Olen 20-vuotias nuori nainen. Saan silloin tällöin (aika harvoin kuitenkin) sellaisia "kohtauksia", joiden aikana pyörryttää (ei siis kuitenkaan sillä tavalla huimaa/ heitätä varsinaisesi, mutta kaikki näyttää "epätodelliselta" jne.) ja vapisuttaa ja hikoiluttaa. Sitä kestää aikansa, ja sen jälkeen tulee sellainen "raukea" olo ja vähän jano ja nälkä. Jos olen julkisella paikalla kohtauksen aikana, esim. lähikaupassa, yritän päästä kotiin mahd. nopeasti, pyörtymisen pelossa. Kuitenkin vaikka kohtauksen aikana huimaa, pystyn kävelemään ripeästi, jopa juoksemaan.
Syön säännöllisesti, ja olo ei liity varsinaisesti alhaiseen/korkeaan verensokeriin. Joskus teini-iässä (16-18-vuotiaana) tämä olo tosin tuli usein jos en ollut syönyt ruokaa ja olin syönyt paljon makeaa, nykyään voi tulla vaikka olisin syönytkin ruoan ihan normaalisti. Äidilläni on ollut samanlaisia "kohtauksia" nuorempana, eikä hänellä ole todettu kuitenkaan mitään sairautta (diabetes tms). Samoin isoäidilläni on kuulemma ollut joskus nuoruudessaan samantapaisia oireita.
Onko muilla täällä kokemusta vastaavanlaisesta? Mistähän nämä tällaiset "kohtaukset" voisivat johtua?
Syön säännöllisesti, ja olo ei liity varsinaisesti alhaiseen/korkeaan verensokeriin. Joskus teini-iässä (16-18-vuotiaana) tämä olo tosin tuli usein jos en ollut syönyt ruokaa ja olin syönyt paljon makeaa, nykyään voi tulla vaikka olisin syönytkin ruoan ihan normaalisti. Äidilläni on ollut samanlaisia "kohtauksia" nuorempana, eikä hänellä ole todettu kuitenkaan mitään sairautta (diabetes tms). Samoin isoäidilläni on kuulemma ollut joskus nuoruudessaan samantapaisia oireita.
Onko muilla täällä kokemusta vastaavanlaisesta? Mistähän nämä tällaiset "kohtaukset" voisivat johtua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
On ollut samanlaista. Ei ole löytynyt syytä. Lääkärit ovat yrittäneet esittää, että vika olisi "korvien välissä". En oikein itse en oikein usko tuohon syyhyn. Tutkipa netistä sairautta nimeltään paniikkihäiriö. Voisiko olla sitä? Näyttää olevan käytäntö, että jos ei helposti läydy fyysistä syytä, niin sitten yritetään keksiä joku psyykkinen syy, jotta asialle saataisiin ratkaisu.
Itselläni on ollut täsmälleen kuvailemiesi kaltaisia oireita, eikä niihin syytä osattu löytää. Ne diagnisoitiin paniikkikohtauksiksi, vaikka tiedän kyllä, että alkuperäinen syy ei ollut henkinen. Panikoiduin toki tuntemuksesta, varsinkin aluksi.
Itse tosin pääsin aika hyvin oireista eroon muuttamalla ruokavaliota selvästi terveellisemmäksi. Nykyäänkin joskus iskee vastaavanlaista oiretta. Oman tutkiskeluni pohjalta olen tulkinnut, että en ole ehkä syönyt tarpeeksi proteiineja, sekä niiden kanssa riittävää määrää hiilihydraatteja. (anteeksi terveysfanaatikot, mutta esim yhdistelmä juustoa hunajaa, on tepsinyt oloon).
Nykyään pyrin pitämään huolta, että vähintään kerran päivässä syön riittävän annoksen proteiinit hiilarit.
On terveyssuuntia, jotka väittävät, että proteiinit ja hiilarit eivät ole terveellisiä yhdessä, tai hiilarit eivät ole terveellisiä missään määrin, mutta itse kyllä seuraan omia tuntemuksiani.
Lisäksi, jos alan tuntemaan jotenkin epämääräistä oloa, olen pyrkinyt tekemään rentoutumisharjoituksia. (meditaatiota).
Mistä sitten oirelu täsmälleen johtuu, en osaa tarkalleen sanoa. Veikkaan, että jokin ryhmästä: suolojen vajaus/epätasapaino, verensokerin heitot, kilpirauhasen vajaatoiminta, jotain muuta hormonaalista ongelmaa.
Jaksamisia!
Helpottavaa tietää, että muillakin on samanlaista. Eli ei tää varmaankaan sitten mitään vakavaa ole. :)
Mä en usko että on paniikkihäiriö, sillä en koe kohtausta ennen minkäänlaista pelkoa tai paniikkia tai stressiä. Se kohtaus vaan tulee yllättäen, vaikka olisin täysin rentoutunut.
Mulla on pari kertaa ollut ns. "paniikkikohtaus", tulee jos olen jossain suljetussa paikassa ja en löydä ulospääsyä, tai jos eksyn jossakin vieraassa paikassa tms. Ja silloin koen että kaikki näyttää epätodelliselta ja tulee sellainen paniikki että "apua en pääse täältä koskaan pois!" ja tuntuu että on vaikea hengittää ja itku meinaa tulla/tulee. Mutta tähän ei liity tuo mainitsemani pyörrytys/vapina/hikoilu. Eli kyseessä on kaksi eri asiaa. Olen 100% varma että tuo pyörrytys/vapina/hikoulu-kohtaus ei liity millään tavalla mihinkään psyykkiseen, koska sitä ei edellä eikä sen aikana esiinny minkäänlaisia psyykkisia oireita (paniikki, pelko tms.). Jos olen jossain julkisella paikalla (varsinkin jos olen yksin) kohtausken sattuessa, saatan ainoastaan pelätä että mitä jos pyörryn. Periaatteessa "tiedän", että en pyörry, mutta aina kohtauksen tullessa ajattelen "mitä jos tää onkin pahempi kuin aiemmat kohtaukset, mitä jos tää onkin jotain vakavaa, ja mitä jos pyörryn". Muttaen varsinaisesti mene paniikkiin tai pelkää. :)
Unen puute? Mulla tullut tollaisia 10-15 ikäisenä kun tyhmyyksissäni valvoin yöt.
Home- ja/tai monikemikaaliyliherkkyys. Erittäin yleisiä, pahimmillaan täysin invalidisoivia, lääkärien väheksymiä sairauksia. Tulkitaan usein paniikkihäiriöksi tai esim. fibromyalgiaksi.
http://homepakolaiset.blogspot.com/2012/04/kemia-lehden-numerossa-32012-on.html