Aihe

poika häpeää köyhiä vanhempiaan

surullinen äiti

Meidän perheellä on nyt seuraava ongelma. 9-vuotias poikamme on alkanut hävetä vanhempiaan, jotka eivät ole siitä varakkaammasta päästä. Asumme kerrostalokolmiossa ja poika joutuu jakamaan huoneensa 4-vuotiaan sisarensa kanssa. Yksi pojan luokkatovereista on erittäin varakkaasta perheestä, jolla on hieno omakotitalo, kaksi tuliterää autoa, lapsilla omat tietokoneet ja vaikka mitä omaisuutta. Meidän poika ei nyt kehtaa kutsua tätä rikkaan perheen poikaa edes kylään, koska "meillä on kaikki niin huonoa ja köyhää". Olen mieheni kanssa aina pannut lapset etusijalle ja heille on hankittu mm. pelikone ja on säästetty vähistä rahoista, että ollaan päästy edes silloin tällöin viikoksi etelään. Miten selittää lapselle, ettei meillä yksinkertaisesti ole varaa kaikkeen siihen mitä toisen pojan perheellä on? Olen yrittänyt kertoa, että vain harvat syntynyt varakkaaseen perheeseen ja pojan pitäisi olla onnellinen, kun on syntynyt edes tänne eikä esim. nälänhätään Afrikkaan. Onko muilla samanlaisia kokemuksia? Miten on ongelma ratkaistu?

19

1855

    Vastaukset

    • Meillä oli ja on yhä pojan (nyt 13v.) kanssa samankaltaista ongelmaa.Hän aloitti vanhempiensa syyllistämisen siinä 9-10 vuotiaana. Ihmettelee aina äänekkäästi, miksi kavereilla on aina paljon rahaa, hienoja vaatteita, upeat asunnot, kaikenlaista hienoa elektroniikkaa yms. ja hänellä/meillä kaikki niin huonoa jne. Olemme työssäkäyviä vanhempia, mutta emme todellakaan anna pojalle 100e viikossa, niinkuin hän väittää ystäviensä saavan. Alussa pojan syyttäminen sattui, mutta nykyään annan juttujen mennä ohi korvien. Poika tietää kyllä, että kaikenlaista materiaalistakin tärkeämpää ovat välittävät vanhemmat ja että hän saa kyllä kaiken tarvittavan, mutta ei heti halutessaan.Lisäksi olen selittänyt pojalle, että perheitä on erilaisia; on eri asia jos perheessä on yksi lapsi tai jos siinä on kolme lasta, kuten meillä. Perheet eivät ole vertailukelpoisia taloudellisen tilanteensa suhteen ja tämän hän kyllä ymmärtää.

      • "Hän aloitti vanhempiensa syyllistämisen siinä 9-10 vuotiaana."

        Piiskaa pyllylle niin johan loppuu lasten
        vittuilu.

        Ja tämä vinkki toimii....


      • Dino kirjoitti:

        "Hän aloitti vanhempiensa syyllistämisen siinä 9-10 vuotiaana."

        Piiskaa pyllylle niin johan loppuu lasten
        vittuilu.

        Ja tämä vinkki toimii....

        ei se piiskaaminen auta, ei todellakaan. mun faija veti remmillä paljaalle perseelle useita kertoja kun olin pieni.. nyt olen 16 vuotias ja ollut jopa hesperiassa sen takia kun murehdin lapsuuttani, sitä miten faija piiskas ja löi. älä sitä virhettä tee, että lapsias lyöt. ne kärsii siitä sitten kun "ehtivät" joko 15 tai 35 vuotiaina. ja se masennus on perseestä! mun tekee mieli vetää pikkubroidia lättyyn jos se ärsyttää, mutta en tee sitä, vaan selitän sille miksi ei saa tehdä niin ja näin, ja miksei ole mukavaa kun se valittaa esim rahatilanteesta. kun lapselle selittää lapsen tavoin, niin että hän ymmärtää, hän muistaa sen pitkään ja ajattelee ennenkuin suunsa avaa. se auttaa! ja lapsi muistaa hyvän lapsuuden, mikä on tärkeää myöhemmässä elämässä!


    • että pyytäisitte sen kaverin kylään ja keksisit jotain hauskaa mitä ei "rahalla saa" tai mihin ei varakkuus vaikuta.Olisko se sitten jotain tekemistä teillä kotona,tai lähtisitte retkelle pienten eväiden kanssa tms ja jos tällä pojalla olis hauskaa niin se "köyhyys" ehkä unohtuis.

      • Meille ei rikkaat äpärät tule.


    • Meilläkin on tullut sama asia eteen (poika täyttää kohta 10), vaikka emme ole ehkä niitä köyhimpiäkään, vaan ns. keskituloisia. Meillä ei kuitenkaan pröystäillä mammonalla eikä sitä ole sallittu pojallekaan. Omaa asuntoakaan ei meillä ole, vaan asutaan vuokralla luhtitalokolmiossa, kylläkin hyvässä sellaisessa. Rahat käytetään mieluummin perheen yhteiseen tekemiseen, mm. harrastuksiin, ystävien kanssa puuhailuun ja reissaamiseen rakkaassa kotomaassa. Asialliset pyörät ja urheiluvälineet on kyllä pojalle hankittu, mutta ei mitään kovin prameaa eikä kallista. Käytettyäkin tavaraa suositaan, mikäli on hyväkuntoista. Viikkorahaakaan ei anneta ilman vastinetta (meillä sen eteen joutuu tekemään kotitöitä).

      Pojan kaverilla on ystäviä, jotka tuntuvat saavan vanhemmiltaan kaiken mitä haluavat. On kalliita leluja, huippupolkupyöriä, tehotietokoneita uusimpine peleineen, kamerakännykät, rahaa taskut täynnä jne. Eihän siinä mitään pahaa ole, jokainen elää varojensa mukaan, mutta kun nämä lapset LEUHKIVAT niillä kavereilleen aiheuttaen pahaa mieltä, "Miksen minä saa ikinä mitään kivaa, haluaisin tuollaisen vaihdepyörän joka Jaskallakin on, mun pyörä on ihan huono kun siinä on vain 3 vaihdetta.."

      Olen sanonut pojalle että jokainen elää ja toimii varojensa mukaan. Ja ARVOJENSA. Minulle on tullut vähän sellainen kuva näistä rahaperheitten pojista, että heillä korvataan rahalla ja tavaralla sitä tärkeintä, eli välittämistä. Olen joskus ajatellut, että jospa lapset leuhottavat juuri siksi, että elämä on oikeasti aika tyhjää, eivätkä he saa vanhemmmiltaa tarpeeksi huomiota ja aitoa välittämistä? Mene ja tiedä.

      Joskus kun pojat ovat olleet meillä, olemme lähteneet porukalla vaikkapa nuotiolle läheiselle retkeilyalueelle. Pojat, makkarat ja kalastusvälineet kasaan ja ei kun menoksi! Siellä kun katselee poikien auringon kanssa kilpaa loistavia naamoja ja kuuntelee heidän juttujaan siitä, "ettei heillä mitään tällaista koskaan tehdä", "en ole koskaan ennen käynyt metsässä paistamassa makkaraa", tulee ajatelleeksi mikä sittenkin on lapselle tärkeintä... lämpö, läheisyys ja välittäminen.

      Raha ei tee ketään onnelliseksi. Poikammekin on sen vihdoin ruvennut tajuamaan, kun hänelle on asiasta puhuttu ja pyydetty miettimään, mitä meidän elämässä on sellaista mitä "Jaskoilla" ei ole.

      • Olet aivan oikeassa. Ne lapset, jotka leuhkivat rahoillaan, digikameroillaan ym. yrittävät varmasti peitellä muuta elämänsä tyhjyyttä. Ei näet ne vanhempienkaan rahat ole tulleet kuin pitkistä työpäivistä ja varmaankin heillä eletään tyyliin "ohjeet jääkaapin ovessa ja rahaa pöydällä".

        Jatkakaa perheenä vain samaan malliin ja kertokaa lapsillenne, että yhdessäolo on tärkeämpää kuin maallinen mammona.

        Hyvää kesää koko perheelle!


      • Kannattaa feidata leuhkivat kaverit vaan.


    • Tämä nyt poikkeaa vähä aiheesta mutta kirjotanpa kuitenkin.

      Kun itse olin lapsi, olin ns. rahaperheestä.suunnilleen kaikki saatiin kunhan tarpeeksi kauan kinuttiin, rahasta ei ollut pulaa, oli kalliit lelut ja vehkeet, kesämökki ja iso omakotitalo. Saatii koira ja kissa ja kaiken maailman örkkejä kun niin haluttiin. Rakkautta perheestä ei puuttunut, päin vastoin sitä oli melkei liikaakin.
      Minulle oltiin kateellisia ja usein ystäväni piikittelivätkin siitä kun minulla oli kaikenlaista mitä heillä ei. Itkeskelin usein sitä että minkä minä sille voin että vanhemmillani on rahaa. Tulin tavallaan kateelliseksi niille joilla ei sitä kaikkea ollut.Esimerkiksi keksin alle kymmenvuotiaana tarinoita kavereilleni että kotona isä hakkaa vaikka ei hakannut, koska halusin todistella että ei meilläkään kaikki ole hyvin vaikka oli.

      Sitä vain yritän sanoa, että onhan se kamalaa jos lapsi syyllistää vanhempia siitä että ei rahaa ole kuin roskaa mutta ajatelkaa sitä kääntöpuoltakin. ei välttämättä ole helppoa olla rikkaan perheen lapsi. raha ei sitä onnea tuo. Lasten on ymmärrettävä että ihmissuhteet ja muu vastaava on tärkeintä ei se rahamäärä. Varakkaita lapsia kiusataan siinä missä köyhempiäkin... asiasta vaan ei nosteta meteliä, "mitäs siitä,niillä on kuitenki rahaa".. :(

      • Itselläni on 10-vuotias poika, ainoa lapsi ja taloudellinen tilanteemme on hyvä.En ole koskaan ennen ajatellut, että jo tämän ikäiset lapset kiinnittävät huomiota omaisuuteen. Jos oma poikani käy kylässä jonkun kaverinsa luona ensimmäistä kertaa, niin kyselen häneltä aina uteliaana kaikkea esim. tämän kaverin kodista, mutta vastaus on aina sama eli hänellä oli muutakin tekemistä siellä, kuin tuijottaa millainen koti sillä kaverilla on... Eli minulle tuli oikeastaan hyvä mieli siitä, kun nyt huomasin, että ehkäpä hieman hemmoteltu ainokaiseni piut paut välittää mistään ulkoisesta, jos kaveri vain on mukava!


    • Kaikkien vauvakuume-palstalla ruikuttavien tulisi mielestäni lukea tämä viesti!

      Siellä kuumeilijat kilpaa kuorossa laulavat, että "Ei se lapsi tarvitse rahaa vaan rakastavat vanhemmat!" ja tekevät lapsia kesken koulujen ja ilman työpaikkaa. Päälle vielä kritisoivat niitä tunteettomia naisia, jotka vaativat että taloudellinen puoli on hoidossa ennen lasten hankkimista. "Koskaan ei ole oikea aika lapselle, jos niin ajattelee!"

      Totuus on, että lapsi kyllä oppii palvomaan rahaa vaikka perheessä sitä ei opetettaisikaan.

      • "Totuus on, että lapsi kyllä oppii palvomaan rahaa vaikka perheessä sitä ei opetettaisikaan."

        Vanhemmat ne itse rahaa palvoo ja opetavat sitä
        lapsilleen. Antaa penskojen kitistä rahasta, mitä
        se haittaa. Viikkorahat pois ja kaikki rahat pitää
        ansaita. Esim. kotitöillä tai kesätöillä ym.
        Näinhän ennenkin kasvatettiin.

        Itse en koskaan paljoa kotoa saanut mutta rahaa
        kuitenkin oli.


      • Kyllä lapset oppivat rahakeskeisyyden vanhemmiltaan. Mielestäni tuollainen turha viikkorahasysteemi pitäisi unohtaa kokonaan, kun katselee, kuinka nykypenskat kulkee päivisin limpparipullot ja karkkipussit kädessä jatkuvalla syötöllä. Itse en koskaan saanut viikkorahaa ja töitä piti tehdä kotona. Eikä ole vanhemmat joutuneet kärsimään rahavalituksistani.


      • järripeippo kirjoitti:

        Kyllä lapset oppivat rahakeskeisyyden vanhemmiltaan. Mielestäni tuollainen turha viikkorahasysteemi pitäisi unohtaa kokonaan, kun katselee, kuinka nykypenskat kulkee päivisin limpparipullot ja karkkipussit kädessä jatkuvalla syötöllä. Itse en koskaan saanut viikkorahaa ja töitä piti tehdä kotona. Eikä ole vanhemmat joutuneet kärsimään rahavalituksistani.

        Tässä on 10 käsky, lapselta vanhemmalle, joka mielestäni sopii tähän juttuun, raha ei tosiaankaan tuo onnea, ainakaan lapsen elämässä

        10. Älä anna kaikkea, mitä minä haluan, sillä vapaamielisyytesi on niin usein välinpitämättömyyttä, anteliasuutesi huonoa omaatuntoa, suvaitsevuutesi ihanteitten sortumisesta syntynyttä voimattomuutta, taipuvaisuutesi tyhmää mielipiteettömyyttä, joustavuutesi periaatteettomuutta ja mukavuudenhalua


    • jeps jeps! terve vaan! mä olen itekkin aina asunu "köyhissä" olosuhteissa.. meillä oli varaa pieniin ekstrajuttuihin silloin kun vanhemmat oli vielä naimisissa, mutta eron jälkeen kun oli puolet vähemmän rahaa molemmilla, ei saatu mitään.. minä 16v tyttö ja 21v veli ja 10 v veli asutaan äitin kanssa kerrostalossa. meillä ei ole iso asunto eikä hieno auto eikä oikein mitään. mä olen ainoa lapsista joka on hävennyt että ollaan köyhiä. vaikka mullakin oli muutama rikkaasta perheestä oleva lapsi, he eivät kiinnittänyt huomiota siihen mitä ei meillä ollut, mitä heillä oli.. se on kuitenkin niin että on enemmän vähänvaraisia kuin rikkaita! me kuljemme välillä rikkinäisissä ja liian pienissä vaatteissa, koska äitillä ei ole iso palkka, ja sekin menee vuokraan ja laskuihin. mutta ainoa joka siihen kiinnittää huomiota, on me itse, ja kun huomaamme että tavarat eivät merkitse mitään, vaan olemme samanarvoisia ihmisiä keskenämme, se häpeän tunne menee ohi, aikanaan. meillä ei ole koskaan ollut varaa käydä etelässä, se on kaukainen haave vain. olemme kyllä käyneet risteilyllä tallinassa, c-luokan hyteissä, autokannen alla..:) ja hauskaa on ollut. Ei se raha onnea tuo, vaan läheiset ihmiset ja rakkaus!

      • Enemmän luulisi lapsen häpeän paskoja vanhempia,sellasia jotka notkuu kännissä kotona ja baarissa...kiva kulkea kylällä kun mutsi/faija hoipertelee kännissä....tai kotona-tuoppa kavereita ja porukka on rähmät silmillä...

        Kaikki reissut ja lupaukset peruuntuu,koskapa taas viina oli tärkein...

        Se se vasta köyhyyttä on,kun omat vanhemmat on ihan alaalta,eikä lapsien parhaaksi elä!!


      • Meillä taas varaa,kun ero tuli. Ei ole miestä juomassa perheen rahoja!


    • Meillä taas lapseni ovat iloisia,kun olen raitis äiti. Isä asuu muualla ja juo. Unohtanut lapsensa. Mutta me pärjätään.

    • Kuullistaa silta etta koulussa lapset ovat jo tehneet numeron siita etta elatte vaatimattomammin. Mina sain kuulla jo 8 vuotiana kommentteja housun paikoista. 6 vuotiana eskarilaiset nostivat numeron haalareista mitka aitini oli minulle ommellut

      Poika on oikeassa. Anna olla. Koulutoverit tekevat asiasta jo numeron. Ei se auta etta han tuo tuollaisia kavereita kotiin

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Maisa tahtoo Mikon kanssa yhteisen lapsen

      On kuitenkin kiire sillä sairaus voi paheta ja se kaataisi vauvahaaveet: "Lentoemäntänä työskentelevä mediapersoona Maisa Torppa, 29, kertoo tuoreess
      Kotimaiset julkkisjuorut
      154
      12009
    2. Maisuliini vongannut vieraalta mieheltä

      Käsi pystyyn kenelle tuli yllärinä: https://www.seiska.fi/Uutiset/Maisa-Torppa-taas-suhdeskandaalissa-Yritti-iskea-kaasonsa-miehen-ystavat-hylkasivat
      Kotimaiset julkkisjuorut
      296
      5808
    3. Jättiselvitys: He saivat 100 000 euroa Business Finland tukea

      Jättiselvitys Business Finlandin koronatuista: he saivat 100 000 euroa, yli tuhat peruutti hakemuksensa https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007660
      Maailman menoa
      87
      4299
    4. Turun seudulla löydetty ensimmäiset uudelleen koronaan sairastuneet

      Taitaa rokotukset mennä hukkaan, kun ei tulekaan immuniteettiä. https://www.iltalehti.fi/koronavirus/a/5039e73d-b54b-4edd-a962-a3c841d846d7
      Maailman menoa
      96
      3330
    5. Onkobmaisasta rikostutkinta päällä?

      Vauva palstalla oli lähipiirin viestit julkaistu mitä siellä täydellisessä pikku perheessä todellisuudessa tapahtuu... Aivan järkyttävää tekstiä jos p
      Kotimaiset julkkisjuorut
      186
      2220