Jeesuksen sanat

Omavanhurskaus luulee elävänsä, kuten vuorisaarnassa kerrotaan.
Avauksesi on vilpittömästä yrityksestä huolimatta omanvanhurskauden julistusta, jossa ensin uskotaan armosta, ja sitten aletaan pikku hiljaa elämään lihassa "pyhittyneen" lihan voimassa. Onko sitten ihme jos uskovilla on paha sen jälkeen olla, kun ympärillä eläville ihmisille täytyy kelvata ja mielistellä.

Lihamme kun ei pyhity, vaan taistelu lihasta nousevia pyrkimyksiä vastaan jatkuu kuolinhetkeemme asti.
______

Omavanhurskaus on vihollisemme vaarallisin esiintymistapa. Niinpä moni kristitty raukka on langennut omanvanhurskauden vaatimusten alle orjaksi, korviaan myöten.

Me pelastumme yksin armosta, yksin Kristuksen tähden, yksin uskon kautta.

Uskova kilvoittelee USKOSSA KRISTUKSEEN, häneen pyhällä Kasteella Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kasteen kautta liitettynä.

Elämän pyhitys rakentuu USKON kautta Jeesukseen Kristukseen.
Lihan ja Hengen pyrkimysten välinen taistelu on kova. Jolta tämä taistelu on luppunut, hän on langennut kuolleeseen uskoon ja omaan vanhurskauteen.

Kun ihminen on uskon ja Kasteen kautta oksastettu Jeesus viinipuuhun, niin Jeesuksesta virtaa häneen kaikki elämän nesteet, myös se pyhityselämä.

Kiitos kunnia ja ylistys, (myös meidän pyhityselämästämme, sen verran kun sitä itse kullakin on), menee kaikki Jeesukselle Kristukselle.

Joh. 3.

36. Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan " Jumalan viha PYSYY hänen päällänsä".

Erittäin hyvä kirjoitus. Tällaista lukee mielellään. Kiitos.

Iloitsen hyvästä kehoituksestasi aloittaa jokainen päivä Raamattua lukemalla ja rukoilemalla. Jäin kuitenkin kaipaamaan opetusta, että rukoushetkeen annettaisiin aikaa, koska se on seurustelua, dialogia Jumalan kanssa. Hiljennyttäisiin kuuntelemaan ja odottamaan Herraa, niin että Pyhä Henki saa tutkia sisintämme ja valaista meille asioita, joita Hän haluaa tänä päivä nostaa esiin. Myös rohkeasti kiitettäisiin ja ylistettäisiin Herraa. Sellaisella asenteella kun sitten lähtee rukoushetkestään uuteen päivään on hyvät edellytykset vaeltaa herkkänä Jumalan kehoituksille kun on jo aamulla saanut kosketuksen Hänen taivaastaan.

Niinpä tunsin iloa ja kiitin Herraa kun tämäkin puoli tuli aloituksesi loppuosassa esiin:

"Siksi hän ravitsee itseään Jumalan Sanalla (Raamatulla) ja niillä sanoilla, joita Hänen suustansa lähtee (rukousyhteys, palvonta ja ylistys).

Meidän tulee viipyä Hänen edessään kuullaksemme mitä Hän sanoo, ja näin rientää päivän askareisiin Hänen voimassaan, joka on meille näin annettu."

Erityisesti nämä kohdat koskettivat:

"Kun lankeemuksia tulee, pieniä tai suuria, muista, että ristin veri on vuodatettu sinun puolestasi. Älä hylkää Jeesusta huonoutesi tähden, vaan kiitä Häntä Hänen verestään ja pyydä Häneltä apua voidaksesi elää oikein."

"Jumalalle kelpaava uhri on särjetty sydän ja murtunut mieli. Tällainen mielenlaatu tulee ainoastaan oman kykenemättömyyden tunnustamisesta ja näkemisestä. Tällainen ihminen tietää oman heikkoutensa ja tarvitsevuutensa Jumalan edessä."

Liian usein olen kuullut sanat "särjetty sydän ja murtunut mieli" yhdistettyinä mihin tahansa suruun ja tunne-elämän rikkonaisuuteen, jopa synnin vuoksi tulleeseen masennukseen ja haavoittuneisuuteen, ikäänkuin tuollainen rikkonaisuus itsessään olisi jotenkin ansiokasta ja toisi Jumalan läsnäolon.

Raamattu sanoo ettei meidän tule kärsiä pahojen tekojemme tähden, siis hankkia itsellemme "murtunutta mieltä" tekemällä syntiä.

Kun ymmärrämme jotakin Jumalan valtavasta armosta ja rakkaudesta, se tuo oikean murtuneisuuden, jossa Jumalan hyvyys murtaa kovuutemme ja jäämme Hänen varaansa. Silloin alamme köyhinä ja tarvitsevina ammentaa elämäämme sitä oikeaa kasvun ja pyhityksen voimaa, jota ei saada omin ponnistuksin, vaan jonka Herra Jeesus Kristus tuo pyhässä ja kalliissa sovintoveressään.

Jumala ei masenna vaan rohkaisee lapsiaan eteenpäin taivaan tiellä, ja niitä, jotka eivät vielä ole Hänen lapsiaan, Hän kutsuu hyvyyteensä.

Älköön viisas kerskatko viisaudestansa, älköön väkevä kerskatko väkevyydestänsä, älköön rikas kerskatko rikkaudestansa; vaan joka kerskaa, kerskatkoon siitä, että hän on ymmärtäväinen ja tuntee minut: että minä, Herra, teen laupeuden, oikeuden ja vanhurskauden maan päällä. Sillä senkaltaisiin minä mielistyn, sanoo Herra.
(Jer. 9:23,24.)

Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi? Sillä kun, Jumalan viisaudesta, maailma ei oppinut viisauden avulla tuntemaan Jumalaa, niin Jumala näki hyväksi saarnauttamansa hullutuksen kautta pelastaa ne, jotka uskovat, koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta, me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus, mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus, Jumalan voima ja Jumalan viisaus.

Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.

Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä.

Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, että kävisi, niinkuin kirjoitettu on: "Joka kerskaa, sen kerskauksena olkoon Herra."
(1.Kor.1:20 - 31).

Jeesuksen laintulkinta vuorisaarnassa osoittaa kiistattomasti ihmisen syntisyyden. "Hurskainkin" joutuu myöntämään että on rikkonut Jumalaa vastaan. Siksi myös vuorisaarnan ydin on armo, koska se osoittaa, ettei kukaan kykene täyttämään Jumalan lakia.

Joudumme kääntymään Hänen puoleensa köyhinä ja tarvitsevina ja niin jäämme armon varaan, joka Kristuksessa lahjoitetaan täysimääräisenä. Hän on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi.

Kuitenkin totta on myös tämä:
"Hän haluaa, että alamme elää, kuten vuorisaarna opettaa."

Kun tiedämme olevamme pelastettuja armon tähden, Jumalan suuressa rakkaudessa, emme silloinkaan lannistu kun koemme epäonnistuvamme Jumalan ohjeiden noudattamisessa, olemme valmiit tekemään parannusta ja saamme Jumalalta lohdutusta ja rohkaisua ahdinkoomme, niin että sisimpämme vapautuu kiitokseen ja uskomme juurtuu yhä lujemmin vain Kristukseen, ei omaan pyhitykseemme.

Tällaisessa kiitollisuuden olotilassa tulee Jumalan sanan noudattaminen luonnolliseksi ja moni asia alkaa toteutua luonnostaan Pyhän Hengen työnä sydämissämme. Hän saa sen aikaan.

Useimmissa sinänsä oikeissa asioissa on tien kummallakin puolella oja eli kaksi äärimmäistä tulkintaa jotka vesittävät itse asian. Niin tässäkin. Toinen äärimmäisyys on että korostetaan Jeesuksen laintulkintaa vuorisaarnassa niin, että ajatellaan tai ainakin käytännössä toimitaan kuin pelastuksemme riippuisi siitä, siis että vuorisaarnan laintulkinnan täyttäminen tuo pelastuksen (legalistinen painotus, joka johtaa suorituskeskeisyyteen, omapyhitykseen eli pöhötykseen - tai totaaliseen epätoivoon). Toinen äärimmäisyys on, että koska Jeesuksen tarkoitus oli laintulkinnallaan osoittaa että jokainen, myös lakia noudattavat fariseukset, jotka mielestään olivat täyttäneet kaikki kymmenen käskyä, ovat lain rikkojia ja syntisiä ja niin ollen armon tarpeessa, meidän ei ollenkaan pidä ottaa huomioon lain vaatimuksia vaan elää ainoastaan armossa (antinomismi, Jumalan lain väheksyminen, joka johtaa vaillinaiseen pyhityselämään ja pahimmillaan kääntää armon irstaudeksi).

Niin paljon kuin tuleekin korostaa armoa, koska se on kaiken lähtökohta, täytyy muistaa myös antinomismin vaara, koska kyseessä on ehdottoman väärä tulkinta.

Uskon että Jeesuksen kehoitusten ensisijainen tarkoitus oli näyttää että tarvitsemme Hänen tuomaansa anteeksiantamusta ja armoa. Mutta se ei ollut ainoa tarkoitus, tarkoitus oli myöskin että alamme elää niin kuin Hän sanoo. Ei kuitenkaan tekokeskeisesti ja suorittaen, vaan armon pohjalta. Näin voidaan ymmärtää esim. Matt.5:27 - 30.

"Jos sinun oikea silmäsi viettelee sinua, repäise se pois ja heitä luotasi; sillä parempi on sinulle, että yksi jäsenistäsi joutuu hukkaan, kuin että koko ruumiisi heitetään helvettiin."

Kristitty ei voi elää synnissä ja armossa. Jompi kumpi pitää valita.

Jumalan rakkauden tähden KIELTÄYDYMME toteuttamasta synnillisiä himoja... se saattaa joskus tuntua kuin koko jäsen joutuisi "hukkaan" kun emme saa käyttää ruumistamme niin kuin mielitekomme ja himomme vaativat... tämä on ristin todellisuutta. Jeesuksen veri tuo anteeksiantamuksen synneistä ja RISTI vapautuksen niiden vallasta. Jeesuksen sanat ristin ottamisesta eivät siis ole jotakin ankeaa ja negatiivista.

Pohjimmiltaan ristin sanoma on positiivinen, koska sen kautta - Jeesuksen veri ja omakohtainen ristin ottamisemme - pääsemme vapautumaan asioista, jotka estävät elämästä Jumalan rakkaudessa niin kuin Hän tahtoo.

Armo on ainoastaan Kristuksessa. Ei voi elää armossa jos elää synnissä.

"Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa, odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä, hänen, joka antoi itsensä meidän edestämme lunastaakseen meidät kaikesta laittomuudesta ja puhdistaakseen itselleen omaisuudeksi kansan, joka hyviä tekoja ahkeroitsee." Tiit.2:11-14.

Emme saa armoa hyvin tekojen perusteella - silloinhan se ei olisi armoa - vaan uskomalla Jeesukseen. Kun uskomme Jeesukseen, meidän tulee antaa itsemme Hänelle niin, että tahdomme myös elää oikein ja annamme Pyhän Hengen vaikuttaa itsessämme muutosta.

Sillä tavalla elämme armossa eli Kristuksen sydämiimme tuomassa uudessa elämäntilassa ja Jumalan valtakunnan todellisuudessa.

"Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room.6:12,13.

"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen jumalanpalveluksenne." Room.12:1.

Hieno aloitus, kiitos siitä!