On säälittävää, jos kyttäyskulttuurimme perustuu poliisiorganisaation rahoitustarpeeseen, kuten aamutv:ssä esiintyneen liikkuvan poliisin edustajan puheista saattoi epäsuorasti päätellä. Liikkuva poliisihan on lopettamisuhan alla ja nyt mainitun poliisin edustaja maalaili liikenteestämme suoranaisen kauhukuvan. Sen kuinka ylinopeudet ovat valtavat, kuinka valtakunnassamme ajetaan humalassa ja puhutaan ajon aikana puhelimeen sekä ajetaan ilman turvavöitä. Mainittuja rikkeitä tietenkin sattuu, mutta havaintojeni mukaan tämä ei nyt mitenkään kovin suuri ongelma ole.
Ylinopeus on tietysti ilmeisin, koska sen määrä perustuu aina siihen, millaiseksi lakipykälin ylinopeus on määritelty. Pääsääntöisesti ylin sallittu nopeus on säädetty liian alhaiseksi niin ettei rajoituksella voi katsoa olevan mitään muuta perustetta kuin kerätä sakkorahaa autoilijoilta, joiden hermot eivät kestä mielenköyhää köröttelyä. Joskus nämä nopeusrajoitukset ovat kaiken lisäksi ripoteltu peräkkäin kilometrien matkalle siten, että nopeus tavallisesti nousee välillä kymmenen kilometriä tunnissa ylöspäin ja muutaman sadan metrin päässä taas laskee saman verran oikeastaan ilman mitään järjellistä syytä. Erityisesti kaupunkien keskustoista voi löytää mitä erilaisimman kirjon erilaisia nopeuksia, joiden mielekkyys on kerrassaan kysymyksenalainen.
Oma ongelmansa on sitten se miten tarkasti rajoitusta pitää noudattaa. Nykyisellään rajoituksen noudattamisvaatimus on niin tarkka, että pakottaa kiinnittämään kaiken huomion nopeusmittariin niin että liikenteen seuraamisen ei tahdo jäädä aikaa, mikä sitten helposti aiheuttaa muita liikennerikkomuksia.
Hämmästyttävin liikkuvan poliisin edustajan väite oli se, että Suomessa ja Norjassa ajetaan muka kammottavassa lääketokkurassa, kun taas esimerkiksi Etelä-Euroopassa näin ei olisi asian laita ollenkaan. Sopiikin kysyä, onko Etelä-Euroopassa asiaa edes tutkittu, kytätty? Ilmeisesti Suomessa ja Norjassa poliisi kaipaa lisää rahaa, joten tämä sitten selittäisi sen, että jostakin asiasta on pitänyt tehdä maata kaatava ongelma. En jaksa uskoa, että dopingia käytettäisiin autolla-ajamiskyvyn tai kunnon parantamiseen ellei sitten ammattimaisessa, kapitalistisessa autoilussa, jossa työrupeamat ylittävät sallitun.
Tämä tarve lisäresurssien saamiseen selittänee varmaan myös monet muut poliisin vaatimukset kyttäämisen lisäämiseksi. Vaatimukset, jotka eivät suinkaan tähtää todellisen rikollisuuden suitsimiseen, vaan jonninjoutavan ja harmittoman toiminnan kyttäämiseen, jolla toiminnalla on kumminkin sen verran suuri frekvenssi, että rikkomuksen rankaiseminen on rahallisesti kannattavaa. Sehän on sitä itseään kapitalistista tuloksellisuutta, jota erityisesti porvari halajaa, mutta josta typerimmässä muodossaan toivon Suomen Keskustan pysyttelevän mahdollisimman kaukana.
Ylinopeus on tietysti ilmeisin, koska sen määrä perustuu aina siihen, millaiseksi lakipykälin ylinopeus on määritelty. Pääsääntöisesti ylin sallittu nopeus on säädetty liian alhaiseksi niin ettei rajoituksella voi katsoa olevan mitään muuta perustetta kuin kerätä sakkorahaa autoilijoilta, joiden hermot eivät kestä mielenköyhää köröttelyä. Joskus nämä nopeusrajoitukset ovat kaiken lisäksi ripoteltu peräkkäin kilometrien matkalle siten, että nopeus tavallisesti nousee välillä kymmenen kilometriä tunnissa ylöspäin ja muutaman sadan metrin päässä taas laskee saman verran oikeastaan ilman mitään järjellistä syytä. Erityisesti kaupunkien keskustoista voi löytää mitä erilaisimman kirjon erilaisia nopeuksia, joiden mielekkyys on kerrassaan kysymyksenalainen.
Oma ongelmansa on sitten se miten tarkasti rajoitusta pitää noudattaa. Nykyisellään rajoituksen noudattamisvaatimus on niin tarkka, että pakottaa kiinnittämään kaiken huomion nopeusmittariin niin että liikenteen seuraamisen ei tahdo jäädä aikaa, mikä sitten helposti aiheuttaa muita liikennerikkomuksia.
Hämmästyttävin liikkuvan poliisin edustajan väite oli se, että Suomessa ja Norjassa ajetaan muka kammottavassa lääketokkurassa, kun taas esimerkiksi Etelä-Euroopassa näin ei olisi asian laita ollenkaan. Sopiikin kysyä, onko Etelä-Euroopassa asiaa edes tutkittu, kytätty? Ilmeisesti Suomessa ja Norjassa poliisi kaipaa lisää rahaa, joten tämä sitten selittäisi sen, että jostakin asiasta on pitänyt tehdä maata kaatava ongelma. En jaksa uskoa, että dopingia käytettäisiin autolla-ajamiskyvyn tai kunnon parantamiseen ellei sitten ammattimaisessa, kapitalistisessa autoilussa, jossa työrupeamat ylittävät sallitun.
Tämä tarve lisäresurssien saamiseen selittänee varmaan myös monet muut poliisin vaatimukset kyttäämisen lisäämiseksi. Vaatimukset, jotka eivät suinkaan tähtää todellisen rikollisuuden suitsimiseen, vaan jonninjoutavan ja harmittoman toiminnan kyttäämiseen, jolla toiminnalla on kumminkin sen verran suuri frekvenssi, että rikkomuksen rankaiseminen on rahallisesti kannattavaa. Sehän on sitä itseään kapitalistista tuloksellisuutta, jota erityisesti porvari halajaa, mutta josta typerimmässä muodossaan toivon Suomen Keskustan pysyttelevän mahdollisimman kaukana.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Taas puhut mitä täyteläisintä asiaa kyttäämisestä. Tiedämme varmasti molemmat millaiseen käyttäytymiseen se yksilötasolla johtaa.
Keskustan minäkin toivoisin pysyvän mahdollisimman kaukana typeryyksistä vaikka tehtävämme on tuoda esille myös sen tekemät mokat.
Niinpä.