... itseään seuraa DX-kuuntelu!
http://www.sdxl.org/
Tämä harrastus on jo 40 vuoden takainen, mutta viime vuodet ollut uinumassa. Aloitin nuorena miehenä, ja kuuntelin ulkomaisia lyhytaaltoasemia vanhalla kunnon höyryradiolla ja paukkulanka-antenni vedettynä omakotitalon yläkerrasta lähimpään koivuun.
Harrastus jatkui vuosien mittaan vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevissa sykleissä. Joskus kuuntelin paljon, joskus meni vuosia välillä, etten radiota avannut lyhytaaltokuunteluun.
Minulla on jo kohta 20 vuotta ollut pieni lyhytaaltoradio Kenwood R-600. Sillä kuuluvat asemat hyvin. Keleistä on kuuluvuus myös pitkälti kiinni.
Kaukaisin kuuntelemani asema oli jostakin Etelä-Amerikasta, mutta harvinaisin voimakkuudenkin huomioiden lienee pieni ja heikkotehoinen The Voice of Hope, kristillinen Libanonissa toiminut radio-asema.
Monet asemat ovat poistuneetkin, Itä-Saksa jne. Monien radioasemien lyhytaaltokerhoissa olin aikoinaan jäsenenä, ne ajat ovat kuitenkin jo ohi.
Kannattaa yrittää kuunnella lyhytaaltoasemia. Kielitaito kohenee tai ainakin pysyy paremmin kunnossa, kun kuuntelemistaan lähetyksistä raportoi ao. asemille. Sieltä saa vastaukseksi ns. QSL-kortin ja niitä minullekin aikoinani on kertynet parintuhannen verran. Maon punaista kirjaakin sain muutaman aikoinaan Kiinan radiosta.
Muutamilla ulkomaisilla asemilla on myös suomenkielisiä lähetyksiä, mutta valitettavasti nekin ovat vähentyneet.
Eipä muuta kuin good dx`ing and Shalom uv`racha!
http://www.sdxl.org/
Tämä harrastus on jo 40 vuoden takainen, mutta viime vuodet ollut uinumassa. Aloitin nuorena miehenä, ja kuuntelin ulkomaisia lyhytaaltoasemia vanhalla kunnon höyryradiolla ja paukkulanka-antenni vedettynä omakotitalon yläkerrasta lähimpään koivuun.
Harrastus jatkui vuosien mittaan vaihtelevalla menestyksellä ja vaihtelevissa sykleissä. Joskus kuuntelin paljon, joskus meni vuosia välillä, etten radiota avannut lyhytaaltokuunteluun.
Minulla on jo kohta 20 vuotta ollut pieni lyhytaaltoradio Kenwood R-600. Sillä kuuluvat asemat hyvin. Keleistä on kuuluvuus myös pitkälti kiinni.
Kaukaisin kuuntelemani asema oli jostakin Etelä-Amerikasta, mutta harvinaisin voimakkuudenkin huomioiden lienee pieni ja heikkotehoinen The Voice of Hope, kristillinen Libanonissa toiminut radio-asema.
Monet asemat ovat poistuneetkin, Itä-Saksa jne. Monien radioasemien lyhytaaltokerhoissa olin aikoinaan jäsenenä, ne ajat ovat kuitenkin jo ohi.
Kannattaa yrittää kuunnella lyhytaaltoasemia. Kielitaito kohenee tai ainakin pysyy paremmin kunnossa, kun kuuntelemistaan lähetyksistä raportoi ao. asemille. Sieltä saa vastaukseksi ns. QSL-kortin ja niitä minullekin aikoinani on kertynet parintuhannen verran. Maon punaista kirjaakin sain muutaman aikoinaan Kiinan radiosta.
Muutamilla ulkomaisilla asemilla on myös suomenkielisiä lähetyksiä, mutta valitettavasti nekin ovat vähentyneet.
Eipä muuta kuin good dx`ing and Shalom uv`racha!
Vastaukset 10
Vanhimmat
joo tämän radioaseman muistan hyvin.
se oli siinä valkoisessa pienessä talossa marjayounin ja metullan välissä libanonin puolella israelin miehittäessä etelä-libanonia.
mukavaa musaa ja välillä imelää "kospelia" väliin.
Voice of Hope.
NeverUniLever. 9-48 Et Taibe -84.
siitä ajeltiin usein ohi untson hommissa jo ennen finbattin tuloa. oli muistaakseni nigerialaiset silloin.
Älä Shalom pelkää. En ole vaatimassa kirjoituksesi poistamista, sehän on sinäänsä ihan asiallinen. Kivenhionta, DX ja sukututkimus ovat ihan OK harrastuksia, vaikkakin edelleen väärällä palstalla.
Ja edelleen sanon: "Olet varsinainen itsekeskeinen narsisti, olet avannut kolme ketjua korostaaksesi itseäsi".
olen kertomassa kolmesta erittäin hyvästä harrastuksesta:
1. Kivenhionta
2. Sukututkimus
3. DX-kuuntelu
Tunnetko muuten niistä yhtäkään?
Samalla vain vihjaisin siihen suuntaan, että en ole yhden asian ihminen, osaan tehdä jotakin muutakin kuin vain puolustaa Israelia. Siitähän minua on kovasti syytelty, vai pistääkö omatunto?
Mielestäni tälle palstalle saa kirjoittaa noista asioista, vai missä on sanottu, että ei!
Kirjoitathan sinäkin monista asioista, joista joku saattaisi sanoa: Ei tälle palstalle!
Toisin kuin sinä, minä en aloita tälle palstalle kuulumattomia ketjuja.
Saatan kuitenkin kommentoida niitä, kun ne kuitenkin jo ovat täällä, kuten tämä nyt.
Sukututkimusta ja kivenhiontaa olen hieman tehnytkin, vaikka ei niitä harrastuksiksi voi sanoa.
Voice of Hope radioasemalla olen käynnytkin, vaikka en DX-kuunteluakaan harrasta. Omistan tosin radiolaitteen jolla voi kuunnella radiolähetyksiä vähän kauempaakin, mutta netti on se väline josta nykyään saa kuuluviin melkein mitä tahansa ja ilman kohinoita.
Minkälaisia kiviä olet hionut ja oletko niitä tehnyt koruiksi tai tarve-esineiksi asti?
Mikä on suosikkikivesi?
Oletko harrastanut kivenhionnan rinnalle tullutta ketjujen tekoa? Hopeasta tai pronssista, korukiviinhän niitäkin voi yhdistää ja lisäksi korukiviä voi kehystää hopealla tai pronssilla.
Oletko jo pitkäänkin harrastanut sukututkimusta? Miten pitkälle olet päässyt omassa suvussasi? Kannattaisi käydä tuolla Suomen Sukututkimusseuran sivuilla Hiski-ohjelman kimppuun. Sieltä saa tietoja, jotka valitettavasti täytyy arkistoista itse tarkistaa, sillä ne ovat useinkin täysin sukututkimuksesta tietämättömien ihmisten tallentamia tietoja.
Itse kävin sukututkimuskurssin jo melkein 10 vuotta sitten ja harrastus on vaihtelevalla menestyksellä jatkunut tähän päivään asti. Rahaa se vie, mutta jos itse käy Kansallisarkistossa tai maakunta-arkistoissa tutkimassa, vain matkat maksavat.
Hienoa, että meillä on jotakin yhdistävääkin!
kuka keksi ja kehitteli ns. "kyynel-radion", kaukopartiomiehille ja muuhunkin käyttöön. Kaikki suuret ja yksinkertaiset keksinnöthän johtuvat sattumista ja vilkkaasta mielikuvituksesta yhdistettynä pyyteettömään järkeen.
Ei tullut Nobelia eikä muutakaan, mutta säästyi tuhansien suomalaisten sotilaiden henki.
... vaikka armeijassa kauan sitten ilmavalvontamiehen koulutuksen sainkin. Palvelin aseettomana, mutta rintamatoimiin meitäkin opetettiin, tosin ei aseellisiin.
Silloin mekin opettelimme muistaakseni Topi-radion käyttöä. Yliluutnantti sorti ärrää, ja muistelen vieläkin hänen opettaneen, että haette asemaa, kunnes rupeaa purpattamaan (tietysti ärrää sortaen). Ei millään pahalla, hauska muisto vain.
Oli muuten mieleenpainuvaa, että kun me aseettomat pääsimme siviiliin, kapteenimme piti meille jäähyväispuhuttelun ja sanoi: Vaikka en periaatteesta hyväksy aseetonta palvelua, minun täytyy sanoa, että te aseettomana palvelleet olette olleet komppanian sotilaallisimpia miehiä!
Voiko esimieheltä armeijassa juurikaan parempaa tunnustusta saada?
Keväällä 1937 sai kapteeni Osmo Töyrylä tehtäväkseen suunnitella kevyen, kaukopartiotoimintaan soveltuvan radioaseman. Radion kehittäminen nähtiin niin tärkeäksi, että työtä varten muodostettiin laaja työryhmä. Sen johtajana toimi DI, reservin kapteeni, Holger Jalander.
lisää kyyneleestä erinomaisesti kootuilta sivuilta
http://personal.inet.fi/koti/antero.tanninen/kyynel.html