Keskusta, hirmuteot ja ihmiskasvoinen yhteiskunta

Väkivaltarikosten luonteen muuttumiselle on etsitty mitä kummallisimpia selityksiä. Aikaisemmin tyypillinen väkivaltarikos oli kuuleman se, että juopunut mies tappoi toisen miehen. Nyttemmin väkivalta on muuttanut muotoaan siten, että surmatyöt ovat olleet yhtäältä etupäässä nuorten tekemiä rikoksia, joissa nuori on tappanut toisia nuoria ja mahdollisesti itsensä tai sitten perheen jäsen on surmannut toiset perheenjäsenet ja sitten itsensä.

Keskustelu väkivallan syistä on tuonut esiin tukuittain erilaista detaljitietoa syistä, jotka näihin hirmutekoihin ovat johtaneet. Yksi lähes naurettavimmista oli Timo Soinin kukkahattutätimäinen selitys tietokonepeleistä, toinen Päivi Räsäsen selitys, että asekaappien lukoissa on vikaa. Tämä jälkimmäinen on innoittanut jopa poliisijohtajaa niin että eiköhän asekaapit Suomen maassa varusteta kohtapuoliin määrämuotoisella lukolla ja avaimella, jota pitää säilyttää vähintäänkin kassakaapissa, jonka saa sitten auki vain viranomaisluvalla. Arvelen myös, että tietokonepelien pelaaminenkin kriminalisoidaan ennen pitkää.

Viimeisimmän surmatyön syyksi olaan nyt vänkäämässä humalatilaa, koska murhamiehen verestä on löydetty 0,25 promillea alkoholia. Seikka, jota ei aluksi ole varmaankaan huomattu mittarin liian karkeuden takia. Sittemmin on paikalle mitä todennäköisimmin hankittu erikoismittarit, joilla alkoholi on sitten saatu selville. Tämä on varmaan kova näyttö sille, että myös liikenteessä pitää promillerajoja alentaa, koska murhamies on häiriköinyt mediatietojen mukaan humalassa parkkipaikalla, jonka nyt ainakin mielikuvitusta käyttäen voi kytkeä liikenteeseen.

Mutta mikä on yhteiskunnassa muuttunut niin, että se selittäisi muutokset myös rikollisuudessa? Nähdäkseni keskeisin muutos on ollut Suomen kansainvälistyminen ja kansainvälisen kapitalismin hyökyaalto yhteiskunnan eri osa-alueille. Se on merkinnyt kilpailun kiristymistä ja raan voiman ihannointia ja suoranaista mielivaltaa ja mistään mitään piittaamattomuutta. Keskeiseksi vaatimukseksi ja ihmisarvon mittariksi on tullut menestyminen. Jos et menesty, olet luuseri ja yhteiskunnan loinen tai elätti, josta suorastaan toivotaan päästävän eroon. Tähän asenteeseen liittyy oleellisena osana suorastaan taivaaseen huutava epäoikeudenmukaisuus. Kun sitten yhteiskunnan perusarvot ovat tuollaiset, niin yhteiskuntaan vain syntyy padottu vihan ja raivon tunne, joka sitten vain etsii ulospääsyään tavalla tai toisella.

Ja kun yhteiskunnan vastaus näihin väkivallantekoihin on vain kurin ja kyttäämisen lisääminen, niin ei voi muuta kuin todeta, että se vain lisää tätä padottua raivoa ja vihantunnetta. On suorastaan karmaisevaa nähdä, miten päätöksentekijän silmät alkavat kiilua ja suu pusertua viivaksi, kun kysellään, mitä päätöksentekijä aikoo tehdä, jotta yhteiskunta saataisiin turvallisemmaksi. Mitään parannuksia ei suinkaan edes yritetä tehdä, vaan kuria lisätään, mikä on juuri tyypillistä kapitalistista toimintaa haluttujen päämäärien saavuttamiseksi.


Keskustalla olisi tilaisuus uudistaa yhteiskuntaa ja toimia toisenlaisten arvojen puolesta. Arvojen, jotka perustuvat oikeudenmukaisuuteen ja ihmisarvoon ilman kapitalistista menestymisen painetta. Katson, että nykyisissä hirmuteoissa on kysymys kapitalistisesta, väärinymmäretystä eutanasiasta: perheen jäsen surmaa toiset, jotta nämä eivät joudu tekijän kanssa samaan häpeään, nuori surmaa toisia, jotta he välttyisivät kapitalismin kauhuilta tai sitten murhaaja ikäänkuin kuvittelee itsensä jonkinlaiseksi kapitalistiseksi yli-ihmiseksi, joka toimii eräänlaisena rikkaruohojen kitkijänä, kuten norjalainen esimerkki asian osoittaa. Jokin tuollainen, varmaankin tiedostamaton, motiivi saattaisi ohjata näitä muuten niin järjettömältä vaikuttavia tekoja.