Nuoren burn out

Oletko töissä tällä hetkellä? Tai tuntuuko, että et pysty hallitsemaan omaa elämääsi ja kaikki asiat kasautuu päälle. Ja tuntuu, että aika ei riitä ja liikaa tekemistä yhdelle päivälle. Nämä ajatukset kuuluvat burn outiin..Itse sellaisen ns. burn outin tai uupumuksen läpikäynneenä. Nuo oireet mitä listasit voi olla myös merkki masennuksesta. Kehottaisin vain avaamaan suun siellä lääkärissä ja sano, että nyt ei välttämättä ole kyse fyysisestä ongelmasta vaan psyykkisestä.

Olen tällä hetkellä töissä, koulu loppui viime kuussa tältä erää ja jatkuu sitten taas syksyllä. Kävin puolitoista vuotta töissä säännöllisesti koulun ohella, siis viikonloppu- ja iltavuoroja. Minulla ei ollut kauheasti vapaa-aikaa ja keväällä aloinkin tuntemaan riittämättömyyden tunnetta ja sitä etten jaksa enkä saa aikaiseksi. Koulussa kaikki tentit menivät uusintaan ja ns. "to do" lista vaan piteni ja piteni lopulta sellaiseksi etten enää tiennyt mistä lähteä sitä purkamaan. Sain nipin napin tehtyä kaikki pakolliset jutut mutta palautin ne aina myöhässä, nytkin minulla on jo vuoden myöhässä yksi tehtävä.

Ajatteluni meni myöskin erittäin negatiiviseksi. En enää saanut iloa mistään, en käynyt oikein ulkona enkä urheillut. Mollasin itseäni enkä pitänyt itseäni minään. Koin olevani epäonnistunut ihmisenä, sillä suurin osa lähipiiristäni seurustelee ja minä olen iki sinkku. En vain tunnu löytävän otetta enää elämään ja haikailen entisen perään.

Olen ollut nyt kaksi viikkoa saikulla poskiontelotulehduksen takia ja sain vasta pari päivää sitten antibiootti kuurin. Tässä välissä on ollut jo parempia päiviä jolloin olo on ollut suhteellisen normaali ja reipas, mutta sitten taas tulee päivä jolloin kädet ja jalat hikoaa ja koko ajan on sellainen pöpperöinen olo päässä. Epätodellinen olo aiheuttaa ahdistusta ja tuntuu että on vaikea hengittää.

Töihin pitäisi jaksaa huomenna mennä ja nyt jo ahdistaa että miten jaksan. Ja varsinkin se töiden jälkeinen ilta, kuinka sekaisin tulen taas olemaan kaikkine kuolemanpelkoineni.

Olen menossa maanantaina psykologille, jossa olen siis käynyt epäsäännöllisen säännöllisesti jo parisen vuotta. Se on vain niin turhauttavaa kun aina kun luulee että nyt elämä lähtee rullaamaan niin sitä tippuu aina vaan siihen samaan kuoppaan. Pelkään että kohta en enää jaksa omin avuin sieltä kuopasta nousta.

sinulla on neuroborrelioosi, se ei oikein verikokeella näy

Nyt sitten käyty psykologilla joka arveli kyseessä olevan yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Sen jälkeen (n. pari viikkoa) yleisolo on ollut kohtalainen, kauheat pelot ja paniikki on vähentynyt mutta tilalle tullut käsittämätön väsymys ja epätodellinen ja leijuva olo. Olen ikään kuin mennyt kaksi viikkoa unessa. Tänään kävin näiden sekä päässä tuntuvien paineiden takia lääkärissä joka laittoi poskionteloröntgen kuvauksiin. Niissä ei näkynyt mitään. Lisäksi sain pitkäaikaisen rauhoittavan lääkkeen, jota koitetaan nyt yksi ja katsotaan auttaako se tähän epätodelliseen oloon.

Huomenna olen menossa homeopaatille, sillä uskon itse enemmän näihin luontaisiin vaihtoehtohoitohin, ja olenkin niistä aina saanut eniten apua. Saa nähdä mitä hän sanoo, ainakin hieman toivon pilkettä on :)

Puuh, vä-syt-tää.. Vois vain koko loppukesäksi käpertyä johonkin nukkumaan ja makoilemaan.

Tarvitset pikemminkin laajakirjoisia antibiootteja pitkähkön kuurin.
Ei tule onnistumaan Suomessa.

Heippa!
minulla samanlaista tilannetta kuin sinulla. Mukava tai siis ei todellakaan mukava kuulla että on kohtalotovereita. Mutta jos just saisi jotakin vinkkejä..
Miun tilanne... ALkoi niin, että kävin töissä joka arkipäivä ja töiden jälkeen kouluun iltaan asti. Koululla kävin noin kolme iltaa viikossa välillä harvemmin. PLus välillä päivisin. Sen lisäksi hoidin kotia kuin mikäkin hullu kun tykkään, että on siistiä. Lupauduin aina kaikkeen... Kävin salilla parhaammillani sen 3 kertaa viikossa yms urheilua. PIkku hiljaa huomasin, että ei jaksa mennä salille tai ei ollut aikaa. HUomasin että rakas harrastukseni oli muuttunut sellaiseksi että oli vain pakko väkipakolla jotakin ettei lihoisi... Mitähän se oli alkuvuotta kun alkoi tuntua että väsyttää ihan jumalattomasti etten saa itseäni sängystä ylös. Ajattelin, että mitä hittoa. Noh koetin vaan miettiä ääh toukokuu ja sitten se helpottaa kubn koulusta kesäloma ( noh olin kyllä suunnitellut opiskelevani kesällä ja opinnäytetyön tekoa yms..) Lopulta romahdin kerran ja sain mielettömän paniikkikohtauksen töissä ja siitä se alamäki alkoi-. OIreina minulla oli ihan samoja oireita kun sinulla.

Nyt olen ollut useamman viikon saikulla ja toisina päivinä olen äärettömän väsynyt vaikka nukun yli 10 tuntia joka yö plus välillä päivällä... Välillä menee öitä valvoessa kun niin pas.a olo rintaa puristaa tuntuu et kuolen ihan mielettömän kamala olo. Psykologilla olen käynyt ja hän on ihan kammoksunut miten hullu tahti miulla on ollut. Sanoi että oon uupunut, lievästi masentunut ja sit ahdistuneisuushäiriö...

Elämä ei sii todellakaan hymyile ja välillä on niin tuskaa kun ei ees välttämättä jaksa syödä. Mut on pakko olla asenteella et jaksaa ja kestää! EiTULEKESÄÄ niin kuuntele itseäs se on kaiken a & o nyt huilit, sillä oot liian nuori jatkamaan tuolla temmolla. Tee niin kuin kroppa sanoo niin mie olen mennyt monta viikkoa. HAe jotain iloja elämästä mieti mitkä on siulle tärkeitä! PUHUMINEN kaiken a & o soita vaikka jollekin kaverille kun ahistaa. JA nukut riittävästi mut ulkoile välillä. MEillä on pitkä matka edessä tän asian kanssa mut hei se palkitaan kyllä kun vaan on kärsivällinen! :)

Minulla samat tunteet ja oireet. Paitsi että olen parisuhteessa ja se rasittaa vielä enemmän kun pitäisi jaksaa koulun, työn ja poikaystävän kanssa.. Nyt on kuitenkin pahin ohi ja vain masennus jäljellä. Miten tästä selviää?