Jokainen on varmasti huomannut kuinka, varsinkin suomessa, on viime vuodet on koko ajan tuputettu että kaikki mahdollinen erillainen pitää hyväksyä ja suvaita. Me olemme kaikki erillaisia, meidät kaikki pitää hvyäksyä - näkemys tuntuu nykyään olevan valtaa pitävä ajatus kaikkialla.
Tämä itse ajatus ei niinkään minua vaivaa, vaikka olenkin sitä mieltä että ei kaikkea tule suvaita, itse en esim suvaitse homoliittoja, koska mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.
MUTTA miksi suvaitsevaisuus loppuu siinä vaiheessa kuin seinään, kun vastaan tulee tuo, ah, aina yhtä paha ja ilkeä asia, kristinusko? Tässä maassa ollaan hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan että muslimeilla on muutaman vuoden päästä enemmän oikeuksia kuin kristinuskolla. Miksi ihmisillä on niin kova halu vastustaa ja kaikkea kristinuskoon liittyvää?
Toki ymmärrän sen että kaikki eivät halua kuulua kirkkoon tai olla samaa mieltä kirkkoon kuuluvien ajatusmaailmasta, mutta pakkoko heidän on olla heti tuomitsemassa niitä jotka uskovat? Eikö kirkon voisi vaan antaa olla rauhassa jos ei kiinnosta?
Ymmärrän että tekstistä saattoi tulla hiukan sekava, mutta meikällä loppuu vaan ymmärrys, mitä pahaa kirkko on ihmisille tehnyt, kerta sitä näin kovasti vastustetaan? Toivoisin asiallisia vastauksia, onko kukaan huomannut samaa ilmiötä? Mielelläni kuulen myös (asiallisia) eriäviä mielipiteitä.
Tämä itse ajatus ei niinkään minua vaivaa, vaikka olenkin sitä mieltä että ei kaikkea tule suvaita, itse en esim suvaitse homoliittoja, koska mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen asia.
MUTTA miksi suvaitsevaisuus loppuu siinä vaiheessa kuin seinään, kun vastaan tulee tuo, ah, aina yhtä paha ja ilkeä asia, kristinusko? Tässä maassa ollaan hyvää vauhtia menossa siihen suuntaan että muslimeilla on muutaman vuoden päästä enemmän oikeuksia kuin kristinuskolla. Miksi ihmisillä on niin kova halu vastustaa ja kaikkea kristinuskoon liittyvää?
Toki ymmärrän sen että kaikki eivät halua kuulua kirkkoon tai olla samaa mieltä kirkkoon kuuluvien ajatusmaailmasta, mutta pakkoko heidän on olla heti tuomitsemassa niitä jotka uskovat? Eikö kirkon voisi vaan antaa olla rauhassa jos ei kiinnosta?
Ymmärrän että tekstistä saattoi tulla hiukan sekava, mutta meikällä loppuu vaan ymmärrys, mitä pahaa kirkko on ihmisille tehnyt, kerta sitä näin kovasti vastustetaan? Toivoisin asiallisia vastauksia, onko kukaan huomannut samaa ilmiötä? Mielelläni kuulen myös (asiallisia) eriäviä mielipiteitä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"itse en esim suvaitse homoliittoja, koska mielestä avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. "
Henkilökohtainen mielipide asiasta on toki aivan sallittu. Mutta miksi katsot oikeudeksesi samalla päättää myös muiden ihmisten puolesta minkalainen heidän liittonsa tulee olla? Onko sinulta jotenkin pois jos homot menevät naimisiin? Avioliittohan on yksi aivan keskeinen ihmisten elämään vaikuttava juridinen sopimus jolla on suuria vaikutuksia moneen asiaan. Ja nimenomaan maalliselta kannalta (perinnöt, tuet, erilaiset velvollisuudet ja oikeudet jne.), ei juurikaan kirkolliselta. Avioliitonhan voi aina solmia myös siviilivihkimisenä.
", mitä pahaa kirkko on ihmisille tehnyt, kerta sitä näin kovasti vastustetaan? "
No sehän liittyy juuri tuohon hyväksymiseen ja suvaitsemiseen josta pitkästi kirjoitit. Ihmisten on nykyään aika hankalaa ymmärtää miksi uskonnollisien näjkemysten takia pitäisi myös ei-uskovilta kieltää asioita joita monet kuitenkin kannattavat ja jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä. Siis juuri niin kuin tuo homo-liitto asia. Vaikka kuinka kirkon mielestä aviolitto olisi vain miehen ja naisen välinen asia, tämä ei ole ainoa mielipide asiasta. Jos uskonnoton ihminen haluaa mennä maistraatissa ihan maallisin menoin naimisiin samaa sukupuolta olevan kanssa, miksi se kuuluu mitenkään kirkolle? Ei minusta kirkon tarvitse homoja vihkiä jos ei halua, mutta ei myöskään vastustaa maallista siviilivihkimistä koska se ei kirkolle mitenkään kuulu.
Vastustus kirkkoa kohtaan liittyy minusta siis vain ja ainoastaan siihen että kirkko työntää "nenänsä" sinnekin minne sen ei luulisi enää kuuluvan eli muiden kuin kirkkoon kuuluvien elämään.
Huolehdit vaan omista asioistasi, etkä mieti itsellesi liian vaikeita juttuja.