Olettehan palstan vakilukijat ja -kirjoittajat huomanneet, mitkä kaksi valtiota saavat "sukat pyörimään jaloissanne"?
Tapahtuupa maailmalla mitä muuta tahansa, ovat todennäköisesti vasemmistolaisesti suuntautuneet kirjoittajat keskittyneet vain kahden valtion edesottamuksiin ja silloinkin vain kielteisessä tai tuomitsevassa mielessä.
Nämä kaksi valtiota ovat tietenkin Israel ja USA.
Irakin taistelujen rauhoituttua tavanomaisiksi terrori-iskuiksi (mitä "vastarintataistelu" kyllä jo alunperinkin oli) USA on jätetty nyt ainakin toistaiseksi sivuun ja täydet laidalliset lauotaan nyt Israelin valtion tai juutalaisten niskaan.
On aika merkillistä, että valtio, jossa on suurin piirtein saman verran asukkaita kuin Suomessakin, hallitsee näin totaalisesti tämän areenan kirjoittajien mieltä.
Ainakaan ei voi sanoa, että juutalaisvaltio jäisi täällä ilman huomiota; pikemminkin se näyttää vetävän lähes kaiken huomion puoleensa!
Muutamat kirjoittajat ovat vähätelleet Israelin erityisasemaa maailman maiden joukossa, mutta samalla ovat itsekin täysin keskittyneet hakemaan siitä kaikkea mahdollista mainittavaa, kielteisessä tarkoituksessa kylläkin.
Jeesus Nasaretilaisen kotimaa näyttää vielä 2000vuoden kuluttuakin aina vain liikuttavan ihmisten mieliä ja sydämiä.
Joskus näyttää myös siltä, että puhe Israelin merkityksestä kiertyykin puheeksi Kristuksen merkityksestä ja kristinuskon merkityksestä...
Näin se asia, jonka ehkä monikin haluaisi täällä hylätä ja unohtaa, eli elämämme arvoperustukseen kuuluva kysymys uskonnon paikasta ihmisen elämässä, nouseekin näiden "uskonnottomien" toimesta esille aina uudestaan ja uudestaan.
Kertooko se siitä selittämättömästä tarpeesta, joka omasta kielteisestä asennoitumisesta huolimatta sittenkin löytyy jokaisen ihmisen sielun sopukoista?
Israel puhuu olemassaolollaan asioista, joista moni haluaisi maailman vaikenevan:
Taustalla on ihmisen henkilökohtainen suhtautuminen Messiaaseen, juutalaisvainoihin, kuuden miljoonan Euroopassa surmatun juutalaisen herättämään kipeään syyllisyydentuntoon ja lopuksi, mutta ei vähäisimmäksi, suhtautuminen tuohon Lähi-Idän keihäänkärjen muotoiseen piikkiin monen ihmisen omassatunnossa, eli Israelin itsenäiseen valtioon!
Tapahtuupa maailmalla mitä muuta tahansa, ovat todennäköisesti vasemmistolaisesti suuntautuneet kirjoittajat keskittyneet vain kahden valtion edesottamuksiin ja silloinkin vain kielteisessä tai tuomitsevassa mielessä.
Nämä kaksi valtiota ovat tietenkin Israel ja USA.
Irakin taistelujen rauhoituttua tavanomaisiksi terrori-iskuiksi (mitä "vastarintataistelu" kyllä jo alunperinkin oli) USA on jätetty nyt ainakin toistaiseksi sivuun ja täydet laidalliset lauotaan nyt Israelin valtion tai juutalaisten niskaan.
On aika merkillistä, että valtio, jossa on suurin piirtein saman verran asukkaita kuin Suomessakin, hallitsee näin totaalisesti tämän areenan kirjoittajien mieltä.
Ainakaan ei voi sanoa, että juutalaisvaltio jäisi täällä ilman huomiota; pikemminkin se näyttää vetävän lähes kaiken huomion puoleensa!
Muutamat kirjoittajat ovat vähätelleet Israelin erityisasemaa maailman maiden joukossa, mutta samalla ovat itsekin täysin keskittyneet hakemaan siitä kaikkea mahdollista mainittavaa, kielteisessä tarkoituksessa kylläkin.
Jeesus Nasaretilaisen kotimaa näyttää vielä 2000vuoden kuluttuakin aina vain liikuttavan ihmisten mieliä ja sydämiä.
Joskus näyttää myös siltä, että puhe Israelin merkityksestä kiertyykin puheeksi Kristuksen merkityksestä ja kristinuskon merkityksestä...
Näin se asia, jonka ehkä monikin haluaisi täällä hylätä ja unohtaa, eli elämämme arvoperustukseen kuuluva kysymys uskonnon paikasta ihmisen elämässä, nouseekin näiden "uskonnottomien" toimesta esille aina uudestaan ja uudestaan.
Kertooko se siitä selittämättömästä tarpeesta, joka omasta kielteisestä asennoitumisesta huolimatta sittenkin löytyy jokaisen ihmisen sielun sopukoista?
Israel puhuu olemassaolollaan asioista, joista moni haluaisi maailman vaikenevan:
Taustalla on ihmisen henkilökohtainen suhtautuminen Messiaaseen, juutalaisvainoihin, kuuden miljoonan Euroopassa surmatun juutalaisen herättämään kipeään syyllisyydentuntoon ja lopuksi, mutta ei vähäisimmäksi, suhtautuminen tuohon Lähi-Idän keihäänkärjen muotoiseen piikkiin monen ihmisen omassatunnossa, eli Israelin itsenäiseen valtioon!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Terapeuttisesti ajatellen on jopa hyvä asia, että ihmiset saavat purkaa elämäntuskaansa johonkin muuhun kuin itseensä.
Jos nyt, arvoisa G.oldman, kiinnität näiden antisionistien huomion siihen, että he omilla kirjoituksillaan auttavat Israelin pysymistä palstan kohutuimpana aiheena, he saattavat lopettaa kriittiset tekstinsä ja mihin he sitten purkavat turhautumisiaan? Mummojen käsilaukkuryöstelyyn tms.?
Eiköhän anneta heidän vaan jatkaa tuomioitaan? :)))
Eikö alkuperäinen syntipukki sekin löydy Raamatusta?
Kyllä vaan; Vanha Testamentti kertoo, että kerran vuodessa kansan synnit sälytettiin vuohipukin kannettavaksi, ja ylipapin käskystä se karkoitettiin erämaahan, jossa sitä kaiken todenäköisyyden mukaan odotti se kohtalo, joka synnin palkaksi on asetettu: Kuolema.
patoutumia/epänormaalia käyttäytymistä.
vrt. Shalom, Hitman/Huvittunut, G.oldman
Miksi otat uskonnollisista aiheista paineita?
Niistä voi tulla patoutumia, ja se taas saa aikaan epänormaalia käyttäytymistä.
Vrt. realisti, siviilitarkkailija, Iron Mike, neverever...ym, ym, ym...
Tiedätkö pajonko juutalaisten kädenjälki näkyy amerikkalaisissa elokuvissa joita televisiomme koko ajan suoltaa? Kuinka paljon heillä on vaikutusvaltaa usan talouteen ja sitä kautta koko maailmaan?
Tuota se taitaa olla kyllä Shalom/Shalom1 joka tuon Israelin on tälle palstalle nostanut. Jos siitä nyt sitten on syntynyt kriittisiä huomioita niin ihmekös tuo.
Niin sekava on Israelinkin tilanne (ainakin uutisten varjolla), että kyllähän se (siis ko. tilanne) kritiikkinsä ansaitsee.
... sillä kun Shalom1 nimimerkillä Shalom tuli palstoille keskustelemaan, keskustelu kävi jo silloin kiivaana Lähi-idän tilannteesta.
Shalom kirjoitti asiasta omia mielipiteitään (sehän on kansalaisoikeuteni, vai mitä!), ja sai tietenkin heti niskoilleen muutaman herjaajan, jotka sitten jatkoivat söperryksiään asiasta juurikaan mitään tietämättä.
Mukaan tulivat sitten varsinaiset herjaajat, jotka eivät juuri tienneet muuta kuin nimen Israel, mutta herjata vain piti kun se oli heistä niin hauskaa.
Kyykyttäjiä on sitten riittänyt, mutta Shalom1 seisoo edelleenkin pystyssä suoraselkäisenä totuudenpuhujana ja aikoo seistä loppuun saakka.