Lääkäri on sitoutunut noudattamaan lääkärin eettisiä sääntöjä (i.e. lääkärinvala), eli kysymys on omasta mielestäni juuri siitä, voidaanko lääkäriä velvoittaa suorittamaan murha, eli oikeustieteellisin termein murha on suunitelmallinen kuolemantuottamus, riippumatta siitä onko kärsimystä tai ei.
Eli puhutaan siitä, luopuuko lääketiede itse eettisestä näkökohdasta (i.e. lääketieteen etiikka), jonka perus periaatteena on ihmiselämän loukkaamattomuus ja ihmisarvon erityinen asema suhteessa elämään (esimerkiksi eläinlääketieteeseen). Voidaanko näin yli päätänsä toimia, oli kärsimyksiä tai ei? Tämä on se lähtökohta.
Nuo lehdistöissä esitetyt eutanasiakannalle myönteisesti asemoituneet termit, kuten "armo-murha", jotka ovat nekin samassa termissä kaksi täysin päinvastaista asiaa joilla ei ole mitään yhteistä keskenään, ovat johdattavia ja mielikuvia luovia termejä, joiden tarkoituksena on johtaa keskustelua harhaan ja ohjata ihmisiä eutanasiamyönteiselle kannalle. Mielestäni termiä armomurha ei tulisi edes käyttää eutanasia-keskustelussa.
Lääketiede perustuu aina etiikalle eli auttamiselle. Eli kysymys on ihmislääketieteen perusperiaatteesta, josta yksi pilari on elämän kunnioittaminen (hoitaminen, autonomia, oikeudenmukaisuus, lääketiedettä opiskelleet tietävät nämä).
Kuinka kaduntallaaja näkee eutanasiakysymyksen?
Eli puhutaan siitä, luopuuko lääketiede itse eettisestä näkökohdasta (i.e. lääketieteen etiikka), jonka perus periaatteena on ihmiselämän loukkaamattomuus ja ihmisarvon erityinen asema suhteessa elämään (esimerkiksi eläinlääketieteeseen). Voidaanko näin yli päätänsä toimia, oli kärsimyksiä tai ei? Tämä on se lähtökohta.
Nuo lehdistöissä esitetyt eutanasiakannalle myönteisesti asemoituneet termit, kuten "armo-murha", jotka ovat nekin samassa termissä kaksi täysin päinvastaista asiaa joilla ei ole mitään yhteistä keskenään, ovat johdattavia ja mielikuvia luovia termejä, joiden tarkoituksena on johtaa keskustelua harhaan ja ohjata ihmisiä eutanasiamyönteiselle kannalle. Mielestäni termiä armomurha ei tulisi edes käyttää eutanasia-keskustelussa.
Lääketiede perustuu aina etiikalle eli auttamiselle. Eli kysymys on ihmislääketieteen perusperiaatteesta, josta yksi pilari on elämän kunnioittaminen (hoitaminen, autonomia, oikeudenmukaisuus, lääketiedettä opiskelleet tietävät nämä).
Kuinka kaduntallaaja näkee eutanasiakysymyksen?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Jotkut lähimmäisemme päättävät toisin, mutta liianpaljon sohjoa, joka oli joskus ihminen nähneenä, älkää ainakaan tuota tehkö.
Vastaan itselleni.
http://www.youtube.com/watch?v=w3XBWDlCtns
Tuollakin lähimmäisemme kulkevat.,eivätkä jeesuksesta ole kuulleetkaan , saati Päiviräsestä.
Puhumattakaan, no....menköön
Lääkäri kunnoittaa elämää:
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=10502
Kysymyksenasettlusi lähtee liikkeelle täysin väärästä päästä. Ensin pitäisi ratkaista kysymys siitä, onko ihmisellä oikeus päättää oman elämänsä lopettamisesta ja vasta sitten pohtia, millä keinoin se tapahtuu, minkäläisen päätäsprosessin se vaatii ja kenen velvollisuus/oikeus on tehdä käytännön toteutuksessa mitäkin toimenpiteitä. Ei ole nimittäin mitenkään välttämätöntä, että lääkärit ovat se taho, joka ryhtyy eutanasiaan käytännössä.
Mistään kuolemantuottamuksesta saati murhasta ei ole kyse oikeudellisessa mielessä. Jos elämän lopttaminen sallitaan, se ei ole silloin rikos. Esimerkiksi eräissä maissa laillisen kuolemanrangaistuksen toimeenpano ei ole rikos eikä mikään maa pidä sotatilanteessa vihollisen surmaamista rikoksena.
Lääkäreitä ei tarvitse velvoittaa suorittamaan eutanasiaa, jos sellainen sallitaan. Itse toimeenpiteen voi tehdä potilas itse, jos hän on siihen kykenevä tai joku häntä avustava henkilö niin, että toimenpide suoritetaan valvotusti, laissa hyväksyttyjä keinoja käyttäen ja niin, että päätösprosessissa on noudatettu pilkutarkasti laissa määrättyjä edellytyksiä.
Lähtökohta ei siis ole lääketieteellinen eikä edes lääketiede-eettinen vaan yleinen eettinen ja yhteiskunnallinen asia. Se on itsemurhaan verrattava tilanne, missä itsemurhan syyt ovat kaiken lisäksi inhimillisesti erittäin ymmärrettävät. Itsemurhahan ei ole laissa kielletty. Näissä tilanteissa olisi vaan inhimillistä, että itsemurhan voi suorittaa avustetusti laillisella tapaa kuin että esim. lähiomaiselle tulisi kiusaus auttaa läheistää laittomin tai eettisesti arveluttavin keinoin.
Lähtökohta on siis ensijaisesti sen ihmisen näkökulma, joka makaa sairaalan sängyssä kuolemansairaana tuskissaan elämäntoivonsa menettäneenä eikä kipulääkitys enää tehoa riittävästi. Lääkärit eivät makaa tässä asemassa, joten heidän näkökulmastaan asiaa ei pidäkään lähteä pohtimaan ensisijaisesti. Päivi Räsänen ehdotti yhtenä keinona henkilön saattamista tiedottamaan tilaan. Voi kysyä vaan, mikä järki on siinä, että ihmistä makuutetaan elävien kirjoissa mahdollisesti pitkiäkin aikoja ns. vihanneksana, joka ei tiedä tästä maailmasta enää tuon taivaallista.
Varsin erikoinen tai sanotaanko hankala kysymys, että "onko ihmisellä oikeus". Mitä se oikeus ja oikeus ja oikeus sitten tässä kohtaa taas tarkoittaa?
Tässä kohtaa tuleekin peräänkuuluttaa ja pohtia sitä, kuinka se käytännössä toteutetaan. Eettisestä näkökulmasta voisi kuvitella saattohoidon olevan paljon inhimillisempi ajatus tämän suorittamisessa. Eli kysymys on paljon laajemmasta kokonaisuudesta.
Tarkoituksena onkin herättää eettistä keskustelua siitä, kuinka tuo "oikeus" sovelletaan käytäntöön ja millä tavalla se toteutetaan. Vaikka olisi mitkä tuskat tahansa, ihmisten alasajaminen elukkamaisin konstein on varsin röyhkeä teko - aina. Näin ei lääketiede vain operoi, vaikka kuinka termiä "armo", vapautus ym... koetetaan soveltaa termin "murha" yhteyteen. Ne eivät vain pelaa keskenään.
Eli korostaisin vieläkin sitä seikkaa, että paljon laajemmasta näkökohdasta on loppujen lopuksi kysymys kuin mitä äkkiseltään ajattelisi.
Omasta näkökulmastani tietenkin puhun, eihän voi absoluuttisia totuuksia tässä kohtaa laukoa. Siksi on hyvä herättää eettistä keskustelua ja ristiriitaisia kysymyksiä.
Kaikki ei välttämättä ole sitä miltä se näyttää. Näin itse hyvin pitkälti näen asian. J.A.
Ihmisoikeudet ovat aina hankalia ja vaikeita kysymyksiä, koska ratkaisuilla on vaikutuksia myös muihin. Kuolinhetki on merkityksellinen esim. perintöoikeuden näkökulmasta.
Ihminen voi kuitenkin riistää itseltään hengen. Siinä ei ole kovin suurta eroa siihen, että itsensä surmaaminen tapahtuu joidenkin toisten avustuksella. Itsemurhaajistakin osa käyttää muiden apua. Kun ihminen esim. hyppää junan alle, veturinkuljettaja tosiasiallisesti ja haluamattaan auttaa häntä teossa.
Kuten aiemmin totesin, asiaan ei ole välttämätöntä sekoittaa lääketiedettä enempää kuin on tarpeellista. Lääketieteellisesti on mahdolista todeta reunaehtoja kuten se, ettei paraneminen vakavasta sairaudesta ole mahdolista ja että jatkoelämä tulee olemaan kipulääkkeistä huolimatta tuskallista ja ihmisarvoa alentavaa.
Siitä olen samaa mieltä, ettei ketään ulkopuolista tule pakottaa avustamaan itsemurhassa ja antamaan kuolinapua vasten tahtoaan. Jos lääkärikunta ottaa asiaan kollektiivisen vastustavan kannan, on kuitenkin mahdollista löytää kuolinavun suorittamiseen vaihtoehtoisia tapoja. Tuskin on kovin eettistä myöskään estää tuskissaan elävää ihmistä tekemästä itsemurhaa, jos ja kun se tarkoittaa hänen tuskien taipaleensa jatkumista.
Tulee ymmärtää se tosiasia, että ei ole sellaista vaihtoehtoa olemassa kuin "auttaa toista kuolemassa". Kuvaamasi tilanne itsemurha-aikeita potevasta on vääristynyt ja pelkistetty.
Esimerkiksi mielenterveyslaki käsittelee pakkotoimia henkilöä vastaan, jonka epäillään olevan vaaraksi itselleen, terveydelleen tai ympäristölleen. Omainen tai lähipiiri voi tehdä ilmoituksen huolesta sosiaaliviranomaisille. Usein pakkohoitoon tuomitseminen vaatii pitkäaikaista seurantaa ja useamman lääkärin lausunnon.
Eli samat periaatteet on meillä käytössä myös itsemurhien kohdalla. Lainsäädäntömme ei tunne oikeutta oman henkensä riistämiseen. Kuulostaisi minun korviini aika barbaariselta ajatukselta tuokin.
En käsitä mistä tuo "avustavan tappamisen" käsite oikein kumpuaa ihmisten mieliin.
Ihmisellä on oikeus määrätä omasta elämästään siihen määrään asti, ettei tuo määrääminen vaikuta haitallisesti muiden ihmisten elämään. Lainsäädännössä ei tietenkään kannusteta ketään tekemään itsemurhaa. Tässä mielessä se ei tunne oikeutta oman hengensä riistämiseen. Toisaalta lainsäädännössä ei nykyisin pyritä sanktioimaankaan yritystä itsemurhaan. Meille on luotu auttamisjärjestelmiä ja mielenterveyspalveluja osaltaan estämään myös itsemurhia. Tässä suhteessa lainsäädäntö eli me yhteiskuntantana pyrimme vastustamaan oman hengen riistämistä. Näin tulee ollakin. Itsemurha ei ole mikään tavoite sinänsä. Se voi olla vain äärimmäinen keino vapautua tuskista. Esimerkiksi joissain sairauksissa kuolema voi tulla vasta tuskallisen tukehtumisen jälkeen. Eutanasialla siis ihminen halutaan vain vapauttaa tästä väistämättömästä tuskasta.
Jokainen empatiaa tunteva lopettaa esim. eläimen kärsimykset tappamalla sen, jos se odottaa tuskissaan kuolemaa. Pyydettyjen kalojenkin osalta on annettu ohjeita tappaa ne heti pyytämisen jälkeen. Eutanasiassa ei ole kyse mistään enemmästä eikä saakaan olla. Se on äärimmäinen toimenpide tilanteissa, missä kuolema on väistämätön ja loppu tulisi olemaan tuskainen. Eutanasian vastustajien voisi olla terveellistä vierailla tällaisten kuoleman sairaitten potilaiden luona ja kehottaa heitä vain jaksamaan. Se saattaisi olla aikamoinen moraalinen koetus.
Mielestäni pelkkä toteaminen "minulla on oikeus" ei riitä yksiselitteiseksi perusteluksi ihmisen surmalle lääketieteellisten ja varsinkin eettisten kysymysten kohdalla. On äärimmilleen pelkistettyä ajatella, että minulla on oikeus. Ei, sinulla ei ole "oikeutta" edes itsemurhaan, tiesitkö?
Kun puhut oikeudestasi, kerroppa mitä se oikeus sisältää ja mitä se edes tarkoittaa laajemmassa mielessä? Ajatus siitä, että kyse olisi vain yksiselitteisestä oikeudesta on yksilökeskeinen ja väärin ymmärretty käsitys. On väärinymmärrettyä puhua vain yksilönoikeuden näkökohdasta, kun kysymys osuu koko lääketieteen perus periaatteisiin, etiikkaan ja ihmisarvon kunnioittamiseen. Eläinlääketieteellisiä keinoja ei vain voi soveltaa ihmislääketieteeseen, ovathan ne kaksi eri käsitettä kahdella päinvastaisella lähtökohdalla.
Dialogia voisi jatkaa loputtomiin...
Ihmisellä ei ole lupa tappaa,
Päivi Räsänen selvitää ihmisyyden arvon.
http://www.tv7.fi/vod/player/?program=5217
"Tulee ymmärtää se tosiasia, että ei ole sellaista vaihtoehtoa olemassa kuin "auttaa toista kuolemassa"."
Tämän suhteen sinulla taitaa olla ns. henkilökohtainen ongelma. Sellainen vaihtoehto on ja se on käytössä. Lääkärien olisi korkea aika laskeutua jumalallisuudestaan maan tasalle ja korjata etiikkansa uskonnollisesta humanistiseksi.
Eutanasia on small potatoes verrattuna eugeniikkaan, VALITUN kansan työkaluun.
http://www.woodenshore.org/text/Glad.John.2011a.Jewish_Eugenics.pdf
http://www.guardian.co.uk/world/2012/apr/17/detention-centre-israel-migration
Minusta eutanaasia ja eugeniikka ovat lähes sama asia. Valintaa tehdään kuitenkin siitä, kuka saa elää ja kuka ei.
Vihreät ja natsit ovat myös sama asia.
Joka-ainoa, joka eutanasiaa vastustaa, heti pitkäaikaisosastoille hoitamaan ja huolehtimaan niitten potilaista, jotka odottavat kärsien ja 'eläen', vaikka mitään elämää ei enää ole jäljellä. Ja vastaamaan kysymyksiin; "miksi minä en pääse pois?", jos puheen lahjaa on vielä jäljellä. Yleensä ei ole.
Jokaisen on saatava oikeus päättää miloin " normaali hoito" lopetetaan, kun se ei enää toimi parantavasti. On järjetöntä jatkaa elämää kituen " täysin pihalla todellisuudesta". On ihmisellä oltava oikeus päättää milloin on syytä tunnustaa tosi asiat, ettei paranemista ole olemassakaan. Kipulääkkeillä ehkä voidaan saada turrutettua se kipu, mutta kuka meistä on siitä on kertonut onko sekin onnistunut todella? Epäilen vahvasti, kun seurasin läheisen kuolemaa syöpään sairastuneen vieressä. Hän pyysi moneen kertaan enkö jo pääsisi pois täältä kärsimästä.
"Joka-ainoa, joka eutanasiaa vastustaa, heti pitkäaikaisosastoille...", niin, kun en minä itse ainakaan jaksaisi...?
Jos vastustaa eutanasiaa, niin on pakko mennä ja selvittää, miksi sitä ei pidä vastustaa, miksi se on hyvä asia joillekin ihmisille, joiden elämä on jo loppunut, vaikka henki vielä pihisee.
Niin kauan kannattaa jaksaa, kun on kykyä ja pystyy tekemään, menemään ja toimittamaan. Elämä on niin lyhyt, vaikka sen loppuvuodet laitoksen vuoteen laitojen sisällä ovatkin loputonta yhden pisteen tuijottamista katossa ...
Rouva X saa 55 vuotiaana sydänkohtauksen. Valtimot tukkeutuneet pahasti, tehdään massiivinen monen suonen ohitus. Kaikki tähtää siihen, että rouva X ei vaan menehdy tähän tautiin. Lääkärit tekevät parhaansa, ja kas rouva toipuu, ja jatkaa elämäänsä.
10 vuotta myöhemmin rouva X löytää rinnastaan patin, rintasyöpä. Leikkaus, sädetys, sytostaatit, kaikki tehdään, jotta rouva ei vaan kuole tähän tautiin. Rouva selviääkin ja elää elämäänsä.
80 vuotiaana rouvalla on paha dementia, ja hän makaa suu auki laitoksessa, jossa hoitajat häntä ruokkivat ja kääntelevät.
Lääketiede ja lääkärin etiikka tähtää siihen, että ihminen on pelastettava kuolemalta. Ihminen ei saa kuolla mihinkään. Ei sydäntautiin, ei syöpään...ainoaksi vaihtoehdoksi jää dementia, johon hän sitten lopulta kuolee.
Kristilliset eivät hyväksy eutanasiaa eivätkä myöskään aborttia, koska näissä puututaan Jumalan suunnitelmaan. Kyseisen rouva X:n kohdalla on koko ajan puututtu Jumalan suunnitelmaan, lääkärit ovat puuttuneet. Jumala oli suunnitellut, että rouva X menehtyy sydänkohtaukseen tai viimeistään syöpään.
Auttamista se eutanasia on sekä itse asianomaisen,omaisten sekä myös koko yhteiskunnan.
Rahaa säästyy paljon kun päästämme irti parantumattomasti sairaasta ihmisestä.
Itse asiassa eutanasiaa voisi laajentaa sillälailla että sen saisi jokainen haluava ihminen, ei tarvitsisi ola edes sairas?!
Jokainen on vastuussa omasta elämästään ja minun mielesätäni jokaisella tulee olla mahdollisuus sen lopettamiseen ja mikäs sen parempi paikka kuin sairaala, kivuttomasti lääkärien valvonnassa.
Parempiosaisille olisi ihanne kun köyhät saisi piikittää heti kun eivät syystä tai toisesta pysty tuottavaantyöhön, jäisi heitille enempi eläkerahoja pelattavaksi.
Tämä kaduntallaaja on sitä mieltä, että kaikilla on oikeus arvokkaaseen, ihmisarvoiseen elämään. Mutta jos elämä itsessään käy kipuineen liian suureksi taakaksi, minun mielestä ihmisellä pitää olla oikeus päättää itse elämästään. Ei lääkäreitä voida velvoittaa pitämään henkissä ihmistä joka elää ainoastaan vain lääketieteen keinoin. Ihmisellä on oikeus arvokkaaseen elämään ja arvokkaaseen kuolemaan myöskin avustettuna.
jos itse haluaa kuolla,mitä se kelleen kuuluu. piikki suoneen tai tai tabu huuleen ja menoksi. on se fiksumpaa kuin muut nykykeinot.
päivällä ei väliä,ei kannata edes ilmoittaa lähtöpäivää...niin on paras.
Ilman muuta jokaisella ihmisellä tulisi olla vapaus päättää päivänsä haluamallaan tavalla. Jotkut eivät vain ymmärrä sitä, että heidät on ehdollistettu ajattelemaan tietyllä tavalla, kuten että kuolemaa pitää pelätä jne.
Toisasiassa vaikka kipulääkettä annetaan, se ei välttämättä auta kipuihin. Itsekin joutunut seuraamaan vierestä kun läheinen ihminen kituu letkuissa tuskissaan, eikä maksimimäärä morfiiniakaan auta asiaa. Siksikin on ihan naurettavaa keskustella "moraalista ja etiikasta", mitä tällaisiin valintoihin tulee.
"Kristittyjen" kohdalla ei voi kuin ihmetellä, miten yksi kirja saa ihmisen arvot päälaelleen ympäröivään maailmaan nähden. 50v sitten kukaan ei olisi kuvitellut, että "telepatian" avulla viestittelemme toisillemme valon nopeudella. Onkin siis aika kyseenalaista ottaa moraalioppeja vanhentuneista teoksista, jonka kirjoitushetkellä maailma oli paljon alkeellisempi.
Itse asiassa me itse olemme luojia, jalkojemme alla on resurssirikas maa ja silti vielä kinastellaan siitä, pitäisikö jokainen ihminen pitää tuskissaan, kunnes sydäntä ei enää saada toimimaan? Kuplassa eläminen ei ole hyväksi kenellekään.