Hei Äitini kuoli 15.kesäkuuta 2004. Hän kuoli vakavassa auto kolarissa.Olen nyt 11.vuotta ja sitten minulla on veli joka on 21.vuotta.Mun veljellä ei oo enään äitiä eikä isää,koska mun veljellä ja mulla oli eri isät,sen mun veljen isä kuoli myös autokolarissa. Olisin vain ajatellut olisiko joku kokenut saman eli joku tosi läheinen on kuollut, tarvisin ihmisen puhumaan siitä kanssani,Olemme jo perheen kanssa käynyt kriisi ryhmässä ja viranomaisten kanssa olemme puhuneet, Ja aina öisin itken ja mun tekis mieli kuolla mut onneks mulla on kavereita, kun opettajani kertoi tästä luokalle niin koko luokka teki mulle kortteja ja kaikki otti mut huomiin olin tosi iloinen koska mulle ei anneta huomioo yleensä,ja sit mulla on mun ihana bestis se osaa tukee mua kun kerroin et mä haluaisin päästä jo sinne taivaaseen,se tajus heti et kysees on itsemurha tai siis vihjaus siitä niin se sano et jos mä meen sinne taivaaseen et se tulee kyl peräs ja sit sen perhe kans.Mulla on vain yks teksti viesti kännykäs joka on mun äidilta ja siinä lukee et et se toivottaa hyvää ystävän päivää ja et se rakastaa mua yli kaiken aina kun katon sitä viestiä alan itkemään mutta joskus ilostun siitä.Kun kävimme ruumis huoneella tai siis jäähyväin huoneella niin sen kasvot oli esillä näin ne kaukaa ja sanoin sit niille papeille et laittais sen liinan päälle koskan en pystynyt kattoo sen kasvoja koska ne oli vahingoittunut kolarissa ja aivan kamalan näköset *pillahtaa itkuun * (en voi puhuu mitään mun äidistä ilman että itken. Eli jos olet kokenut saman niin mailaa mulle mun sähkäri on [email protected] ps. olen tampereelta
Äitini kuoli auto kolarissa
Äitiään rakastava
61480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei!
Itse olen kokenut melkein saman, paitsi että äitini ei kuollut. Olen sinua paljon vanhempi ja minuakin äitini auto-onnettomuus kosketti syvästi, joten voin kuvitella miltä sinusta tuntuu. Vieläkin asian ajatteleminen saa voimaan pahoin. En voi muuta sanoa, kuin että aika parantaa, vaikka se ei tällä hetkellä tunnukaan siltä. Yritä ajatella äidistäsi vain hyviä muistoja ja itke niin paljon kun siltä tuntuu. Ja puhu. Koita olla ajattelematta äitisi kasvoja kun kävit jättämässä jäähyväiset, ne olivat enää pelkkä kuori, äitisi itse on jo siirtynyt parempaan paikkaan ja suojelee ja katsoo perääsi, missä ikinä oletkin. Elämä jatkuu ja jokainen päivä tuo hieman lohtua suruun. Voimia koko perheellesi!
Surullista, että äitisi meni pois. Voimia sinulle!
Jaksamista sulle oikein sylin täydeltä! Onko sulla vielä isä elossa? Hyvä, että sulla on koko luokka sun tukena ja sun bestis! Ole tukena myös sun veljelle, minkä ikänen se muuten on?
Jumalan siunausta sun matkalle!
kiitos teille kaikille viesteistänne isäni on elossa ja veljeni on 20 ja aika vanha mutta rakas minulle
Minunkin äitini kuoli tammikuussa. Hän kuoli yllättäen aivoverenvuotoon, ei siis ollut mikään erityinen onnettomuus. Tapahtumasta oli eilen päivälleen seitsemän kuukautta, ja suru on tajuton vieläkin. Onneksi jäljelle jäi sisko ja ISÄ, jotka ovatkin nyt minulle kaikki kaikessa. Ehkä tämä vielä joskus helpottaa. On vain vaikea mennä nukkumaan, kun ahdistaa illalla niin pirusti. En tietenkään tiedä miltä sinusta tuntuu, kun olet niin nuorikin vielä (itse olen yli kaksikymmentä ja siskonikin lähes kaksikymppinen), mutta voin vain kuvitella, miten kovasti sinä äitiäsi kaipaat! Mutta anna ajan kulua, ja muistele mukavia asioita yksin ja yhdessä muiden kanssa, niin huomaat joskus, että elämä jatkuu, ja aika kultaa muistot. Jaksamista teille kaikille!
...saakoot enkelit sinua kantaa....voimia tyttönen!!!!