Miksi uskovaiset ovat niin kovin syntisiä?

Samanlaisia syntisiä ne kaikki ovat. Uskovat tuon valehtelematta myöntääkin ja tekee parannusta elämssään. Joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hän saa armon. Uskova on armahdettu syntinen mutta entäs ei-uskova?

Siksi, ettei ole synnitöntä, ei yhden yhtäkään. Mikä ihmeen harhaluulo ihmisillä on uskovaisista täydellisinä pyhimyksinä ja muka synnittöminä ihmisinä?
Samalaisia ihmisiä uskovaiset ovat kuin kaikki muutkin, kukaan ei ole synnitön,
juuri siksi syntinsä anteeksipyytäminen ja niiden anteeksiantaminen sekä saaminen Jeesuksen nimessä on välttämätöntä.
Typerä kommentti muuten tuo sinun aloituskommenttisi, mitä sinä sillä hait?
Riitaako?

Koko syntilogiikka on primitiivistä perua noituudesta ja pakanallisista uhri-uskomuksista.
Syntisyys pitäisi jo lopettaa ja siirtyä hyväksymään itsensä sellaisena kuin on.

Ihmisenä olen olemukseni puolesta luonnostaan sidottu maan lakeihin ja niiden alainen. Jos joku tarjoaa minulle ostamansa lentolipun, otan sen vastaan ja nousen koneeseen, niin koneessa ollessani ei ole mitään merkitystä sillä olenko maan matonen vai en, koska lentämisen todellisuus voittaa "maan matosen" sidonnaisuudet. Elän uudessa olotilassa.

Tai ajatellaan vaikkapa sukeltajaa. Painottomassa tilassa olevaa kosmonauttia. Niin kauan kuin minulla on välineet, jotka nostavat minut uuteen olotilaan, ei ole väliä mitä luontaisesti olen, koska en elä siinä olotilassa, vaikka sillä edelleenkin on määrättyjä vaikutuksia, se ei ole lakannut olemasta. Se pysyy voitettuna niin kauan kuin minä pysyn uudessa olotilassani. Jos joudun pois koneesta - tai painottomasta tilasta - eli palaan maan päälle: olen taas pelkkä maan matonen eli olen omassa varassani, luontaisessa olotilassani ja sen sidoksissa.

Uskovana olen asetettu uuteen olotilaan. Jeesuksessa Kristuksessa olevan ihmisen pelastus on AINA riippuvainen toisesta. Ainoastaan Kristuksessa synti on voitettu. Tästä johtuu sanonta, että uskova on syntinen ja pyhä. Uskovaa ei määritellä sen mukaan että hän on syntinen, vaan sen mukaan että hän pyhä. Siksi uskovaa ei ollenkaan tarvitse sanoa syntiseksi. Jokainen pyhä on lähtökohtaisesti syntinen, mutta jokainen syntinen ei ole pyhä.

Se, että sanon olevani pyhä, osoittaa jo itsessään että olen toisen varassa, koska ainoastaan Hänessä ihminen on pyhä.

Uskova ei siis ole syntinen siinä mielessä, että hän olisi

A. SYNNEISSÄÄN (kuten esim. likainen on lian tahraama eli liassa). Hän ei myöskään elä SYNNILLISESTI tieten tahtoen tehden pahaa ja uskoen että Jeesuksen veri yhtä kaikki pesee synnit pois. Jeesuksen Kristuksen pelastamana ja HÄNESSÄ PUHTAANA uskova elää pyhityselämää, ristin kautta, jossa synnin valta on voitettu (Jeesuksen risti) ja tulee sen tähden voitetuksi myös meissä (oma ristimme). Hebrealaiskirje 12:14 "Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa".

Pyhityksemme ei tässä ajassa koskaan tule täydelliseksi niin, että emme lankea mihinkään pahaan, yhteenkään pilkalliseen ajatukseen, että emme koskaan lipsauta ns. valkoista valhetta tai ryhdy ajattelemaan haureellisia ajatuksia. Näistä kaikista on kuitenkin mahdollista tehdä parannus eikä niissä saa jäädä rypemään.

Pyhityksemme on siis aina toisen varassa. Jeesuksen veri pesee syntimme pois Isän edessä niin ettei Hän lue meitä syyllisiksi, vaan syyttömiksi, koska olemme ASETETUT syyttömän ihmisen ASEMAAN, ts. vanhurskautetut. Tämä juridisesti pätevä asemamme pysyy kuitenkin voimassa vain niin kauan kun elämme pyhityselämää. Jos tahallamme ryhdymme elämään synnillistä elämää eli toteuttamaan vanhaa luontoamme ja elämään sen mukaisesti, suostumatta tekemään siitä parannusta, joudumme Kristuksen ulkopuolelle, pois sovintoveren vanhurskauttavasta armosta.

Uskova kuitenkin on syntinen SIINÄ MIELESSÄ, että

B. hän vielä uskovanakin kantaa itsessään "vanhaa luontoa" (lihallisuutta) joka ainoastaan KRISTUKSESSA pysyy voitettuna.

Miksi huone, johon aurinko kirkkaasti paistaa, on pölyinen?

Koska se on pölyinen jo ennestäänkin, mutta vasta valo osoittaa eli paljastaa pölyisyyden.

Mitä lähempänä uskova vaeltaa Herraansa, avoimena Hänen pyhälle rakkaudelleen, sen herkempi hänestä tulee kaiken synnin suhteen, niin että syntejään puolustelematta tekee niistä parannusta, sellaisistakin mitkä toisille eivät vielä ole synneiksi paljastuneet.

>Jos siis uskovainen saa "synnit anteeksi Jeesuksen nimessä", niin hän on silti edelleen syntinen? Onpa omituista logiikkaa!<

Vertauskuvat ovat aina vajavaisia koska ovat vertauksia, eivät itse asia, mutta voivat kuitenkin selventää asiaa. Tietysti jos jo lähtökohtasi on että haluat etsiä vikoja ja haastaa riitaa, varmasti löydät tästäkin vertauksesta (uudessa olotilassa asuminen, inessiivi, osallisuus olotilan tuomista siunauksista niin kauan, kuin tässä olotilassa pysytään) rääpimistä, jään kuulolle.

Kadotukseen joutumisesta:

Kadotukseen joutuvat ne, jotka eivät ole (ihmisen subjektiivisen todellisuuden mukaan, eli eivät tunnusta olevansa, eivät suostu näekemään itseään Jumalan valossa) syntisiä. Jumalan objektiivisen todellisuuden mukaan jokainen ilman Jeesusta on syntinen. Ja myöskin ne, jotka tunnustavat olevansa syntisiä mutta eivät ole uudestisyntyneet tai ovat sen koettuaan langenneet elämään synnillistä elämää eli kieltäytyneet pyhityksestä.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.

Sillä niillä, jotka elävät lihan mukaan, on lihan mieli, mutta niillä, jotka elävät Hengen mukaan, on Hengen mieli. Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha; sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan. Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset. Mutta te ette ole lihan vallassa, vaan Hengen, jos kerran Jumalan Henki teissä asuu. Mutta jolla ei ole Kristuksen Henkeä, se ei ole hänen omansa.

Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut. Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.

Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?

Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa.

Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.

Room.8:1,2,5-9,28-33,38,39.

Uskovaa ei ole tarkoitettu liitelemään jalat maan pinnan yläpuolella. :)

Vaikka elämme uudessa olotilassa, elämme siinä kuitenkin tämän maailman keskellä. Kristillisyys ei ole utopiaa eikä idealismia, vaan taivaallista realismia. :)

Uskovia on sanottu kahden maan kansalaisiksi. Se ei ole totta. Emme kuulu sielunvihollisen valtakuntaan ja Jumalan valtakuntaan. Olemme taivaan kansalaisia. Välitilaa ei ole olemassa. Sanonta on kuitenkin ymmärrettävä eikä kokonaan vääräkään, jos vain ymmärrämme mitä se tarkoittaa.

Minulle se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että taivaan kansalaisena elän tässä ja nyt maan päällä, maailman keskellä - olen uudessa olotilassa, mutta se ei toteudu jossakin utumaailmassa vaan tässä ja nyt, arjen haasteiden keskellä. :)

Juuri siksi kristillisyys on mielekästä. Se on kasvamista. Se on kilvoitusta. Se on seurustelua Kristuksen kanssa ja Hänen voimansa ja lohdutuksensa kokemista. Huom.:

Niille, jotka KRISTUS-TIETÄ vaeltavat. Se on ristin tie, pyhityksen tie, ja se toteutuu JUMALAN ARMOSSA:

Jeesus Kristus "on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi", 1.Kor.1:30.

Voit väittää sitä miksi tahansa hölynpölyksi, mutta väitteesi eivät tee sitä tyhjäksi.

Isä Jumalaa Jeesus Kristuksen kautta tuntemattomien jumalattomain mielestä Jeesukseen uskovia pidetään epäuskoisten jumalattomain keskuudessa aina ja poikkeuksetta syntisempinä, kuin konsanaan jumalattomia..

Ei sokea jumalaton voi toista sokeaa jumalatonta opastaa kivisellä ja kuoppaisella tiellä, vaan he molemmat kompastuvat yhdessä samaan kiveen tai putoavat yhdessä samaan kuoppaan..

Vastaavasti näkevä uskova osaa opastaa samalla kivisellä ja kuoppaisella tiellä kulkevaa toista uskovaa kompastumasta kiveen tai putoamasta kuoppaan, koska Jeesus on se Tie ja Totuus ja Elämä uskoville, joka varjelee uskovaa lankeamasta..

Mutta jos uskova kuitenkin jossain joskus lankeaa, niin Isä Jumala on voimallinen Henkensä kautta nostamaan langenneen ja hänet myös pystyssä pitämään..

Me uudestisyntyneet kristityt tunnustamme olevamme syntisiä, Kristuksessa uskon kautta pelastettuja ja vanhurskautettuja. Ainoastaan tämä erottaa meidät maailmasta. Me olimme jumalattomia, mutta uskon kautta "Jumala vanhurskauttaa jumalattoman".

Room.3:
21 Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia,
22 se Jumalan vanhurskaus, joka uskon kautta Jeesukseen Kristukseen tulee kaikkiin ja kaikille, jotka uskovat; sillä ei ole yhtään erotusta.

23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa,

25 jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit
26 jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen.
27 Missä siis on kerskaaminen? Se on suljettu pois. Minkä lain kautta? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain kautta.

28 Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja.

29 Vai onko Jumala yksistään juutalaisten Jumala? Eikö pakanainkin? On pakanainkin,
30 koskapa Jumala on yksi, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta.
31 Teemmekö siis lain mitättömäksi uskon kautta? Pois se! Vaan me vahvistamme lain.