vaan seurakunnallisesta virasta.
Tärkeämpää kuin mitä sana käytetään on että välitetään asioista oikea kuva. Olen ymmärtänyt että pastori-sana on vakiintunut tarkoittamaan virkaan vihittyä luterilaista työntekijää, jolla on tarvittava teologinen koulutus. Näin ollen on mielestäni hämäävää jos esim. helluntailaiset alkavat käyttää työntekijöistään nimitystä pastori vaikka näillä ei olisi juuri minkäänlaista teologista koulutusta. Tämä antaa ulkopuoliselle väärän mielikuvan. Miksi paimen nimike ei nyt enää kelpaa vaikka on hyvin kelvannut tähän asti? Olen kuullut pastori-nimikettä käytettävän sellaisestakin seurakunnan jäsenestä jolla ei ole ollut minkäänlaista paimenvirkaa, onpahan vain muuten palvellut seurakunnassa ja ollut esillä. Paimenuus on erityisen vastuullinen tehtävä...
>Myös Vapaakirkossa on käytössä pastori-nimike.<
On kyllä, rinnakkain paimen-nimikkeen kanssa. Vanhimmistojäsenyydestä puhutaan vapaaseurakunnassa edelleenkin paimenvirkana. Vanhimmistoon kuuluvia ei sanota pastoreiksi vaikka "pastori viittaa aina seurakunnan paimenuuteen". Minulla on se käsitys että kun vapaaseurakunnassa puhutaan pastorista sillä tarkoitetaan aina määrätyt teologiset opinnot suorittanutta, en tiedä sitten onko se teologian maisteria vastaava tai mitä on, mutta määrätty koulutus, eli on virallisesti valmistunut pastoriksi. Esimerkiksi nuorisotyöntekijäksi valmistunutta ja siihen tehtävään palkattua henkilöä ei sanota nuorisopastoriksi jos hänellä ei ole pastorin koulutusta, vaikka nuorisotyöntekijän virkaan toki sisältyy paimenuutta.
>emmekä luterilaisesta, koska siellä pastori on vain epävirallinen yleisnimike eikä seurakuntavirkaa hoitavan papin (pappisvirka) nimike.<
>Luterilainen kirkko ei vihi teologian opinnot suorittaneita teologian maistereita (TM) pastoreiksi, vaan papeiksi.<
En ole perillä näistä luterilaisen kirkon ohjeistuksista, mikä siellä on virallisen opin mukaista ja mikä käytännössä syntynyttä... luulin että pastori on virallinen nimike ja pappi yleiseen kielenkäyttöön vakiintunut synonyymi viralliselle nimikkeelle. Tätä olen kritisoinut, koska pastori ei ole sama asia kuin pappi, jokainen uskova on kuninkaallista papistoa ja omaa uuden liiton papilliset valtuudet.
"Mutta te olette 'valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja', joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa."
1.Piet.2:9.
Täsmennän vielä. Kun totesin että nimike "pastori" ei normiluterilaiselle sano yhtään mitään, tarkoitin tietysti kielellistä merkitystä. Terminä se sanoo että kyseessä on teologisen pätevyyden omaava ja virkaan asetettu työntekijä joka saarnaa ja tekee toimituksia eli kastaa, vihkii ja siunaa hautaan. Kielellisesti sana on tyhjä, merkityksetön.
Tsekkasin juuri pastori-nimikettä netistä...
Wikipedian mukaan
"Pastori (latinan sanasta pastor 'paimen') on erityisesti kristinuskoon liittyvä hengellisen työn virka, jonka tarkempi sisältö vaihtelee huomattavasti eri kirkkokunnissa. Termiä käytetään usein protestanttisissa kirkoissa ja kirkkokunnissa. Sanaa käytetään arkikielessä ja joissain kirkkokunnissa nimityksen 'pappi' synonyyminä, mutta sanoilla on Raamatussa ja teologiassa toisistaan erillinen merkitys. Sana 'pappi' liittyy Raamatussa uhrien toimittamiseen sekä Jumalan ja ihmisen välimiehenä toimimiseen, 'paimen' tai 'kaitsija' (pastori) seurakunnan johtamiseen. Protestanttisissa kirkoissa käytetään viranhaltijoista usein mielummin pastori-sanaa - - pappi-sana halutaan varata tarkoittamaan vanhatestamentillista kulttipappeutta, Jeesuksen erityisasemaa välittäjänä sekä kristittyjen yleistä pappeutta. - - Kuitenkin esimerkiksi luterilaisessa kirkossa ja anglikaanisessa kirkossa voidaan kirkon erityisen viran haltijoita kutsua sekä papeiksi että pastoreiksi. Suomen kieleen sana pappi on vakiintunut ja on hyvin vanha, eikä siihen yleensä liitetä kielteisiä merkityksiä, mutta sitä ei käytetä tittelinä henkilön nimen yhteydessä."
Pastori evankelis-luterilaisessa kirkossa:
"Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 'pastori' on virallisesti sellaisen pappisviran haltijan titteli, joka ei ole saanut rovastin arvonimeä. Kirkkoherroista ei yleensä myöskään käytetä pastori-nimitystä, mutta pastori- tai rovasti-nimitys palautuu käyttöön kirkkoherran virasta luovuttaessa. Pappisviran haltija on seurakunnan paimenen tehtävään koulutettu, kutsuttu ja vihitty henkilö. Kaikki pastorit eivät toimi kirkon työntekijöinä, vaan saattavat olla hengellisten järjestöjen palveluksessa tai toimia muissa kuin pastoraalisissa työtehtävissä. Silti heillä on pappisvirkaan kuuluvat oikeudet saarnata ja suorittaa kirkollisia toimituksia. Myös jotkut aiemmin saarnaaja-nimityksellä toimineet sananjulistajat ovat oma-aloitteisesti alkaneet käyttää itsestään pastori-nimitystä, ilman siihen oikeuttavaa koulutusta ja virkaa."
Pastori helluntaiherätyksessä:
"Lähes satavuotias Helluntaiherätys on hiljalleen alkanut omaksua pastori-nimikkeen käyttöä. Yleisesti herätyksessä ymmärretään seurakuntatyötä tekevät henkilöt pastoreiksi. Nimikkeen alkuperä on Raamatussa, jossa puhutaan seurakunnan paimenista (kreikaksi poimen, latinaksi pastor) eli kaitsijoista. Raamatun perusteella ei voi osoittaa, että nimikkeen käyttö edellyttäisi muodollista koulutusta tai virallista virkaan vihkimistä. Helluntaiseurakunnissa seurakuntatyöhön asetetun henkilöt siunataan aina tehtäväänsä ja heidät tunnustetaan yhteisessä tilaisuudessa herätyksen vuosittaisessa kirkolliskokouksessa, josta käytetään nimitystä Talvipäivät. Käytännössä helluntaiseurakunnat kouluttavat työntekijänsä seurakuntatyötä varten ja kouluttamattomat maallikkopastorit alkavat olla poikkeus."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pastori
"Raamatun perusteella ei voi osoittaa, että nimikkeen käyttö edellyttäisi muodollista koulutusta tai virallista virkaan vihkimistä."
Tässä mielessä, kyllä. Paimenuus on Jumalan asettama eikä synny teologisia opistoja käymällä ja kursseja suorittamalla vaan Jumalan kutsusta, siis Pyhän Hengen työnä ja vaikutuksena.
Jos pastoria käytetään paimenen synonyymina asia ok, viittaan kuitenkin siihen mitä edellä sanoin eli normiseurakuntalainen mieltää pastori-nimikkeen teologiseen koulutukseen ja sitä kautta tulevaan ns. pätevyyteen ja tietouteen. Toki, kun sanaa aletaan käytetään uudessa ja raamatullisemmassa merkityksessä (pastori=paimen) se saa vähitellen uuden sisällön myös kuulijoiden mielessä ja väärinkäsityksen mahdollisuus vähenee. Epälin vain motiivia miksi tähän on menty. Tarkoitus voi tietysti olla hyväkin...
Pappi. Wikipedia.
"Vanhassa testamentissa pappi toimitti uhreja Jumalalle ja toimi näin välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä. Uudessa testamentissa, Heprealaiskirjeessä, Jeesuksen todetaan olevan ylimmäinen pappi, joka on antanut itsensä kertakaikkiseksi uhriksi. Pietarin 1. kirjeessä ja Ilmestyskirjassa koko seurakuntaa kutsutaan papeiksi."
Hyvin sanottu:
"Kristillistä pappisvirkaa ei sen sijaan Raamatussa nimitetä pappeudeksi, vaan puhutaan seurakunnan vanhimmista eri tehtävissä, kuten johtaja, kaitsija, sananpalvelija tai paimen. - - Vanhassa testamentissa perheen päällä on papillinen tehtävä, Israelin tehtävä on toimia pappisvaltakuntana ja Aaronin jälkeläisillä ja muilla leeviläisillä on erityinen tehtävä pappisheimona."
Erittäin hyvä:
"Uudessa testamentissa erityisesti Kirje heprealaisille selvittää vanhatestamentillisen pappeuden muuttumista; sen mukaan Kristus oli ja on täydellinen ylimäinen pappi ja seurakunta on nyt Jumalan sovitussanomaa levittävä pappiskansa. Kristillinen kirkko elää uuden liiton aikaa - - on voimassa yleinen pappeus. Seurakunnan sisällä taas on erilaisia virkoja ja tehtäviä joista usein pastorin eli paimenen virka taikka vanhimman virka sekoitetaan vanhan liiton kultilliseen pappeuteen."
Pappi evankelisluterilaisessa kirkossa:
"Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa pappisvirka on kirkkolain 5. luvun 1. §:n mukaan evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten. Se ulottuu apostolisen sukkession kautta apostoleihin ja itseensä Jeesukseen. Papin erityisenä tehtävänä on julkisen jumalanpalveluksen (erit. messun) toimittaminen, pyhien sakramenttien jakaminen sekä muiden kirkollisten toimitusten hoitaminen sekä yksityinen sielunhoito ja rippi."
Pappisviran ja papin viran ero ev.lut.kirkossa:
"Terminologisesti erotetaan toisistaan pappisvirka ja papin virka. Pappisviralla tarkoitetaan vihkimyksessä saatua oikeutta olla pappi ja hoitaa papillisia tehtäviä. Vihkimyksen toimittaa piispa. Papiksi vihityn pappisvirka säilyy kuolemaan asti, vaikka hän ei hoitaisikaan papin virkaa, ellei hän itse luovu pappeudestaan tai tule erotetuksi pappisvirasta. Pappi antaa pappisvirkaan vihittäessä lupauksen. Osa luterilaisista kirkoista on avannut pappisviran myös naisille. Suomessa kirkolliskokous päätti pappisviran avaamisesta naisille 1986. Papin viralla tarkoitetaan konkreettista virkamiesoikeudellista palvelussuhdetta seurakunnassa tai muualla kirkossa."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pappi
Sanon suoraan. NS. APOSTOLINEN SUKSESSIO ON HÖLYNPÖLYÄ ja kuuluu samaan sarjaan luterilaisen sakramenttimagian kanssa.
"Apostolinen suksessio (myös sukkessio tai seuraanto) on joidenkin kristillisten kirkkojen oppi, jonka mukaan piispat, jotka ovat vihkineet nykyiset papit ja piispat, ovat itse saaneet vihkimyksensä aiemmilta piispoilta, jotka ovat saaneet vihkimyksensä aiemmilta piispoilta ja niin edelleen, niin että vihkimysten ketju ulottuisi alkukirkon apostoleihin saakka."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Apostolinen_sukkessio
Olen sitä mieltä että Jumala vaikuttaa seurakunnassaan palvelutehtävät ja antaa niihin tarvittavan voitelun. Se että Hän asettamansa säätämyksen kautta käyttää kättenpäällepanemista tehtävään asettamisessa liittyy seurakunnan olemukseen ja rakenteeseen. Jumala on yhteyden Jumala.
Seurakunnallinen elämä perustuu Pyhän Hengen "suksessioon" (tuuli puhaltaa siellä missä tahtoo ja siten kuin tahtoo) eikä ihmisten kaavoihin ja rituaaleihin.
Tsekkaanpa vielä mitä tuolla sanotaan... Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sivusto. Sanasto Aamenesta Öylättiin. Pastori on lyhyesti määritelty: "Pastori on pappi, joka toimii kirkon virassa."
Ev.lut.kirkko siis samaistaa pastorin ja papin, ja "apostolista suksessiota" korostetaan:
"Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on pappisvirka evankeliumin julistamista ja sakramenttien jakamista varten (Kirkkolaki 5 luku 1 §). Pappisvirka ulottuu apostolisen suksession kautta aina apostoleihin ja Kristukseen asti."
Selitys papista ja papin viran vaatimuksista on suurelta osin samaa mitä wikipediassa ev.lut. kirkon papin edellytyksistä ja vaatimuksista... Huomionarvoista pohdittavaa varsinkin ensimmäinen kohta.
Papiksi vihittävän tulee olla
- jumalaapelkäävä ja kristillisestä vakaumuksesta tunnettu konfirmoitu kirkon jäsen,
- suorittanut yliopistossa sellaisen teologisen tutkinnon, jonka piispainkokous on hyväksynyt pappisviran kelpoisuusvaatimukseksi,
- terveydeltään pappisvirkaan kykenevä sekä
- muutoinkin pappisvirkaan soveltuva (Kirkkojärjestys 5. luku 2 §).
Linkki mainittuun Kirkkojärjestyksen lukuun 5 momenttiin 2 puuttuu.
Asioiden juridisesta puolesta kiinnostuneille - täytyy perehtyä paremmalla aikaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kirkkolainsäädäntö
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054
teapot
Minäkin puolestani kiitän asiallisesta keskustelusta.
Olet lainannut wikipediasta mm. tämän:
"Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa 'pastori' on virallisesti sellaisen pappisviran haltijan titteli, joka ei ole saanut rovastin arvonimeä. Kirkkoherroista ei yleensä myöskään käytetä pastori-nimitystä, mutta pastori- tai rovasti-nimitys palautuu käyttöön kirkkoherran virasta luovuttaessa. Pappisviran haltija on seurakunnan paimenen tehtävään koulutettu, kutsuttu ja vihitty henkilö. Kaikki pastorit eivät toimi kirkon työntekijöinä, vaan saattavat olla hengellisten järjestöjen palveluksessa tai toimia muissa kuin pastoraalisissa työtehtävissä. Silti heillä on pappisvirkaan kuuluvat oikeudet saarnata ja suorittaa kirkollisia toimituksia. Myös jotkut aiemmin saarnaaja-nimityksellä toimineet sananjulistajat ovat oma-aloitteisesti alkaneet käyttää itsestään pastori-nimitystä, ilman siihen oikeuttavaa koulutusta ja virkaa."
Wikisanakirja on valitettavasti osittain väärässä tässä asiassa niin kuin joissakin muissakin. Wikiä saa muokata ja sinne voi kirjoittaa kuka tahansa. Kontrolli ei ole kaikilta kohdiltaan toiminut eikä sanakirjalle anneta suurtakaan painoarvoa akateemisissa piireissä. Siksi en itsekään ole antanut sille aidon sanakirjan arvoa, kuten virallisille ensyklopedioille esim. Encyclopedia Britannicalle.
Pastori ei Suomen evankelisluterilaisessa kirkossa ole virallinen pappisviran haltijan titteli. Pappisvirkoja ovat piispa, kirkkoherra, kappalainen ja virallinen apulainen, josta käytetään epävirallisesti nimikettä apupappi. Muita virkoja tai toimia kirkossa on paljonkin, sekä suoranaisesti hengellisellä puolella että taloushallinnossa ja vastaavissa.
Rovastin arvonimen voi saada myös kappalainen eli henkilön ei tarvitse olla kirkkoherra, joka on korkein seurakunnallinen virka.
Piispa ovat hiippakunnallinen virka ja piispa on hiippakuntansa korkeimman viran haltija. Arkkipiispa, vaikka onkin myös oman hiippakuntansa piispa, on luterilaisen kirkon pää eli ensimmäinen vertaistensa joukossa, Primus inter pares (lat).
Rovastin arvonimi pysyy, vaikka rovasti ei enää toimisi seurakunnallisessa virassa, vaan olisi esim. eläkkeellä tai jonkin kirkollisen instituution palveluksessa. Arvonimiä ei oteta pois valtiollisellakaan puolella.
Helluntailaisista tiedän ja olen kai jossain maininnutkin, että entiset saarnaajat ovat omaksuneet pastori-tittelin. Syitä en ryhdy tarkemmin analysoimaan, vaikka olen tietoinen niistä ja ymmärränkin osittain käytäntöön siirtymisen. Ymmärrän ainakin joidenkin henkilökohtaiset ambitiot.
Minulle sopisi hyvin, että seurakunnan pastoria / saarnajaa kutsuttaisiin vain paimeneksi. Niin kyllä tapahtuukin, mutta käytännöt vaihtelevat seurakunnittain ja ihmisistä riippuen. Sitä en jaksa ymmärtää, että herätysliikkeessämme hyväksytään liian helposti pastori-tittelin käyttäminen. Esim. kouluttamaton tai jonkun lyhyen Iso Kirja- opiston kurssin suorittanut nuorisotyöntekijä voi käyttää titteliä, vaikka olisi autuaan tietämätön lähes kaikesta teologisesta ja tehtävien hoitamiseen tarpeellisesta tietämyksestäkin. No, työ kai tekijäänsä neuvoo.
Minulta kuluisi liian paljon aikaa korjata wikipedian tietoja tämän enempää. Jatkan ehkä joskus toisella kertaa, jos on aihetta.
Luin wikipedian selostukset nopeasti läpi ja en ehtinyt joka kohtaan pysähtyä ajatuksen kanssa. Wikipedian puutteellisuuden ja joidenkin tietojen selkeästi virheellisyyden olen huomannut aiemminkin mm. henkilötietojen kohdalla. Idea on kuitenkin hyvä ja virheet korjattavissa. Wikipedia ei toki ole mikään virallinen sanakirja mutta informaation lähteenä hyvä kunhan lukija tiedostaa tekstin mahdolliset puutteet.
>Sitä en jaksa ymmärtää, että herätysliikkeessämme hyväksytään liian helposti pastori-tittelin käyttäminen. Esim. kouluttamaton tai jonkun lyhyen Iso Kirja- opiston kurssin suorittanut nuorisotyöntekijä voi käyttää titteliä, vaikka olisi autuaan tietämätön lähes kaikesta teologisesta ja tehtävien hoitamiseen tarpeellisesta tietämyksestäkin.<
Tätä tarkoitin...
Pitäisi siis päättää käytetäänkö pastori-nimikettä perinteisessä, vakiintuneessa merkityksessä (ilmaisemaan teologista koulutustasoa eli muodollisen ammatillisen pätevyyden hankkimista) vai uudessa ja sinänsä raamatullisessa merkityksessä (ilmaisemaan seurakunnan paimenuutta - tai sellaista sisältävää seurakunnan työntekijän / rivijäsenen asemaa).
Itse miellän asian niin, että seurakunnan paimenuuteen tarvitaan Jumalalta tullut kutsu ja paimenvirassa toimimiseen (jos ei nyt puhuta esim. vanhimmistotehtävästä vaan nimenomaan seurakunnan johtajasta) myös teologinen koulutus. Kutsu johtaa koulutuksen ja ammatillisen pätevyyden hankkimiseen. Näin ollen seurakunnan johtaja / paimenena toimiva saarnaaja on pastori sekä JUMALAN ANTAMAA KUTSUMUSTA TOTEUTTAVANA (hengellinen paimenen asema) että myös KOULUTUKSENSA PUOLESTA ammattiin valmistuneena (yhteiskunnallisesti tunnustettu teologinen pätevyys). Toki on myös poikkeuksia: koulutuksen ja ammatillisen "pätevyyden" voi hankkia ilman Jumalan antamaa kutsua ja voitelua - sanomattakin on selvää että tällainen työntekijä ei ole Herran vaan ihmisten asettama.
Toinen poikkeus on, että henkilö omaa seurakunnan tunnistaman paimenen mielenlaadun ja sisäisen kutsumuksen sekä on katsottu vaelluksensa ja opetuksensa nojalla kelvolliseksi, jonka perusteella on asetettu seurakunnan johtajaksi ilman teologista koulutusta.
Selkeintä olisi rajata pastori-sanan käyttö (helluntaiseurakunnassakin) niihin paimentehtävässä toimiviin joilla teologinen koulutus.
Se ei tarkoita että Herran koulussa valmistuneet ja voitelun saaneet olisivat vähäisempiä - näiltä kun puuttuu muodollinen koulutus! Sisällinen kutsu ja voitelu on edelleenkin ENSIARVOISEN tärkeä - on sitten virallisesti tunnustettua eli muodollista teologista koulutusta tai ei.
Herran asettamista mutta muodollista koulutusta vailla olevista käytettäisiin edelleenkin hyvää suomenkielen sanaa paimen. Muodollisen koulutuksen hankkineista paimenista titteliä pastori. Näin ei luotaisi vääriä mielikuvia henkilön koulutustason suhteen. :)
Kehitys on ollut todella naurettavaa helluntaissa. 30 vuotta sitten naureskeltiin lipereille ja kasukoille. Nyt näillä varsinaista koulutusta vailla olevilla "pastoreilla" on hinku ulkoisiin merkkeihin.
Eräillä ollut jo vuosia, kuten Treen Makkosella.
Todella naurettavaa!
"pastorit" ja "pastorskat" unohtavat tyystin Jeesuksen varoituksen.>>Joka itsensä ylentää, se alennetaan
Voi käyttää hautaan siunaamisessa ja avioliittoon vihkimisessä.
Vapaasuunntainen pastori vihkii ja maistraatti siunaa vain onko se toisinpäin.Jos siis avioliitostaan haluaa virallista on se tehtävä maistraatissa ensin...ja sitten vapaasuunnista voi mennä naimisiin.Koska avioliitto pitää saada kirjoihin ja kansiin.
Kaikenlainen ns. "papinpuku" on sopimatonta kristitylle. Eksyneet kirkkopapit tahtovat kaavuillaan korottaa itsensä muiden seurakuntalaisten yli. Oikea Jumalan lapsi ei käytä papinpukua tai muitakaan koiranpantatunnuksia.
Lue aiheesta lisää:
http://p1.foorumi.info/ristinvalossa/viewtopic.php?t=3202
>Kaikenlainen ns. "papinpuku" on sopimatonta kristitylle. Eksyneet kirkkopapit tahtovat kaavuillaan korottaa itsensä muiden seurakuntalaisten yli. Oikea Jumalan lapsi ei käytä papinpukua tai muitakaan koiranpantatunnuksia.<
En ole täysin samaa mieltä. Tuossa tehdään ulkonaisista asioista kristillisen uskon kriteeri. Sävy on liian jyrkkä.
Vapaissa suunnissa pastori voi käyttää asemaa ilmaisevaa virkapukua ja lätkää tai olla käyttämättä. Hyvä niin. Olkoon siinä edelleenkin vapaus.
Kun helluntaisaarnaajat kadottivat Hengen tuoreuden, lähdettiin mukaan ulkoisiin tunnusmerkkeihin. Surullinen ja todella huvittava yritys.
Pastori-titteli on toinen todella surkea siirtymä. Minulle ei tule koskaan olemaan yhtään helluntaipastoria, ei yhtään. He ovat joko evankelistoja tai saarnaajia.
Doctor, saanen epäillä oman henkesi tuoreutta. Näin äkkipäätään ilmapiiri ympärilläsi on aika mädänneen hajuinen.
Ikävää, että uskova heittää noinkin paljon lokaa toisen ylle. Vaikka syytäkin ihan varmasti on, pitäisi miettiä, mitä moskaa suustaan laskee niiden eteen, jotka vielä etsivät Jumalaa.
KIITOS asiallisista vastauksistanne
Varsinkin tuo RistinValoon linkki on avaava.
" Aaronin järjestyksen" mukainen pappeus oli VT:n pappeutta ulkoisine pukuineen.
Hebr.".. Jos siis täydellisyys olisi saavutettu leeviläisen pappeuden kautta, sillä tähän on kansa laissa sidottu, miksi sitten oli tarpeen, että nousi toinen pappi Melkisedekin järjestyksen mukaan eikä tullut nimitetyksi Aaronin järjestyksen mukaan?
Sillä pappeuden muuttuessa tapahtuu välttämättä myös lain muutos. Sillä se, josta tämä sanotaan, oli toista sukukuntaa, josta ei kukaan ole alttaritointa hoitanut. Onhan tunnettua, että meidän Herramme on noussut Juudasta, jonka sukukunnan pappeudesta Mooses ei ole mitään puhunut. Ja tämä käy vielä paljoa selvemmäksi, kun nousee toinen pappi, Melkisedekin kaltainen, joka ei ole siksi tullut lihallisen käskyn lain mukaan, vaan katoamattoman elämän voimasta.
Sillä hänestä todistetaan: "Sinä olet pappi iankaikkisesti Melkisedekin järjestyksen mukaan." Täten kyllä entinen säädös kumotaan, koska se oli voimaton ja hyödytön - sillä laki ei tehnyt mitään täydelliseksi mutta sijaan tulee parempi toivo, jonka kautta me lähestymme Jumalaa...."
Jeesus Kristus tuli papiksi " Melkisedekin järjestyksen mukaan.." .Hän on ylipappi, Jeesuksen Kristuksen seuraajat ovat "pyhää papistoa " joiden "pukeutuminen" on pukeutuminen Kristukseen Gal."..Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet...."
Kristuksen seuraajan "vaatetukseen " kuuluu Kol.".. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side...."
Ulospäin tämän "pyhän papiston " palvelu on
1.Piet.".. Mutta te olette "valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja", joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa; te, jotka ennen "ette olleet kansa", mutta nyt olette "Jumalan kansa", jotka ennen "ette olleet armahdetut", mutta nyt "olette armahdetut."
Matt."..Ja Jeesus tuli heidän tykönsä ja puhui heille ja sanoi: "Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."..."
Laittamasi raamatunkohdat on erittäin hyviä. Tästä on kyse ensisijaisesti, tämä on se hengellinen, sisällinen puoli jonka pitää olla kohdallaan, siitä kaikki lähtee.
Sisällisen korostaminen ei kuitenkaan tarkoita että kaikki ulkonainen täytyy tehdä tyhjäksi.
Eräs luterilainen pastori perusteli papinpukua mm. sillä että seurakuntalainen tietää että tuossa menee tehtävään vihitty ja pappislupauksen antanut pappi jota sitoo vaitiolovelvollisuus eli hänelle voi turvallisesti uskoutua.
Asia on näinkin. Se on kuitenkin vain osatotuus. Raamatullinen totuus on että jokainen uudestisyntynyt on Jumalan pappi. Jokaisella on oikeus, jopa velvollisuus nöyrtyä "pesemään toisen jalat matkan pölyistä ja vioista" eli kuunnella veljen ja siskon huolet ja julistaa syntien anteeksiantamusta erehdysten yli.
Jokainen kristitty on Jumalan edessä vastuussa saamastaan asemasta. Hengellisen aikuisuuden suhteen olemme eri kohdissa (kenelle on paljon annettu, siltä sitä enemmän vaaditaan) mutta pääasia on, että vaellamme samaa tietä. Lähtökohta on jokaisella uskovalla sama: pyhänä kansana olemme Hänen edustajiaan maailmassa, niin kuin Jeesus sanoo. Ei hän sano että erityistä paimenvirkaa hoitavat ovat maailman valo ja suola, vaan että te uskovaiset olette maailman valo (koska Kristus, totinen valkeus asuu meissä) ja suola (koska tehtävämme on pitää esillä Jumalan sanan totuuksia ja elää niiden mukaan).
Jokaisen kristityn pitää pyrkiä vaeltamaan kristityn arvon mukaisesti.
Jokaista uskovaista näin ollen sitoo myös "vaitiololupaus": uskottujen asioiden säilyttäminen on pyhä velvollisuus. Sielunhoidollisia asioita ei saa levittää kenenkään korviin. Tiedämme kuitenkin ettei tämä toteudu tarkoitetulla tavalla. Ensinnäkin siitä luonnottomasta ja häpeällisestä syystä että kaikki kristityt eivät suhtaudu asemaansa vakavasti. Vaelletaan tunteiden eikä Jumalan sanan mukaan. Hetkelliset emootiot ja mielihalut sanelevat käyttäytymistä enemmän kuin ristin kuuliaisuus. Käyttäytymistä ei ohjaa Pyhä Henki vaan henkilön lihallisuus. Uskottuja asioita lipsautellaan eteenpäin, juoruillaan jne.
Toinen syy on luonnollinen ja ymmärrettävä, nimittäin että olemme kasvussamme eri tasolla, ei kaikilla ole vielä riittävää ymmärrystä - että voisi suhtautua kuulemiinsa asioihin (ääriesimerkkinä vaikkapa kristityn homoseksuaaliset lankeemukset) asiallisesti. Ei todellakaan kannata mennä kertomaan lankeemuksiaan tai edes kiusauksiaan kenelle tahansa.
Seurakunnan työntekijä on henkilö josta jo hänen asemansa kertoo että hänelle uskaltaa avautua kipeimmissäkin tunnoissaan ja että on perusteltua odottaa raamatullista ja edes jonkinlaista sielunhoidollisestikin pätevää ohjausta...
Vielä...
Tosiasia varmasti on että seurakunnassa on Jumalan mielen mukaisia henkilöitä joilla on erityisiä armolahjoja, jollain esim. erityinen voitelu sielunhoitajana toimimiseen, eikä heillä välttämättä ole minkäänlaista työntekijän roolia. Jumala toimii seurakunnassa monella tavalla. Tärkeää onkin että palkattu työntekijä ja vanhimmisto erottavat seurakuntalaisten lahjat.
Jos kaipaan asioissani rohkaisua ja neuvoja en välttämättä mene pastorin puheille vaan sellaisten henkilöiden luo joista minulla on kokemus tai Hengen todistus sisimmässäni että tuolle henkilölle voin uskoutua ja Jumala käyttää häntä.
Totta on että vaatetuksella ja statuksella voidaan pönkittää asemaa kun ulkonaista käytetään korvaamaan sisällisen puute. Vaatetuksella voi kuitenkin olla määrätty rooli jota ei voi tehdä täysin tyhjäksikään, siinä on puolensa:
"Papinpuvusta" ulkopuolinenkin henkilö tunnistaa että hei, tuossa on joku jolta voi ja sopii kysyä hengellisiä asioita. (Täytyy vain toivoa että kyseisellä pastorilla sitten on mitä jakaa! Nimittäin että täyttyy se ensisijainen ehto, sisällinen Herran tunteminen, jota ilman muodollinen koulutus ja asema saattaa olla jopa vääryyden käytössä, pastori kun voi värittää ja vääntää teologista tietämystään jos minkä tulkintamallin mukaisiin, humanistisliberaaleihin tai lahkolaisiin suuntiin.)
Aina ei myöskään ole "sisäistä herkkyyttä" erottaa ketä Jumala nyt suosittelee minulle hengelliseksi opastajaksi, rippi-isäksi tai sielunhoitajaksi. Seurakuntakin voi olla vieras. Silloin on parasta mennä työntekijän luo, koska hänellä pitäisi olla sekä hengellistä voitelua että jo koulutuksensakin puolesta teologista pätevyyttä.
Työntekijän tulee myös omata riittävää nöyryyttä oman rajallisuuden tunnistamiseen ja tarvittaessa ohjata niiden seurakuntalaisten luo joilla tietää olevan Jumalan antamaa pätevyyttä ko. tilanteiden avaamiseksi ja hoitamiseksi.!
"Pastorinpuvun" käyttämisen ja yleensäkin virka-aseman korostamisen takana voi olla (on seurakunta sitten luterilainen, helluntailainen tai mikä tahansa) halu hoidattaa rikkinäistä tai jopa narsistista itsetuntoa asettumalla muiden yläpuolelle, kun Jumalan antama kutsu ja voitelu puuttuu tai on menetetty. Mutta niin ei ole välttämättä.
Sama rikkinäisyys ja viallisuus toimii seurakuntalaisissa. Aina on muutamia höyrypäitä jotka yleisen pappeuden nojalla tekeytyvät erikoistuntijoiksi, joita eivät ole, ja halveksivat johtajia pelkästään siitä syystä etteivät kykene asettumaan seurakunnallisen auktoriteetin alle, varsinkin jos paimen tai vanhimmistoveli ei kaikessa edusta niitä omia oppinäkemyksiä ja painotuksia.
Tarvitsemme Jumalan kansan keskelle tasapainoista ymmärrystä rohkaistaksemme ja kunnioittaaksemme toinen toisiamme sekä Jumalan asettamaa järjestystä, että seurakunta toimisi Jumalan mielen mukaisesti, mm. Kol.3:12-17.
"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.
Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset.
Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa."
Evankelis-luterilaisen kirkon sivustolla määritellään seurakunta eli Kristuksen ruumis sinänsä hyvin:
"Paikallisseurakunnan ohella seurakunta (kreikaksi ekklesia) tarkoittaa myös koko universaalia, maailmanlaajuista Kristuksen seurakuntaa. KIRKKO ON YHTÄ KUIN KAIKKI KRISTITYT YHDESSÄ. Jokainen kirkkoon kuuluva saa tukea ja yhteyttä erityisesti omasta, lähellä sijaitsevasta paikallisseurakunnastaan. Kirkon ja seurakunnan jäseneksi liitytään kasteessa."
Olennaista on että Kristuksen seurakunta (tai kirkko, jos halutaan tätä nimitystä käyttää) ei muodostu luterilaisista tai helluntailaisista tai mistään muustakaan organisaatiosta ja sen edustajista, vaan yhteys on sisällinen, orgaaninen, se muodostuu kaikista uudestisyntyneistä eli Jeesukseen uskovista, kuuluvat nämä sitten nimellisesti mihin tahansa kirkkokuntaan tai herätysliikkeeseen.
Viimeisestä lauseesta en ole täysin samaa mieltä: "Kirkon ja seurakunnan jäseneksi liitytään kasteessa."
Tosi seurakunnan eli Kristuksen ruumiin jäseneksi tullaan uudestisyntymässä. Meillä on yhteys toisiimme saman uskon (elävä usko Jeesukseen) eli Pyhän Hengen kautta. Tätä jokaisen pastorin ja työntekijän tulee "laumassaan" pitää esillä: me emme ole koko Kristuksen ruumis, koko Kristuksen seurakunta, koko Kristuksen kirkko.
Jumalan sanaa ja kutsua on julistettava henkilökohtaisen uskonelämän syntymiseksi.
Teologinen koulutus (puvusta ja sen käyttämisestä tai käyttämättä jättämisestä puhumattakaan) on tämän rinnalla toisarvoinen seikka. Jos seurakunnan paimenilla ja opettajilla ei ole halua eikä kykyä ohjata ihmisiä Kristus-keskeiseen uskoon ja hengelliseen kasvuun, kaikki muukin on yhdentekevää ja hyödytöntä.
Kristillinen kirkko on kutsuva kirkko. Muussa tapauksessa se ei enää ole kristillinen vaan on menettänyt valonsa ja suolansa.
Siunausta!
-pot
Kaikki uudestisyntyneet ovat vain Herran työtovereita siinä ei tarvita mitään titteleitä. Vaan jokainen palvelee niillä avuilla mitä on saanut Herralta .Kaikki ollaan "samalla viivalla" Jumalan edessä .Olkoon virkanimikkeet mitä hyvänsä. Ajattelija
Gal."..Sillä te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet...."
1.Synnytään 2.syntynyt puetaan......