palstalla useasti pahoja äitejä

Eivät minnekkään, niitä ei vain nosteta esiin :)

T. Parhaan äidin omistaja

Täähän on eriytetty palsta kamalista sukulaisista valittavia varten. Tuossa vieressä on päinvastainen palsta nimeltä Suku on paras. Eiköhän sieltä löydy runsaasti kaipaamiasi hyviä äitejä.

Olen myös huomannut, että sellaisten, joilla ei ns. "pahoja" äitejä ei ole, on vaikea käsittää, miten tällaiset usein narsismista tai vain puhtaasta itsekkyydestä kärsivät naisihmiset voivat kohdella omia lapsiaan - rakkaudettomasti.

Tietysti on turha vakuutella ulkopuolisille ja asiasta tietämättömille, että kyllä sellaisia ikäviä naisia todella on olemassa, ja melko runsaastikin. Useinhan he näyttelevät aivan muuta luonnetta perheensä ulkopuolisille. Oma äitinikin kohteli esim. (harvoja) kavereitani huomattavasti kivammin kuin minua.

Itse en ainakaan edes viitsisi käydä tällä palstalla, ellei äitini olisi ollut sellainen kuin oli. Vuosikymmenten aikana kasaantuneet ongelmat eivät vain haihdu ajattelemalla, että äiti oli mitä oli kun ei muutakaan osannut. Hänen käytöksensä ja rakkaudettomuutensa on kuitenkin päässyt vaikuttamaan esim. meidän kolmen lapsen elämään kovin syvältä. Varaventtiileitähän nämä palstat pääasiassa ovat.

Ihmettelen, miksi sinä käyt täällä, jos sinulla ei ole minkäänlaisia ongelmia sukulaistesi kanssa. Jonkinlaista sosiaalipornoa ehkä?

En ole täydellinen Äiti, eikä ole lapsenikaan.

Parhaani olen tehnyt, maailman tuulille en voi mitään.
Lastani kuitenkin rakastan puutteineen kaikkineen, aina.
Enempään en pysty.

Ei nimimerkki "okoska" maininnut ettei hänellä olisi minkäänlaisia ongelmia sukulaistensa kanssa. Hänhän vain vastasi aloittajan heittämään kysymykseen.

En ymmärrä joidenkin kirjoittajien halua rajoittaa kaikkien ihmisten oikeutta vierailla ja kirjoittaa näille yleisille palstoille. Tämä lienee Suomen suurin sosiaalisen median ilmentymä. Ei kai täällä voi muodostaa kuppikuntia. Kaikenlainen erilaisten mielipiteiden julkituominen herättää ja ylläpitää keskustelua.

Melko laimeaa (jos ollenkaan) sosiaalipornoa täällä anonyymillä palstalla voi mielestäni harrastaa.

Et tainnut huomata, että "Rentukkaojan Aatu" vastasi aloittajalle eikä "okoskalle".

en ole etsinyt hyviä äitejä vaan reagoin miksi juuri äitejä haukutaan täällä niin paljon.
jos menet ja luet vähäsen " suku on paras" palstaa niin se on täynnä seksiä, hyvin vähän positiivista suvusta... silloin on suku on pahin palsta parempi.

lukemalla toisten elämän kertomuksia laajentaa ajatusmaailmaa ja siitä oppii ymmärtämään toisia ihmisiä paremmin, antamaan arvoa enemmän sille mitä itsellä on jne. ei kannata tuijottaa vain omaa napaansa. olen
kiinnostunut vähän kaikesta ja rakastan lukemista.
olen jakamattomassa kuolinpesässä ja on ongelmia, täältä löytyy kanssa kohtalotovereita.
vaikuttaa että sinä ett ole ymmärtänyt palstan tarkoitusta. jokaisella omat syynsä miksi käyvät täällä ja se ei kuulu muille, ainakaan niin kauan kun ei ole vain provona täällä.

Eivät normaalit äidit ole mihinkään kadonneet.
Mutta eivät ole mieleltään sairaat / poikkeavat, luonnehäiriöiset ihmisetkään. Ja vastakkaisen sukupuolen kanssa hekin voivat joutua tekemisiin. Ehkäisyvälineitä ei ollut vanhempieni nuoruudessa vielä (ainakaan yleisesti) saatavilla. Nuoren ihmisen arviointikyky ei ole yhtä vahva kuin hormonien toiminta, vahinkoja tapahtui. Oli pakko mennä naimisiin, mahdottomaan liittoon, jossa persoonallisuudet pikku hiljaa tulivat esiin. Köyhät, ilman koulutusta ja ammattia olevat torpparit eivät päässeet toisistaan eroon ennenkuin eläkkeellä.

"Sitten kun tulee äiti, joka ei täytä itse lapsen tarpeita ja odotuksia, sitä haukutaan."

Täällä äitejään moittivat ovat pääsääntöisesti aikuisia ihmisiä. Äidiltä vaadittu tarpeiden täyttäminen ei liene enää selviämisen kannalta tärkeää. Kuitenkin ollaan niin kiinni äidissä että ei pystytä asettumaan asioiden yläpuolelle ja elämään omaa elämää ilman riitaa. Itsenäistyminen on jäänyt puolitiehen.

Ylläesitetty väite ei sovi tietenkään kaikkiin. Ja se oli vain yksi näkökohta tähän äiti-lapsi suhteen ongelmatiikkaan.

Minullakin on karvaita kokemuksia epäreilusta suhteesta vanhempaani. Se vie ajoittain voimia kovastikin ja heikoimpana hetkenä ajattelen, että vasta jomman kumman elämän loppuminen tuo suhteeseen ratkaisun. Vielä toistaiseksi olen ottanut iskut vastaan ja antanut anteeksi. Kyseessä on kuitenkin vanha ihminen. Hän on elämässäni lokerossa, jota en käytä säännöllisesti. Hän ei ole vastannut huolenpidostani lapsuus- ja nuoruusvuosinani, joten senkin vuoksi etäisyyden ottaminen on helpompaa. Mutta toisaalta sitä epäreilummalta tuntuvat vaatimukset, joita siltä suunnalta tulee. Koitan kuitenkin miettiä niin, että tämä sietäminen on parempi ratkaisu kuin elää vihassa ja piilottaa se luuranko sinne kaapin perukoille.