Tänä päivänä kun erotaan kirkosta niin toivotaan että se suurin huoli kirkolle aiheutettaisiin jäsenmaksu kadolla. Eiköhän se suurin huoli kohdistu ihan muuhun kuin rahaan, esimerkiksi kirkosta eronneen ihmisen hengellisen elämän kuihtumiseen. Jos se eroava ihminen on ikinä sitten kuulunutkaan Kristuksen kirkkoon.
Ei siihen ainakaan jäseneksi pääse maksamalla jäsenmaksunsa. Ilmaiseksi sen jäsenyyttä on aina tarjottu kaikille. Kirkko ei ole täällä häitä, hautajaisia tai rippijuhlia varten vaan sen takia että täällä kuollaan.
Tärkein kysymys ei ole naispappeus, ei homokysymys, ei abortti, ei eutanasia eikä varsinkaan kirkollisvero. Tärkein kysymys on se: miten meinaat henkilökohtaisesti selvitä tulevasta tuomiopäivästä jos se elämä sittenkin jatkuu kuoleman jälkeen? On aika hirmuista joutua Pyhän Jumalan käsiin. Tähän tärkeään kysymykseen kirkko tarjoaa vastauksen henkilökohtaisesti jokaiselle etsivälle ja kysyvälle?
Ei siihen ainakaan jäseneksi pääse maksamalla jäsenmaksunsa. Ilmaiseksi sen jäsenyyttä on aina tarjottu kaikille. Kirkko ei ole täällä häitä, hautajaisia tai rippijuhlia varten vaan sen takia että täällä kuollaan.
Tärkein kysymys ei ole naispappeus, ei homokysymys, ei abortti, ei eutanasia eikä varsinkaan kirkollisvero. Tärkein kysymys on se: miten meinaat henkilökohtaisesti selvitä tulevasta tuomiopäivästä jos se elämä sittenkin jatkuu kuoleman jälkeen? On aika hirmuista joutua Pyhän Jumalan käsiin. Tähän tärkeään kysymykseen kirkko tarjoaa vastauksen henkilökohtaisesti jokaiselle etsivälle ja kysyvälle?
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Tuonpuolein", mielenkiintoista kun joku puhuu asiasta ihan niin kun siitä olisi jotakin konkreettista tietoa tai kokemusta jollakin ihmisellä. Ja kuten sanot itsekin, niin se suuri kysymys on se JOS elämä jatkuu kuoleman jälkeen. Onko se nyt täysin mahdotonta tajuta, että kaikki eivät ole tätä elämää, joka ainakin on varma asia kaikkien kohdalla, uhramaan johonkin ehkä, jos, ajatella mikäli kysmyksenasetteluun? Ennen kaikkea kirkkoa ei tarvita siihen, mikäli asiaa haluaa itse omassa päässään vatvoa.
Raha ei tosiaankaan ole kirkossa oleellista. Kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö, jonne jokainen on tervetullut. Hengellisyys on osa ihmistä, ja jokainen ihminen tarvitsee tukea omalle hengelliselle kasvulleen. Tätä tukea kirkko eri tavoin tarjoaa ja pitää esillä. Uskon, että suurin osa eroajista ei pohjimmiltaan eroa taloudellisista syistä, vaan siksi, että ovat kadottaneet yhteyden oman hengellisyyteensä, eivätkä siksi koe tarvitsevansa kirkkoa.
Mitä tekemistä hengellisellä kasvulla, kirkolla ja uskonnolla on keskenään? Hengellinen kasvu tarkoittaa nimenomaan sitä, että ihminen itse käy läpi itselleen tärkeitä asioita vailla valmiita vastauksia. Kun yhtä ja samaa ideologiaa aletaan tuputtamaan heti lapsesta saakka, kutsutaan sitä manipuloinniksi taikka sitten aivopesuksi.
Toki ymärrän huolesi siinä mielessä, että mikäli aivopesua ei heti lapsesta asti aloiteta ei ihminen jaksa uskonnosta vahempanakaan kiinnostua. Toki poikkeuksia tietysti löytyy, mutta kyse on silloin prsenttien murto-osista.
"Hengellinen kasvu tarkoittaa nimenomaan sitä, että ihminen itse käy läpi itselleen tärkeitä asioita vailla valmiita vastauksia."
Itse en ole ollut koskaan uskonnolinen, enkä ole uskonut Jumaliin kuin korkeintaan ´väljäari ala-asteikäisenä kun koulussa on uskontoa totena opettettu.
Taisin olla jotain 21v kun luin iltalukemisena raamatun läpi kannesta kanteen. Sen jälkeen olin täysin vakuuttunut että siinä on teos 2000v vanhjen paimentolaisten vanhoja tarinoita ja elämänohjeita, eikä kyseessä todellakaan ole mikään pyhä Jumalasta tullut teos.
Tuosta oivalluksesta kesti kuitenkn vielä yli 10 vuotta ennen kuin erosin kirkosta. Tuli vietettyä kirkkohäät ja omien lasten kolmet ristiäiset ja päädyimpä parille lapselle kummiksikkin.
Oman kokemuksen pohjalta tiedän että monella on aika suuri kynnys erota kirkosta. Minä kasvoin varsin ukontoneutraalissa kodissa, isäni ei kuulunut kirkkoon, äiti kuului, mutta uskonto ei mitenkään kuulunut arkeemme, eikä siitä juuri puhuttu. Silti eroa piti vatvoa vuosia, vaikka olen melko rohkea tekemään päätöksiä. Voin kuvitella miten suuri asia on alkaa julkisesti uskonnottomaksi jos esimerkiksi omat vanhemmat ovat avoimesti uskovia.
Kirkon jäsenenä on erittäin suuri osa sellaisia jotka eivät usko ja eroluvut tulevat vain kasvamaan tulevaisuudessa kun kirkkoon kuulumisen ympäristön paine pienenee.
On aika hirmuista joutua Pyhän Jumalan käsiin.
- Jumala on siis mafioso, joka rankaisee, kun ei maksanut suojelurahaa.
Norjalaiset eivät maksanaet, kun Jumala suojeli ja auttoi Breivikin toimissa?
Me muut kutsutaan tuollaista terroristin apuriksi ja kätytiksi, ei Jumalaksi..
Kyllä kirkko on eniten huolissaan juurikin rahasta!
Älähän huoli poju, kirkolla on miljardiomaisuus, ei siinä muutaman aten erot paljoa paina.