Ja juttu jatkuu... Älkää kysykö miten, kysykää miksi. No siksi. Tuon Paapan kanssa on niin mukavata kommunikoida. :)
Auts. Per(s) sekoittaa täällä eväskaakaotaan nippusiteellä. " Ei tässä mitään lusikoita... Prkl." Mie en jaksa, mie kuolen nauruun. Vetäydyn työn pariin lepäämään hetkeksi ja palaan astiastolle jahka saan viimeisteltyä kootut känniurheilutarinani.
Auts. Per(s) sekoittaa täällä eväskaakaotaan nippusiteellä. " Ei tässä mitään lusikoita... Prkl." Mie en jaksa, mie kuolen nauruun. Vetäydyn työn pariin lepäämään hetkeksi ja palaan astiastolle jahka saan viimeisteltyä kootut känniurheilutarinani.
Vastaukset 68
Vanhimmat
...sun tärinöitänsä, nam! Et kyllä vielä vastannut, saako niitä tärinöitä käyttää edelleen, mutta luetaan ne nyt kuitenkin ensteks. Siis sitte kun ne tänne ilmestyy, ne tärinät...
Kivan palstan löysit, Kaikki keskustelut. Mikä sotajuoni tässä oli? Haluatko laajempaan levitykseen (hyi, pois irstas mieli) vai mitäpä neidolla mielessä?
Tässäpä sulle pohdittavaa, mä yritän saada uusia Mietteitä aikaiseks.
-tärisin mä täysin-
Mie en saa nuita uusimpia viestejä näkyville laisinkaan... :(
... hauska rupatella, no kiitos siitä. Mut eihän myö olla heitetty vissii vielä sataakaan viestiä, vastahan tässä alkaa lämpiämään. Meinasin muuten edelliseen lauseeseen kirjoittaa "kuumenemaan", muuten kehannu...
Lirputin, lärpytin, pätpätin, päristin jne. on pi**un liikkuvat osat. Ja on niitä paljon muitakin osia, esim. lutakäytävän kiristin ja karvavonka. En muista ihan koko litaniaa, vaikka koulussa pitkän biologian luinkin.
-istui tunnilla tupot korvilla-
Ihan vaan teidän kiusaksi uusi Miete:
Vammainen: ihmistä, joka loukkaantuu jossain onnettomuudessa liikuntakyvyttömäksi, kutsutaan vammaiseksi. Vammaiseksi kutsutaan myös henkilöä, joka on jonkin sairauden tai muun fyysisen vian tai puutteen vuoksi toiminnoiltaan ns. ei-normaali.
Okei, tämän kaikki ymmärtävät, mutta siitä herääkin piinaava kysymys. Jos kerran vammautunut on vammainen, eikö silloin haavoittunut ole haavainen? Ruskettunutta tulisi näin ollen kutsua ruskeiseksi, päivettynyttä päiväiseksi, laiskottunutta laiskaiseksi. Yhdenmukaisuutta, pyydän, yhdenmukaisuutta lausuntoihin tässä demokratian luvatussa Valhallassa.
-ei mitään järkee-
Ja ei kun lisää:
Vähäpätöinen:
vähäpätöinen tarkoittaa jotain pientä, mitätöntä asiaa, sen ymmärrän. Mutta mikä on sen perusmuoto ja vastakohta? Olisiko perusmuotona pätöinen, jollaisia kaikki normaalikokoiset ja -merkitykselliset asiat ovat, kun taas siitä suuremmat asiat ovat paljo- tai sangen- tai kenties ylipätöisiä? Mene ja tiedä, jääköön ikuiseksi salaisuudeksi pätöinen, tuumin ma, maan matoinen.
-hoitoa kaipaava mato-
Kah, sie mato matala, seuraa tarina katala...
Alkupuhe: Tästä tapahtumasarjasta ei tiedä kuin muutama ihminen tässä maailmassa (ja kenties osa naapureista) enkä ole vieläkään aivan satavarma haluanko, että kukaan saa siitä enää koskaan ikinä kuulla. Mutta koska olen oppinut vuosien saatossa nauramaan itselleni, on tämän jutun parissa saanut kyllä nauraa kerran jos toisenkin. Tiedä häntä huvittaako ketään muuta, mutta minua ainakin suuresti.
Tarina lähtee näin. Minäpäs se olen kova tyttö kuljeksimaan, puhumaan ja muutenkin kaikenlaista puuhaamaan unissani. Niinä ammoisina aikoina, kun vielä äitimuorin ja isipapan helmoissa pyörin, saivat he estellä minun lähtöäni milloin minnekin. Kerran äiti pelasti ruokapöytämme tullessaan kysymään mikä tyttärellä hätänä, kun hän yrittää kiivetä pöydälle.
-Pissalle olen menossa, oli kuulunut vastaus tyynesti suustani. Siinä sitten mamma kiireellä ohjaamaan lastaan sinne, missä ne tarpeet tulee oikeasti toteuttaa. Toisen kerran olin tullut yöpaitasillani ja muovikassi kädessä huoneestani ulos. Äiti siihen, jotta minnes olet menossa.
-Tehtaalle viemään kukkia, vastasin. Äidin yritykset pidätellä hirnuntaansa olivat turhia ja mitä enemmän hän nauroi, sitä enemmän minä suutuin. Olin ruvennut latelemaan äitimuorille tekstiä, joka ei sovi herkimpien lukijoiden silmille. Lopuksi olin heittänyt muovikassin, jossa siis ilmeisesti piti olla niitä kukkia sinne tehtaalle, seinään ja painunut takaisin huoneeseeni nukkumaan. Ja tämä kaikki siis sankarin itsensä heräämättä. Ai niin, muovikassista oli löytynyt äiteen vanha villashaali. Näitä tarinoita löytyy. Kuinka ryntäsin siskoni luokse keskellä yötä kertomaan, kuinka en voi pelastaa koko maailmaa. Tai kuinka revin pussilakanastani täsmälleen a4 - arkin kokoisen suorakulmion. Puhumattakaan niistä kaikista hauskoista jutuista, joita olen ajan saatossa nukkumatovereilleni kertonut. Yksi tarina kaikista on kuitenkin ylitse muiden. Se tapahtui jokunen vuosi sitten keskellä talvea ja saa vieläkin poskeni punehtumaan noloudellaan.
Olin ollut viettämässä iltaa baarissa. Jossain vaiheessa tapasin puolitutun miespuolisen henkilön, joka oli minulle muutaman tuopin velkaa. Näin ollen torppasin ahterini hänen viereensä ja niille sijoille kadotin myös hieman myöhäisemmässä vaiheessa muistini. Hämärät muistikuvat kertovat yhteisestä taksimatkasta minun luokseni. Muuten kaikki vaipuu pimeyteen.
Herään. Siinä kestää kauan. Missä oikein olen. Edessäni on jotain ruskeaa. Ovi. Siinä lukee minun sukunimeni. Oikea käteni on rannetta myöten postiluukussa ja vasen vastaava painelee epätoivon vimmalla ovikelloa. Ravistan päätäni muutamaan otteeseen saadakseni tajun palaamaan. Olen edelleen aivan tukka sekaisin. Alhaalla käy ovi. Pelästyn ja tajuan vasta vaatetukseni. Sukat, hyvin vähän peittävä paita ja stringit. Lähden juoksemaan rappusia ylös ullakolle asti ja tulen sieltä takaisin vasta, kun lehdenjakaja on lähtenyt. Mietin kuumeisesti mitä tehdä. Käyn uudelleen rimputtelemassa ovikelloani. Kukaan ei avaa. En muista onko sisällä ketään, ja jos on, onko minut heitetty sieltä ulos. Ulkona on paukkupakkanen, etten voi lähteä keneltäkään tutulta hakemaan apua. Sitäpaitsi tässä vaatetuksessa en nokkaani ulos pistäisi. Istun rappusilla miettimässä tilannettani, kun kuulen kerrosta alempaa ääniä. Hiivin oven taakse, josta äänet kantautuvat, puren hampaat yhteen ja painan ovikelloa. Kukaan ei avaa, joten soitan uudestaan. Viimein ovi aukeaa. Edessäni seisoo vanhahko harmaapäinen mies. Hän katsoo minua lautasen kokoisin silmin päästä varpaisiin. Teidän, etten ole mikään hehkeä näky, mutta älä nyt vaan saa sydäriä, ajattelen. Viimein miehen ohi esiin tunkeutuu saman vuosikertaa oleva mummeli.
- Herranjumala, eihän sinulla ole mitään päälläsi! mummo voihkaisee ja kehottaa minut sisälle. Hän kietoo päälleni aamutakin, minun soperrellessa sekavia. Minut passitetaan ylimpään kerrokseen hakemaan yleisavainta. Joudun herättämään äkäisen talonmiehen, ja saan osakseni hyvin paljon kertovia katseita. Menen hissillä takaisin alas ja avaan oven avaimella. Jotenkin tuntuu oudolta. Mikä on vikana? Voi ei, väärä kerros! Olen mennyt vahingossa väärään asuntoon sisään! Suljen oven niin hiljaa kuin kykenen ja juoksen omaan asuntooni. Vilkaisen makuuhuoneeseeni vetäessäni verkkareita jalkaani. Mies, jonka kanssa join tuopin jos toisenkin baarissa, nukkuu lattiallani. Juoksen viemään vara-avaimen ja aamutakin takaisin. Lähtiessäni minua auttaneen mummon ja papan luota mummeli vielä kysäisee: - Minkäs takia sinä oikein lähdit asunnostasi ilman vaatteita? Olitko tupakille menossa?
- Juu, tupakillehan minä, vastasin ja painuin viivana takaisin kämppääni häpeämään. Seuraavana aamuna potkin sikeäunisen miehenretaleen ulos kodistani. En kehdannut kertoa hänelle episodista mitään. Enkä muuten kehdannut muutamaan kuukauteen näyttää naamaani talomme pihamaastossa...
Tuo viimeinen olis ihan pakosta pitänyt saada filmille. Suoraselkäinen nuori nainen lähes munasillaan rappukäytävässä, eikä edes itse muista sinne joutumistaan! JEES!
Nytpä heräs muutamii kysymyksii. Ekaks kysyn, tietääkö se jannu tästä jutusta ja tapasitko sitä uudelleen? Asutko edelleen samassa talossa ja jos asut, ootko edelleen kaiken pilkan kohde ;) Ja viel yks: miksi, oi miksi et tehnyt tuota samaa mun rappukäytävässä?
Kateellinen oon sun naapureilles ma.
-paljosta paitsi jäänyt-
Sinä jäänyt paitsi, minä varsinainen paisti. Hävettää, nolottaa... Miksen mä voinut sanoa sille mummelille, että unissani kävelin? Miksi piti sanoa, että juu, tupakillehan minä. Hyvä minä.
Se äijänkäppänä ei tietääkseni tiedä koko jutusta, ellen sitten samantyylisessä humalatilassa ole sitä hänelle kertonut. Asun edelleen samassa talossa, ja joudun nolostumaan kerta kerran jälkeen, kun esimerkiksi tämä vanha pariskunta osuu tielleni. Muistan sen papparaisen ilmeen niin elävästi, vaikka aika tuiterissa olinkin. Tämä kyseinen mieshenkilö asuu minun lähituntumassani, ja joudun siksi näkemään häntä lähes päivittäin. Varsinaisesti en ole häntä kyllä tapaillut, sillä ko. mies naimisissa ja useamman pellavapään isukki. Väitän myöskin kivenkovaan, ettei sinäkään yönä mitään tapahtunut. Hän oli minun luonani karussa pahapäistä emäntäänsä, joka oli pistänyt ukkonsa pihalle. Kauhia nainen! Sitäpaitsi miten olis mitään ehtinyt tapahtua, kun minun piti seikkailla rappukäytävässä?!? Sitäpaitsi miespolo nukkui lattialla minun päästessä viimein takaisin kotiin. Lienen hänet sinne komentanut/väkivalloin alistanut. Enkä taatusti ole antanut ymmärtää enkä ainakaan ymmärtänyt antaa. Jotain moraalia sentään minullakin...
Ai niin. Syykin tähän episodiin selvisi tai ainakin vahva epäilys siihen. Mulla oli takaisin kotiin päästyäni aivan julmettu pissihätä. Lienin siis eksynyt matkalla vessaan väärästä ovesta suoraan rappukäytävään. Jee!
Rappuperformanssi on tilattavissa puhelinnumerosta 0700-tyhmäminä tai www.känniääliöntoilalut.fi
Sinulle milloin tahansa ilmaiseksi. :)
Kirjoitit: "Sinulle milloin tahansa ilmaiseksi. :)" YIPPEE!!! YIPP!! Yip!... siis mitä ilmaiseksi? Ei kai vaan se "tilattavissa"-juttu, plääh. Jos saan tilata sinut ilmaiseksi, on asia ihan toinen, seikka on saletti. Ja pikkasen voin vaikka maksaakin, ainakin oluset tarjota. Eri reilu jäbä!
Kuule, nyt toimitaan tällee:
Tehää treffit sinne Sysmän paikalliseen siihen pihakoivun alle klo 6 ja paiskataan koko paikka maata kiertävälle radalle. Lopuks lompsitaan kilpailevaan baariin juomaan parit otrajuomat ja kehumaan toisiamme. Näin tehää.
Toinen vaihtoesto on, että otan pirssin alles ja tuut pyörimään juovuksis mun rappukäytävään. Jos oot riittävän vähissä vaatteissa (stringit saat rapussa pitää), saatat päästä sisällekin. Miltäs kuulostaa?
-onnellinen odottaja-
... mie taijan jäähä kottiin. No hitto, miehän oon paikalla yhtenä viivana (!!!), mikäli oikein kuulin, että josku vielä olusenkin tarjoaisi. Tuo kuulostaa jo aika pahalta. Ihan kuin olisin tarjoamassa jotain hämäräperäisiä palveluita yhden oluen toivossa.
Heh, se Sysmä-hanke haudataan kyllä samoin tein. Ensinnäkin siellä niitä kapakkeja ei niin montaa ole, että yhden voisi saattaa maata kiertävälle radalle. Mihis minun eno-raasuni sitten menisi ohrapirtelöään imemään, jos oma kantakapakki olisi kadonnut? Siihen viereiseen murjuun ei kai kukaan uskalla mennä ilman luotiliivejä ja rambopuukkoa. Ja toiseksikin, öh... Niin, ei mulla tainnut muita perusteluja ollakaan. Tai jos olikin, niin ne män jo.
Ilmaiseksi olen tilattavissa, mutta mikäli mielit minun sinne pirssillä pärryyttävän, joudut kyllä itse sen kyydin maksamaan. Köyhä opiskelija tulee muuten junalla tai mielummin vaikka potkukelkalla, tosin sitä tarkoitusta varten lienee syytä odotella talvea. Epäilen, että näin kesäkeleillä ei tuo luisto ole valtatien kaksitoista pientareella mikään kaikista parhain. Ja sitten kyllä epäilen, että tulenpa kummalla tahansa nuista vaihtoehdoista, olen jo siellä päässä selvinnyt koomakänneistäni ja silloin se rappukäytävässä nakuilu hieman jo huimaa päätä. Täytynee tilata yksityissuihkujetti tai Heli Kopteri.
Kysymyksiä: Kuinka kauan sun oven takana saisi pimputella, ennenkuin heräisit avaamaan? Käsitinkö oikein, että ne stringit saa pitää siellä rappukäytävässä, mutta ei enää asunnossasi? Ja jos näin oli, pitääkö ne ottaa pois jo ennen sisälle tuloa (ai kauhee, ku tää alkaa kuulostaa jo todella riettaalta) vai saako tulla eteiseen riisumaan?
Näin miettii hän istuessaan yksin laboratooriossa päivävuorolaisten haihduttua, nojaa kyynerpään pöytään ja leuan kämmeneen ja huokaa. Kauankohan täällä jaksaa roikkua, kun se Per(s)kin huitelee jossain muualla ja lähtee kohta kotiinkin. Miul viel sata ja yksi asiaa tekemäti.
... mutta mitäs näistä. Juuri näin. Istu töissä yksitoista tuntia ja yritä saada yhtä analyysia putkeen. Eikös se tietenkin mene v**uiksi. No, meneehän se. En millään viitsi aloittaa enää uudelleen tänään, josko enää koskaan. Olen mestari pitkäpinnaisuudessa. :) Siispä lähden paikalliseen pesäpallopyhättöön katsomaan, kun kotikaupungin jengi hakkaa vastustajat. Ja minä pahapäisenä huutelen taustalta ilkeyksiä. Hmph!
Mukavata illanjatkoa puolestaan Paapalle (taipuuko Paappa Paapalle vaiko Paappalle?!) toivottaa Höpötin :)
...tarjoon, tietentysti tarjoon!
(Tää saitti muuten pätkii jotenkin kummasti. Jotkut viestit tulee näkyviin saman tien, toiset viipyilee miten sattuu. V*duddaa)
Minkäs näkönen sä muuten oot, kun oot yhtenä viivana? Muistaakseni siinä mun Lampaansyöjät-viestissä puhuttiin viivan elävän...
No, ei mennä Sysmään sitte. Muistatkos, kun ainakin aikoinaan rekkojen hytin päällä oli kyltti, missä luki sen ajettavan linjan nimi, esim. Helsinki - Tampere - Oulu? No, kerran näin sellaisen, missä seisoi Sysmä - Singapore - Hawaiji! Tais olla huumormiehii se kuski.
Sinut on tilattu tällä puheella. Tuu millä tuut, Helillä tai Helittä, tärkeintä että tuut. Ja eiköhön myö ne taksapuoletkin saada jotenkin järkättyy, mut se pirssi ei kyllä tosiaankaan kuulosta ihan järkiperäselt. Juna on aina juna, ja sähän ilmeisest pääset opiskelijahinnoilla, luulen ma.
Vastauksia: Kauanko pimputat? Asun sellaisessa talossa, jossa ei ole ovisummereita ja alaovi menee salpaan iltayhdeksältä. Joten tuskin oon ihan silloin vielä nukkumassa, kun oven takana möngerrät. Ja saatanpa kolkuttavalle jopa avatakin, kuka ties.
Stringeistä sen verran, että meilläpäin vierailla on ollut tapana itse päättää, pitääkö pikku- eller välihuosut jalassaan. Käytäntö jatkukoon. Ja eteinen on ihan yhtä hyvä paikka riisuuntua kuin mikä tahansa muukin place.
Sata ja yksi asiaa tekemäti tuhannen ja yhden illan tärinöissäkö? Loistavaa, juuri näin!
-odottaa jo käsi ovenkahvalla-
Ettei vaan omaa pesäpalliseuraas vastassa ole tänään eräs idän joukkue??? Jos näin on, on kotoontas suora junayhteys myös meillepäin. Mestarietsivä Paappa Holmes iski jälleen! Laitanko seuraavaan viestiin juna-aikataulun?
Meidän kaapuntin joukkue porskuttaa aika yksinään kärjessä, mitens on teitin laita, eh-he-he. No, on niilläkin pisteitä sentään puolet meidän potista, eh-he-he jälleen!!!
Paappahan taipuu mihin vaan, vaikka tarjoomaan laborantille bisset. No, saattaa niitä joitain muitakin taipumattomia juttuja olla, vaikka nyt esim. parketti. Tangoon ei Paappakaan taivu, ei edes väkisin.
-joko tilasit liput ravintolavaunuun-
Ha haa! Pappa Holmes selvitti mysteerin! Ja perkkele, jos kehtaat mein sijoituksesta vithuilla, niin minä suutun ja mustaksi muutun ja sittenpähän et näje minua pimeässä rappukäytävässä! Hah, siitäs sait. Eilenkin hävittiin vain ja ainoastaan tuomaripelin vuoksi. Niin, kerta.
Enkä mie millään junalla. Se on ratsu uljas sininen alle tahi ei mitään. Minen noista julukisista kulukuneuvoista niin piittoo, yksityisautoilu on pop. Miul assuu muuten kavereitakkii sielä päin. Viimeksi tein vierailun teitin cityn yöelämään tuossa männä syksyllä. Olin jälleen niin tuhannen päissäni, että terve moro hei. Mutta tämähän lieni sanomattakin selvää.
Älä kehtoo vehtoo ja herjata mua laborantiksi! Soo soo, olen sentään arvonimiasteikossa yhden ylempänä.
Eikö taivu Paappa tankoon? Nyt tuli pitkä miinus ansioluetteloonne. Olin tuossa juuri muutama viikko takaperin tanssimassa. En siis tanssinut takaperin tai siis pakkohan siinä on kai niinkin perin tanssia, jos kavaljeeri vie sinne suuntaan. Kai. No mutta kuiteskin mulla oli ratkiriemukasta, kun muutaman olusen voimalla mennä talloin miesparkojen varpaita. Hakijoitakin riitti niin ei tarvinnunna seinäruusuna olla koko iltaa. Olen vakaasti sitä mieltä mielipuolta, että lavatansseihin lähtee uudestaankin joskus hän.
Totta kait miä kunnioitan teitin kylän poikasten pelikuntoo ja -taitoo kanssa, elä yhtään eppäile! Pesäpallipeli on mulle varsin rakas laji jo pelkästään perinteiden vuoksi, mun edesmennyt isäukko pelas sentään 4 itä-länttä. Pjärkkele niin!
Tulin muuten just torikaffilta, eikä yhtään helmaa hulmunnu näköpiirissä. Ei sinänsä ihme, täällä sataa, luonnollisesti. Ja kävin myös yhdellä otrajuomalla, kerron tän ihan kiusallain näin aamupäivästä. On nimittäin jotain hyviäkin puolia tässä kotona työskentelemisessä, vaikka rahatilanteesta sitä ei kyllä huomaa. Tai huomaa sittenkin, eli ettei sitä ole. Piste.
Nyt lähen (fillarilla) postiin ja täsmäkaupoille, saas nähä milloin palaan, tai vaihtoestoisesti en palaa.
-kiva maku suussa-
Heh heh, olipa hyvä juttu. On vissiin aika väsynyttä touhua, kun jaksaa omat jutut tirskuttaa. Per(si)illä on ollut koko aamun niin kiirus, ettei se ole ehtinyt mun pulinoita kuunnella ja kukaan muu täällä ei niitä ymmärtäis eikä jaksaisi/haluaisi kuunnella. Niimpä paine on kova. Jahka pääsen täältä kotiin ja saan jonkun kaveri-raasuni luurin päähän tai näköyhteydelle alkaa varmasti sellainen puhetulva, ettei siitä ihan heti loppua tule.
Vai on sinun isukkisi ollut oikea pesäpalloguru. Nostan hattua hänelle. Niin ja tietysti sinulle, kun noin mahtavat sukujuuret omaat. Minulle pesäpallo on ollut sydämen asia sellaisesta pikkutaniaisesta lähtien, kun kotikaupunkikin vielä pelasi pääsarjatasolla. Itsekin aikoinaan pelailin, kunnes polvilumpiot sanoivat riks, raks ja poks, ja lääkäritäti sanoi no can do, pesäpallistin lupaava ura jäi. Ura jatkui tuomarointipuolella, kunnes sekin hiipui. Nykyään vaikutan vain äänekkäänä sivustakatsojana. Viime vuosina hylännyt olen tuon kurjan ja epäviihdyttävän(onko tuolle oikeasti olemassa oma sanansa?) superpesiksen näihin alasarjoihin. Siskoplikka pelailee edelleen omaksi ilokseen ja hänen kauttaan pääsen minäkin tavallaan osalliseksi pesiksenpelaajan riemukkaasta elämästä. Kuningaslaji onpi tuo.
Ryökäle sait veden herahtamaan kielelleni. Siis suuhuni. Ajattelin täsmennyksen olevan paikoillansa. Itsekin eilen eksyin yhdelle neuvoa-antavalle raskaan työpäivän ja pelin tiimellyksen päätteeksi. Seurauksena saunalyhdyn tavoin sammuminen kaverin sohvalle. Noloa, että yhdestä ölpystä nyt tuolla tavoin... Kahden aikaan yöllä oli minut raahattu väkipakolla sänkyyn jatkamaan uniani. Olin kuulemma käyttäytynyt kovin väkivaltaisesti. Ihmettelen suuresti moista, olenhan jo kertonut olevani oikeasti hyvin hyvin leppeä henkilö, prkl, stana. Aamulla heräsinkin sitten virkeänä uuteen aamuun, kun sain heti aamulla munaa. Siis kananmunaa. Keitettyä sellaista. Aamiaiseksi. Kyllä taas passasi lähteä töihin. Joita muuten taas riittää. (WAU, mikä aasinsilta!) Kiirettä pitää, jos meinaan toteuttaa suunnitelmani ja karata tänään hieman aikaisemmin. Pitäisi treffata muutamaa kaveria ja loppuilta viettää parhaan ystäväni häiden valmistelujen parissa. Niitä tanssitaan muutaman viikon päästä ja alkaa tässä kaasollakin tulemaan paniikki. Onneksi saatiin nuo polttarit kunnialla suoritettua. Tai no, kuka kunnialla ja kuka ei.
Oho, taas mä jumituin jaarittelemaan. Nyt männöö analyysit taas ihan kiville.
...alkaa tänään Heinolassa. Vaan eipähän tuo minua liiemmälti heilauttele, alkoholimessut ois paljon osuvampi paikka mulle. Nimittäin niinhän siinä kävi, että erään täsmäkaupan ja Posti-Pekan konttuurin jälkeen tästä miehestä ei enää eilen edustustehtäviin ollut. Paitsi kapakoitsijoille kelpasin markkinointihommiin. Siis alkuillasta. En enää.
Ootsiä koskaan ollu krapulassa? Mie en oo. Paitsi joka kerta. Nyt en oo. Olenpas. Yök.
Kelli kun kolahtaa yheksän, on tää poika arvaa missä... njam!
Meinasin muuten nettikosia sinua, mut jos oot tuollainen muille-sohville-nukahtelija, harkitsen vielä tovin. Mun tovi on välillä minuutti-muutama vuosi, niin että oohan varpaillas...
Paska homma joutua tänne sivulle kaksi...
-krapulassa jöpöttää lähes kaikki-
Olis edes krapula. Tai olis nyt muuten vaan venähtänyt eilen pitkäksi niin olisi edes hyvä tekosyy. Vaan ei. Ihan kiltisti olin sängyssä jo suhteellisen aikaisin, ennen puoltayötä. Seuraava havainto on, että makaan edelleen omassa sängyssäni. Minulla on puhelin kädessäni ja sen kello näyttää 7.24. Toisin sanoen töissä olisi pitänyt olla jo 24 minuuttia sitten. Auts. Ja taas mua vietiin. Ja taas on olo yhtä rapsakka, jollei vielä rapeampi, kuin silloin taannoin... Hemaisevan seksikäs pörröpää. Tai ainakin se pörröpää.
Mikä se semmoinen krapula on? Minnuu ottaa piähän, kun ennenmuinoin hurjassa varhaisnuoruudessani ei alkomahoolin nauttiminen järjettömissäkään mittasuhteissa tuonut seuraavana aamuna esiin minkäänlaisia oireita krapulasta. Ja tässä aikain saatossa on sitten käynyt niin, että dagenefter on kasvanut sellaisiin mittasuhteisiin, että sitä on melkein mielummin juomatta. Painottaen sanaa melkein. Vaikkakin olen keksinyt keinon sitä hieman hellittää. Pysytään tiukasti olutlinjalla eikä hairahduta väkeviin. Ai niin ja se krapulaseksi. Se auttaa kummasti päänkivistykseen. ;D
Kosin muuten karkauspäivänä vakiohranjyvän, sen missä kuulun jo kalustukseen, omistajaa. Ei suostunut. Enkä saanut hamekankaitakaan. Väärin, niin väärin.
viäl ja sitte!
No mittee sitten yhreksältä tapahtuu?
Lue se edellinen viesti...
-innoissaan-
Kylhä mää senkii luin, vaan ei susta nyt ota oikein selvää. Ainoa arvaus, jonka voin näiden asiantilojen vallitessa heittää, on jotta silloin aukeaa (uudelleen) se pitkäripainen...
ihan sitä en tarkoittanut. Kirjoitin Asuntomessut-viestissä olleeni eilen koko päivän ohrassa, ja niillä mainituilla minuuteilla tarkoitin ohranjyvän aukeamista. Et silleen... =)
Tuutko kupille? Paappa betala.
-suukon saat jos tuut-
Sitä ohranjyvää mie kyllä tarkoitinkin, mutta meni vähän termit sekaisin. :/ Vaikka yhdeksältähän nuo molemmat avaa ovensa, ainakin meillä päin. On tosiaan tullut muutaman kerran jonotettua kantapaikkaan yhdeksän aikaan aamulla kädet täristen ja kuola valuen. Mitenhän minä nyt tuolla lailla menin elämän tärkeimpään termistöön kuuluvat asiat noin sekoittamaan? Kävin äsken hakemassa kupillisen kahvetta ihan vaan siltä varalta, että kohta tarvisi jo olla hereillä ja tajuissaan.
Onpahan houkutteleva kutsu. Olisin varmasti jo siellä, elleivät nämä elon ikävät velvollisuudet painaisi päälle. Työnteko, varsinkin ilman palkkaa, on kotoisin sieltä, mihin ei aurinko paista. Vaan nautihan sinä nyt. Minä epäilen suuresti, että illalla koittaa taas jossain vaiheessa sellainen mielentila, että otan munamankelin jalkojeni väliin ja suunnistan kohti ohrajyvää minäkin. Vaikka onkin taas lauantaina työvuoro. Eipä tuo viime perjantainakaan menoa haitannut. Kelikin näyttää toistaiseksi vielä niin mukavalta, että terassi voisi olla aika pop. Toivottavasti mun ei vaan odoteta jäävän ylitöihin sen aamuisen sekoiluni vuoksi...
Mulla on tylsää. Joudun leikkimään Basil Mestarietsivää ja selvittämään ton fuckin näytepullon salaisuuden. Kiinnostaa kuin kilo... Tiedät kyllä mitä. Mennään jo syömään. Tai parempi idea, aivan LOISTOIDEA! Käytetään ruokatunti siihen, että mennään käymään yhdellä virkistävällä, piristävällä, ihanalla, maukkaalla oluella kaupungilla! Se olis vähän niinkuin harjoittelua iltaa varten. Eiks jeh? =) Onnelliseksi tulisin siitä ma.
Perustelut: a) kalja on pahaa, b) ruokis meni jo, c) kumpi ois ajanu takas töihin? vai oltasko menty pässillä kax päällä? =)
Notta silviisiin! Ehtoolla sitten herkutellaan kylmillä voimajuomilla. Taidan ottaa sen lonkeronkin, jonka kiva rekkakuskisetä juuri antoi...(ei se mun miespuolinen kollega o tölkkien kans purkupuuhista tullu, mä jo kahdesti...aijai...)
Ny kirjallisiin töihin!
Per(s)
Kateellisna katselen vierestä kaverin lonkerotölkkiä... :/
-murjottaa-
Älä Paappaseni huku sinne ölppytuoppiin. ;)
Oikein mukavata viikonloppua, mikäli ei olla jutuissa.
-Lähtee juosten kohti terassia-
rakastaa, rakastaa, mutta kun ei oo aina koneella, niin vaikea todistaa.
Koskas viimeks oot käyny terassilla pohjoiseesa kymessä? Alkais varmaan olla korkee aika. Avoimen kutsun heittää hän tässä ja nyt. Nam.
-ei näy vielä missään-
Olo on kuin olisi kuorma-auto ajanut yli. Joka paikkaa särkee ja kolottaa, jumissa olen minä. Ei nuo kolmen päivän rännit oikein sovi mulle. Tai kenties se on vaan harjoituksen puutetta... Eilen tuli onneksi otettua jo hieman rauhallisemmin, mitä nyt kuutamouinnille eksyttiin läheiselle uimarannalle. Hullun touhua. Kylmäähän se vesi vielä oli. Tein stopin. Jo pelkkä vaatteiden riisuminen pelotti. Kaverit pulahti, minä en. Onnellisna imin tyynen järven rannalla ohrapirtelöäni aamukolmelta, kuuntelin lokkien ja kaverin kirkunaa ja mietin syntyjä syviä. Kovin syvälle en kylläkään päässyt. Hieno päätös hienolle viikonlopulle.
Ikinä en oo käynynnä pohojoosessa kymeessä terassilla. Tai en ainakaan muista käyneeni. Voiphan tuo ollakin, että olisi korkea aika. Tai sitten matala. Tiedä hänestä.
Nyt iltavuoroon. Mahtaa tulla hyviä analyysejä... :)
No nyt kun on lähes helle, 24 astetta varjon vieressä, mun pieni mutta pullea pää, pentele, uhkaa paistua. Siis ainakin ulkosalla. Oli se vaan hyvä ja kaukaa viisasta, että tuli loppuviikosta tankattua urheilu- yms. suvijuomaa viljemmaltikin. Helteestä huolimatta ei näin ollen kuitenkaan ole kauhean suurta pelkoa sfääreihin haihtumisesta tai maanrakosiin sulamisesta.
Mitens teillä muilla, hipooko hieneritys kesän ylärajoja?
-sulaa vahaa-
on hyvä täällä. Ei paistu polla, ei. Toisin oli aamusella, tai siis päivällä, kun viimein sain silmäni auki. Olin muuten serkkuplikan sohvalla, yöuinnin jälkeinen lamaannus oli niin suuri, että jouduin kaatumaan ensimmäiseen paikkaan pehmeään tuutimaan. Kuitenkin, herätys oli vallan ihana. Peitto litimärkä, lakanan päällä olisi voinut uida käsipohjaa. Ihanaa, että on lämmintä. Mutta ei krapula-aamuina...
...rakkine. Tai koko paska. Ei päivity sitten millään. Perkele. Olen pahapäinen. Menen tupakille.
on askelten. Eipä päivity esseet täälläkään, ei sitten millään.
Nyt on taas alkanu sellanen juoksukisa asiakkaiden luo. Perjantaina kävin asennushommissa yhdessä, tänään toisessa paikassa. Huomenna vuorossa uusi kaupunki ja uusi kone, kunhan ensin vien oman pojan lautasouviin, hä-hä-hää! Poika kinus rahaa Puntalan punkkarifestareille. Sanoin että saat, jos teet töitä. Ja poika tekee, jos nääs bileisiin haluaa. Eli tekee hän, hjuva.
Nyt on taas mukava olla, munasillain norkoilen tuulettimen suhistessa vieressä. Saa satiaiset kyytii...
-jalkovälin pikku tiaiset-
Kyllä on tylsää. Ainoa ilo on istua äijäin kanssa tupakkikopissa. Ei täällä muuten näy ristin sielua. Hurraa iltavuorot. Josko tuon viimoisen puolituntisen käyttäisi hyödykseen vaikka nukkumalla... Kellokin suorastaan laukkaa etiäppäin.
Älä niitä kaikkia kotieläimiä sen tuulettimen kanssa karkota sentään.
Haluatko osan niistä elukoista itelles??? Eiks se oo niin, että jos elukat on liian kauan vain omiensa parissa, ne alkaa liikaa sukurutsata. Ja tunnetusti siitä taas seuraa kyttyräselkäisyyttä ja huonohampaisuuttutta nyt ainakin. Enempiäkin on luvassa, mut en nyt niitä tässä rupee luettelemaan. Siis otatko osan hoiettavakses, kiitti etukäteen.
Veät siä röökii? Yök! Karmeeta tuhlausta, enkä puhu nyt rahasta. Pakko on nyt mainita mun viimeisestä tupakasta kuluneen yli neljännesvuosisadan, kehukehukehu. Koulussa opeteltiin, mutta musta se maistu niin pahalle, etten viitinyt jatkaa. Eikä mua ees kiusattu, me nääs oltiin fiksua porukkaa eikä mitään halvatun rakkareita.
Kirjoita muuten kovaa, mun korva meni eilen lukkoon. Täh? Pitäisköhän mun siirtää osa niistä satiaisista sinne korvaan, jos ne vaikka söis osan siitä käytävää tukkivasta töhnästä.
-kotieläimet on lähes perseestä-
Juu, voinhan mie ottaakii. Miul ei vielä moisii olekaan. Ja kuten joku viisas on joskus sanonut, kaikkea pitää kokeilla. Paitsi veljeä ja kansantanhua... Millaisestahan laumasta on kymysys? Ajattelin vaan tiedustella, kun eikös ne ötökit asustele nuilla karvankasvustoalueilla. Jotta jos suurempikin joukkio tulossa, niin pitäisiköhän tuota kiitorataa alkaa laajentamaan, ettei kavereiden tarvitsisi toistensa päällä kiipeillä. Siinä on suurempi vaara niihin sukurutsauksiinkin. Hmm. Kokeiliksie sitä korvahommaa? Mietin, jotta söiskös ne kaikki muutkin kropan tukkeutuneet paikat.
Ei saatana täällä on kuuma. Nyt ei edes ilmastointi auta. Eikä täällä saa olla edes alasti. Koko aamupäivän kotona kyllä mennä hilpotin ilman rihman kiertämää. Tai oli mulla villasukat ja korkokengät. Kuinka seksikästä. Yritän venyttää monoja tuleviin häihin. Ettei tarvitsisi loppuillasta humpata jalat jäähauteessa. Mulla on muuten sellainenkin todella viehkeä piirre, että kun hikoaa, niin nenän päälle ilmestyy sellainen desilitra hikeä pisaroiksi. Ja ne siitä mihinkään valu, kun siinä töröttäävät. Liekö tuossa nenän muodossa sitten jotain omituista. Tai taitaapi olla lääniä hieman liikaa.
Tupakki on yök. Tiedetään tiedetään. Mutta täällä se on ainoa oikea keino päästä äijäin kanssa lähikontaktiin neliömeetrin kokoisessa tupakkikopissa. :D Vaikka siellä on nyt niin kuuma, että taidan ehdottaa, jotta heitetään kaikki vaatteet pois heti siinä ovella. Voisi tulla tupakkitauoistakin huomattavasti miellyttävämpiä kokemuksia. Tässä lienee taas aloitteen aihetta...
LOLITA!! Tai ainakin toi saparo-look antaa aihetta epäillä, että neitokainen on salaa katsellut saksalaisia alan wilmejä... =) Nyt kun joku aatu tuottaja näkis, ni heti sais neiti analyysi mahtisopparin!!! Filmi kuumenis ihan itsestään, katsojista puhumattakaan!
With ... uuh... Per(s)
Suihinottokahvoiksi niitä rakkaat ystäväni aina kutsuu, kun päässäni moiset näkevät. Ei ole kyllä vielä tullut testattua...
vielä. Ettet oo testannu? No, ootko testannu reisiharjoja?
-vanhanaikainen(ko)-
Jumantsuka, viimeisen luvun kirjoitus ehkä-tulevaan romskuun alkoi tänään! (Ihan pakko ei kait ole mainita, että tämä yhdeksäs luku on käsikirjoituksen lyhin, ja että lukua 8 ei vielä ole aloitettukaan, ja seitsemäskin on vasta reilussa puolivälissä.) Enivei, loppu kuitenkin häämöttää jossain tunnelin päässä. Siis kirjoittamistouhun loppu, ei ehkä vielä elämän.
Siitä tunnelista tuli mieleen sellaista, että kun mä nään joskus tunnelin päästä valoa ja menen sitä kohden, siellä on, perkele, liekinheitin! Auts! Onkos sulle käynyt koskaan niin?
-vieläkin sattuu-
Jumantsuka, viimeisen luvun kirjoitus ehkä-tulevaan romskuun alkoi tänään! (Ihan pakko ei kait ole mainita, että tämä yhdeksäs luku on käsikirjoituksen lyhin, ja että lukua 8 ei vielä ole aloitettukaan, ja seitsemäskin on vasta reilussa puolivälissä.) Enivei, loppu kuitenkin häämöttää jossain tunnelin päässä. Siis kirjoittamistouhun loppu, ei ehkä vielä elämän.
Siitä tunnelista tuli mieleen sellaista, että kun mä nään joskus tunnelin päästä valoa ja menen sitä kohden, siellä on, perkele, liekinheitin! Auts! Onkos sulle käynyt koskaan niin?
-vieläkin sattuu-
Oli Paapalla taas niin painavaa asiata, jotta piti oikein kahteen kertaan mainita. Hyvä. Meni perille blondi-Lolitallekin (tosin ilman saparoita tänään). ;) Skål på den saken. Siis sille sinun viimeisen luvun aloitukselle joudun luultavasti tänä iltana nostamaan maljan, niiden kaikkien muiden asioiden ohessa, joille meinaan niin tehdä. Tuleepa taas loistavia selkosuomen lauseita täältä päästä. Lienee vaikutus tuolla ilmanlaadulla. Ajelin töihin tullessani terassin ohi ja huokaus pääsi kuolan kosteuttamilta huuliltani. Sinne olisi pieni mieleni halajannut. Vaan ei. Ehkä sitten illalla.
Mikä hitto on reisiharja? Kuunoin en ole moiseen kapistukseen törmännynnä. Kuulostaa kuitenkin kivalta vehkeeltä. Olisiko niitä Anttilan alennusmyynnissä?
Ikinä en oo liekinheitintä päin kävellynnä, mutta epäilen asiantilan johtuvan siitä, etten ole koskaan myöskään nähnyt valoa tunnelin päässä. Kävelenköhän mä siis väärään suuntaan? Perkele. Näin epäillen aloitan päivän työt.
pitäis olla kaikille kivoille tytöille tuttu värkki. Reisiharja = pulisongit! Enkä nyt tarkoita juopon laulua vaan niitä miehisiä dupsukoita poskia komistamassa. Suosittelen, ja varmaan moni muukin niin tekee, vaikken tyttö kaikesta feminiinisyydestä huolimatta olekaan.
Tietyssä aktion vaiheessa on hyvä nuolaista ennen kuin tipahtaa, ja reisiharja on juuri siinä oiva väline. Siis eihän sillä varsinaisesti nuolaista, mutta kuitenkin harjanomaisesti kutitellaan. Seli seli. Mitä näitä selittelemään, käytännön opetus takaa parhaan lopputuloksen.
Teetteks te siellä vuoroduunii? Kahes-kolmes vuoros? Vähän alkaa epäilyttää ne teitin touhut, taian tulla paikan päälle vähän nuoleskelemaan. Selittämättä selvä tämäkin.
Et varmaan usko, mut saparot on mulle nr uno. Onko viehkeämpää näkyä, kuin vaalea lettipäinen tytteli kesämekko yllään fillaria sotkemassa? Eipä oo ei. Suomi-romantiikkaa, mutta saahan sitä ainakin näin suvena olla, ja pitääkin.
-ei mekkoa, ei saparoita, suuri nyyh-
Äkkiä tänne yhdet sellaiset reisiharjat! En oo ikinä törmännynnä moisiin tai sitten olen, mutta olen levitellynnä reisiäni niin ahkerasti, jotta olisi saanut olla melkoinen pulloposki ylttyäkseen kutittelemaan. Voi minua poloa. Täytynee tästä lähin muistaa hieman puristaa jalkoja yhteenpäin, mikäli touhun tuoksinassa muistaa ja ehtii. Vaan mitäs jos puristaa liikaa, ja kaveri tuupertuupi sinne. Kamala kuolema olisi kyllä se.
Noista saparo/hametouhuista tulee mieleen yksi entinen opettajani, joka tykkäsi hieman telmiä oppilaidensa kanssa. Oli siis opettaja monellakin saralla. Halusi kuitenkin tyttösten pukeutuvan hameisiin ja laittavan saparot päähän. Joku omituinen opettajasetä ja pikku koululaistyttöfetissi hänellä. Yök. Onneksi sain tästä kuulla vasta itse päästyäni pois ko. opinahjosta. Muuten kyllä saparot on kivat. Ja oli mulla eilen se mekkokin. Tosin ei sitä voi tänne töihin laittaa. Tuolla kun joutuu yläkerrassa kiipeilemään ja siellä on sellainen... öö... reikäinen lattia (tietänet mitä tarkoitan), niin johan olisi tehtaan pojilla siinä alla kivaa katsella, kun kesätytöllä paikat vilkkuu... Siinä sulle suomiromantiikkaa. :)
Kahessa vuorossa väännetään. Ja minä sain ensi viikon loman kunniaksi tälle viikolla iltahukin. Kiirus tulee ohranjyvään, kun vasta kymmeneltä pääsee. Täällä tylsää. Teretulemas nuolupuuhiin milloin vain.
tulloo! Nimittäin kaveri hakemaan autonkorjuuseen. Ja muusta tulemisesta sen verran, että ollos vakuutettu nuoluhommien olevan mulla mielessä vahvanlaisena, ja ne toteutunee piakkoinkin. Lupaus eikä uhkaus.
Miten aiot tulevan lomas viettää? Vai onko niin mukavast, ett sulla on lomaa yhest, vaan ei toisest paikast? Jos näin, vilpittömät ...
Romantiikkaa pursuaa yli äyräiden paraikaa telkasta, siel tulee Kaunis Veera. Helppo on keskittyä kirjoittamiseen Olavi Virran & co säestyksellä.
By the way, lähetkö mulle vänkäriks sienimettää ens viikolla? Tod.näk. lauantaist lähtien ois enempi aikaa hakea tattiloisii ja muita itiöhetelmii. Käyn vähintään kerran kesässä sienessä, eikä tää vuosi sa tehdä poikkeusta.
-itiöitä mielessä-
...tattisi. Mitä kuuluu vänkärin toimenkuvaan, kysyy hän. Lomaa piisaa kyllä molemmista paikoista yhtäaikaa, mutta olen luvannut olla käytettävissä. Siis kaason roolissa ystäväni käytössä, joka (hullu) menee naimisiin reilun viikon päästä. Siinä pitäisi sitten itsekin käydä viikon mittaan vähän karvarissa ja kulmakarvojen niittämisoperaatiossa (käytetään viikatetta tai viidakkoveistä, olenhan tuossa asiassa Breznev lookalike) ja ripsiräpsyköiden värjäyksessä ja pukua sovittamassa ja ties vielä vaikka missä. Hääjuhlan ohjelmakin pitäisi taikoa hatusta. Vietä siinä nyt sitten saatana jotain lomaakin.
Todennäköisesti mahdollisesti yritän kadota kuitenkin alkuviikosta ainakin yhdeksi päiväksi maan alle. En ole vielä päättänyt jotta minne. Perustele sienimehtän edut mahd. hyvin, saatan ottaa onkeeni ja lähteä sinne suuntaan. Toistaiseksi ei kyllä muitakaan tarjouksia ole sadellut. Tiistaina onkin jo palattava maisemiin kirkkoharjoitusten merkeissä.
Onko se autonkorjuu vähän niinkuin sadonkorjuu? Jotta keräilette jostain autoja kyytiin. Kerro sitten montako autoa tarttui haaviin. Voisin itsekin ruveta tuota harrastamaan, kuulostaa niin mukavalta. Mie tästä hilppasen tuonne savustuskoppiin katsomaan, onko pojjaat ottaneet aloitteeni huomioon ja heittäneet vaatteet pois.
Innosta täristen (vai onko se nikotiininpuutostila) lähtee hän. Näkemiin.
on juuri kuin oivallisesti utelitkin, eli kaiken maailman risojen pois korjaamista ihmisten tieltä. Tarkemmin ottaen kyllä tässä tappauksessa on se autoa kuntoon korjattava oikeampi lausuma. Tosin molempi parempi, kahta autoa lähdetään kuskaamaan pois täältä mistä sivistynytkin on lähtenyt. Tosiaankin, väittävät sivistyksen lähteneen juuri täältä, muttei koskaan takaisin palanneen. Tiedä häntä.
Mitäs ne poikaset ja muut turjakkeet tuumii siitä munasillaan-ehdostuksesta? Saiko villin vastaanoton se, vaiko sittenkö vastaavasti eikö saanut se?
Kumma kieli on kyllä kehittellä, kuten aiemmassa viestissäs viittasit. Tai siis et viitannut, vaan minä viittasin, mitä sinä olit maininnut. Ei kun...
Ennen vkl:a saat sellaiset perustelut tattihommiin, ettet kuunaan ole kuullut. Että alahan katella kumppareita takapaksiin muun metsänkäyntivälineistön ohelle. Oluet saattais maistua hikisten hommien (?) päälle, eiks.
-ymmykäisenään on hän-
Ei edes villiä vastaanottoa. Koppi tyhjillänsä. Minne lieni maan alle painuneet kaikki. Saaneet kai järjestettyä itselleen uuden tupakkipaikan. Sanoneet johtoportaalle, että ei sinne vanhaan voi mennä, kun siellä se yksi hullu emakko alasti notkuu ja pakottaa muutkin riisuutumaan. Herrat isot herrat varmaan kiireesti väkästäneet uuden kopin, ettei työntekijöille enää suurempia henkisiä traumoja ilmenisi. Vaan ihan kiva. Saan kerrankin rauhassa istua ja lukea vuoden vanhoja iltalehtiä. Ei tarvitse posket punhettuneina kuunnella äijäin juttuja. Tiedäthän sinä kuinka kaino minä...
Tietääkseni tattien keruu ole koskaan ollut hikistä hommaa... Nyt alkaa tässä ihan mietityttämään, että mihinkäs tässä on tyttöpolo ryhtymässä. Vaan jäänen odottamaan niitä perusteluja. Kontiot on kuitenkin aina valmiina takaruntissa. Vaan se voi olla, ettei meikäläisen pinna niitten vahveroiden ynnä muiden seitikkien perässä juoksemista kestä kovin kauaa. Mutta hyvän karhunkarkottimen saat halvalla, pidän taatusti niin kovaa meteliä, jotta yksikään metsäneläin uskalla kilometrin säteellä liikkuakaan.
kuuluu totta kai vänkääminen, tietysti, ja kaikenlainen tuuppaaminen ja tuupattavana oleminen. Ja se mainitsemasi karhunkarkoitus on ihan jees, haittapuolena ehkä mun salaisten sieniapajien ilmaiseminen muille sienestäjille.
Muistatkos muuten muutaman viikon takaa uutisista, kun karhu oli nähty liikuskelevan sekä Espoossa että Kuusankoskella? No, Kuusaalla se kontio liikkui mm. mun äiteen pihamaalla, että silleen. Ja äiti asuu kaupungissa eikä missään maalla!
Eipä muuten ollut pitkä kakku siinä autonkorjuussa. Mun hommiin kuului yankkeekotteron siirto kaverin pajalle, eikä onnex muuta. Pääsinpähän taas heittämään juttua sun kanssa. Hitsi, etten kerennyt Pikku Kakkoselle. Rölli on best ja Ransu best #2.
Laita ihan aikuisten oikeesti pipoos se sienikeikka, en aio sulle mitään seitikkisoppaa syöttää. Entiselle anopille sellaista aikoinaan suunnittelin, mutta luonto kerkes ennen minuu. Vähän potuttaa se.
-voi kun menis metsään-
Ja missähän päin Kuusaata ei oltais maalla?!? Ehhehe ehhehe! Mun täytyy kertoo tuo mun Kuusaalta kotosin olevalle kaverille, se varmaan pissii housuunsa. No juu, olipas hauskaa mollata Kuusankoskea. Ihan kiva paikkahan se. Ainaski se yks ohranjyvä siinä yhres mutkassa. Eikä se tässä omassakaan kaupungissa järin paljoa kehumisen aihetta löydy.
Vänkäämisessä mä olen hyvä. Ainakin vastaan vänkäämisessä. Niin kaikki ainaski väittää. Vaan mitähän minun pittee tuupata? Sinut nurin sammalmättäälle sienies keskelle? Ja sitten täytyy vielä olla tuupattavana, kun sinä tuuppaset takasin ja minä vuorostani naama mättäässä olen nurin? Kuulostaa kivalta. Tuuppaa kaveri mättääseen - kilpailu.
Rölli paras, Pelle Hermanni hyvänä kakkosena ja Nalle Luppakorva kirii kolmanneks. Ransua en oo oikein ikinä ymmärtänyt, mutta se sen kaveri (odota, hakee nimeä, vaan ei löydä) Riku on ihan pop! Hui hai hiisi - ohojelman Matti-peikon ottaisin pulloon kirjahyllyn päälle koska vaan. Söpöinen otus on hän. Mä olen aika mestari näissä lastenohjelmissa. Ne kun sopii meitsin ajatusmaailmalle niin hyvin. Pikku kakkonen menee kyllä usein ohi, mutta joskus oli tapana herätä viikonloppuaamuisin ihan vaan katsomaan lastenohjelmia. Nykyisin rajun humppaamisen täytettyä viikonloppuohjelmiston, on moinen tapa jotenkin jäänyt...
Aikuisten oikeesti otan pipooni. Ja odotan edelleen niitä hyviä syitä...
Riihimäellä 26.000, Kuusankoskella 20.000, Kouvolassa reilu 30.000 asukasta. Kuusankoski on kiinni Kouvolassa, entisessä Kymenläänin pääkaupungissa. Kouvolan talousalueella asuu 100.000 asukasta.
Myönnän, ettei Kuusankoski ole mikään metropoli, muttei se mielestäni ihan maalaiskaupunkikaan ole. Tai ainakin mulla on ihan toinen käsitys maalaiskaupungeista. Ei mua päähän sun hihitys ota (jurppii ihan saatanallisperkeleellisesti), mutta Kuusaalla ite koulut käyneenä ja 24 vuotta siellä asuneena toki hieman saan tuohtua moisesta panettelusta! PERKELE! Ja kukas sitä kotiaan puolustaa, ellei asukki itse. Tosin asun nykyisin siis Kouvolissa, mutta äiti, sisko ja veli edelleen ja iänkaikkisesti Kuusaalla. Kuusaa on muuten Kuusankosken keskustan nimi, minkä varmaan tiesitkin.
Missäs päin Kuusaan maaseutua se sun kaveris bunkkaa? Laita sen numero tähän, niin valistan sitäkin pitämään kiinni kotiseutukunniasta. Ettei vaan olis muualta muuttanut hän? Taitaa olla, jos tuolleen sun kanssa ko. asiasta hihittelee.
Siinä tuuppaamisessa olet sekä oikeassa että himpun verran pielessä. Tuupataan mättääseen on ihan oikein, mutta lisäksi mättäässä myös tuupataan. Puolin ja toisin, puolelta ja toiselta. Ota tuosta sitten selvä, pyydän.
Ja niitä alustavia syitä mehtäänmenoon:
- kunto nousee
- nousseen kunnon saa retken jälkeen palautettua nopeasti normaalille tasolle parilla bissellä
- sieni on terveellistä ja makoisaa ruokaa oikein laitettuna, ja allekirjoittanut mitenkään kehumatta osaa sen laittopuolen sangen kohtuullisesti
- oon niin persaukinen tyyppi, että hyvällä tuurilla saan edes jotain syötävää näkkileivän lisäksi, kiitos sun apusi
- saat uudenlaista sisältöä kesänviettoosi, positiivisella tavalla
- opit lisää kuusaalais-kouvolilaista terminologiaa
Tässä ensihätään, miltä vaikuttaa?
-odottaa räkä poskessa-
Nyt jo melkein itkettää. Tai ainakin vesi valuu silmistä. Liekö syy tuon äskeisen hihityspuuskan. Luin meinaan sitä meitin aikaisempaa keskustelua tuolta jostain kaukaa. Meinasi pissi tulla housuun vaihteeksi mulla. Huh huh. (Välikommenttina totean, että täällä ei ole mitään muutakaan tekemistä.)
Se kaveri on ihan syntyperäinen kuusaalainen, tosin asustaa nykyään kaiketi Voikkaalla. Niin. Ja silti kutsuu Kuusaata "maaseuduksi". Vaan niinhän se on tuo hiirimäkikin melkoinen pöndelä. Maajussit ajelee kaupungilla pillurallia traktoreilla. Ei ollut henkilökohtainen loukkaus tarpeen tulla täältä sinne. Tai ei se tullut ainakaan tarkoituksella. Tiennyt en moisesta arasta kohdasta. Olen nimittäin kuullut, ettei miespuolista ihmistä saa kuunaan osua arkaan paikkaan tahi muutoin voi mennä isyys. Onneksi se ei voi sinulta enää mennä. Tai mistäs minä tiedän. Jos joku instanssi vaikka päättäisi, että kun kerran Paappaa osuttiin nyt arkaan paikkaan, poistetaan täten häneltä isyysoikeus suloiseen poikaansa J.
Nythän minä vasta ymmärsin tuon tuuppaamisen kokonaisessa merkityksessään. Ensin siis tuupataan mättääseen nurin ja sitten tuupataan. Nuo luontoretket on mielestäni aina vaikuttaneet paljon kiinnostavammilta, jos tiedossa on ollut tuuppaamista. Mutta ikinä en enää halua tuupata hyttys-/paarmaparvessa tai muurahaispesän välittömässä läheisyydessä tai kenenkään muunkaan ötökin läsnäollessa (tässä tilanteessa jätettäköön ne satiaiset huomioimatta). Oli kerran allekirjoittaneen takapuoli täynnänsä paarmanpuremia, ja niitä siihen sentään mahtuu jokunenkin. Ei ollut kivaa ei.
Tjaah. Olihan tuossa nuita syitä, hyviäkin. Pipossa asia on edelleen...
, tai oikeammin Voikkaasta. Niin kuusaalaiset kuin muualtakin tulevat kulkijat eivät pääse Voikkaan sillan yli, ellei mukana ole voimassa olevaa Voikkaan passia. Sen myöntää Voikkaan viralliset viranomaiset (lue: mustalaiset). Faktaa myös on tämä.
Juu, naurattaa ne jutut muakin. Kiva lueskella mitä meillä kummallakin on mieleen juolahtanut. Aika sekopäistä porukkaa, muttei mitään massaa! Sä kirjoitat pirun hyvää tekstiä, oikein ja sulavasti. Eikä sulla mene kauaa kirjoittaa pitkääkään vastaväitettä mun teeseille, tai päinvastoin. Eihän myö vissii olla juurikaan väitelty, muuten vaan säilällä sivalleltu. Mielenkiintoinen pakkaus on hän, nam.
Vieläkö haluut lisää niitä sieniperusteluja, vai kehunko muuten vaan (lisää) itteäin?
-kaameaa vonkaamista-
Omakehu paras kehu. Anna tulla vaan kehuja, vaikka mielummin ehkä kuulisin niitä paheitakin. Tai niitä en kyllä varmaan uskaltaisi edes lukea, mutta niitä vikoja. Jos niitä on. Epäilen. Mulla ei ainakaan. Paitsi muutama. Sitäpaitsi minäpäs olenkin nähnyt siut ihan melkein livenä valokuvassa, lälläslieru, sulla taas ole hajuakaan millainen monsteri täällä istuu. Kjäh kjäh. Kuvittelepas vaan pahin kauhukuvasi naispuoleisesta ihmisestä. Itä-Eurooppalainen ruumiinrakenne & karvankasvu, jne. Niin tai, kuka mistäkin tykkää. =D Toinen äidistä ja toinen tyttärestä. Tässä tapauksessa useampi äidistä. =(
Multa ainaskaan mitään passia siinä sillalla vaadittu. Tai en mie ainaskaan huomannunna. Taisin maisemia kattellessani niitten viranomaisten yli turbokaarallani. Siitäs saivat ryökäleet.
Hyviä sieniperusteluja, ja niitä itsekehuja, vastaanotetaan jälleen tästä hetkestä lähtien.
ja ytimekkäästi. Omakehu on pop. Vieraskehu vielä popimpi. Nätti sana tuo äskein oli se, juu.
Mun naismaku on ehkä erikoinen. Kuvittele Bulgarian valtionsirkuksen viiksekäs voimanainen, niin siinä se! Reiden mittaa turha ees käydä mittaamaan, karvoja ainakin yhen rekipeiton verran, syliä monta * pii jne jne. Tai sitten ei ole näin juuri se maku mun.
Nyt piän pienen tauon, joudun ottamaan nettipiuhan irti, koska korjaan asiakkaan läppäriä huomiseksi kuntoon. Palaan astialle ehkä tunnin päästä.
-pissittää-
...se täällä. Tai no ehkä ei. Karvankasvu hallinnassa, ainakin naaman alueella. Reidenympäryksenkin ehkä kykenee metrimitalla katsomaan. Mulla kuulemma omituinen käsitys terveestä itsekritiikistä. Näin legenda kertoo. Tavallinen rutjake minä vaan. Tai en ehkä niin tavallinen. Vaan usko tai älä, osta tai tilaa, hjuvin hjuvin ujo olen mina. Ainakin selvinpäin ja vieraiden ihmisten seurassa. Kuten ystäväni per(s) taisi osuvasti todeta, olen täällä orjapiiskuritehtaassa hyvin kiltti ja ujo ja hiljainen. Vaan odotahan, kun pääsen ohranjyvään. Kuka se taas onkaan illan kaunein ja rikkain nainen, joka tuntee jokaisen. Apina tuntee kaikki, mutta apinaa ei tunne kukaan. Vai mites se nyt menikään. Vaihtoestoinen olen siis todellakin.
Vaan jos tässä nyt oikein vakavaksi vaihteen vuoksi heittäydytään, niin on tätä keskustelua vaan ollut melkoisen mukava käydä. Ja tätä seuraa tiiviisti ainakin yksi ystäväni Per(si)in lisäksi. Saan aina kuulla kommenttia omista jutuistani. Niin ja sun jutuistas. Heh. Pointtini kuitenkin, että sinä mukava miekkonen ja saat mut kyllä aina nauramaan, oli päivän laatu mikä hyvänsä. Ja se on paljon se.
Höh. Mitäs hittua minä sitten puuhaan, jos sinäkin katosit vuorten taakse kauas pois. Työkaverikin kyllästyi ja häipyi, ja nyt mä olen täällä taas ihan oool äloun. Tylsää. Taidanpas ottaa tuosta puhelimen kauniiseen kätöseeni ja pistää puhelinringin pystyyn. Kaleville en olekaan soitellut pariin vuoteen, enkä Jormalle ja Pertsankin kanssa yhteyksissä olosta on kulunut jonkin aikaa. Ja Selma-tätikin on tainnut jäädä unholaan. Hoidetaan sitten nuita muita ihmissuhteita ajankuluksi. Vaikka ainoa ihmissuhde onkin esinahan ja sormien välinen hutera liitto. Joo. Taas näitä Tommy Tabermannin kuolemattomia lausahduksia. Yritän pysyä hereillä vielä reilun tunnin. Yritys on kova.
Nyt on työpäivä ainaskin melkein ohitse. Menen loppuajaksi kyttäämään kellokortin kanssa leimauslaitteelle, että siihen tulisi se maaginen lukema 22.00. Ja sitten luokse ystävämme ohranjyvän.
-laulellen lähtee kohti kotia oluen kuvat silmissään-
P.S. Niitä sieniperusteluja ja omakehuja etelleen tänne päin, kiitos.
Llyubomira. Miten tuo lausutaan, niinkö ettäkö Lljuupomiira äännetään se?
Viddu kun hatuttaa nää työt välillä. Otin tiistaina asiakkaan koneen työn alle. Asensin siihen jo Windows XP:n ja saatanallisperkeleellisesti muita osin monimutkaisiakin ohjelmia uudelleen, verkko- ja nettiyhteydet yms.
Mut kaikkein pahin oli niinkin yksinkertainen juttu kuin virusturva. Laitoin aparaatin eilisehtoona lataamaan ko. virallista softaa netistä, se kestää normaalisti max. varttitunnin, mutta nyt kesto oli kevyet 10 tuntii, eli koko yön yli! VIDDU JUU! Kivat sulle, siis sille, sorry.
Mitä sä sanoit sun reisistä. Tai älä puhu enempiä, tuun hulluks! Ja vaikka olisitkin kuinka itsekriittinen, oot varmasti aivan ihana pakkaus, vaikket sen bulgariattaren näköinen ihan oliskaan. Pisteet sulle kuvaa näkemäti. Kävin jo muuten ostamassa sellaset liimattavat reisiharjatkin sinne mättäille. Mietippä sitä pikkuinen.
Mun ois oltava jo menossa sen em. asiakkaan luo, mut tartunpa nöyränä luuriin ja ilmoitan hiukkasen viipyileväin näillä retkillä. Jämpti on niin.
Ja nyt en jaksa yhtään kehua lisää. No, ehkä voin sen verran sanoa, että sain koulusta kolme ällää: liukkaat kengät, luonnevian ja lubitakin (älä kysy mitä tää tarkoitti, se on pitkä juttu).
-mättäät uottaa märkinä-
Kaveri on aikas hyvä kirjoottaan, eiks jeah...
-et varmaan ymmärtäny sen tarkoittavan nimeä ethän-
Hän on heikko tänään. Siis tuo tajunnan taso.
Miten voi ihminen onnistua nukkumaan melkein pommiin, kun on menossa kahdeksi iltapäivällä töihin?!? Tätä mietin minä. Näin kuitenkin onnistuin tekemään. Liekö syytä sillä, jotta kotiovelle asti pääsin viimein raahautumaan aamuviideltä. Baari meni kiinni kahdelta, joten aikasta kauan matka kesti. Voi pojat. Josko sitä nyt jo antaisi sen raittiuslupauksen. Lauantaiksi suunniteltu operaatio perslärvit saa kyllä ainakin näillä puheilla jäädä toteuttamatta. Jos menisi mielummin vaikka isipapan ja äitimuorin luokse saunomaan.
Tänään ei ainakaan kannata kehoittaa pikkuista (jaa minäkö?) miettimään mitään. Ainakaan mitään reisiharjoja (niistä oli muuten eilen jotin puhetta muistaakseni, täällä päin kuulemma tunnustetaan sanaa reisipensselit, näin annoin itselleni kertoa mä). Saattaapi nuo aatokset karata pian ihan muihin sfääreihin ja mitäs työnteosta sitten tulloo, kysyn mie. Onhan meillä vissiin ollut joskus puhetta näistä krapulapäivien mielihalujen eksponentiaalisista kasvusuhdanteista. No nyt on sellainen päällänsä ja pahasti. Varokaa vaan tehtaan pojjaat!
Voi änkeröinen. Mun pitäis ruveta vääntämään validointisuunnitelmaa päättötyötä varten. Kylläpäs päivän valitsin minäkin. Sitäpaitti kaikki muut ystävät ja kylänmiehet on varmaan jo kohta päättötöissään loppusuoralla, minä vasta suunnittelen. Kivat sulle, kivat mulle ja kivat meille kaikille.
on täälläkin. Jos joku päivä tai duuni voi yleensä mennä pieleen, niin eilinen tää päivä oli ihan ykkösluokkaa paskamaisuudessaan. Kun mikään ei onnistu, niin silloin tosiaankaan ei mikään onnistu. Piste.
Kaamee nälkä, ei mitään syömistä, ei jaksa mennä kauppaan > paastoan. Ei ois kyllä varaa laihtua, viime kuussakin tais lähtä painoa 280 grammaa, ja se on ihan liikaa! Köyhtyä saa muttei laihtua!
Onks sul krabbis? Tuleeks sulle yleensäkään krapulaa? Se se on mukava tauti, varsinkin jos joutuu viettämään päivän sorvin ääressä toisten ilkuttavana. Siitäs sait!
-mennääkö nukkumaan-
Evästauko. Mässytän tässä helvetin pahaa leipää. Lienee ajalta ennen toista maailmansotaa tämäkin käntty. Jotta ei tarvinne näitä eväitä kadehtia. Ja nyt se saatana tippui vielä lattialle. Siitäs sain minä, kun yritin, typerä blondi, tehdä kahta asiaa yhtä aikaa.
Kauhee kiiruskin on. Perkele. Keikkaa pukkaa taas niin penteleesti. Ja tosiaan piti se stanan suunnitelmakin tehdä. Hiljasta on. Kauheasti kiroiluttaa tänään. Mistähän mahtaa johtua. Ei hyvä päivä mulla, mutta ei hyvä päivä näköjään myöskään sulla. Lohduttaa kummasti, jos ei jollain muullakaan mene hyvin. Eipäs lohduta. Vithuttaa kahta kauhiammin. Ainakhin täshä tapauksesha. Sen pithäisi olla joku vihamies, jolla menishi myös päin mänthyä, niin sithen voishi olla vahingoniloinen.
Krapulaa ei ollut kyllä tänä aamuna aistittavissa, mutta omituista itai itai - tautia ja tilapäistä tasapainoelimen heikentymää olin havaitsevinani.
Hmph. Ja vielä siellä ilkkuu mulle. Prkl! Minä täällä heristän sulle nyrkkiä. Tiedätpähän olla ilkkumati. Pääsispä kainaloon nukkumaan. Se auttaa tämänsorttisina päivinä takuuvarmasti. Vaan ei missään kainaloa, mihin päänsä kallistaa. Voi surku.
löytyy kyllä, kaksikin. Toinen haisee ulolle ja toinenkin on satiaisten serkkuja täynnään, mutta kainalot on omat, ja siksi turvalliset. Vaikka kuinka kattelen ja tahollani tiirailen, en kyllä, pentele vie, siellä ketään näe. Että kyllä näihin haiseviin loukkoihin yks pikkuinen typsy sopii. Teretulemast vaan.
Ai sä teet koulun lopputöitä jo, kiva kiva. Siis mikä se koulu tarkalleen on? Laborantti on siis sun alapuolella, sun täytyy täten olla vallankin tohtorinna? Oisit mielummin tohtorinnat, se ois paljon kivempi, kivakiva.
Viron kielellä naisen rinta on "nisi" ja lisää on "lisi". Siis lisi nisi. Naisen alapään värkki on "vegodin" ja miehen "naggi", hyvinkehittyneellä "pödgö". Jos virotar sanoo "paa naggia vegoddimeen", kannattaa olla tarkkana, sillä kattila on "vesodin". Nakkikattila, hui helkutti.
-päästä heittää ja pahasti-
touhua on puolin jos toisinkin. Näemmä. Epäilen, että syy-yhteys tähän olotilaan on se, että vegoddimeni kaipaa naggia. Tai kenties jopa pödgöä. Huh. Ajatuskin saa pään pyörälle.
Tohtorinnat on mulla juu. Vaan mikä on tohto? Onko se vähän niinkuin törö? Juu, ei sitten. Ei laaksoa ei kukkulaa, vain kaksi pientä rusinaa. Voisin iltarukouksessa minäkin pyytää lisi nisi, kiitos mulle.
Kouluna on kuitenkin ammattikorkeakoulu. Vaikkei se nyt sen korkeampi ole kuin se viereinen ammattikoulukaan. Kunhan pitää brassailla. Jouluna pitäisi valmis olla hänen. Jaa mihinkö? No luultavasti kaikkeen mahdolliseen. Aina valmiina. Kävin kerran partiossakin ja opin tuollaisen hienon lauseen. Sitä olen yrittänyt elämässäni noudattaa.
Saako valita, kumpaan haisevaan loukkoon suuntaan. Menen varmaan mielummin siihen ulolle haisevaan kuin niiden ötökkien sekaan. Vaikka en kyllä tiedäkään täysin varmasti, mitä se ulo on saatika jotta mille se haisoo.
Ulo haisee miehelle ja mies haisee ulolle. Ulo = pelkistetty paskantuoksu = naturaali neutri.
Mies haisee eli tuoksuu luonnollisille aromeille päinvastoin kuin nainen ei tuoksu. Nainen käyttää siksi hajuvettä, koska hän muuten haisee niin pahalle. Tosimies ei re-tuoksuttele, korkeintaan vähän tirskauttaa samaa hajukuusen aromia rintaansa kuin autonsa kojetauluunkin. Tosimies ei torttuu tukehdu, eikä leinikeille lemua.
Vaan sitäkö vailla on hän. Taas tulvahti mieleen yksi hyvä syy lähteä sienimetsän mättäille. Niin, mistäköhän se nyt näin äkisti mieleen tulvahti, jaa-ah, pitääpä oikein tuumata...
Kyllä sun on nyt pakko lähteä mättäille, vaikka vaan niitä karhuja kiusaamaan. Saat samalla mahdolliset paineet pois ja opit tuntemaan tällaisen täysin turhan jätkän entisestä pääkaupungista. Pikkukaupungin poika, lauloi Kalevi Kullasvaara, kouvolin poika hänkin.
-tule tule jo (ei tanssihin)-
aloittaa part 3?
Ollaan eksytty jo tänne peräsivuillekin. Joten aloitetaanhan vaan. Pistä sie haiseen, niin mie myötäilen nyt perässä.