Europarlamentaarikko Sampo Terho puhuu asiaa

Sampo Terhon kirjoitus Usarissa:

"Federaatiofantasia
1.6.2012 10:16 Sampo Terho

Eurokraatit ovat tällä viikolla jälleen jakaneet lausuntoja. Komission puheenjohtaja Barroso teki kaikkein vahvimman avauksen. Hänen mukaansa ratkaisu talousongelmiin on "täydellinen talousunioni". Jäsenvaltioiden tulisi laajentaa finanssi- ja talousintegraatiota euron hyväksi, mikä käytännössä tarkoittaisi esimerkiksi pankkiunionia, eurobondeja ja yleiseurooppalaista pankkitalletussuojaa.

Viimeistään nyt Barroson kortit ovat avoimina pöydässä. Komissio haluaa EU:sta liittovaltion. Tässä viedään äärimmilleen se virheellinen ajattelu, että integraation ongelmat voidaan ratkaista vain lisäämällä integraatiota.

Niiden jotka eivät liittovaltiota halua, on nyt korkea aika sanoa se ääneen. Päivä päivältä käy selvemmäksi, ettei liittovaltio olisi Suomen etu, eikä välttämättä hyväksi ylipäänsä kenellekään muulle kuin itse EU-byrokratialle. Euroopan Yhdysvalloissa Suomelle olisi toki varattuna keskeinen rooli, nimittäin maksajan. Suomen tulonsiirrot muille jäsenmaille lisääntyisivät nykyisestä 500 miljoonan nettomaksajuudesta entisestään kun meitä odottaisi loputon keskinäisten takausten, yhteisvastuuverkkojen ja solidaarisuustukien vyyhti.

Tämä velkaunioni ei ole se EU, johon aikanaan neuvoa-antavan kansanäänestyksen jälkeen liityimme. Liittovaltion puuhaaminen ei myöskään ratkaise eurokriisiä.

Ei pidä unohtaa, että suomalaistenkin korkea elintaso perustuu tällä hetkellä velanottoon. Tilanteemme saattaa kyllä suhteellisesti olla parempi kuin monella muulla euromaalla, mutta se ei ole todellakaan vahva, päinvastoin. Suuntamme on Kataisen hallituksen ohjauksessa aivan sama kuin kriisimailla, emme vain ole vielä ehtineet yhtä syvälle.

Ylivelkaisten keskinäiset takaukset eivät ole ratkaisu, se tarkoittaa ainoastaan sitä, että huojuvaa korttitaloa rakennetaan entistäkin suuremmaksi, kunnes yhden kortin lopulta kaatuessa muutkin sortuvat. Solidaarista toki sekin, mutta hyödytöntä.

Lisäksi Barroson ehdottamien poliittisten rakennelmien pystyttäminen kestäisi niin pitkään, etteivät ne ehtisi nykyistä kriisiä pelastamaankaan. Ehdotuksen taustalla lieneekin siis lähinnä komission ikuinen pyrkimys edistää integraatiota siitä riippumatta, meneekö Euroopalla hyvin vai huonosti – kumpaakin suhdannetta kun voi käyttää hyväkseen poliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi.



Barroso ei tietenkään ole yksin asialla. Myös komission varapuheenjohtaja Olli Rehn sanoin torstaina, että euroalueen hajoaminen vältetään paitsi tietysti vastuullisella talouspolitiikalla, myös jäsenmaiden yhä tiiviimmällä yhteistyöllä. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi puolestaan vaati euroalueen johtajilta suunnitelmaa lähivuosiksi, koska Euroopalta hänen mukaansa puuttuu visio tulevasta.

Vastaan Draghin huutoon: Euroopan tulee säilyä itsenäisten kansallisvaltioiden mantereena, joka EU:ta välineenään käyttäen tekee yhteistyötä asioissa, joita kansallisvaltiot eivät yksin pysty ratkaisemaan ja joissa on saavutettavissa molemminpuolista hyötyä jäsenmaiden välillä. Jokainen kansallisvaltio vastaa itse omista veloistaan ja omien pankkiensa tukemisesta. Jos jotkut maat eivät pysty toimimaan eurossa niiden sääntöjen puitteissa, joista alunperin yhdessä sovittiin, on nämä maat saatettava euroalueen ulkopuolelle.

Ratkaisu ei olisi tuskaton, mutta se toimii. Vaikeinta eurokriisissä ei olekaan ratkaisujen löytäminen. Paljon vaikeammaksi on osoittautunut tosiasioiden tunnustaminen, kun ne eivät vastaa omia toiveita ja suunnitelmia. Liittovaltiota kannattavat poliitikot ovat omistaneet koko uransa toimimattomien poliittisten rakennelmien pystyttämiseen. Heidän on ilmeisesti mahdotonta myöntää erehdystään, eivätkä he tunnu rekisteröivän mitään integraatiounelmien mielekkyyttä vastaan puhuvia tosiasioita.

Todellisia, toimivia vaihtoehtoja on nykypolitiikalle tarjottu eurokriisin alusta saakka, mutta niihin ei ole tartuttu. Sen sijaan kriisivuodesta toiseen heitellään lisää utopistisia ehdotuksia erilaisista bondeista ja takauksista, ilman reaalipoliittisia toteutusmahdollisuuksia ja yleensä ilman selkeitä yksityiskohtia. Tosiasioiden tunnustamisen sijaan takerrutaan viimeiseen hengenvetoon saakka tyhjään federaatiofantasiaan."

Linkki alkuperäiseen tekstiin:

http://sampoterho.puheenvuoro.uusisuomi.fi/107404-federaatiofantasia