Olen 17-vuotias opiskelija, ja tuntuu kuin elämälläni ei olisi mitään suuntaa. Päivät kuluvat todella tylsästi, kouluun, kotiin, jotain juttuja ja nukkumaan. Minulla on muutama kaveri, jotka kylläkin asuvat melko kaukana, joten kavereiden kanssa olo ei onnistu mitenkään usein, eikä se minua oikeastaan haittaakkaan, tykkään mieluummin yksin oleskelusta. Minulla ei ole harrastuksia, enkä halua myöskään hankkia niitä, koska oikeastaan mikään ei tunnu kiinnostavan. Koulussa menee tavallisen kohtalaisesti ja viihdyn siellä ihan hyvin. Vapaa-ajalla istun lähinnä koneella, luen kirjoja ja teen jotain omia juttujani ulkona, välillä tulee hengattua näiden muutamien kavereiden kanssa ja silloinkin se rajoittuu pelaamiseen tai ulkona kävelyyn.
Kysymys siis kuuluu; mitä tehdä kun mikään ei kiinnosta, ja se mikä kiinnostaa on äärimmäisen pitkäveteistä? Haluaisin tehdä jotain muutakin kuin istua omassa huoneessani päivät pitkät tai kävellä ympäri kylää. Kavereiden kanssa on tylsää ja harrastukset eivät kiinnosta. Olen ihan varma että joku on samassa tilanteessa, mitä TE teette vapaa-ajalla?
En nyt ole varma mihin osioon tämä olisi pitänyt tunkea mutta menkööt.
Tylsä elämä
2
180
Vastaukset
Hei!
Mukava kuulla, että sinulla on mielenkiintoa muuttaa tilannettasi. Kuinka kauan tämä vaihe on kestänyt? Mistä olet aiemmin ollut kiinnostunut? Innostaisiko jokin entisistä harrastuksistasi sinua vielä?
On tärkeää, että ei jää paikoilleen. Ota vaikka joka päivälle jokin tavoite, mitä tehdä. Käy koulussa ja ulkona, vaikkei se aina huvittaisi.
Jos sinusta tuntuu, ettei tilanne muutu, voisitko jutella fiiliksistäsi vanhemmillesi tai vaikka koulun terveydenhoitajalle? Toivomme, että saat oloosi helpotusta. Välillä nuorena tuntuu siltä, ettei elämällä ole suuntaa. Kyllä sinä vielä löydät itsellesi sopivan tien. Tsemppiä!
Sari ja Sara NettiSaappaasta- elli123123
Must on kiva jutella kaikista sekalaisista murheista kuraattorille, meil on ainakin tosi kiva kura. Kannattaa kokeilla!
Mustakin välil tuntuu kaikki tosi turhalta, mut jostain mä löydän jotain innostusta. Luin pääsiäisenä kirjan Supernaiivi, se oli ihana, kertoo nuoresta miehestä jolla ei oo merkitystä elämässään mut pikku askelin löytää jotain. Löysin siitä vähän itteeni ja oon siitä asti suositellu sitä kaikille vähänkään elämäänsä kyllästyneille ;)
Niin siis innostuminen; mä oon tosi kateellinen ihmisille joilla on intohimoja, tai jotain todella konkreettisia harrastuksia ("tennistä neljä ketraa viikossa"), siis niillä on ainakin tekemistä.Kuitenkin luulen että huijaat sanoessasi, ettei sinulla ole harrastuksia. Eikö edes kiinnostuksen kohteita? Itse pidän käsitöistä ja lukemisesta, ja tällä hetkellä mua innostuttaa valtavasti pari projektia, aion tehdä itselleni uudet jongleerauspallot (mä nimittäin myös opettelen jongleeraamaan, se on aluks tosi tuskallista kun ei suju, mut ku huomaa oppivansa nii siitä saa valtavia onnistumisen tunteita), mä opettelen soittamaan paria kappaletta pianolla (en todellakaan osaa soittaa pianoa mut musta on mahtavaa kehittää itteeni).
Tää saattaa kuulostaa hullulta mut mua piristää aina takuuvarmasti: pakkaa vähän eväitä ja lähde pyöräilee jonnekkin kauas! Jonnekkin missä et oo ennen käyny, seikkaile. Älä suunnittele, vaan anna vaan mennä. Toisaalta en mä voi tietää mikä sulle toimii, mut se sun täytyykin keksiä ite.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 62925
- 119714
J-mies, miten voit olla niin varma siitä
että minä olen juuri se nainen, kenen ajattelet ja haluat minun olevan, se kenelle avaat ajatuksiasi ja tunnustat syvimp81705Jani Wickholm on kuollut
Tämä oli Janilta hieno laulu. https://youtu.be/72wWxqWon7k?is=5HKdV-H8yY466YXm53673- 41658
- 88577
Alan pikkuhiljaa olemaan sinut
sen asian kanssa, että en tule enää löytämään ketään. Mikä tilanne sinulla on ja miten olet koittanut ratkaista tilante111553- 39500
- 41498
- 72473