Naisen mielikö ailahtelevainen?

Heissan!
Tapasin aivan ihanan miehen ja olemme seurustelleet runsaan vuoden.Hän on kaikkien toiveideni täyttymys,miksi en silti ole tyytyväinen? Olen elänyt ennen häntä hyvinkin raskaassa avoliitossa yli 20-v ja eronnut siitä melkoisten pohdintojen jälkeen.(tosin exäni ajoittain tekee parhaansa hankaloittaakseen elämääni) Tämän unelmien miehen löysin melko pian eroni älkeen.Nautimme yhdessä olemisesta,tykkäämme toisistamme ja pidämme samoista asioista.Emme yritä sitoa toisiamme liiaksi,tunnistamme toistemme rajat. Kumpikin ikävöi tahoillaan jos joudumme olemaan erillämme useamman päivän,yhteen muuttoa emme edes ajattele (kumpikaan ei sitä halua)........ Olen alkanut toteuttaa omia haaveitani todeksi ja saan siihen kannustusta ja hyväksyntää. Miksi en osaa nauttia siitä minulla on? Omituista olla onnellinen ja onneton yhtä aikaa.
Onko olemassa ihmistä jolla on samoja fiiliksiä tai joka osaisi valaista minua asiassa? Itse en ymmärrä alkuunkaan ongelmaa.