Olette puhuneet paljon syrjäytymisen ehkäisystä ja kuinka tarpeellista se on. Haluan kertoa oman tarinani.
Olen 28-vuotias lähihoitaja opiskelija. Tai olin. aloitin opinnot 2004 ja olen ollut yli 3,5 vuotta sairaana uusituvan keskivaikean masennuksen takia. Tämä on siis uusiutuvaa ja en parane tästä koskaan. Olen kuitenkin taistellut läpi opintojen ja halunnut sitä enemmän kuin koskaan mitään muuta. se on auttanut etten syrjäydy kun on jotain mitä tehdä. Odotin työelämää innolla.
Nyt kuitenkin työvoimatoimisto on perunut opiskeluun rahoitukseni. Valmistuisin 2013 maaliskuussa ja mulla oli jäljellä enää 24, 5 opintoviikkoa. Ilmeisesti tässä maassa ei tarvita lähihoitajia?!
Nyt jään työttömyyspolulle. Mikään muu ei kiinnosta. En jaksa nousta enää sängystä ja haluan oikeasti kuolla. Tuo opiskelu oli mulle enemmän kuin tärkeää. Nytkin makaan sängyssä tämän läppärin kanssa ja eb halua nousta tai tehdä mitään. ei ole voimia. Mikään muu ammatti ei kiinnosta. Joudun jäämään toimeentulotuelle ja en mihinkään kutsuttuihin harjoituksiin ja koulutuksiin mene, koska tiedän mikä mua kiinnostaa mutta mun ei annaéta opiskella siihen, vaikka kyseessä 100 % täysin työllistävä ala.
En ole oikeutettu opintotukeen ja lainaan koska opintotukiviikot ja kaikki on täynnä.
Tämä on sitä hallituksen syrjätymisen ehkäisyä!! Onnea vaan Teille!!!
Olen 28-vuotias lähihoitaja opiskelija. Tai olin. aloitin opinnot 2004 ja olen ollut yli 3,5 vuotta sairaana uusituvan keskivaikean masennuksen takia. Tämä on siis uusiutuvaa ja en parane tästä koskaan. Olen kuitenkin taistellut läpi opintojen ja halunnut sitä enemmän kuin koskaan mitään muuta. se on auttanut etten syrjäydy kun on jotain mitä tehdä. Odotin työelämää innolla.
Nyt kuitenkin työvoimatoimisto on perunut opiskeluun rahoitukseni. Valmistuisin 2013 maaliskuussa ja mulla oli jäljellä enää 24, 5 opintoviikkoa. Ilmeisesti tässä maassa ei tarvita lähihoitajia?!
Nyt jään työttömyyspolulle. Mikään muu ei kiinnosta. En jaksa nousta enää sängystä ja haluan oikeasti kuolla. Tuo opiskelu oli mulle enemmän kuin tärkeää. Nytkin makaan sängyssä tämän läppärin kanssa ja eb halua nousta tai tehdä mitään. ei ole voimia. Mikään muu ammatti ei kiinnosta. Joudun jäämään toimeentulotuelle ja en mihinkään kutsuttuihin harjoituksiin ja koulutuksiin mene, koska tiedän mikä mua kiinnostaa mutta mun ei annaéta opiskella siihen, vaikka kyseessä 100 % täysin työllistävä ala.
En ole oikeutettu opintotukeen ja lainaan koska opintotukiviikot ja kaikki on täynnä.
Tämä on sitä hallituksen syrjätymisen ehkäisyä!! Onnea vaan Teille!!!
Vastaukset 22
Vanhimmat
Eiks se yks kaheli jo vaatinut että opiskella pitää putkeen ilman kesälomii tai muitakaan lomii..
Kohta käy niin että vain varakkaitten kakarat opiskelee ja sehän se taitaa olla tarkotuskin..
Tarvitset itse lähihoitoa. Ei sinusta ole hoitajaksi, kun et pysty hoitamaan edes itseäsi.
Otat nyt yhteyttä vaikka eduskunnan oikeusasiamieheen tai johonkin erityistyövoimatoimistoon.
Kyllä tässä maassa on niitäkin joilla on vielä järki päässä. Eihän tuossa ole mitään tolkkua. Ainakin täällä Hesassa on Duuri, erikoistyövoimatoimisto jossa ihan varmasti tuokin asia laitettaisiin kuntoon, Siellä on sosiaalityöntekijät, terveydenhoitajat sun muutkin.
Kyllä siellä autetaan ja pistetään tuokia asia kondikseen. Sulla on siihen oikeus ja lääkäreiden lausunnot ja kaikki tukenasi.
Sairastat kroonista, uusiutuvaa keskivaikeaa masennusta ja olet opiskellut hoitajan ammattiin jo 11 vuotta. Et jaksa nousta enää sängystä ja haluat oikeasti kuolla.
Vai niin.
Olen kuvitellut, että hoitoalan ammatteihin, myös lähihoitajan, on melko tiukat soveltuvuusvaatimukset ja että hoitajan työ on myös henkisesti raskasta.
Luuletko, että jaksaisit?
Voit kertomuksestasi päätellen huonosti. Onko lääkityksesi kunnossa?
Mitä tarkoitat sillä, että työvoimatoimisto on perunut opiskelusi rahoituksen? Perustelut varmaan esitettiin?
Lähihoitajan tutkinnon suorittaminen kestää 3 vuotta. Olet opiskellut vuodesta 2004, eli pian 13 vuotta. Kerroit olleesi sairaana 3.5 vuotta - siltä ajalta sinulla varmaan on sairaslomatodistus. Eli olet ollut sairaslomalla 3.5 vuotta ja opiskelijana 9,5 vuotta.
Jos et ole saanut niitä opintoja tuossa ajassa tehdyksi, niin sinusta ei todennköisesti ole myöskään lähihoitajan työhön. Valitettavasti pelkkä haluaminen ei riitä. Toimeentulotuki ei ole sinun tapauksesa varmaankaan oikea ratkaisu, vaan jokin muut jatkuvampi tuki. Kannattaa jutella sosiaalityöntekijän kanssa.
Nyt eletään vuotta 2012, ja vuodesta 2004 on tähän saakka kulunut aikaa 8 vuotta eikä mitään 11 tai 13 vuotta. Opetelkaa laskemaan oikein.
Totta, mutta 8-3,5 on silti 4,5 vuotta käytetty opintoihin ja koska vielä vuosi jäljellä niin 5,5 vuotta yhteensä ennen kuin valmistuisi. On tuo sairaudesta huolimatta tuplasti normaalin suorittamisajan verran.
Silloin kun olen työharjoittelussa tai töissä, olen saanut pelkästään positiivista palautetta työkavereilta, omaisilta ja mikä tärkeintä POTILAILTA!
Sairastan koko elämäni enkä siis parannu joten ihan sama mitä ammattia rupeaisin lukemaan. Tässäkin oli tähtäys yöhoitajan työhön. Oon ollut täysin kykynevä hoitamaan hommani.
Sosiaalityöntekijän kanssa on täällä turha jutella. Viikkoja saa soitella perään, ajat varattu 6 kk eteenpäin.
Kiitos neuvoista feve. Taidankin ottaa yhteyttä noihin paikkoihin.
SUosittelen lopeta skole ja hae eläkkeelle!!! Miksi turhaa uhraa lopun terveyden ja sitten ei pääse töihin. Eläkkeellä tulo on varma ja oikeus joihinkin etuihin. Et ole velkaa yhteiskunnalle vaan yhteiskunta sinulle. Ihmistä huijataan "opiskelamaan", kun se on valtion kannalta edullista, eikä nöy työttömyys lukuina. Jos ei jaksa skolessa, ei jaksa töissäkään. Lasaretti duunit on jumalattoman rankkoja ja palkat pieniä. Eläkkeelle on vaan vaikeempi päästä, kun sekin maksaa. Duuni puolella on hyvin paljon ihmisiä, jotka on ajettu finaaliin, eivät vaan tunnu tajuuvan sitä. Sitten niille sössötetään, et kutsumus kutsumus ja mennää viikko pari. Varsinainen eläkeikä nousee ja näin moni potkasee tyhjää ja päättäjiä naurattaa.
Menestystä valitsemallesi tielle, mut ikä loppuu ja pitäs olla varma mitä haluu.
Se kun kas on vain niin, että valtion opintotukea maksetaan tietty aika. Piste. Olet nostanut sen rahan minkä valtio on budjetoinut tuon tutkinnon suorittamiseksi. Jos olet ollut niin sairas, ettei opiskelu ole onnistunut, niin miksi olet nostanut opintotukea? Ei se tuki ole sairastamiseen, vaan opiskeluun.
Lopeta ruikutus ja vaikuta elämääsi. Suoritat loppuopinnot ja teet illat töitä. Siivoat tai menet kioskin kassalle. Helppoa? Kuka on väittänyt elämän olevan helppoa ja niin monet muutkin opiskelijat tekevät.
Tein töitä samaan aikaa kun kävin koulua ja siit' 3,5 v sairasloma joten ei sovi mulle. eläke kuulostaa enmmän kun houkuttelevalta. Yhdellekään työkkärin paskakurssille en mene.
Mutta en jaksa kotona maata siks ei eläke kiinnosta. Jotain työtä haluan tehdä.
Ja tuosta tuesta. En ymmärtänyt tuista silloin oikein mitään ja voin sanoa ettei kukaan virastoissa kyllä neuvoneetkaan. Noh eiköhän tässä sossu auta kun sen kanssa pääsee puhumaan(toivon niin....tiedän sossulta liikaa toivottu).
28 vuotias ja ajatuksenjuoksu on kuin teini-ikäisellä. Ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Olet kirjoituksen perusteella oikein tyyppiesimerkki itsesäälissä rypevästä pellestä. Masennus, isän kuolema, selkäsairaus, äidin alkoholismi, koulukiusaaminen... you name it. Teikäläiset prototyyppi ottaa tuosta pinkasta yhden kortin itselleen ja sen varjolla menee läpi elämän. KOKO elämä on yhteiskunnan vika ja syytä, koska teillä on (mikä vain noista).
Yhteiskunta on silti päinvastoin kaikilla tavoilla auttaa sinua. On maksettu ilmaiset opinnot, toisin kuin monessa maailman maassa. Maksetaan tukia milloin mistäkin, jopa siitä opiskelusta maksetaan rahaa tietyn aikaa - ei loputtomasti. Silti teidän pellejen itkuvirsi jatkuu ja kun joku vihjaisee, että mitäpä jos ottaisit ITSE vastuuta elämästäsi. Sinun elämäsihän se on... Tällainen puhe saa vastaansa valtavan agression siitä, että miten tuon sanoja ei todellakaan ymmärrä millaista elämä on (joku niistä vaivoista) kanssa. Ja miten on niin helppoa vaan huudella sivusta.
Tosiasia on kuintekin se, että elämä on se miksi sen itse tekee. Sinä olet syntynyt/kasvatettu häviämään. Sinulta puuttuu kunnianhimo, halu menestyä ja voida hyvin. Sinä ruikutat läpi surkean elämäsi, vedoten vielä vanhoilla päivilläsikin tuohon korttiisi ja siihen miten yhteiskunta ei ymmärrä.
Yhteiskunta on kyllä tehnyt kaikkensa. Sanonta sanoo, että "hevosen voi viedä lähteelle, mutta sitä ei voi pakottaa juomaan." Mietis tuon sanomaa hetki.
Görssi. Aloittajaa kohtaa aika paskasti sanottu. Kaikki ei vaan toivu. Jotkut sentään yrittävät. Yhteiskunnassa on enmmän vikaa kun luuletkaan. Ehkä et vain ole joutunut itse sitä kokemaan.
Voin sanoa että itse olin jossain vaiheessa byrokratian rattaissa sairaana ja ei ollut herkkua. Jos ei ollut voimia, ei tullut apuakaan. Ei kukaan lähde kotoa hakemaan. Sun annetaan ja odotetaan kuolevan sänkyysi. Eipä ainakaan tule lisätöitä psykiatriseen tai terveysasemalle.
Toki olen saanut myös hyvää kohtelua, mutta voin sanoa että huonoa paskaa enemmän. Tyypillisiä olivat esim. psykologin 3 krt jättämättä tuleminen sovittuihin tapaamisiin, ei reseptejä uusinut. You name it. Ja ongelma täällä etelän suurissa kaupungeissa on se että kuulut johonkin alueeseen ja esim. lääkäriä/ym. ei ole oikeutta vaihtaa. Vaikka kuinka yritin niin ei toiminut mikään. Lakkasin käymästä ja menin yksityiselle. Se pelasti.
Ehkä eksyin aiheesta, mutta...
.. ja sit viimeisenä pisarana katkesi sormenkynsi, bussi jäi tulematta ja laskut lankesivat maksettaviksi. Sisko ei auttanut, vaan osottautui narsistiksi. Oli nuha ja naapuri katsoi pahalla silmällä. Homejuusto homehtui jääkaappin ja fiikus nuupahti ruukkunsa kun en jaksanut tästä syystä enää välittää mistään.
Koska yhteiskunta ei oikeasti ole vain kasvoton rahaa kasvava puu, vaan se ollaan me kaikki. Tämän takia kirjoitan seuraavan minä-muodossa:
Mä olen antanut sulle rahaa opiskeluun. Mä olen tarvittaessa rahoittanut sun sairastumista. Mä olen omalla palkkatyölläni maksanut siitä että sä opiskelet ja olet yhteiskuntaa. SINÄ olet rikkonut lupauksen. Mä lupasin maksaa sulle rahaa, että sä suoritat tutkintosi näillä opintovuosilla, mutta et tehnyt sitä. Sen rahan minkä opiskelusta sulle maksoin - maksoin turhaan. Et valmistunutkaan, mutta otit multa silti ne siihen maksamani rahat. Sitten sä tulet syyttämään MUA siitä, että mä sut olen pettänyt. Ja mähän kerroin sulle, että maksan summan X kunhan vaan valmistut tässä ajassa... ja sä hyväksyit sen. Jos sä olet liian sairas opiskelemaan, mä olisin voinut maksaa siitäkin sulle. Mutta ei... et sä sitä halunnut, vaan uskottelit mulle että pidät kiinni lupauksestasi.
Nyt mä olen muka se paskapää, vaikka mun rahalla sä olet elänyt. Mitäpä jos nyt seuraavaksi ITSE maksat ne loppu opintosi ja maksat työlläsi velkasi takaisin. En mä ihan ilmaseksi sitä rahaa halunnu noin vain jakaa. Mutta EI.. sä vaan sanot, että ei enää kiinnosta. Ja se on sun mielestä ihan reilua. Missä vaiheessa sä unohdit, että velat on maksettava?
Nyt nukkumaan poika!
T. Isäs
Luettuani ketjua läpi, vahvistui mielessäni käsitys, että kyynisyys on ajassamme vallitseva ilmiö.
Masentuneelle niin helposti sanotaan, että pää pystyyn ja ryhdistäydy.
Kaikki eivät kestä kovaa kilpailua, eivätkä jaksa terävin kyynärpäin puskea eteenpäin.
Aina vedetään kortti, että se joka on syrjäytetty syyttää yhteiskuntaa, eikä viitsi muka itse toimia.
Pitäisi olla niin hemmetin kova. Kyllä Suomessa on vielä toistaiseksi opiskelu ilmaista, mutta eläminen maksaa opiskelijallekin ja masennus vaikka se olisi diagnotisoitukin käsitetään, että ihminen on laiska ja saamaton.
Miten monta ikävää tragediaa ja syrjätymistä vältettäisiin jos inhimillisyys valtaisi enemmän alaa.
Tuntuu, että kenenkään joka ei ole voittaja ainesta anneta edes yrittää. Pudotetaan kylmästi kelkasta ja särjetään unelmat kuten aloittajalta.
Sekö tulee sitten halvemmaksi, että syrjäytetään taas yksi sängynpohjalle masentuneena makaamaan?
Kumpa löytäisit edes jonkun viranomaisen joka tarjoaisi edes jonkun langanpään mihin tarrtua ja lähteä vetämään ehkä sitten lähtisi asiat pikkuhiljaa järjestymään.
Masentuneena elämä on kyllä näköalatonta ja ei jaksa mitään, mulla on kokemusta viranomaisten kanssa painimisista 90-luvun laman aikoihin, mulle sattui kaikki mitä ihmiselle voi sattua samaanaikaan.
Olin valmis päättämään päiväni, koska ne joita luulin ystävikseni eivät antaneet mulle mitään tukea vaan olin kaikkien silmissä luuseri ja muhun oli turha tuhlata aikaa.
Vuodatukseni vaan tarkoittaa sitä, että kauniisti ollaan mukamas huolissaan ihmisten syrjäytymisestä, mutta tiukat säästötoimet ovat iskeneet joka alalle ja kun monet viranomaisetkin ovat ahtaalla niin helposti kyynistyvät.
Kaikki on omaa syytä paitsi oma hulluuteni sillä sain sen kärpäsen puremasta. Helvete & phärkkele.. Miksi meitä rantaruotsalaisia aina sorretaan ja meille nauretaan?
"Aina vedetään kortti, että se joka on syrjäytetty syyttää yhteiskuntaa, eikä viitsi muka itse toimia."
Niin joo...
"Kumpa löytäisit edes jonkun viranomaisen joka tarjoaisi edes jonkun langanpään mihin tarrtua ja lähteä vetämään..."
Viraomainen? Milloin sitten saa sanoa, että pitäiskö itse tehdä jotain, eikä aina etsiä syytä valtiosta, kunnasta, viranomaisista, lääkäreistä yms.? Milloin - oi milloin?
Miksi et jatka opiskelua toimeentulotuella? Toinen vaihtoehto on oppisopimus.
Sinun tulee selvittää mistä masennuksesi johtuvat ja alkaa terapiat jne... ei se masennus kohene kotona makaamalla. Mahdollisimman paljon liikuntaa vertaistukea jossain ryhmissä ja oma päätös päättää selvitytyä ulos masennuskierteestä.
Liiat lääkkeetkin tahtovat vaan masentaa entisestään niihinkin jokin tolkku ja masennusta pyrittävä hoitamaan muilla keinoilla ensisijaisesti. Noin kuin ensin ehdotin.
Kun tulet normikuntoon on hyvä alkaa selvittämään miten järjestyisi että teet loput opinnoista oppisopimuksella. Olettaisin että järjestyy kun puutu enempää.
Sinun pitää alkaa uskoa itseesi ja käsitellä masennusa aiheuttavat tekijät.
Muuten et sovi alalle sillä miten voisit toimia hoitotyössä jos sinulla on jatkuva masennus. Se pitää hoitaa alta pois. Itse pitää tarttua selvittämään asioita ja oltava päämärätietoinen- ja haluinen. Sillä tavoin selviää. Tsemppiä!