"vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras."
Eikös olekin hienoa minkälaisen mahdollisuuden ja etuoikeuden on Jumala omille lapsilleen antanut, kun voimme keventää toistemme taakkoja rukouksella.
Rukouksen ei tarvitse välttämättä olla pitkä, ei monisanainen ja siihen ei välttämättä tarvita edes aikaa paljon, koska Jumala kuulee huokauksetkin.
Olen itse saanut paljon apua Jumalalta huokauksen omaisella rukouksella vaikeina hetkinä.
Jumalan Pyhän Hengen voima voi vallata ajatukset niin yllättävissä hetkissä ja kehoittaa rukoukseen, aina ei tarvitse edes tarkkaan tietää, mistä on kysymys, Jumala tietää, kuka tarvitsee apua.
Eikös olekin hienoa minkälaisen mahdollisuuden ja etuoikeuden on Jumala omille lapsilleen antanut, kun voimme keventää toistemme taakkoja rukouksella.
Rukouksen ei tarvitse välttämättä olla pitkä, ei monisanainen ja siihen ei välttämättä tarvita edes aikaa paljon, koska Jumala kuulee huokauksetkin.
Olen itse saanut paljon apua Jumalalta huokauksen omaisella rukouksella vaikeina hetkinä.
Jumalan Pyhän Hengen voima voi vallata ajatukset niin yllättävissä hetkissä ja kehoittaa rukoukseen, aina ei tarvitse edes tarkkaan tietää, mistä on kysymys, Jumala tietää, kuka tarvitsee apua.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Että silleen.
Maailmanhenki auttaa omiaan. Onko se sitten enää maailmanhenki?
Noinhan se menee reaalielämässä. "Takapuolennuolijat" yrityksissä menestyvät. Toisaalta joku käyttää näitä höhliä omien etupyrkimysten vuoksi.
Rehti työilmapiiri on sellainen, jossa työ ratkaisee. Työn perusteella arvostetaan tai ollaan arvostamatta.
Äärettömän tärkeä aloitus. Muutamalla lyhyellä lauseella olet ilmaissut asian jossa on syvällinen ja rikas sisältö, kunhan Jumala saa johtaa meidät sen kokemiseen, todeksi elämiseen. Totuudellinen ja rohkaiseva viesti.
Länsimaisina kristittyinä aivan liian vähän arvostamme rukouksen etuoikeutta. Meille rukoileminen on enemmän pyytämistä - niin kuin Jumala olisi lehmä josta rukouksin lypsetään maitoa tai purkka-automaatti: kun tarpeeksi lujasti ja hartaasti väännetään kahvasta vastaus varmasti tipahtaa kämmenelle - ei niinkään seurustelusuhde.
Hän haluaa omilleen olla tunnettava ja koettava Jumala. Silloin rukous ei ole yksitoikkoista monologia vaan dialogia, seurustelua elävän Jumalan kanssa.
Pyytäminen on tärkeää - esirukoukset ovat äärettömän tärkeitä! - mutta kun myös tunnemme Jumalan, jolta pyydämme, silloin rukoustarpeet ja taakka ei kasva vuoreksi jonka läpi emme näe hyvää Jumalaa, vaan katsomme tarpeita Jumalasta käsin: HÄN ON VOIMALLINEN AUTTAMAAN. Kiitos Jeesus!
"Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi, ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa."
Filip.4:6-7.
Vainoissa elävä seurakunta on kasvanut tuntemaan rukouksen siunatun tien. Se on heille elämisen ehto ja välttämättömyys. Kunpa mekin ns. hyvinvoinnin keskellä elävät oppisimme rukouksen tien ja siunauksen? Ei siksi että olosuhteet - jatkuva vaino, ilmeinen kuolemanvaarassa oleminen, läheisten hätä, veljien ja siskojen kidutukset - pakottavat, vaan koska Jumala on hyvä.
JA KOSKA HÄN ON ANTANUT MEILLE TÄMÄN ETUOIKEUDEN, OSALLISTUAKSEMME HÄNEN TAHTONSA TOTEUTUMISEEN MAAN PÄÄLLÄ. Ei sielullisin ponnistuksin ja jotakin ansaitaksemme, vaan armon todellisuudessa.
Minulle psalmi 149 on voimakasta ilmoitusta rukouksen voimasta ja vaikutuksesta jopa kokonaisiin kansakuntiin ja niiden kohtaloihin. Jae 6: "Heillä [kaikilla Jeesukseen uskovilla ja Hänen seurassaan totuudellisesti vaeltavilla] on huulillaan Jumalan ylistys, heillä on kädessään kaksiteräinen miekka." (1992 käännnös). "Jumalan ylistys on heidän suussansa, ja heidän kädessään kaksiteräinen miekka..." (1933). Uudemmassa käännöksessä psalmi päättyy "Tämä on Herran palvelijoiden kunniatehtävä. Halleluja!" ja vanhemmassa (1933): "Tämä on kaikkien hänen hurskaittensa kunnia. Halleluja!"
Jaakobin kirjeen neljännessä luvussa on voimakasta parannussaarnaa rukousta ja hengellistä elämää estävistä tekijöistä...
On asioita joiden vuoksi Jumalan parantava voima ei pääse ilmestymään yksilöiden, perheiden, sukukuntien, seurakuntien ja kansakuntien elämään niin kuin olisi Jumalan tahto.
Kun rukouksemme eivät tähtää minäkeskeisten pyyteiden toteutumiseen vaan niiden perustana on Jumalan rakkaus, jossa haluamme elää Hänen tahtoaan toteuttaen, rukouselämään tulee Pyhän Hengen siunaus, niin kuin kauniisti kirjoitat:
"Jumalan Pyhän Hengen voima voi vallata ajatukset niin yllättävissä hetkissä ja kehoittaa rukoukseen, aina ei tarvitse edes tarkkaan tietää, mistä on kysymys, Jumala tietää, kuka tarvitsee apua."
Amen.!
"Sentähden, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa, ja teidän rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan, en minäkään lakkaa kiittämästä teidän tähtenne, kun muistelen teitä rukouksissani, anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen hänen tuntemisessaan
ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte, mikä on se toivo, johon hän on teidät kutsunut, kuinka suuri hänen perintönsä kirkkaus hänen pyhissään ja mikä hänen voimansa ylenpalttinen suuruus meitä kohtaan, jotka uskomme - sen hänen väkevyytensä voiman vaikutuksen mukaan, jonka hän vaikutti Kristuksessa, kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa.
Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikissa täyttää."
Ef.1:15-23.
Rukous on mielenkiintoinen ja laaja aihe.
Kiitos tästä lyhyestä ja hyvästä rukouksen nökökulmasta.
Minullakin on ollut mielessä kirjoittaa rukouksesta mutta ei ole tullut aikaiseksi, vielä......tai ehkä olen joskus aikaisemmin kirjoittanut tästä uskovia paljon kiehtovasta ja mietityttävästä aiheesta. Kukaan ei ole tässa asiassa valmiiksi oppinut mutta me opetamme toinen toisiamme áivan niin kuin Raamattukin sen ilmoittaa. Kiitos sinulle tästä opetuksen sanasta ja siunausta 2 Kor 13:13 mukaisesti.
Tuosta huokausrukouksesta muistui mieleleni että olen monta kertaa harmitellut kun en pukenut rukoustani sanoiksi, ainoastaan huokaisin Jumalan puoleen. Olen saanut voimakkaita rukousvastauksia tällaisiin "rukoilemattomiin rukouksiin". Jälkeenpäin sitten harmitti että en ollut muodostanut konkreettista rukousta. Heikko usko tai joku muu asia esti rukoilemasta konkreettisesti mutta se ei estänyt rukousvastausta.
Herra tietää etukäteen mitä me tarvitsemme ja mitä me tulemme rukoilemaan. Siksi Hän on valmistanut rukousvastauksetkin etukäteen. Mutta kun me tulemme vaikeiden asioiden, jopa mahdottomuuksien eteen, silloin meillä on monta kertaa vaikea muistaa ja luottaa että Herra tiesi jo syntyessäni missä tilanteessa olen nyt tänä päivänä ja mitä Häneltä nyt pyydän. Herralla on näin ollut aikaa valmistaa rukousvastausta.
Mutta miten niitä rukousvastauksia saa kokea suuremmassa määrin??? Uskon että perusta löytyy uskovan omasta jumalasuhteesta. Ensin rakkaussuhde Jeesuksen kanssa kuuliaisuudessa Häntä kohtaan. Silloin uskova tekee mitä Jeesus pyytää häntä tekemään. Kun uskova kuuntelee ja tottelee Jumalaa, on luultavaa että Jumala myös kuuntelee ja "tottelee" uskovaa ja tekee mitä hän pyytää. Mutta jos uskova ei välitä Jumalasta ja Jeesuksesta kovinkaan paljon, ainoastaan pitää Jeesusta pelastajanaan ja se riittää, hän voi jäädä ilman rukousvastauksia. Tämä koska silloin uskovalta puuttuu sydämen kuuliaisuus Herraa kohtaan ja näin myös rakkaus Herraa kohtaan.