Aika erikoista

miten papisto laittaa luostariin ihmisiä jotka ovat ennemminkin psykiatrisen hoidon tarpeessa kuin luostarin.

Sitä melkein toivoo osaavansa itsekkin sumuttaa pappeja niin että saisi suositukset talkoolaiseksi.

Minulla ei ikävä kyllä ole alkoholismin kirousta vaiko siunausta mielenterveydellisestä epävakaudesta puhumattakaan.Osaan kulkea monta päivää ilman että ajatukset ja tunteet heilahtelevat laidasta laitaan ja tarvitsee soittaa papistolle ahdistuskohtauksessa joka toisella askeleella.

Ja minä kun luulin että luostariin menee hengelliseen kilvoitteluun tasapainoiset ihmiset jotka haluavat edistää hengellisyyttään kuin että sinne mennään näköjään lomailemaan ja terapiaan kun maallinen terapia ei kelpaa ja etsimään lohduttajaa ja sosiaalisia suhteita.Ja aivan mistä tahansa hengellisestä tasosta.Ei ole kovinkaan suuret näemmä nämä vaatimukset henkisestä tasapainosta.

Onko Athoksella sama touhu ja vaatimukset?

Kamala äkkiä pois tämähän on mielisairaala koko kirkkokunta.Ei mitään hengellistä, pelkkää maallista menoa ja maallisten vaivojen hoitoa.