Eilen sulkeuduin pitkäksi aikaa omaan rauhaan lukemaan raamattua ja Augustinusta. Olen siis aika vasta uskoon tullut nuori. Tunti tunnilta syvennyin enemmän uuteen testamenttiin ja mitä pidemmälle etenin niin sitä vaikuttavimpia jakeita tuli vastaan ja alkoi kaikenlaiset pohdinnat virrata päässä, ei samalla tavalla kuin filosofian opiskelussa. Kaikesta siitä mitä Jeesus sanoi teki minuun ihan ällistyttävän tunteen, ikäänkuin olisin ensikertaa valaistunut ja ymmärtänyt miksi usko on niin tärkeää. Katsoin ulos ikkunasta maisemaa ja ohikulkevia ihmisiä joita olin aina vihannut mutta en pystynyt tuntemaan sillä hetkellä muuta kuin rauhaa ja rakkautta ja olisin antanut anteeksi kelle vaan jos mua sillä hetkellä olis joku loukannut. Vihollisetkin muuttuivat mun mielessä ystäviksi ja kaikki tuntui olevan hyvin. Tuntui kuin valtavan suuri paino olisi otettu musta pois ja etten enää ikinä haluaisi tehdä syntiä tai mitään väärää. Samalla nousi aito katumus menneisyyden pahoihin tekoihin ja pyysin Jumalalta anteeksi. Kertakaikkiaan ylimaallinen tunne ja aina sellaisen joskus saa kun on ollut pitkän aikaa ilman mitään hengellisyyttä ja jotain koskettavan vanhurskaita lauseita raamatusta silmä löytää. Ei mikään maallinen asia tai tavallinen kirja olisi voinut sellaista tunnekuohua minussa aiheuttaa. Ainoa harmillisin asia tässä on ettei tämä ihmeellinen ja onnellinen tunnetila kestä koko päivää eikä läheskään joka päivä. Edellispäivänä mieli oli saanut käydä valaistuneella taivaallisella tasolla ja seuraavana päivänä mieli onkin taas halvan maallisella tasolla ja ei huomaa jos tekee taas syntiä tai päässä viiraa pahoja ajatuksia. Miten yhteyden Jumalan rakkauteen saisi pysymään itsessään joka päivä niin että osaa välittää muista ja ettei tee syntiä?
Pyhä henki ihmisessä
ytfd5
2138
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
2. Piet. 1:2
Armo ja rauha lisääntyköön teille Jumalan ja meidän Herramme Jeesuksen tuntemisen kautta.
-
Tuossa on vastaus. Jumala antaa kasvun. Aina mitä enemmän opit tuntemaan Jeesusta, niin sitä enemmän Jumalan armo ja rauha lisääntyy sinussa. Pyhä Henki opetaa sinua ja avaa sellaisia asioita, joita järjellä ei pysty käsittämään. Raamatusta aukeaa ihan uusi, Hengellinen taso. Raamattu onkin Hengellinen, ensisijaisesti Hengellinen kirja.
Ei sun tarvi miettiä tai murehtia, kuinka voisit pysyä jollakin tasolla. Armostahan kaikki tulee. Ei tarvi muuta kuin seurustella Jumalan kanssa. Rukousta. Yhteistä rukousta myös seurakunnan yhteydessä. Sitenhän sitä oppii tuntemaan ystävänsäkkin, kun viettää aikaa hänen kanssaan.
Muroma sanoi, että uskova on kuin pärekori. Jos se lasketaan virtaan ja pidetään siellä, niin se on on aina raikasta vettä täynnä. Mutta jos pärekori nostetaan pois virrasta, niin vesi valuu vähitellen pois. Se ei pidä vettä. Siksi pitää olla jatkuvasti yhteydessä Jumalaan.
Ja Jumala antaa kyllä monesti ns makupaloja, silloin kun ensirakkaus on puhjennut, silloin kun Hän ilmoittaa itsensä.
-
Eikä uskossaolo ole jatkuvasti tunnekuohua, pää pilvissä oloa. Yksi asia on kuitenkin, joka sinullakin varmasti on. Rauha Jumalan kanssa, Jumalan rauha. Kumminpäin sen nyt tahtoo sanoa. Sulla on sellanen perusrauha sydämessä.
Ja se rauha kyllä lisääntyy sitä mukaa kun tunnet Jumalaa yhä enemmän ja enemmän. Rauhan vastakohta on pelko. Pelossa on rangaistusta, sanoo Sana.
Rangaistuksen pelko. Jeesuksen omalla ei ole pelkoa rangaistuksesta, koska hän on pelastettu. Sinäkin kasvat nyt pelastettuna, eikä mikään eikä kukaan voi erottaa sinua Jumalan Rakkaudesta.
Roomalaiskirje 8
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
-
Ja tuohon, mitä lopussa sanot. On ainoastaan yksi asia, joka erottaa Jumalasta ja se on synti. Synnin palkka, ikuinen ero Jumalasta. Kun nyt luet Sanaa, niin huomaat kohdan, "yksikään Jumalasta syntynyt ei tee syntiä".
Muista, mikä on synnin tekemistä ja mikä on syntiin lankeaminen. Seitsemästi vanhurskas lankeaa ja Jumala hänet jälleen nostaa. Seitsemän on Jumalan täydellisyyden luku. Tarkoittaa, että ei ole ketään niin huonoa, heikkoa, epätäydellistä ihmistä, jota Jumala ei voisi täydellisesti pelastaa. Sinä huusit avuksi Herraa ja Hän kuuli. Hän pelasti sinut heti, ei aikaillut. Ei vaatinut mitään tekoja.
Mitä on sitten synnin tekeminen, josta Raamattu puhuu ja jota vanhurskas ei tee? Se on synnin harjoittamista. Synnin harjoittaminen on synnin tahallista tekemistä, josta Sana sanoo, että jos me tahallamme teemme syntiä päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän edestämme.
Synnin harjoittaja hyväksyy synnin elämäänsä, eikä taistele sitä vastaan. Hän harjoittaa määrätietoisesti syntiä, mitä se sitten kulloinkin onkaan.
Syntiin lankeaminen on taas eri juttu. Silloin kun lankeaa syntiin, niin silloin tekee sitä, mitä ei tahdo. Paavalikin sanoi, että synti roikkui hänessäkin kiinni ja sanoi, että "sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen". Paavalista on kyllä yritetty tehdä itseään suurempi mies, mutta hän oli Eliaan tavoin yhtä vajavainen kuin kuka tahansa meistä.
Hän sanoi, että kun heikko olen, niin silloin olen väkevä. Ei se omalla yrittämisellä onnistu, mutta Jumala onnistuu meissä takuuvarmasti. Kiitos Herralle.
Siunausta.
Jumalan, meidän Isämme, ja Herran Jeesuksen Kristuksen armo ja rauha teille
Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi. 1Kor1:30
Kristukseen, joka oli puhdas synnistä, Jumala siirsi kaikki meidän syntimme, jotta me hänessä saisimme Jumalan vanhurskauden. 2.Kor 5:21