miehen sukulaiset

No miksi ihmeessä mennä, ei sinne ole pakko mennä! Aikuisena ihmisenä teet itse päätökset.
Ja eilen sitä oli taas mentävä...anoppilaan" miten niin mentävä?!

En ole nähnyt omia sukulaisia varmaan 15 vuoteen. Ei niitä kiinnosta mun olemassa oloni ja hyvä niin.

Taitanee todella olla parasta että annat miehsi viettää päivän, pari "mokkilomalla" perheensä kanssa, jos hän itse niin haluaa. Sinun ei tarvitse sinne mennä. Todennäkoisesti hekin ovat helpottuneita kun ei tarvitse jakaa aikaansa ihmisen kanssa josta he eivät pidä.

Tuo ei tietenkään ole niitä hauskimpia asioita maailmassa mutta teidän tilanne nyt näyttää vain olevan hiukan tulehtunut. Parasta antaa heidän olla omissa oloissaan.
Parin paivän päästä miehesi on takaisin ja te voitte rauhassa viettää omaa lomaa. Täten miehesi on hoitanut velvollisuutensa joten voitte hyvällä syyllä nauttia omasta lomastanne.

Mä itse (mies) olen lestadiolaisesta perheestä ja eronnut jo siitä lahkosta. Vit**taa jo etukäteen aina jos vien vaikka uuden tyttöystäväni sukulaisiini tai perhettäni tapaamaan. Siinä aistii heti sen arvostelun ja "erilaisuuden" tuomitsemisen. Siksi kait olenkin yhä sinkku...

avomieheni vanhemmat myös tekopyhiä jumalan rakastajia. Ensimmäiset 10 vuotta kestin ne pakolliset käymiset miehen takia mutta siiten tuli miehen kans esiin että hän oli valehdellut raha asioista ja me erosimme vähäks aikaa kun palasimme yhteen niin minua ei ollut enää olemassa hänen vanhemmilleen kun tietenkin miun vikani kaikki niin nyt ei ole tarvinnut käydä heillä ja on paljon helpottunu olo, luojan kiitos ei tarvitse näytellä enää.
He todella luulevat olevansa parempia kuin muut ihmiset kaikessa mutta itse varastivat dementiotuneen vanhempansa rahat ja elivät luxus elämää niillä ja valehtelevat kaikesta. Ei ole ihme että ihmiset eroavat kirkosta joukolla koska näihin ihmisiin ei voi luottaa.

Mulle tuli ekana mieleen että yritit päteä heille kertomalla miten korvaamaton olet omassa työpaikassasi. Eihän yleensä ensiksi sellaisia asioita kerrota mitä sä olet heille puhunut. Nyt heistä takuulla tuntuu että olet joku tärkeilijä ja oman asemasi korostaja. En mäkään viittis yhteyksiä pidellä sunlaises kanssa . Sorry.

VAI NIIN

Anopit ovat usein mustasukkaisia, ilman syytäkin.
Kova vähättely ja irviminen, vanhat ihmiset voivat olla lapsellisia.
He tuntuvat odottavan että käyttäydyt hyvin, tee välillä päinvastoin, kokoa kaikki voimasi.
Meillä kävi näin, appiukko oli vihainen kun en päästänyt sisälle, vastasin eikö sitä jokainen saa kotonaan olla niinkuin tykkää, he olivat ihan ällikällä lyötyjä.
Anopilta vedettiin matto jalkojen alta, hän eli jossain ihme haavemaailmassa, sanoin yksinkertaisesti, en ikinä rakastanut exääni, hän oli pettymys. Hän jankkasi ja jankkasi, puhutko varmasti totta.
Kiusaa tehtiin, he estivät minua tapaamasta lastani, tähän kyllästyttiin, sitten kun sanoin pitäkää hänet, he kenkkuilivat lapselle etpäs voi sinnekään enää mennä.
Lopulta joku keksi, miksei se miniä käy teitä katsomassa? Paha mieli?

minä en kyllä lähtis tommoselle reissulle, on sitä kesällä parempaakin tekemistä!

Sinulla ei ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä miehesi vanhempien kanssa,jos kanssakäyminen kerran on vaikeaa ja miehesi ymmärtää ja hyväksyy päätöksesi. Ei kannata tuhlata voimiaan toivottomaan taisteluun,jos appivanhempasi eivät hyväksy tai ymmärrä sinua. Heillä on oman sukupolvensa ja uskonsa arvot,etkä pysty niitä muuttamaan tai niihin vaikuttamaan. Miksi siis taistelisisit "tuulimyllyjä" vastaan? Tee appivanhemmillesi kerralla selväksi,että sinä olet sinä etkä aio muuttua heidän mielikseen,jos se ei heille riitä/sovi,se sitten siitä. Et voi elää elämääsi heidän toiveittensa mukaan(ilmeisesti sinun kuuluisi olla kotirouvana isohkoa lapsilaumaa hoivaillen ja miehesi elättäisi teidät ja olisi "perheen pää"?),joten tee se heille selväksi. En kannusta riitelemään,mutta ota asia rauhallisesti puheeksi. Kysyt mitä mieltä he ovat sinun työstäsi jne. Kuuntelet heidän mielipiteensä ja toteat sitten tyynesti,että "teillä on oikeus mielipiteisiinne,mutta tämä on kuitenkin minun työni ja elämäni". Elleivät tajua, anna olla ja elä omaa elämääsi. Jos he eivät osaa arvostaa sinua ihmisenä,miksi sinun pitäisi heitä mielistellä?

Uskikset ovat yleensä niitä pahimpia arvostelijoita ja tuomitsijoita, vaikka Jessekin sanoi että älkää tuomitko. Eivät elä kuten opettavat.

Rajansa kaikella. Jos saa vain huonoa kohtelua osakseen, ei kannata ikuisuuksiin yrittää. Sanot vaan ettet ole tulossa, koska kohtelevat sinua niin huonosti. Sen tietysti kieltävät, koska näkevät itsensä täydellisinä, mutta mitä väliä? Aikuinen ihminen saa itse päätää miten vapaa-aikansa käyttää. Antaa sen miehesi käydä yksikseen siellä kuuntelemassa haukkuja ja arvostelua.

Pistin joskus anopille ns. jauhot suuhun.
Totesin, että olen ihan täynnä jatkuvaa arvostelua, haukkumista ja paskanpuhumista. "En tule tänne enää koskaan, enkä halua Sinun tulevan meille! En ole Sinun kanssa naimisissa, joten pysy poissa elämästäni!"

Anoppi haukkoi henkeään ja rupesi selittelemään, mutta pyysin häntä pitämään paskapuheet sisällään. Lähdin - enkä ole käynyt. Asiasta on kuunut jo vuosia.

Puhuin asiat selviksi mieheni kanssa ja nostin tosiasiat "pöydälle". Hän oli samaa mieltä.

Nyt ei ole mitään ongelmia anopin kanssa. Eipä ole käynyt...

Älkää ihmiset alistuko sukulaistenne valtaan millään muotoa.

Kyllä tuolloista arvostelua ja vähättelyä saa ihan ateistienkin puolelta saada. Yksi pilkankohde on oma uskonnollinen vakaumukseni vaikka en sitä kenellekään tyrkytä tai siitä edes keskustele, mun asian kun on. Toisaalta myös muita rikkaammat ihmiset alentuvat tuohon vähättelyyn herkästi.

Kai se on hyväksyttävä että osa ihmisistä on vaan totaalisiä kullinsutkuttajia olivat sitten uskossa eli ei. Ymmärrän hyvin silti tuon että tiettyjen uskovaisten taholta tuleva pilkka on perseestä, kuten joku jo mainitsikin niin kristinuskon perussanomahan on lähimmäisenrakkaus. Ikävä että ihmiset niin herkästi käyttävät/ymmärtävät väärin opetukset.