Koetellaan kaikki opit.

Muistelenpa aikoinaan olleen useampia henkilöitä, jotka olivat ukon kynsissä todella pahasti, mutta sitten eräät valvovat kirjoittajat alkoivat väitellä heidän kanssaan ja väärä oppi kellahti kumoon, niin, että rytkähti, ehkäpä henkilöristiriitoihin ja varsinkin siihen, ettei ukko kestänyt oppinsa pienintäkään kritisointia. Kaikki olisi pitänyt niellä pureksimatta kokonaisena. Lahkon tunnusmerkki onkin juuri se, ettei mitään saa kyseenalaistaa, vaan "suuri johtaja" sanelee kaiken, ihan niinkuin Saksassa aikoinaan tapahtui, vaikkakin maallisessa mielessä, mutta olihan siinäkin kysymys ihmisten sieluista. Paha aina kukistuu lopulta.

niin se meni. kirjoitti:

Muistelenpa aikoinaan olleen useampia henkilöitä, jotka olivat ukon kynsissä todella pahasti, mutta sitten eräät valvovat kirjoittajat alkoivat väitellä heidän kanssaan ja väärä oppi kellahti kumoon, niin, että rytkähti, ehkäpä henkilöristiriitoihin ja varsinkin siihen, ettei ukko kestänyt oppinsa pienintäkään kritisointia. Kaikki olisi pitänyt niellä pureksimatta kokonaisena. Lahkon tunnusmerkki onkin juuri se, ettei mitään saa kyseenalaistaa, vaan "suuri johtaja" sanelee kaiken, ihan niinkuin Saksassa aikoinaan tapahtui, vaikkakin maallisessa mielessä, mutta olihan siinäkin kysymys ihmisten sieluista. Paha aina kukistuu lopulta.

Lue lisää

Kaiketi on kuitenkin jo viisasta unohtaa menneet ja haudata tuo lahko ja sen muistot, Sellainen ei hyödytä ketään. Paitsi no toki historiasta on aina hyvä ottaa oppia, jos virheitä on tehty.

Tuossa nimenomaisessa koettelussa on myös paljastunut, että kyseinen vanha mies ei pidä juutalaisia "valittuna kansana".
Raamattu vaan ei muusta puhukaan niin paljon, kuin juutalaisten historiasta ja sen valinnasta. -Joka siunaa juutalaisia, sitä siunataan seitsenkertaisesti. Päinvastaisessa tapauksessa kirotaan seitsenkertaisesti.
Minusta Hitler oli etunenässä juuri tällä asialla. Seuraukset ovat tunnettua historiaa. Yhtäläisyydet vanhaan mieheen ovat tyrmistyttävät. mutta myös niihin, jotka edesauttavat tällaista vainoa.

Älä seuraa pahaa vaan hyvää, joten miten ja mihin vedetään se raja, miten paljon saadaan totuudellisesta opista poiketa ettei tulee enää sitä seurakunnassa seurata, sillä toisaalta kehotetaan myös yksimielisyyteen ja toisten pitämistä itseään parempina ja siten myös opillisesti antamaan periksi.

Jeesus opetti olemaan täydellinen kuin Isä ja Paavali opetti että pitää pysyä kaikessa niinkuin on evankeliumin opettanut, samoin Ilmestyskirjassa opetetaan vaarin ottamaan opetuksesta ja Laodikean tuli tehdä penseydestä parannusta palavaan rakkauteen, ja toisaalta valheita rakastavat ja niiden mukaan tekijät eivät peri Jumalan valtakuntaa, joten ei ole lainkaan helppoa vetää selvää rajaa siihen, miten paljon voi hyväksyä sellaista oppia, johon ei Raamatun pyhät kirjoitukset anna perusteita.

Näitä käytännön asioita ovat vauvakaste ja parannuksen välttämättömyys ja samoin vedestä ja Hengestä syntyminen ja sydämen usko ja suun tunnustus. Kirkollinen Jumalan palveleminen on tehty aika pitkälle juutalaisuuden tapauskonnollisuuden perustalle, vaikka Jeesus ei siten lähimmäisiään rakastanut ja palvellut ja annettiin yleinen pappeus eikä koulutettujen miesten ja nykyään naisten ammattikuntaa ja tämäkin on enemmän leeviläistä ihmisuskotoa, sillä Uudessa Liitossa kaikki Jeesuksen opetuslapset ovat pyhää pappis- ja kuningaskansaa ja ilman erotusta, sillä Pyhä Henki jakaa armolahjat ja Paavali opettaa että yhteen tullessa on jokaisella jotakin annettavaa.

Tietysti myös Uudessa Liitossa on erikseen paimenen ja evankelistat ja muut, jotka kokoontuivat kodeissa eikä Jeesus eikä Paavali opettanut kirkkorakennusten tekemistä mikä sekin on osittain viittausta temppelijumalanpalvelukseen ja tietysti myös synagoogapalvelukseen ja Jeesuskin tapansa mukaan menikin aina sapattilauantaisin näihin kokoontumistilaisuuksiin, sillä opetti paljon kanssaa.

Samoin Paavali kävi matkoillaan paljonkin synagoogapalveluksissa ja todisti Herrasta Jeesuksesta, Jumalan Pojasta ja Juutalaisten Kuninkaasta sekä heimoveljille lihan puolesta että pakanakansoista Jumalan vanhursakutta ja pyhitystä tahtoville Jumalaa pelkääväisille ja Jeesukseen uskovat kastettiinkin vedessä ja Pyhän Hengen armolahjan sai Paavalin käsien kautta monikin, sillä se on Isän Jumalan tahto monille janoaville, totisesti.

Miten siis vedetään raja sen suhteen ketä tulee seurata kun kaikki on vajavaista ja opillisesti erehtyväistä. Arvioidaanko opin luotettavuutta sen tärkeyden mukaan vai ollaanko kaikessa periksiantamattomia, sillä Isä Jumala tahtoo totuutta salatuimpaan saakka. Jos ei pysty pitämään esillä Jumalan tahtoa kokouksissa, niin tuleeko niissä kuitenkin yhteyttä harjoittaa vai erota erilleen ettei hapatus tarttuisi omaankin sydämeen.

Missä kulkee heikon ja vahvan raja, sillä Paavali opetti olemaan kaikille kaikkea ja tiesi, ettei epäjumalia ole olemasssakaan itseasiassa vain lihan mieltä ja laittomuutta ja omavanhurskauden ulkokultaisuutta ja myös onneksemme ihan tervettä Jumalan vanhurskautta ja pyhitystä totuudessa.

Joudumme näitä pohtimaan ja ymmärrystä anomaan, mikä on Isän Jumalan tahto näissä monissa asioissa varsikin jos nähdään laittomuuden ja luopumuksen merkkejä seurakunnissa pienemmissä ja suuremmissa asioissa.

Onko asiat musta-valkoisia vai tuleeko kaikkea katsoa vähän kuin sormien läpi ja ajatella "ei ole minun asiani tähän puuttua" tai vastaavaa. Näissä näkyy meidän sielumme mielenlaatu ja Jumala tahtoo totuudellista ja hyvää hedelmää, mutta hengellisten tulisi taitavasti ja viisaasti esille epäkohtia tuoda. Haluaako seurakunta kuulla parannussanomaa kuten Isä antoi Jeesuksessa Laodikealle, sillä maailmanrakkaus ja penseys oli heikentänyt rakkauden Yhtä Herraa ja Kuningasta eli Jeesusta kohtaan ja parannus oli välttämätön Jumalan valtakunnassa ettei tule oksennetuksi ulos Jumalan suusta ja elävästä Sanasta.

Miten sinä näet nämä asiat?

Oikein.

No niinhän se varmaan on.

kesäkuu 2008

Raamattu kertoo paljon.