Those who preach salvation are truly lost souls. True freedom, wisdom, truth, and divine love reside in every spiritual heart. Teachings which promise salvation speak only to the body, emotions and the myopic, look-at-me mechanical mind. You are soul, child of God, perfect and free. Open your heart to God's love. Drink deeply from Spirit's boundless shimmering ocean of divine love forever swirling in your golden heart. Love is here. Love is now. There is nothing to save; you are already free.
- Sri Gawn Tu Fahr
Lisää täältä
http://www.facebook.com/pages/Sri-Gawn-Tu-Fahr/108338045862788
- Sri Gawn Tu Fahr
Lisää täältä
http://www.facebook.com/pages/Sri-Gawn-Tu-Fahr/108338045862788
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oletko tosiaan?
Mistä?
Jos olet vapaa, olet ollut joskus vangittu, miksi siis vaivautua leikkiin?
Syvemmällä tasolla ollaan aina oltu ja ollaan koko ajan vapaita. Kun halutaan vapautua omasta vankilasta ei tarvitse kuin kokea vapaus todeksi oman kokemuksen kautta.
Tämä on kaikkien leikkikenttä. Miksi et leikkisi vapautuneena vai miten aijoit estää leikin kulun itseltäsi (jatkaa vankina oloa)?
Siis "sidon ikään kuin ensin mieleni tietämättömyyteen ja kehon vankilaan, ja vapautan sen sitten itse, ihan vaan siksi että olisi jotain tekemistä?
Eikö olisi parempaa tekemistä kuin laittaa itselleen esteitä ihan vain huvin vuoksi?
Kun vielä realissa koko tämä elämä on pelkkää kärsimystä tai nautinnon hakua, eli kärsimyksen pakenemista keinoilla jos millä, niin sadistihan tuollainen tietoisuus on joka sen vapaaehtoisesti haluaa(tai jos tekee sen toisille=maskokisti).
sattumaa kaikki tyyni,,tai helvetti?
Voihan sitä noinkin tosiaan ajatella. Itse pidän kaikenlaista kyseenalaistamista terveenä.
Tässä muutamia lisäkysymyksiä sinulle, jotta ymmärtäisin paremmin ajatteluasi.
Keksisitkö sinä jotain parempaa tekemistä, jos nykyinen meno ei sinulle kelpaa? Mitä itse haluaisit tehdä jos ei rajoitteita olisi? Missä näet itsesi ja millaista elämää haluat elää jos kaikki olisikin mahdollista? Oletko miettinyt voisiko olla olemassa muita vaihtoehtoja kuin sattuma tai helvetti? Kummassa tunnet itse eläväsi tällä hetkellä?
Kiitos ajatusten vaihdosta.
Tälläinen ajatus tuli juuri vastaan. Ehkä se on niin että maailmaa voi katsoa monelta eri kantilta ja siitä näkökulmasta josta itse katsomme luomme oman elämämme juuri meille sopivaksi.
“There are only two ways to live your life. One is as though nothing is a miracle. The other is as though everything is a miracle.” – Albert Einstein
Onko tämä "täydellistä olemista" juuri " tälläisenä olemisena" ?
Ja miksi olisi, perusteet?
Ei minusta ole.
Olomuotomme ei kykene vastaamaan "haasteeseen", eli perus-ongelmiin täydellisistä; Itse-tietoisuus, vapaus, tai riippumattomuus ideoista.
Joillekin riittää (unohdukseensa) se, että ulkoiset puitteet ovat kohdallaan, minulle ei.
Ulkoiset asiat eivät merkitse syvemmin itselleni paljoakaan, sillä kaiken kauniin voi rakentaa tyydyttäväksi vain sisäisesti.
Tuohon "sisäiseen" perustuu kaikki, myös siis se että ulkoisesti köyhä voi olla voi olla onnellinen.
Ainoastaan tuon sisäisen maailman laatu (jos pohjana on Rakkaus, ei itsekkyys, nautinto j.n.e,) merkitsee täydellistä vapautta.
Kärsimyskin on silloin tavallaan etu-oikeus(vaikka ei tunnu mukavalta), koska vaistoaa sen, että se on lopulta oikein, koska sekin edistää lopullisen kaikkeudellisen hyvän toteutumista.
Ulkoinen "haetuttaa" aina lisää sitä ulkoista tyydyttyäkseen.
Mutta lopulta se lisääntyvä ulkoinenkaan ei tuo mitään lisä-arvoa, tai uutta ja niin "romahdetaan kasaan" sisäisen maailman kestävän perustan puuttuessa.
Yritä (edes) soveltaa tuota ajatusta (ohi yksilön) laajemmin,,siis koko olemassaoloomme/maailmankaikkeuteen?
Ehkä silloin oivallat sen mitä "näen", tunnen ja tajuan.
Kiitos. Luulen että pääsin hieman enemmän jyvälle siitä miten koet Elämää. Hyvin on samansuuntaista ajatteluni. Erityisesti kolahti tuo sisäinen vs. ulkoinen.
Rakkaushan on kaiken takana, jopa kärsimyksen. Vain sillä hetkellä emme ehkä pysty sitä näkemään tai kokemaan, luottamaan voimme kuitenkin kyetä kärsimyksenkin hetkellä. Se on jo iso askel eteenpäin jos näin kykenee vaikeimmallakin hetkellä tekemään. Toiset kait kutsuvat sitä uskoksi.
Olisiko sinulla suositella jotain henkistä kirjallisuutta? Etsin uutta luettavaa. Viimeaikoina mikään ei oikein ole innostanut lukemisen saralla.
En osaa oikeastaan suositella yksilöidysti luettavaa.
Tämä "ongelma" sellaisen taustan vuoksi, että tärkeimmät oivallukset lävisti paksun kalloni niin päin, että luontainen kiinnostus muuhunkin kuin elämän pinta/arki-kerrokseen (josta olen toki täysin määrin mahdollisuuksieni mukaan nauttinut,,,ja kärsinyt) ajoi tarkastelemaan ihmisten touhuja/jani ensin tunne-puolelta ja sitten rationaalisesti tunne-elämä-vaiheen jälkeen.
Tunne-elämässä kävin elämän realiteetteja lävitse.
Elin arjessa kehollisuuden mahdollisuudet, sen eripuolet (nautinnot, kärsimys, pelot, toiveet j.n.e.) lävitse.
Kieltäytyminen nautinnoista kuului myös tähän.
Kehollinen uskonnollisuus ja usko kehollisuuteen vaati sitä yhdessä elämäni vaiheessa.
Asiaan kuului lopulta kaiken sen hylkääminen (ei syihin sen enempää).
Alkuaskeleet oli käytännössä otettu, sillä elämä opetti biologiaansa ja psykologiaansa oman kokemuksen kautta.
Kehollisuus ei anna kuitenkaan idea-tasoisia vastauksia, siis syvempiä syitä seurauksiin. Kehollisuuden "kuplaa" ei voi puhkaista ettei se hävitä osaa todisteista.
Eli, tällä alustuksella selitän sitä, että en pysty suosittelemaan luettavaa, koska elämä-kokemus toi käsitykseni.
Muiden ajatusten lukeminen kirjoista&netistä (ja muiden kuuleminen) on ollut lähinnä sen toteamista, että on joitain,,eräitä,muutamia, jotka käsittelevät asioita samoin perustein ja samaan päätyen kuin minä(tietysti heitä täytyi olla).
Tietty heitä jotka eivät käsitä maailmaa minun tavoin on enemmistö, eli melko yksin "saa" tässä ajatustensa kanssa pärjäämään.
Kokemuksenhan sanotaan olevan paras opettaja, että siinä mielessä voit jopa kiittää parasta "opettajaasi" eli elämääsi. Itse uskon että parhaimmat oivallukset ja ymmärrys keretään kokemuksen kautta. Lukea toki voimme mutta jotta sisäistäisimme todella asian tulee se meidän kokea henk.kohtausesti. Uskon myös että käymme läpi juuri ne meille tarkoitetut kokemukset sielunsuunnitelmamme mukaan, joissa on suuri siunaus (=oppi) mutta ei aina helposti nähtävissä heti kun kuljemme läpi jonkin vaikean ajan. Itse heräsin henkisyydelle kun kohtasin omassa elämässäni ajanjakson joka ei ollut itselleni helppo mutta aukaisi samalla uuden tien. Siunaus siis oli kärsimyksessäni ja näin jälkeenpäin ymmärrän että kaikella oli tarkoituksensa. En usko sattumaan erään laisinkaan kuten aikaisemmin :)
Mutta hauskahan näistä on jutella. Itse olen siinä mielessä myös onnekasta että olen kerännyt ympärilleni ihmisiä jotka ovat samalla aaltopituudella kanssani ja me olemme kaikki ihmettelemässä ja oppimassa syvempää yhteyttä elämään, äiti maahan, toisiimme ja kaikkeen siihen mitä on :)
Toivon sinulle hyvää matkaa. Muistetaan aina että emme ole yksin. Auttajia on molemmin puolin. :) olemme suuresti rakastettuja.