Onko kvanttifysiikan lomittumisen vallitsevana selityksenä tosiaan maaginen hetkessä (valoa nopeammin) siirtyvä kaukovaikutus?
lomittuminen kvanttifysiikassa
ihtehk
13365
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei mikään helppo kysymys. Tästä kai Einstein ja Bohr&co aikoinaan kiistelivät. Selitys on kai, että lomittuneilla hiukkasilla, vaikka ne ovat etäällä toisistaan, on yhteinen aaltofunktio. Mutta mitään informaatiota ei tuota kautta voi siirtää.
Paremminkin niin päin, että kaukovaikutus selitetään lomittumisella. Mitä se on konkreettisesti, ei taida olla selvää kenellekään.
Yksi tapa eliminoida hetkessä tapahtuva kaukovaikutus. Oletetaan ettei tätä kaukovaikutusta ole. Koe sisältää kolme vaihetta:
1. Yhden ominaisuuden suhteen lomittuneiden hiiukkasparien synnyttäminen
2. Hiukkasparien tilojen mittaus riittävän etäällä toisistaan
3. Tulosten vertailu tietyssä yksikäsitteisessä paikassa (tämähän on jokatapauksessa tehtävä, jotta lomittuminen voidaan todeta)
Vertaillupaikkaan siirtyminen mittaus paikoista tapahtuu korkeintaan valon nopeudella. Vertailussa noin 50% tiloista on automaattisesti lomittuneita. Ongelma, että loput noin 50% eivät ole lomittuneita ennen vertailuhetkeä. Niiden kohdalla datan pitäisi vertailuhetkellä jomankumman hiukkasen osalta muuttua siten, että syntyisi lomittunut tila. Tämä vaatisi siis koko kausaaliketjun aina mittauksesta vertailuun asti muuttumista ja tarkoittaisi menneisyyden muuttumista.
Menneisyyden muuttuminen hintana hetkessä tapahtuvasta kaukovaikutuksesta pääsemiseksi on ehkä kova hinta.
Tarkoitan oikeastaan seuraavaa. Jos kahden lomittuneen hiukkasen tila mitataan kaukana toisistaan lomittumista ei voida välittömästi todeta. Siis täytyy tehdä tulosten vertailu. Tämä mittaustulosten vertailu voi tapahtua esim. lähettämällä data jollekin tutkijalle. Kun tutkija tarkastelee kahta tulosliuskaa lomittuminen realisoituu sillä hetkellä tutkijan päässä eikä yhtään aikaisemmin. Vertailu voidaan tietysti myös tietokoneella, joka vertaa dataa, mutta sekin vaati yhtälailla tulosten siirtämistä (korkeintaan valonnopeudella) vertailupaikkaan.
Tai sitten lomittuminen on vain harha. Hiukkanen hajoaa kahdeksi hiukkaseksi, joilla kummallakin on vastakkainen spin heti hajoamisen jälkeen. Kun toinen mitataan, toinen ei realisoidu, vaan hiukkasella on ollut vastakkainen spintila energian ja liikemäärän säilymislakien mukaan jo alusta asti.
Kvanttifysiikan nykytiedon mukaan ne on superpositiotilassa siihen asti kunnes mittaus suoritetaan ja se on kokeilla pystytty osoittamaan.
Mittauspisteisteissä on atomikelloilla varustetut tietokoneet, joka kirjaavat havainnot.
Mittaustulos menee tietokoneen muistiin, mutta mitäs jos tietokoneen muisti on vielä superpositiossa sen aikaa että tietokoneiden välinen dekoherenssi romauttaa aaltofunktiot. Mittaus on nykyään tehty 144km etäisyydellä, että dekoherenssi voi vaikuttaa melko nopeasti.
Sama tulos saadaan jos molemmilla hiukkasilla oli määrätty spintila jo emohiukkasen hajotessa. Kun esim. spin0-piimesonin hajoamisesta syntyvien hiukkasten spinit mitataan, ne ovat vastakkaiset. Näinhän kuuluukin olla, liikemäärän säilymisen takia. On aivan päivänselvää että kun toisen spin mitataan, toisen spin on vastakkainen. Ei se ole mitään lomittumista tai kaukovaikutusta vaan hiukkasten syntymisessä vallinnut pakko säilymislakien takia.
Dekoherenssi vaikuttaa missä tahansa koko ajan, joten aaltofunktio on romahtanut tyhjimmässä vakuumissakin. Joten eiköhän palata taas reaalihiukkasiin ja niiden deterministisiin vuorovaikutuksiin. Keisarilla ei ole vaatteita.
"Joten eiköhän palata taas reaalihiukkasiin ja niiden deterministisiin vuorovaikutuksiin."
Ei taideta palata. Indeterminismi on faktaa. Kysy vaikka oikeilta fyysikoilta.
Bellin teoreema ja Aspectin kokeellinen näyttö ovat osoittaneet lomittumisen oikeaksi ja hiukkasen tilan aidosti satunnaiseksi.
Aivan niin. Kvanttimaailma toimii aivan erilailla kuin klassinen fysiikka.
Nykyisen käsityksen valossa. Indeterminismi on niiden antama oletus, ei lopullinen fakta. Aito satunnaisuus perustuu pelkän nykytieteen päättelyyn.
Tarkemmin selitettynä.
Lainaus:
"Ratkaisuksi tähän ongelmaan esittää Hugh Everett ns. monen maailman tulkintaa
(many worlds interpretation). Hänen mukaansa realismi ja lokaalisuus voidaan pelastaa,
jos sensijaan, että uskotaan havaitsijan hiukkaselle A tekemän mittauksen vaikuttavan
hiukkasen B mittaustulokseen, ajatellaankin, että hiukkasella B on kyllä edelleen kaikki
mahdoliset spintilat, mutta ne ilmenevät eri maailmoissa."
Väitökseni:
Monimaailmatulkinta on oikein, mutta vain paikallisesti ja tilapäisesti. Monimaailma on tässä kokeessa voimassa vain sen ajan, että näiden kahden mittauksen välinen dekoherenssi yhteys romauttaa aaltofunktiot ja nämä kaksi "eri maailmassa" tehtyä mittauksen tulosta korreloituvat. (Oletukseni mukaan tietokoneen muistissa) ja korrelaatio on sitten todettavissa "samassa maailmassa".
Hiukkasella ei ole kaikkia mahdollisia spintiloja, vaan se minkä se sai hajoamisen yhteydessä liikemäärän jakautuessa tytärhiukkasten kesken. Ei tarvita mitään monimaailmatulkintaa ja kaikkia mahdollisia, siis mahdottomia tiloja.
Todellisuudessa hiukkasia on kaikkialla ja tästä syystä dekoherenssi romauttaisi aaltofunktion missä tahansa. Joten dekoherenssi on turha ajatus kuten koko aaltofunktio. Kyse on edelleen deterministisistä tapahtumista, joissa ei ole mitään satunnaista ja joida voidaan käsitellä matriisilaskennalla siis taulukkoalkioilla.
Sinä yrität muuttaa vallitsevia kvanttifysiikan teorioita.
Minä halusin selittää olemassa olevien teorioiden perusteella miten hiukkasten välinen maaginen valoa nopeampi kaukovaíkutus ei ole tarpeellinen lomittumisessa ilman piilomuutujia ja ilman perinteistä monimaailmatulkintaa käyttäen dekoherenssia ja paikallisia superpositiosysteemejä (eli rajoitettua monimaailmatulkintaa). Toivon ,että joku kumoaa väitteeni, sillä siitä on mielenkiintoisia seurauksia.
Lue vaikka Anton Zeilinger FOTONIEN TANSSI - siinä on rautalangasta väännetty lomittuminen.