Jeesusta jumalallista alkuperää olevana persoonana. Tälle uskomukselle ei ole mitään perusteita, sillä Jeesus oli juutalainen mies, joka halusi uudistaa uskontoaan ja yhteiskuntaansa.
Hän oli eri mieltä fariseusten puhtaussäädöksistä, ja tuomitsi lain kirjaimen nostamisen lain hengen yläpuolelle. Toisaalta hänen väitetään käskeneen noudattamaan fariseusten määräyksiä, koska nämä istuivat Mooseksen istuimella.
Johannes-niminen juutalainen, joka edusti taivasten valtakunnan tuloa odottavaa lahkoa, kastoi hänet. Merkitsikö kaste opetuslapseksi ottamista vai ei, sitä ei tiedetä, mutta oletettavasti kastetun ja Johanneksen tiet erosivat kunnioituksen merkeissä aikanaan.
Kastettu teloitettiin kapinallisena Rooman valtakunnan toimesta, tuomiona oli ristiinnaulitseminen, yleinen teloitusmuoto tuolloin ja jo useiden vuosisatojen ajan. Jos hänet olisi tuomittu jumalanpilkasta, tuomio olisi ollut kivitys.
Kukaan ei voi varmasti sanoa ilmoittiko juutalainen tulevansa pian takaisin kuolemansa jälkeen, kuitenkin hänen seuraajansa odottivat tätä ja pitivät häntä luvattuna messiaana. Heti hänen kuolemansa jälkeen tie oli avoin erilaisille tulkinnoille, ja hellenistisesti suuntautuneista seuraajista tunnetuin on nykyisin entinen fariseus Saul haTarsi, joka koki herätyksen tiellä Damaskoon. Saulin edustamat näkemykset kuitenkin erosivat mestarinsa ajatuksista, voikin sanoa hänen vain käyttäneen tätä valtansa oikeutuksena. Joka tapauksessa, jopa Saul odotti messiastaan takaisin omana aikanaan, huomattava tekijä, joka ei toteutunut ja niin myös Saul joutui korjailemaan omia sanomisiaan.
Ajan kuluessa alkuperäinen juutalainen liike muuttui yhä enenevässä määrin, päähenkilön paluu viivästyi edelleen ja konfliktit juutalaisuuden kanssa pahenivat johtaen lopulta välieroon. Käytännössä tämä väliero kuitenkin konkretisoitui lopullisesti vasta toisen temppelin tuhon jälkeen. Samaan aikaan juutalaisuus joutui uusien haasteiden eteen, sillä heillä ei ollut enää paikkaa missä suorittaa uhrejaan.
Konfliktit juutalaisuuden kanssa näkyvät Jeesuksen seuraajien kirjoituksissa, joita nimitellään kyykäärmeen sikiöiksi. Samoin entiset uskontoverit ryhtyivät turvaamaan omaa perinteistä juutalaisuuttaan Jeesuksen seuraajia vastaan, keksimällä halventavia tarinoita kristittyjen messiaasta.
Aikanaan Jeesuksen seuraajat antoivat messiaalleen aseman jumalan persoonanan ja tulkitsivat perinteistä juutalaista kirjoitusta omaa näkemystään tukevalla tavalla. Samalla tuomitsivat kokonaisen kansan jumalansa murhasta.
Juutalaisuus sen sijaan jatkoi messiaskuninkaan odottamista. Yhtenä tunnettuna ehdokkaana olikin Simon ben Kosiba, joka kuitenkin epäonnistui lopulta tehtävässään Rooman armeijaa vastaan. Tämän seurauksena Hadrianus kielsi juutalaisilta kokonaan pääsyn Jerusalemiin, joka sai uuden nimen Aelia Capitolina.
Jos juutalaisuus oli vainonnut kristittyjä, tilannen muuttui kokonaan toisksi Konstantinuksen käänteen jälkeen, jolloin kristinusko sai valtionuskonnon aseman ja ja maallista valtaa. Juutalaisuus joutui vainon kohteeksi, jota jatkui enemmän ja vähemmän toisen maailmansodan loppumiseen saakka.
n. 600-luvulla profeetana itseään pitävä Muhammed koki saaneensa näkyjä Gabrielilta, ja islam saikin alkunsa hänen näyistään. Oletettavasti islaminkin kohdalla tapahtui samaa kuin kristinuskossa, eli profeetan kuoleman jälkeen uskonto vasta muotoutui uskonnoksi. Islam suhtautui alkujaan suvaitsevasti kristinuskoon ja juutalaisuuteen, Muhammedin tarkoitus oli puhdistaa nämä uskonnot. Välirikko kuitenkin seurasi, kun kääntymystä islamiin ei seurannutkaan.
Islam on suvaitsematon uskonto, koraani kehottaa tappamaan sellaisen joka jättää islamin, ja muihin uskontoihin kuuluvien on käännyttävä islamiin henkensä pitääkseen. Poikkeuksen muodostavat juutalaisuus ja kristinusko, joiden jäsenillä on oikeus elää islamistien joukossa ns. dhimmeinä, eli muslimin mielelestä toisarvoisena henkilönä.
Riippumatta siitä, että yksikään uskonto ei ole oikeassa, eikä ole mitään jumalia, Jeesuksen merkitys uskonnon ja yhteiskunnan kehittäjän on merkittävä. Se, mitä mieltä hän aikoinaan oli itse, ei ole selvää, mutta epäilemättä monet niin hyvää kuin pahaakin tarkoittavat ihmiset ovat hänen avullaan saaneet aikaan monenlaista. Valitettavaa on, että Jeesus ei ole enää itse kykenevä ottamaan kantaa nimissään tehtyihin ja sanottuihin asioihin yhtään sen enempää kuin jumalakaan. Looginen johtopäätös on, että ihminen on luonut jumalat itse itselleen ja jokainen jumala on vain ja juuri niin voimakas kuin hänen kannattajajoukkonsa.
Hän oli eri mieltä fariseusten puhtaussäädöksistä, ja tuomitsi lain kirjaimen nostamisen lain hengen yläpuolelle. Toisaalta hänen väitetään käskeneen noudattamaan fariseusten määräyksiä, koska nämä istuivat Mooseksen istuimella.
Johannes-niminen juutalainen, joka edusti taivasten valtakunnan tuloa odottavaa lahkoa, kastoi hänet. Merkitsikö kaste opetuslapseksi ottamista vai ei, sitä ei tiedetä, mutta oletettavasti kastetun ja Johanneksen tiet erosivat kunnioituksen merkeissä aikanaan.
Kastettu teloitettiin kapinallisena Rooman valtakunnan toimesta, tuomiona oli ristiinnaulitseminen, yleinen teloitusmuoto tuolloin ja jo useiden vuosisatojen ajan. Jos hänet olisi tuomittu jumalanpilkasta, tuomio olisi ollut kivitys.
Kukaan ei voi varmasti sanoa ilmoittiko juutalainen tulevansa pian takaisin kuolemansa jälkeen, kuitenkin hänen seuraajansa odottivat tätä ja pitivät häntä luvattuna messiaana. Heti hänen kuolemansa jälkeen tie oli avoin erilaisille tulkinnoille, ja hellenistisesti suuntautuneista seuraajista tunnetuin on nykyisin entinen fariseus Saul haTarsi, joka koki herätyksen tiellä Damaskoon. Saulin edustamat näkemykset kuitenkin erosivat mestarinsa ajatuksista, voikin sanoa hänen vain käyttäneen tätä valtansa oikeutuksena. Joka tapauksessa, jopa Saul odotti messiastaan takaisin omana aikanaan, huomattava tekijä, joka ei toteutunut ja niin myös Saul joutui korjailemaan omia sanomisiaan.
Ajan kuluessa alkuperäinen juutalainen liike muuttui yhä enenevässä määrin, päähenkilön paluu viivästyi edelleen ja konfliktit juutalaisuuden kanssa pahenivat johtaen lopulta välieroon. Käytännössä tämä väliero kuitenkin konkretisoitui lopullisesti vasta toisen temppelin tuhon jälkeen. Samaan aikaan juutalaisuus joutui uusien haasteiden eteen, sillä heillä ei ollut enää paikkaa missä suorittaa uhrejaan.
Konfliktit juutalaisuuden kanssa näkyvät Jeesuksen seuraajien kirjoituksissa, joita nimitellään kyykäärmeen sikiöiksi. Samoin entiset uskontoverit ryhtyivät turvaamaan omaa perinteistä juutalaisuuttaan Jeesuksen seuraajia vastaan, keksimällä halventavia tarinoita kristittyjen messiaasta.
Aikanaan Jeesuksen seuraajat antoivat messiaalleen aseman jumalan persoonanan ja tulkitsivat perinteistä juutalaista kirjoitusta omaa näkemystään tukevalla tavalla. Samalla tuomitsivat kokonaisen kansan jumalansa murhasta.
Juutalaisuus sen sijaan jatkoi messiaskuninkaan odottamista. Yhtenä tunnettuna ehdokkaana olikin Simon ben Kosiba, joka kuitenkin epäonnistui lopulta tehtävässään Rooman armeijaa vastaan. Tämän seurauksena Hadrianus kielsi juutalaisilta kokonaan pääsyn Jerusalemiin, joka sai uuden nimen Aelia Capitolina.
Jos juutalaisuus oli vainonnut kristittyjä, tilannen muuttui kokonaan toisksi Konstantinuksen käänteen jälkeen, jolloin kristinusko sai valtionuskonnon aseman ja ja maallista valtaa. Juutalaisuus joutui vainon kohteeksi, jota jatkui enemmän ja vähemmän toisen maailmansodan loppumiseen saakka.
n. 600-luvulla profeetana itseään pitävä Muhammed koki saaneensa näkyjä Gabrielilta, ja islam saikin alkunsa hänen näyistään. Oletettavasti islaminkin kohdalla tapahtui samaa kuin kristinuskossa, eli profeetan kuoleman jälkeen uskonto vasta muotoutui uskonnoksi. Islam suhtautui alkujaan suvaitsevasti kristinuskoon ja juutalaisuuteen, Muhammedin tarkoitus oli puhdistaa nämä uskonnot. Välirikko kuitenkin seurasi, kun kääntymystä islamiin ei seurannutkaan.
Islam on suvaitsematon uskonto, koraani kehottaa tappamaan sellaisen joka jättää islamin, ja muihin uskontoihin kuuluvien on käännyttävä islamiin henkensä pitääkseen. Poikkeuksen muodostavat juutalaisuus ja kristinusko, joiden jäsenillä on oikeus elää islamistien joukossa ns. dhimmeinä, eli muslimin mielelestä toisarvoisena henkilönä.
Riippumatta siitä, että yksikään uskonto ei ole oikeassa, eikä ole mitään jumalia, Jeesuksen merkitys uskonnon ja yhteiskunnan kehittäjän on merkittävä. Se, mitä mieltä hän aikoinaan oli itse, ei ole selvää, mutta epäilemättä monet niin hyvää kuin pahaakin tarkoittavat ihmiset ovat hänen avullaan saaneet aikaan monenlaista. Valitettavaa on, että Jeesus ei ole enää itse kykenevä ottamaan kantaa nimissään tehtyihin ja sanottuihin asioihin yhtään sen enempää kuin jumalakaan. Looginen johtopäätös on, että ihminen on luonut jumalat itse itselleen ja jokainen jumala on vain ja juuri niin voimakas kuin hänen kannattajajoukkonsa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.