Elinkeinoelämän kilpailuvaltti: nuorten naisten räikeä syrjiminen
Naistenpäivän tietämillä nuoret akateemiset naiset saivat taas vähän ajateltavaa perheen perustamisesta: naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia.
Tilastokeskuksen tilastopäällikön Leena Kartovaaran selvitys antaa karun kuvan siitä, kuinka pomoportaassa yhdistetään työ ja perhe. Samaan aikaan kun naiset joutuvat keskittymään pelkkään lasikaton rikkomiseen, miesjohtajilla on muita miehiä useammin perhe ja enemmän lapsia. Yhtenä syynä tälle kummallisuudelle on – luonnollisesti ja näppärästi – se, että heidän vaimonsa ovat muita naisia useammin kotona hoitamassa lapsia.
Se epätasa-arvoinen tosiasia, että naisilla pitkä koulutus viivyttää perheen perustamista mutta miehillä lisää lapsilukua, ottaa päähän. On luonnotonta, että naisjohtajat joutuvat mitä ilmeisimminkin valitsemaan lapsettomuuden. Mikähän tilanne on vaikka kymmenen vuoden kuluttua? Veikkaan, että surullinen.
Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee lähelle sitä rajaa, jolloin lapsia ei enää saa, vaikka nuoret naiset sanovat haluavansa lapsia. He haluavat lapsensa kuitenkin taloudellisesti turvattuun elinympäristöön, jossa molemmilla vanhemmilla on myös mielekäs työura – ja se on ihan normaalia. Molempiin, uuraan ja lapsiin, on naisilla ja miehillä todellakin on oikeus, myös samanaikaisesti.
Naisille se vain on vaarallisen vaikeaa. Biologinen kello hiljennetään e-pillereillä ja jälkiehkäisykapseleilla niin pitkään, että voikin siirtyä jonottamaan hedelmällisyyshoitoa. Muukin kuin munasarjat on kovilla – pää. Pätkäduunissa on paiskittava projektia toisen perään ylitöitä laskematta palkasta tinkien. Työuupuneita nuoria naisia ei edes haluta ymmärtää, vaan päälle lätkäistään itsekkään ”kaikki-tänne-heti-nyt”-pyrkyrin leima.
Siis mitä epänormaalia on siinä, että haluaa ennen perheen perustamista uran edes alkuun – siis tuon mystisen yliarvostetun vakituisen työpaikan – ja asuntolainalupauksen? Nekö ovat naurettavia tekosyitä lasten hankinnan lykkäämiselle? Kiva kuulla. Samoin kuin se, että perheen perustaminen leikkaa radikaalisti käyttövaroja. Lapsiperheet, jotka vielä muodostavat noin puolet maamme väestöstä, ansaitsevat kolmasosan tuloista.
Perheen laiminlyömisestä ja nuorten naisten syrjimisestä on tullut suomalaisen elinkeinoelämän kilpailuvaltti. Nuorten korkeasti koulutettujen naisten syrjiminen näkyy vastavalmistuneiden naisten perättäisinä määräaikaisina työsuhteina ja miehiä huonompana palkkakehityksestä – ja numeroina syntyvyysluvuissa. Työnantajat viivyttävät nuorten naisten uran etenemistä inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vaarallisin seurauksin. Kukaan ei kestä tilannetta, jossa naisten pitkä ja korkea koulutus viivyttää perheen perustamista.
Perhevapaiden kustannusten jakamisen kaikkien työnantajien kesken on oltava sivistysvaltiossa itsestäänselvyys. Vaatimus ei ole millään muotoa kohtuuton, vaan se on helppo järjestää esimerkiksi sairausvakuutusmaksun kautta. Sen jälkeen on korjattava palkkaerot.
Naistenpäivän tietämillä nuoret akateemiset naiset saivat taas vähän ajateltavaa perheen perustamisesta: naisjohtajat ovat muita naisia useammin lapsettomia.
Tilastokeskuksen tilastopäällikön Leena Kartovaaran selvitys antaa karun kuvan siitä, kuinka pomoportaassa yhdistetään työ ja perhe. Samaan aikaan kun naiset joutuvat keskittymään pelkkään lasikaton rikkomiseen, miesjohtajilla on muita miehiä useammin perhe ja enemmän lapsia. Yhtenä syynä tälle kummallisuudelle on – luonnollisesti ja näppärästi – se, että heidän vaimonsa ovat muita naisia useammin kotona hoitamassa lapsia.
Se epätasa-arvoinen tosiasia, että naisilla pitkä koulutus viivyttää perheen perustamista mutta miehillä lisää lapsilukua, ottaa päähän. On luonnotonta, että naisjohtajat joutuvat mitä ilmeisimminkin valitsemaan lapsettomuuden. Mikähän tilanne on vaikka kymmenen vuoden kuluttua? Veikkaan, että surullinen.
Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee lähelle sitä rajaa, jolloin lapsia ei enää saa, vaikka nuoret naiset sanovat haluavansa lapsia. He haluavat lapsensa kuitenkin taloudellisesti turvattuun elinympäristöön, jossa molemmilla vanhemmilla on myös mielekäs työura – ja se on ihan normaalia. Molempiin, uuraan ja lapsiin, on naisilla ja miehillä todellakin on oikeus, myös samanaikaisesti.
Naisille se vain on vaarallisen vaikeaa. Biologinen kello hiljennetään e-pillereillä ja jälkiehkäisykapseleilla niin pitkään, että voikin siirtyä jonottamaan hedelmällisyyshoitoa. Muukin kuin munasarjat on kovilla – pää. Pätkäduunissa on paiskittava projektia toisen perään ylitöitä laskematta palkasta tinkien. Työuupuneita nuoria naisia ei edes haluta ymmärtää, vaan päälle lätkäistään itsekkään ”kaikki-tänne-heti-nyt”-pyrkyrin leima.
Siis mitä epänormaalia on siinä, että haluaa ennen perheen perustamista uran edes alkuun – siis tuon mystisen yliarvostetun vakituisen työpaikan – ja asuntolainalupauksen? Nekö ovat naurettavia tekosyitä lasten hankinnan lykkäämiselle? Kiva kuulla. Samoin kuin se, että perheen perustaminen leikkaa radikaalisti käyttövaroja. Lapsiperheet, jotka vielä muodostavat noin puolet maamme väestöstä, ansaitsevat kolmasosan tuloista.
Perheen laiminlyömisestä ja nuorten naisten syrjimisestä on tullut suomalaisen elinkeinoelämän kilpailuvaltti. Nuorten korkeasti koulutettujen naisten syrjiminen näkyy vastavalmistuneiden naisten perättäisinä määräaikaisina työsuhteina ja miehiä huonompana palkkakehityksestä – ja numeroina syntyvyysluvuissa. Työnantajat viivyttävät nuorten naisten uran etenemistä inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti vaarallisin seurauksin. Kukaan ei kestä tilannetta, jossa naisten pitkä ja korkea koulutus viivyttää perheen perustamista.
Perhevapaiden kustannusten jakamisen kaikkien työnantajien kesken on oltava sivistysvaltiossa itsestäänselvyys. Vaatimus ei ole millään muotoa kohtuuton, vaan se on helppo järjestää esimerkiksi sairausvakuutusmaksun kautta. Sen jälkeen on korjattava palkkaerot.
Vastaukset 70
Vanhimmat
Sinne vaan! siellä on helpompaa ja mielekkäämpää työnteko jopa hoiva-alalla. Extrana komeita ja kohteliaita, leveäharteisia miehiä, oikeita namupaloja!nam, nam.
Suomi on kitupiikkien maa, katajainen katkera kansa. Kukaan täysjärkinen nuori nainen ei tänne jää!
Olen samaa mieltä. Ei edes huvita valmistua kun luvassa tuskin on pätkätöitä/työttömyyttä parempaa. Kuka nyt nuoren naisen vakituiseen työtön ottaisi kun se kuitenkin jää pian äitiyslomalle.
Ratkaisu: Äitiydestä työnantajalle aiheutuvat kustannukset on tasattava joko molemmille vanhemmille (yksinhuoltajan tapauksessa yh valtio) tai siirrettävä verovaroista maksettaviksi.
Olisi edes askel parempaan.
Ei siinä mitään valtiota yh tapauksessa tarvita, ellei sitten kyseessä ole leski tai puoliso on "huostaan otettu". Onhan lapsella aina molemmat vanhemmat. (Toisaalta, kun lapsella on molemmat vanhemmat, eronneet tai yhdessä ei kyseessä ole yksin huoltaja)
"
Äitiydestä työnantajalle aiheutuvat kustannukset on tasattava joko molemmille vanhemmille (yksinhuoltajan tapauksessa yh valtio) tai siirrettävä verovaroista maksettaviksi.
"
Tästähän seuraa sitten se, että urahakuiset miehet lakkaavat perustamasta perheitä.
Eipä silti, ei tässä maassa ole järkevää tehdä lapsia nytkään.
tuossa asiassa. Mutta jos katsoo mikä muu tässä maassa on järkevää, saa katsella hetken aikaa.
;)
Sillä ajoin näyttää ettei työntekokaan ole järkevää!
Ainakaan työnteko ja varsinkaan yrittäminen ei tässä maassa ole järkevää. :)
*havainnut*
mutta ikävä tosia asia on se, että nainen on se joka synnyttää. Tätä asiaa ei pysty muuttamaan vaikka kuinka monesti löisi päätään betoniseinään.
Tässä heijastuukin koko nykyaikaisen yhteiskunnan perusta. On toki selvää, että ei lasta haluta ennen hankkia kuin on taloudellinen toimeentulo taattu. Tosin onhan noita opiskelevia ykshuoltajia, jotka pärjäävät jollain tavalla. Nuorempia varmaan avittavat vanhemmat parhaansa mukaan.
Toimeentulo on kuitenkin täysin suhteellinen käsite. Toiselle toimeentulo tarkoittaa ruokaa, vaatteita ja kattoa pään päällä. Toisen toimeentulo on pari autoa, omakotitalo, kesämökki, vene ja pari ulkomaanmatkaa vuodessa. Toiselle ura on vakituinen työpaikka ja toiselle johtoporras. Näitä arvostuksia ei tietenkään voi pistää paremmuusjärjestykseen. Ei ole olemassa universaalia totuutta materiaalisesta pahasta. Toisaalta juuri materiaalinen arvostus ajaa yhteiskuntaa väistämättä tiettyyn suuntaan. Kun tähän vielä lisätään yksilön oma vapaus sekä itsenäisyys niin ei tarvitse puhua yhtenäisistä perheistä kun isä ja äiti mittaavat paremmuuttaan pankkitiliensä koolla ja ainoa merkittävä panostus perheeseen on raha.
Eiköhän nuo opiskelevat yksinhuoltajat ole melko pitkälle muiden veronmaksajien elätettävänä, eli kyllä itse ainakin kannustaisin ensin varmistamaan sen tarvittavan toimeentulon, ennen kun lapsia aletaan pykäämään.
Tasa-arvo on monisäikeinen ongelmien vyyhti. Darwinismi kunniaan.
Nykyään naiset sentään saavat valita kahdesta. Jos naisia aletaan hyysäämään työpaikoilla-niin hyysätään miehillekin oikeuksia omiin lapsiin.
Vanhempainlomien kustannusten jakaminen sekä isän että äidin työnantajien kesken ei ole mitään hyysäämistä vaan oikeudenmukaisuutta, mikä on jo toteutettu Ruotsissa ja Norjassa.
kauheita nuo nykyajan sivistyneet ja koulutetut naiset.mikään ei riitä.ne ovat jo saaneet mahdollisuuden valita työelämän ja perheen välillä,ja nyt pitäisi saada molemmat samaan aikaan.ihme touhua kun kaikki pitäisi olla niinkuin miehillä.tyytyisivät vaan siihen vähään mitä ovat kovalla työllä saaneet.
Se on TODELLAKIN hyysäämistä niin kauan, kuin näyttää kuten nyt, että miehillä ei ole mitään toivoa saada läpi esimerkiksi seuraavia tasa-arvoasioita:
1. Asevelvollisuuden tasa-arvoistaminen eli itsensä tapattamisen velvollisuus olisi tasa-arvoinen molemmille sukupuolille. Joko niin että poistetaan kokonaan (vapaaehtois- ja palkka-armeija) tai sitten asevelvollisuus molemmille sukupuolille.
2. Yhtäläinen oikeus omiin lapsiinsa erotilanteessa, ei nykyinen naisten suosiminen.
3. Yhtäläiset väkivallan ehkäisy-, tuomitsemis- ja hoitokäytännöt sekä niihin vaikuttava julkisin varoin tuettu asennemuokkaus uhrin ja tekijän sukupuolesta riippumatta.
On ihan siitä kiinni mihin tarkoitukseen näitä lukuja käytetään! Tilanne saattaa näyttää tältä, mutta totuus on tilastoa kummallisempi...yhtään aliarvioimatta raskasta kassatyötä.
Itse olen koko työssäoloaikani ollut johtavassa asemassa, mutta minulla on SILTI yksi teini-ikäinen poika. Suunnittelimme opiskeluaikana, että yksi vauva voi meille tulla, kunhan aika ja rahatilanne sen paremmin sallivat.
Muuna vaihtoehtona haluan sanoa, että nainen joka keskittyy uraansa, antaa harvemmin hormoonien sekoittaa päätänsä. Toisaalta nainen, joka haluaa olla lapseton pääsee pitemmälle. Perhesuunnittelu on nykyisin jäissä. Vahinko, sillä sen avulla moni pääsisi huomattavasti pitemmälle kuin lähikaupan kassalle...
Meilläkään ei oteta vakipaikalle nuoria naisia. Pätkiin kyllä ja määräaikaisiin...
Mainitsen vielä, etten sovi tilastoon/tutkimukseen siinäkään suhteessa, että mieheni on vastaavassa asemassa toisessa firmassa...enkä ole ollut kotona pönkittämässä miehenikään uraa.
Et varmaankaan tunne naisia, jotka menestyvät ja etenevät työelämässä (vakinaisissa työsuhteissa), vaikka heillä on useampiakin lapsia?
asia on näin kuten veikkasitkin. En tunne. Yhden lapsen äitejä tunnen muutamia, useilla tuntemillani naisjontajilla ei ole sitä yhtäkään...
Monet menestyjät ovat myös sinkkuja.
saivartelun halun jo hyvin tuntien, tarkoitan että tunnen URALLAAN MENESTYNEITÄ yhden lapsen äitejä muutamia, tunnen myös monilapsisia äitejä, mutta he eivät ole menestyneet juurikaan muussa kuin synnytyksessä...
Katsos kuka mitäkin arvostaa.
Tämä meidän yhteiskuntamalli mahdollistaa sen, että voi tehdä lapsia melki rajattomasti jos tyytyy melko heikkoon toimeentuloon.
Paras kommentti mitä olen kuullut on kun eräs YH totesi, että alkaa oleen tulot vähissä, pitänee taas pyöräyttää lapsen.
onkin valtion erityisessä suojeluksessa olevaa huoraamista, silloin kun se on tuossa kuosissa kuin mainitsit!
Naiselta onnistuu tommonenkin itsensä elättäminen, mieheltä ei!
kyllä miehiäkin kyykytetään pätkätöillä, epävarmuudella jne. tämän päivän sairaan markkinatalous-globalisaatio-bullshit työelämän arvoilla!
Mutta kyse ei ole siinä tasa-arvosta eikä feminismistä, se on poliitikkojen tekemien virheiden tai tahallisten valintojen seurausta. Suorittavat työpaikat valuu halvan työvoiman maihin, eihän tähän maahan jää enää kuin insinööreille jotain tutkimus&kehitystöitä ja muille ei kannata maksaa palkkaa ollenkaan.
Samaan aikaan elinkustannukset vaan kohoavat jatkuvasti, kaikki hinnat määritellään vain rikkaan eliitin maksukyvyn mukaan jolloin tähän maahan saadaan luotua sellainen köyhälistö joka menettää asuntonsa ja paleltuu kuoliaaksi suomen talvessa, se lienee tarkoituskin? Eli kaikki sivistys on heitetty jo menemään markkinatalouden viidakonlakien tieltä...
Tässä maassa on todella jotain aivan perustavaa laatua olevaa vikaa...
Kerrohan, miksi nuoret naiset käyttävät työnantajia hyväkseen lupaamalla kauniisti sitoutua yrityksen pitkään koulutusohjelmaan, jonka tarkoituksena on luoda heille mahdollisuudet varmaan urakehitykseen yrityksessä, ja kuitenkin jättäytyvät pikälle äitiyslomalle? Ettei vaan syynä olisi pykälät, joiden mukaan viulut maksaa työnantaja? Kyllä Suomen on pakko seurata globaalia kehitystä näiden perhetukien jakamisessa. Kokeilehan joskus, mitä tarkoittaa yrittäminen niin asia saattaa alkaa konkretisoitumaan sullekin?
Loppuu ne "kuppaamiset" kun vanhempainlomien kustannukset jaetaan isän ja äidin työnantajien kesken.
Suuri osa miehistä, kun haluaa lapsia. Maksakoot sitten osansa. Kotiäiti, kun on tyhjän päällä, ei kerry eläkettäkään
miksi ihmeessä muiden pitäisi maksaa veroina jonkun toisen yksityisiä elantokustannuksia? jos multa kysytään, niin maksan jo nyt aivan tarpeeksi veroja. sosiaalikustannukset saa riittää, mutta tuollaiset itse aiheutetut menot on kyllä liikaa. nuorten naisten pitäisi ensin hankkia itse varat lapsen elättämiseen eikä siivestää muiden rahoilla. ketähän pitäisi äänestää seuraavissa vaaleissa?
"jo riittää kuppaaminen"
Aivan niin, nuoret naiset ovat sellaisia monitaitureita, että tekevät yksin lapsia. Eikö miehien tarvi maksaa mitään? kyllä hekin niitä lapsia ovat tekemässä. Kustannukset eivät kokonaisuudessaan lisääntyisi vaan jakautuisivat reilummasti. Tajuukko?
No, jos ihan suoraan sanon niin minusta lastenteko ei ole työnantajien ongelma millään tavalla, eikä kyllä yhteiskunnankaan.
Eli jos ei ole varaa lapsia tehdä niin jätetään tekemättä.
Minulla ei ole varaa hankkia lapsia, joten enpä ole hankkinut.
Yhteiskunta ei voi toimia ilman uusia punaposkisia tyttöjä ja poikia. Kuka huolehtisi vanhuksista tai koko yhteiskunnan pyörittämisestä ellei uusi sukupolvi? Asiasta kolmanteen miten lestoilla on varaa tehdä lapsia nii hirveesti...
No jaa. Luulenpa lestadiolaisilla on pääsääntöisesti ihan OK duunit. Toinen pointti on siinä, että mitä kukin arvostaa. Lestadiolaiset varmaan pitävät lapsia korkeammalla prioriteetilla kuin vaikkapa minä.
Eli siis. Kukin panostaa elämässään siihen mitä pitää tärkeänä. Jotkut haluavat lapsia joku toinen taas 'hyvän' elintason. Jollain harvoilla on varaa molempiin.
Arvokysymyksiä luulen.
miehet maksavat tällä hetkellä olemalla töissä silloin, kun vaimo on äitiyslomalla. yksinhuoltajuudesta minulla on sen verran tiukka mielipide, että tehkää lapset sen oikean kanssa, ei sen väärän.
olen samaa mieltä. Tosin minulla oli varaa yhteen lapseen. Samoin aikaa yhdelle lapselle.
No mitä jos se "oikea" sitten sattu esimerkiksi kuolemaan? Oliko se sittenkin väärä?
näin just, heti kun vastaa jotain, tulee takas kommenttia tyyliin "Käytä aivojasi juntti"...
no mutta vastataan nyt silti. etsi minulle tutkimustulos tai vastaava, joka todistaa, että suurin osa yksinhuoltajista on tuossa tilassa vain siksi, että puoliso on kuollut. tässä avioerojen luvatussa maassa...
Jos mulla olisi vapaus valita joko työ tai koti, niin innosta kirkuen jäisin kotiin.
Uskon kyllä, että kirkuen jäisit sinne kotiin, mutta tuskin onnesta johtuisi tuo huuto. Luulisin, että aika harvalle tuottaa todellista tyydytystä viettää kaikki aika neljän seinän sisällä kirkuvan käärön kanssa. Ja tiedän kyllä, että sieltä kotoa pääsee myös ulos, mutta väsyneenä lapsen hoidosta ym. sitä tuskin jaksaa jatkuvasti kylillä rampata. Enkä myöskään usko, että kovin moni iloisin mielin kituuttaa vähissä rahoissa ja/tai miehen elätettävänä. Itselleni ainakin olisi todella nöyryyttävää, jos joutuisin joka ainoan euron pyytämään mieheltäni.
jäädä lapsiprojekti toteuttamatta?
Paha juttu. Johan tuo pitäisi kaikkien ymmärtää että lapsetkin ovat yksi naisen tärkeistä projekteista.
Jospa vain et osaa organisoida ja delegoida? Kyllä ne lapset saa hankittua ja hoidettua siinä missä muutkin työt. Pitää tietysti olla vähän viitseliäisyyttä ja kykyjä. Alan koulutusta ehkä voisi järjestää.
Onneksi nykyajan lapset omaavat aika paljon kaikenlaisia valmiuksia jo syntyessään. Toista se oli ennen. Ai niin, mutta silloinhan uranaiset eivät vielä olleetkaan niin päteviä.
jäädä lapsiprojekti toteuttamatta?
Paha juttu. Johan tuo pitäisi kaikkien ymmärtää että lapsetkin ovat yksi naisen tärkeistä projekteista.
Jospa vain et osaa organisoida ja delegoida? Kyllä ne lapset saa hankittua ja hoidettua siinä missä muutkin työt. Pitää tietysti olla vähän viitseliäisyyttä ja kykyjä. Alan koulutusta ehkä voisi järjestää.
Onneksi nykyajan lapset omaavat aika paljon kaikenlaisia valmiuksia jo syntyessään. Toista se oli ennen. Ai niin, mutta silloinhan uranaiset eivät vielä olleetkaan niin päteviä.
Lapsettomuus ei ainakaan omalla kohdallani johdu mistään delegoinnin puutteesta tai organisoinnin heikkouksista, vaan yksinkertaisesti siitä, että en ole saanu vakituista työpaikkaa. Olen kohta kaksi vuotta ollut määräaikaisilla sopimuksilla samassa paikassa koulutustani vastaavassa työssä. Sekä työnantaja että itse olen ollut tyytyväinen työni tuloksiin, mutta vakituista paikkaa en vain saa. Ei hirveästi kiinnosta käydä lapsia tekemään, kun raskaus- ja äitiysloma-ajalta ei saisi edes tarvittavaan toimeentuloon riittäviä rahoja, eikä etenkään sen vuoksi, että äitiysloman jälkeen minulla ei enää olisi työpaikkaa johon palata.
yhteiskunta saa edes noin lyhyttä lapsiprojektia (raskaus ja äitiysloma) mahdollistettua. Kyllä tuohon pitäisi korjaus saada. Eikö niitä olisi vielä lyhytkestoisempia lapsia?
,.,.
sinunkin puolestasi tekee suuri joukko minimiäitiyspäivärällä olevia äitejä lapsia tähän maahan.
Heille ei merkitse raha/toimeentulo yhtään mitään ETUKÄTEEN ja jälkikäteenhän maksumiehenä toimimme me...!
Pätkätyön onni ei rohkaise perheitä hankkiman lapsia, ei myöskään kvartaalitalouden työpaikkaepävarmuutta suosiva henkilöstöpolitiikka.
Palstalla hilluu ihme olento, jonka mielestä nainen on lähes rikollinen, jos synnyttää. Lapset ilmeisesti syntyvät hänen mielestään neitseellisesti ilman miehen myötävaikutusta. Tämä nainen joutuu niin kovasti maksaman kaikesta tästä. Pahin on kuulemma yksinhuoltaja, siitä hän maksaa aivan erityisen hirvittävästi. Meillä Suomessa kuitenkin yksinhuoltajatkin käyvät töissä, saavat samat tuet kuin aviossa olevat, onko muita etuisuuksia kuin yksinhuoltajakorotus? Uskon yksinhuoltajienkin tulevan joka tapauksessa valtiolle halvemmiksi, kuin maahanmuuttajat, joille maksetaan erityistukia, tulkkauspalveluita, annetaan asunnot yhteiskunnan toimesta jne. ja naiset eivät käy edes töissä (usein eivät miehetkään).
Naisia syrjitään monin tavoin, siihen on totuttu, mutta naisviha jaksaa aina hämmästyttää.
,.,.
Aika kauhea kokemus lukea läpi tämän ketjun viestit. Paljon on porua palkoista, urasta ja etenemisestä, työstä ja toimeentulosta. Moni nainen näyttää luontevasti olevan sitä mieltä että kaikki tänne heti, niin loistavat työpaikat ja menestys kuin lapsiprojektikin.
Ei yhtä ainoaa, ei ensimmäistäkään kirjoitusta ole, jossa asioita katseltaisiin lapsen kannalta. Siis toistan: ei ainoatakaan. Siis sellaista, jossa esimerkiksi todettaisiin yksinkertaisesti että lapsen kehityksen kannalta on parasta, jos äiti varaa ainakin kymmenen vuotta elämästään jokaista lasta kohti ollakseen ympärivuorokautisesti läsnä hänen varhaisessa kehityksessään.
Lapsi nimittäin tarvitsee perheen ja äidin, joka ei jätä lasta paetakseen töihin heti kun lomat loppuvat. Lapset ovat elämän tärkeimpiä projekteja, päinvastoin kuin menestyminen markkinatalouden areenoilla. Nämä realiteetit tuntuvat olevan nyt ihan hukassa.
On se kumma, että aina sitä äitien autuutta toitotetaan. Isä voi olla aivan yhtä hyvä hoitaja. Molemmat vanhemmat ovat tärkeitä. Etpä sinäkään sitä ole tullut ajatelleeksi. Kauhean luutuneita ajatuksia sinulla.
Meidän perheessä asia on hoidettu niin, että vaimo jäi kotiin hoitamaan ensimmäistä lasta ja minä toista. Kummallakin muodostui lapsiin läheinen suhde ja molempien urat säilyivät, ei tullut liian pitkää taukoa. Talous on sekin tärkeää, tasapainoinen suhde, ei mitään "uhrautumis katkeruutta". Lapset eivät ole mitään projekteja, anteeksi vaan. Meidän lapset ainakin haluavat myös viettää aikaa kaverien ja harrastusten parissa, ei 10-vuotias poika äidin helmoissa ympärivuorokautisesti halua pyöriä.
Totta tuo, mitä sanoit 10-vuotiaan elämänpiiristä. Lapsen kehitystä (myös luonteen ja taipumusten kehitystä) tulee vanhempien seurata, ja siihen liittyy oleellisen osana se, että rohkaistaan (ja tietysti valvotaankin) lapsen liittymistä harrastus- ja kaveripiireihin. Lasta ei saa sitoa "peräkamaripojaksi tai -tytöksi". Vanhemmuuteen kuuluu vähittäinen luopuminen lapsen yksityiselämästä ja lapsen oman persoonan kunnioittaminen. Lasta on kasvatettava seisomaan omilla jaloillaan, ohjattava ottamaan vastuuta virheistään, mutta myös iloitsemaan rohkeudestaan ja onnistumisistaan. Kaikkein vaikeinta on löytää sopiva harmonia toisaalta valvomisen ja rakastavan läheisyyden ja toisaalta tietyn kauempaa tarkkailun välillä.
Kasvatuksessa hyvin tärkeää on aikuisten oma esimerkki, heidän elämäntapansa. Sen tulokset eivät ehkä näy välittömästi, mutta varmasti eivät mene hukkaan vanhempien pyrkimykset oman itsensä kasvattamisessa niin, ettei heidän elämäntapojensa puolesta tarvitse hävetä lastensa edessä.
Omien vanhempien ohella opetajat, sukulaiset, tuttavaperheiden vanhemmat jne. muodostavat "aikuisverkoston", johon lapset ihannetapauksessa saattavat turvautua ja joista he saavat aikuisen mallia.
Äiti ja lapsi muodostavat ensin fyysisen ja sitten psyykkisen symbioosin. Tämä on luonnonjärjestys, jota ei voi muuttaa sillä että omaksumme uusia, omiin elämäntilanteisiimme paremmin sopivia oppeja. Vain äidillä voi olla lähtökohdaltaan symbioottinen suhde lapseensa. Vain tuota suhdetta varjelemalla lapsesta voi kasvaa hyvä ihminen.
Yhteiskunta olisi onnellisempi jos lapset saisivat kasvaa kuten ihmislapsen on hyvä kasvaa. Naisten pitäisi valita joko ura (markkinatalous) tai lapset. Ne ovat tosiasiassa vaihtoehtoisia elämänsisältöjä. Niille naisille jotka rakastavat lapsia ja haluavat ottaa vastuun lapsistaan pitäisi yhteiskunnan järjestää siihen mahdollisuus.
Elämme superindividualistista aikaa ja se tuo mukanaan mm. lapsen ominaislaatua koskevia harhoja. Kuvittelemme eräiden menneiden historian aikakausien tavoin että lapset ovat pieniä aikuisia. Tosiasiassa esim. alle 12-vuotiailta ei sovi odottaa syysuhdeajattelua, eikä heitä pidä yrittää opettaa tiedollisesti "ottamaan vastuuta tekojensa seurauksista".
Naistenlehdet taitavat nykyään olla täynnä kaikenlaista soopaa varhain kehittyvistä ja hämmästyttäviä valmiuksia omaavista lapsista. Ne ovat osa sellaista mielikuvatodellisuutta, jossa lapset ovat jo muuttuneet itsenäisten uranaisten yhdeksi elämänprojektiksi kaiken muun menestymisen rinnalle.
Isäni on minut kasvattanut vauvasta asti. Symbioosi isän kanssa on yhtä mahdollista,itseasiassa kenen kanssa vain kuka hoitaa(mummo, täti, vaari) ja on läsnä.
Ihme tuubaa täällä levität ainoana totuutena. Hah hah, idiootti!
Miten tiukassa otteessa kymmenvuotiasta pidetään? Ikävöikö lapsi kavereiden seurasta mamin viereen tai iskän seuraan? Kokemuksia omasta lastenkasvatuksesta?
---
Miltä sinusta tuntui kymmenvuotiaana, jos jotkut aikuiset pitivät sinua idioottina, ymmärtämättömänä ja kykenemättömänä? Muistatko?
nimenomaan edellyttää katkeamatonta läsnäoloa. Tämä läsnäolon määrä on nimenomaan se ykkösasia, ei ns. laatuaika.
Kysymys lapsen elämänpiirin rajoista ja suhteesta muihin ihmisiin on eri asia kuin se pohja jolle kaiken tulee rakentua.
Äiti-lapsi -suhteen symbioottisuus säilyy ja siirtyy äidin puuttuessa johonkin toiseen ihmiseen. Tämä kertoo jotain nimenomaan tämän symbioosin perustavanlaatuisuudesta, ei sen merkityksettömyydestä.
Kasvattaja ei voi aina olla läsnä. Ihannetapauksessa hän on aina "käytettävissä", kun lapsi on tuen ja neuvojen tarpeessa. Hän myös valmentaa ja opastaa lasta pulma- ja vaaratilanteiden varalle.
Tehtävää isille, siinä missä äideillekin.
Kasvattajan ei kannata kokea ongelmakseen sitä onko vanginvartija tai lähihoitaja. Sellaiset roolit ovat vain aikuisen korvien välissä.
Vastasyntyneellä ei ole maailmassa muuta kuin äiti. Se on täydellisesti riippuvainen äidistään. Lapsen "minä" muodostuu ratkaisevalla tavalla niiden parin ensimmäisen elinvuoden aikana, jolloin mitään tietoisia käsitteellisiä tai kielellisiä välitysmekanismeja ei vielä ole. Jos kaikki käy hyvin symbioottisessa vaiheessa, lapsen minästä on mahdollista tulla terve, ehjä ja vahva, ja kasvu käsitteellisen vaikuttamisen maailmassa saa hyvän pohjan.
Lapsi elää kuitenkin lapsen maailmassa hyvin pitkään, ja lapsen erikoinen, oma laatu on asia, joka helposti jää aikuisen silmin näkemättä. Havaitseminen on hyvin subjektiivista, ja aikuinen hahmottaa kaiken omista lähtökohdistaan. (Pohdiskelee esim. omaa rooliaan, onko hän vanginvartija...) Historiallisesti lapsuuden tunnustaminen omaksi ikävaiheeksi on suhteellisen nuori asia. Voidaan huolestuneena kysyä, olemmeko jo menettämässä lapsen ominaislaadun tajuamisen, kun niin monet aikeusten tarpeet ummistavat silmämme muulta kuin omilta tavoitteiltamme. Pidän oikeina niitä kysymyksiä, joita Neil Postman esittää kirjassaan "Lapsuuden lyheneminen".
Naisen elämä nykyään tuntuu olevan yksi suuri identiteettikriisi, joka täyttyy ulkoakoetuilla vaatimuksilla siitä mitä pitäisi olla ja omilla odotuksilla siitä mitä kaikkea voisi olla. Kun valintoja ei osata tehdä, vaaditaan kaikkea. Pitäisi pystyä suoriutumaan niin työurasta kuin saamaan biologisen ohjelman sanelemia lapsia, ja auta armias, jos kaikkea ei saada: silloin on vika miesten nurjassa maailmasssa. Ja jos toiseen vaakakuppiin pannaan kaikki nykyisen länsimaisen elämänmenon kotkotukset ja toiseen se tosiasia, että vauvat turvallisesti kehittyäkseen vaativat tänä päivänä saman symbioosille perustuvan äitisuhteen kuin ovat jo miljoonia vuosia vaatineet, sen pahempi tosiasioille.
Identiteettikriisiensä ja roolikuvitelmiensa ja -odotustensa riivaamat nykynaiset haluaisivat elämältä kaiken. Se on yksinomaan luontoäiti, joka ihmislajin ja sukupuolten mahdollisuudet ja tehtävät on säädellyt.
missä hemmetin vaiheessa historian aikana on lapsista kasvatettu kaikin puolin aivan erityisen tasapainoisia ja onnistuneesti eläneitä ihmisiä? Vaikka äiti olisi paaponut (nimenomaan se äiti) ja taluttanut lapsia ympärivuorokautisesti aina naimaikään asti?
Mainitse edes yksi onnen aikakausi, ihmisten hyvinvoinnin, rauhan ja auvon aikakausi?
Nykynaisten kohtuuttomat odotukset elämältä voivat näkyä mm. vaatimuksena että edes historiasta pitäisi osoittaa täydellisyyden aikakausi.
Sellaista ei ole ollut eikä ole. Tämä nimenomaan on jutun pointti. Elämämme on monin tavoin rajallista, ja valintoja on tehtävä. Uranaisella ei ole kaikki-tänne-heti -vaihtoehtoa. Jos haluaa lastensa kasvavan terveissä merkeissä, tämä kasvu edellyttää äidin ja lapsen kiinteää ja pitkäaikaista keskinäissuhdetta. Sillä ei muuten ole mitään tekemistä läheisriippuvuuden yms. kanssa. Päinvastoin: mitä vahvempi perusturvallisuus ja -luottamus, sitä itsenäisempiä ihmisiä kasvaa.
Mitä historiaan sinänsä tulee, pidän Neil Postmanin esitystä ansiokkaana historiallisena läpivalaisuna.
Ja miksikö nykynaisten odotukset elämältä ovat kohtuuttomia? Eivätkö naiset ole pystyneet lähes kaikkeen, mihin ovat ryhtyneet?
---
Miten itsenäisiä on kasvanut niistä peräkamaripojista, joilla on ollut kiinteä ja pitkäaikainen suhde äidin kanssa?
Ainakin parisuhteessa on naisen kohtuuttomuus tullut hyvin selvästi esille. Se johtuu siitä, että rakastumisentunteesta on tullut parisuhdesäännöstön keskeisin aines. Heti kun rakkaudentunne tuntuu vähänkin väljähtyneen aletaan pohtia miksi. Enää ei ymmärretä, että se kuuluu asiaan, että aikaa myöten jokainen suhde muuttuu ja huumaava alkulempi on pian enää muisto. Se ei silti tarkoita sitä, ettei mitään enää olisi.
Tunteen hävittyä aletaan etsiä uutta lempeä kiivaasti. Ja sillekin käy aivan varmasti samoin...
Suosittelen:
Juha Siltala: "Valkoisen äidin pojat".
Siltala sanoo, että ilman hyvää äitisuhdetta ei voi kehittää emotionaalista suhdetta toiseen henkilöön.
Samoin hän sanoo, että pahimmaksi nykyajan möröiksi nousevat postmodernismi, markkinatalouden kritiikitön ihannointi ja vapaat markkinavoimat. Näiden asettamisen yhteiskunnan tärkemimmäksi voimaksi on aikaan saanut sen, että ihminen on joutunut tilanteeseen, jossa hän ei kykene pitämään todellista yhteyttä toisiin, hänen elämänhallintansa vähitellen katoaa ja koko yhteiskunta pirstaloituu. Seuraksena itsekkäitä, VAIN itseään ajattelevia narsisteja...
tuo mankuminen. Mitä kauheeta siinä on, jos täysin ulkopuoliset henkilöt eivät halua maksaa sinun tai lapsesi kustannuksia? Ei kai kukaan tervejärkinen tällaista voi olettaa? Ei pidä tehdä lapsia, ellei niitä pysty hoitamaan. Eikä tämä ei ole mitään syrjintää.
Olen kyllä lukenut teoksen.
Oliko sen tendenssi monitoimisten äitien syyllistäminen?
Eiköhän se maailman menossa ole enimmäkseen ollut niin, että mies on muutaman vuoden liiton jälkeen kyllästynyt raskauksista lässähtäneeseen, valvomisesta ja kaikenlaisesta taakasta kireytyneeseen ja apatisoituneeseen vaimoonsa, ja löytänyt inspiroivampaa lempeä kodin ulkopuolelta. Viimeistään n.s. viidenkymmenen villityksen aikaan.
sanoa noinkin. Syyllisyys on syvä tunne. Äidillinen huoli on pyhä tunne. Monitoimisuus on tuskin tunne ollenkaan.
Äidillinen huoli ei ole pyhä tunne. Laskeudu jo tuosta madonnanroolistasi.
on pyhä tunne. Sen voi nykytilanteessa panna toiseen vaakakuppiin - siis madonna-ikonin, joka historiallisesti on tuota pyhää tunnetta ilmentänyt. Toiseen vaakakuppiin voi sitten panna liberalistisen taloususkonon madonnan, joka haluaa kaiken heti mulle nyt.
Osaatko otsikoida viestejäsi muilla sanoilla kuin "höpöä", "höpöhöpö" tai jollakin muulla variaatiolla sanasta höpö?
Olis ihan virkistävää löytää otsikoistasi jokin muu sana.
Otsikoin viestini tuolla tavalla, jos "höpöä" yms. on sopiva sana. Vai pitäisikö kirjoittaa "shit"?
Äidillinen huoli ei ole sen pyhempi tunne kuin isällinen huoli.
Lakkaa jo yököttämästä.
tuskin maailmassa sukupuolten välillä saavutetaan, jos naiset tyytyvät juoksemaan kilpaa niissä aitauksissa, joita isäidentitettivammaiset vapaudennälkäiset liberalistimiehet ovat pystyttäneet kilparadoiksi.
Kyllä tasa-arvo edellyttää sekä psyykkisesti terveitä miehiä että naisia. Sairaat opit - kuten liberalistinen talousajattelu - ovat luoneet sairaan maailman, jossa ihmiset eivät enää osaa ajatella vaan toimivat heihin ehdollistettujen elintaso- ja elämänlaatusignaalien ohjaamina. Liberalismin kovaluontoiset juppiprinssit ja taloususkonnon kaikkinälkäiset tehomadonnat keskittyvät vain itseensä ---
--- voisimme palata tämän keskustelusäikeen lähtökohtiin ja kysyä, mistä johtuu tai mitä todistaa se ettei tässä keskustelussa yksikään nainen vaatimuksia esittäessään ajattele asioita lasten kannalta. Se kertoo karua kieltä siitä miten lapsen tarpeet ja ominaislaatu pätevästi voidaan mitätöidä.
Mistä hemmetistä sinä tiedät, mitä me naiset ajattelemme, lapsia koskien tai muuten; mistä tiedät, miten me lapsiamme kasvatamme ja valvomme? Ja mistä tiedät, mitä on olla äiti?
Jauhat omia johtopäätöksiäsi.
viestiisi:
Aivan siitä samasta mistä sinä tiedät miesten ajatukset!
Jos naiset ajattelevat asiat lasten kannalta, se olisi hyvä tuoda esille. Juuri nuo ajatukset ovat olennaisia. Lähtökohtana oli taloususkonnon madonnan vaatimus että uranaiselle pitäisi järjestää mahdollisuudet hankkia lapsia "samalla tavalla" kuin uramiehille. Keinoina tähän pääsemiseksi keskustelussa tuotiin esille vain a) äidin korvaaminen isällä - ymmärtämättä että se todella on korvausmenettelyä - ja b) väite jonka voisi muotoilla niin että lapset ovat tosiasiassa pieniä aikuisia ja holhoaminen vain vahingoittaa heitä.
Voin selvyyden vuoksi toistaa kysymykseni ja korvata sanan "ajatella" paremmalla verbillä:
Voisimme palata tämän keskustelusäikeen lähtökohtiin ja kysyä, mistä johtuu tai mitä todistaa se ettei tässä keskustelussa yksikään nainen vaatimuksia esittäessään perustele asioita lasten kannalta. Se kertoo karua kieltä siitä miten lapsen tarpeet ja ominaislaatu pätevästi voidaan mitätöidä.