Aseet sen kertovat

herrakansoja siihen aikaan. Merellä kulki, kuka kulki. Se, jolla oli enemmän väkeä, kulki enemmän. Liiiviliset olivat pieni heimo, joka pian jäi isompien jalkoihin.

tuhat vuotta sitten suurin ja voimakkain itämerensuomalainen kansa, josta on nykyisin vain rippeet jäljellä. Se asui Väinäjoen molemmin puolin naapureinaan etelässä baltit ja pohjoisessa virolaiset.

Liiviläisiin kohdistui Saksalaisen ritarikunnan ja Kalparitarien suurin paine näiden ristiretkeillessä Itämeren itärannalla. Seurauksena liiviläiset menettivät ensin sotilaallisen voimansa, sitten uskontonsa ja lopulta kielensä ja sen mukana kansallisen identiteettinsä. Pohjoiset liiviläiset (Liivinmaa) virolaistuivat ja eteläiset (Kuurinmaa) enimmäkseen balttilaistuivat osaksi myöhempiä latvialaisia.

1900-luvulla enää tusinassa kylässä Latvian rannikolla puhuttiin liivin kieltä. Nykyään alle 200 ihmistä pitää itseään liiviläisenä, mutta viimeinen kotonaan liivinkielen äidinkielekseen omaksunut henkilö kuoli vuonna 2009.

Liiviläiset ovat asettuneet asumaan lähes koko maailmaan
http://www.outlawsmcmassachusetts.com/3bros.jpg
he ovat keskenään eripuraista väkeä mutta yhteistä heille kaikille on se että he pitävät hyvää huolta pyöristään
http://image.made-in-china.com/4f0j00NCdTyvrflHzA/Child-Bicycle-With-Basket-and-Tool-Box.jpg

Vuosia sitten ajelin Tallinnasta rannikkoa myöten etelään. Riikan jälkeen yövyin Kolkassa, se on kirjaimellisesti kolkka, Latvian luoteisnurkan kolkka vastapäätä Saarenmaata. Siellä on vieläkin suomalaisten ennen sotia kustantama liivilaisten kulttuuritalo.

Pitkin rannikkoa oli puiden suojissa suuria kalastajien jo lahoja veneitä. Tuli tippa silmään ajatellessa liiviläisten kalastajien elämää, sitten venäläiset tuhosivat kalastajat pakkosiirtämällä heidät pois kotirannoiltaan.

Vielä sitäkin aikaisemmin oli suomalais-ugrilaisten heimojen muodostama Novgorod. Senkin tuhosivat silloiset moskovalaiset.