Mitä tehdä, kun parisuhteessa seksi ja hellyys kohtaa toisensa, on upeaa jne. Mutta sitten muu arki on useimmiten aivan järkyttävää puurtamista kumpikin eri suuntiin, ei mitään yhteistä päämäärää.
Lähes joka päivä itselläni on hermot kireänä jostakin, mikä jatkuvasti mättää, on mätännyt pitkään eikä muutosta näy. Eikä toinen välitä tuontaivaallista pahasta olostani. Ja se taas pahentaa tilannetta. Itse lyön siis päätäni todella pahasti seinään koko ajan, mutta hetkittäin tunne on niin hyvä...
Silloin, kun meillä menee hyvin, menee todella hyvin. Ja kun menee huonosti, menee todella huonosti. Valitettavasti tuota hyvää on vähemmän. Mikä tällainen on-off -fiilis liitossa on? Onko muilla vastaavaa? Ja tämä ei siis ole mikään väliaikainen tilanne, vaan jatkunut jo vuosikausia. Nyt olen ensimmäisen kerran tämän vuoksi vakavasti harkitsemassa eroa. Noista hyvistä hetkistä ei haluaisi irrottaa, mutta ei tätä huonoakaan enää jaksa...
Jatkaako vaiko ei?
21
369
Vastaukset
- CLoetta...
Mikä teillä menee arjessa huonosti? Puhuit erilaisista päämääristä. VOisitko muuttaa omia päämääriäsi miehesi päämäärien suuntaan? Olisiko siinä ratkaisu? Vai oletatko miehen joustavan sinun toiveittesi mukaisesti.
Parisuhde on pitkälti sitä arkea, jossa elellään yhdessä ja erikseen. Kumpikaan osapuoli ei ole vastuussa toisen onnellisuudesta tai surkeudesta, siitä on kummankin itse pidettävä huolta. Hyvä parisuhde on sellainen, jossa ongelmat osataan ratkaista ja huonot ajat kestetään. On harhaa, että hyvä parisuhde olisi sellainen jossa koko ajan on kivaa ja kaikki menee hyvin - tosin monessa parisuhteessa alku on tuollainen ja sen jälkeen alkaa se oikea parisuhde, jossa punnitaan niin tunteet, sitoutuminen kuin parisuhdetaidotkin. - ap
Juu, nyt ei ole kyse siitä, että olisi alkuhuuman jälkeen tullut arki vastaan tai että "aina ei olisi kivaa". Vaan vuosien puhumisesta huolimatta lyön aina päätäni seinään samoissa asioissa. Ehkä mieskin, muttei vaan saa sanotuksi. Asioita on monia, monia, monia... ja viime vuosien mittaan on "kasvettu eri suuntiin" yhä enemmän. Luottamus, arvostus, kunnioitus ihan arkisissakin asioissa hävinnyt.
Yksi suurista "yleisongelmista" on arjessa se, että itse olen ihminen, jolle järjestys ja asioiden täsmällinen hoito on aina ollut tärkeää. Ahdistun, jos roikkuu paljon keskeneräisiä asiota ja tavarat on hujan hajan. Tässä asiassa koen, että itse olen tullut ajanmittaan (paljonkin) vastaan; en vaaadi enää läheskään täydellisyyttä, jaksan odottaa jne. Mutta itsestäni tuntuu, että mies ei ole tullut yhtään vastaan. Edelleen hänellä jää tavarat juuri siihen mihin sattuu osumaan, jälkensä korjaamatta jne. Niin ikään yhteinen koti, jonka mies on luvannut rakentaa, roikkuu edelleen vuosien jälkeen keskeneräisenä.
Tuntuu, että mies ei saa mitään aikaiseksi eikä häntä häiritse yhtään se, että asia ahdistaa minua. Tältä pohjalta koen luonnollisestikin, ettei hän kunnioita toiveitani riittävästi eikä osaa ajatella asiaa yhtään minun kannaltani, vaikka todella tuntee minut ja persoonani vuosien takaa. Tältä pohjalta koen myös, ettei hän rakasta minua tarpeeksi, on vain tyytyväinen, kun kotona palvelu ym. pelaa.
Itse olen nyt siis vuosia elänyt kodissa, jota en ole päässyt sisustamaan enkä järjestämään kunnolla. Tämä on ollut minulle todella kuluttavaa, tuntuu kuin kunnollista kotia ei olisikaan. Yksi konkreettinen esimerkki: Nautin esim. saunomisesta, mutta nykyisellään en edes käy saunassa. Verenpaineeni ja ahditukseni vaan kasvaa siellä, kun näen keskeneräisyyden; seinässä näkyy foliot ja eristeet, laudelaudat osittain irti, osittain sahaamatta oikeaan mittaan, ensimmäinen askelma puuttuu, kattopaneeleista puuttuu osa... nauti siinä sitten rentouttavista löylyistä?
Vikaa varmasti on minussakin, sitä en kiellä, en todellakaan. Mutta nyt ollaan vaan siinä pisteessä, että tätä mä en jaksa yhtään enempää ja tämä todella kuluttaa energiaani kohtuuttoman paljon. Enempää en pysty joustamaan, se on minun vikani. Ja nähtävästi mies ei kykene enempää tulemaan vastaan.
Siinäpä se vastaus sitten taitaa ollakin?
On vaan harmi, että tosiaan niinä hetkinä, kun voi sulkea mielestään nämä reaaliteetit, elämä on ihanaa. Seksi maistuu ja läheisyys on molemminpuolista. Meillä on samanlainen huumorintaju ja nauramme yhdessä. Mutta tämä kuilu on varmaan kasvanut liian suureksi ja arvostus, kunnioitus, oikea välittäminen puuttuu?- Jokunen2
Sinä pelaat selvästi liian pientä. Siihenkö maailma kaatuu, kun miehelläsi ei riitä paukkuja talontekoon. Mitä sitten jos eroat hänestä. Arvaa, onko helppo löytää uusi, kunnollinen mies. Toisella kattauksella on laatumiesten markkinat. Heille riittää ottajia, joten todennäköisesti löydät jonkun pelimiehen.
Minäkin olen vähän samanlainen kuin miehesi. Tavarat ja paperit ovat sekaisin niin kotona kuin työpaikallanikin. Kummassakaan paikassa siitä ei huomauteta, koska minusta halutaan pitää kiinni! - tee itse
Lieneekö kyse siitä, ettei miehesi arvostaisi tai kunnioittaisi sua? Onko se vain laiska ja vähän huithapeli luonne tai sitten vaan väsynyt? Voisitko itse laittaa paukkuja tuohon työhön? Kyllä kai nainenkin osaa lankkuja sahata ja ainakin oppii, jos haluaa. Tai näytä miehellesi, että nyt keittää esim. tilaamalla työmies. Ota homma haltuun, kun mies ei näemmä ota! Ehkä sitä alkaa kiinnostaa, kun alat kävellä sen tontilla...?
Mene itse auttamaan, jos ei mies jaksa tehdä töitä ja rakentaa taloa yhtäaikaa. Tuo tavaroiden jättäminen just siihen mihin sattuu...Ei välttämättä parane. Vaatteet kasassa sängyn vieressä, massiivinen lehti-laskupino olohuoneen pöydällä, karkkipapereita pitkin pöytiä (ei roskiksessa), kengät oven edessä isona kasana (kiipeä yli), partakarvakuorrute lavuaarissa jne jne niin minun exäni ei oppinut. Eivät kuitenkaan olleet eron perusteita. Jos jättää esim keittiössä jäljet siivoamatta, vie ukolle rätti kouraan ja sano että jotain unohtui.
Ja relaa vähän, en usko että kenelläkään koti on kokoajan tiptop kuvausvalmis.- ap
Jokunen2 kirjoitti:
Sinä pelaat selvästi liian pientä. Siihenkö maailma kaatuu, kun miehelläsi ei riitä paukkuja talontekoon. Mitä sitten jos eroat hänestä. Arvaa, onko helppo löytää uusi, kunnollinen mies. Toisella kattauksella on laatumiesten markkinat. Heille riittää ottajia, joten todennäköisesti löydät jonkun pelimiehen.
Minäkin olen vähän samanlainen kuin miehesi. Tavarat ja paperit ovat sekaisin niin kotona kuin työpaikallanikin. Kummassakaan paikassa siitä ei huomauteta, koska minusta halutaan pitää kiinni!Sinä luultavasti vielä kuitenkin hoidat asiasi asiallisella tasolla? Ero on ehkä siinä. Lyhyeen viestiin en voi koko tarinaani kertoa, enkä haluakaan. Edellä oleva oli esimerkki. Kyse ei todellakaan ole pelkästä talonteosta, vaan siitä että asiat ei ylipäätään enää tule hoidettua. Itse en näiden vuosien jälkeen myöskään enää yksin jaksaisi huolehtia. Tilanne on se, että meillä alkaa olla katastrofi päällä...
- ap
tee itse kirjoitti:
Lieneekö kyse siitä, ettei miehesi arvostaisi tai kunnioittaisi sua? Onko se vain laiska ja vähän huithapeli luonne tai sitten vaan väsynyt? Voisitko itse laittaa paukkuja tuohon työhön? Kyllä kai nainenkin osaa lankkuja sahata ja ainakin oppii, jos haluaa. Tai näytä miehellesi, että nyt keittää esim. tilaamalla työmies. Ota homma haltuun, kun mies ei näemmä ota! Ehkä sitä alkaa kiinnostaa, kun alat kävellä sen tontilla...?
Itselläni ei riitä energia opetella hommia joita en osaa (en väitä, ettenkö voisi oppia), kun samaan aikaan joudun hoitamaan käytännössä kaiken muun ja ottamaan vastuun ns. kaikesta.. Miehen saamattomuuden vuoksi myös talous alkaa olla katastrofaalisessa tilassa, joten ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen ei tule edes kysymykseen. Muutoin olisin sen jo kauan sitten tehnyt.
- ap
helmi-71 kirjoitti:
Mene itse auttamaan, jos ei mies jaksa tehdä töitä ja rakentaa taloa yhtäaikaa. Tuo tavaroiden jättäminen just siihen mihin sattuu...Ei välttämättä parane. Vaatteet kasassa sängyn vieressä, massiivinen lehti-laskupino olohuoneen pöydällä, karkkipapereita pitkin pöytiä (ei roskiksessa), kengät oven edessä isona kasana (kiipeä yli), partakarvakuorrute lavuaarissa jne jne niin minun exäni ei oppinut. Eivät kuitenkaan olleet eron perusteita. Jos jättää esim keittiössä jäljet siivoamatta, vie ukolle rätti kouraan ja sano että jotain unohtui.
Ja relaa vähän, en usko että kenelläkään koti on kokoajan tiptop kuvausvalmis.Ei ole kyse siitä, ettenkö osaisi joustaa... mutta en vaan jaksa huolehtia miehestäkin kuin pikkulapsesta.. Itselläni ei myöskään liikene aikaa eikä energiaa, teen vakityössä ylitöitä ja lisäksi osin kakkostyötä, jotta edes vähän rahaa... miehellä työmotivaatio ollut pidempään haussa ylipäätään...
Myykää se keskeneräinen talo ja muuttakaa onnellisena kerrostaloon. Nimim. kerrostalossa onnellisena. Talon rakentaminen tuhoaa minkä tahansa liiton.
- tee itse
ap kirjoitti:
Itselläni ei riitä energia opetella hommia joita en osaa (en väitä, ettenkö voisi oppia), kun samaan aikaan joudun hoitamaan käytännössä kaiken muun ja ottamaan vastuun ns. kaikesta.. Miehen saamattomuuden vuoksi myös talous alkaa olla katastrofaalisessa tilassa, joten ulkopuolisen työvoiman palkkaaminen ei tule edes kysymykseen. Muutoin olisin sen jo kauan sitten tehnyt.
Ok, selvensi tilannetta. Tuo jos mikä syö naisen kunnioituksen miestä kohtaan. Vastuunkanto ja oman osuuden tekeminen on miehekästä. Tuo kaikki on sua kohtaan kohtuutonta, myönnän.
Onko mies alusta saakka ollut laiskaa sorttia vai onko jotain muuttunut jossain vaiheessa? Työttömyyttä, jotain henkisesti kuormittavaa stressiä, huonot elintavat, lama tms. mikä olisi potkinut miehen itsetuntoa? Tai sitten se klassinen juttu, jota on pakko kysyä: Rehellisyyden nimissä: oletko pirttihirmu? Nalkuttaja? Aina negatiivinen? Tuokin voinee syödä miehen inspiraation ja tilan olla mies.
Koitan auttaa avaamaan tilannetta. Tuskin sun kannattaa häipyä ennen kuin olet syvemmin analysoinut olosuhteenne ja elämänne, vai?
- A tip for today
Mitäs jos palkkaisitte ammattilaiset tekemään keskeneräiset työt valmiiksi jos miehesi ei jaksa? Pieni laina ja pistätte asiat kuntoon.
- ap
Olisi oikein hyvä idea, jos jostain löytyisi se raha... Nyt vaan valitettavasti on poissuljettu sekin.
- King Corvax
Minulle heräsi yksi kysymys tuosta tekstistäsi.
"Eikä toinen välitä tuontaivaallista pahasta olostani. Ja se taas pahentaa tilannetta. Itse lyön siis päätäni todella pahasti seinään koko ajan, mutta hetkittäin tunne on niin hyvä..."
Nuo tunteet syntyvät SINUN mielessäsi. Miksi puolisosi on muka niistä vastuussa? Aiheuttaako hän suoranaisesti tämän pääsi seinään lyömisen? Jollei, miksi hänen pitäisi siihen puuttua?
"Nyt olen ensimmäisen kerran tämän vuoksi vakavasti harkitsemassa eroa. "
Eli harkitset eroa, koska puoliso ei ole pahanolonpoistoautomaatti?
Vai onko oikeasti niin, että sinulla on jokin henkinen tarve, johon tarvitset tyydytystä jotta noita pahoja oloja ei tulisi tai ainakin voisit niitä sietää?
"Mutta sitten muu arki on useimmiten aivan järkyttävää puurtamista kumpikin eri suuntiin, ei mitään yhteistä päämäärää."
No mutta onhan teillä päämäärät. Sinä vain olet päättänyt jostain syystä, että puolisosi päämäärä on väärä sen sijaan että se olisi teille yhteinen.- ap
Ja sinä näköjään vedät omat johtopäätöksesi. En oikeastaan kaivannut analyysejä asiasta enkä neuvoja miten asiat voisi tehdä toisin, kaikkea on jo yritetty... Lähinnä kaipasin nyt mielipiteitä voiko tällaisella on-off -parisuhteella ylipäätään olla jatkoa. Mutta olen tainnut itse kohta vastata itselleni tähän kysymykseen.. siinä mielessä tämä palsta on hyvä apu ajatusten selvittämiseen.
Sinun tekstistäsi saa sen kuvan, että toisella osapuolella ei olisi mitään vastuuta parisuhteen osalta eikä puolison tarvitsisi välittää miltä toisesta tuntuu? Pahanolonpoistoautomaattia en hänestä koskaan ole halunnut, mutta onhan se nyt niin, että jos parisuhde voi hyvin, niin ei silloin tällaista parisuhteesta johtuvaa pahaa oloakaan olisi...
Mikähän se meidän päämäärä on? Tai miehen? Se päämäärä, joka minusta on väärä? En ole aikoihin hänellä huomannut olevan enää mitään päämäärää kodin, työn tai parisuhteen osalta ainakaan....
- 13
-> ap
Voi tätä materialismin intohimoa.
Naiset ovat vuosikymeniä kailottaneet tasa-arvoa ja tässä sen jälleen näkee, tasa-arvo passaa vain siloin kun se naiselle sopii, muuten ei.
Kuinka helppoa on vain vaatia ja nälviä, kun ei mies saa aikaiseksi keskiverto kulutussopulin unelmaa, omakotitalo, farmari volvo, kaksi lasta ja koiiiira.
Sinun täytyy muistaa että elämässänne sekä sinä että miehesi olette samanarvoisia talonmiehiä molemmat, ei vain toinen.
Pysyy se vasara sinukin käsissäsi.- ap
Onko materialismin intohimoa se, että haluaa talolle lopputarkastuksen? Eikö se ole ihan pakollinen asia, joka vaan pitäisi hoitaa. EIkö asioita kuulu asiallisesti hoitaa? Että joka päivä tulisi lämmin vesi ja talo täyttäisi vaikka yleiset palo- ja turvallisuusmääräykset (joita nyt ei todellakaan täytä). Onko ok näin elää vuodesta toiseen?
Onko ok, että laskupinot kasvavat ja alkaa kertyä maksuhäiriöitä? Eikös sellaisetkin asiat kuuluisi asiallisesti hoitaa? Käydä töissä jne? Olen ajatellut tällaisten olevan ns. normaalin elämän perusjuttuja.
Ja vasara ehkä pysyy kädessäni, mutta kuka sitten tekee työni, joita on kaksi? Hoitaa lapset, käy kaupassa, laittaa ruuan, pesee pyykit, siivoaa, maksaa ne laskut mihin sattuu rahaa riittämään..? En minäkään enää vaan yksinkertaisesti repeä kaikkeen. Se on fakta.
Ja nimenomaan sitä tasa-arvoisuutta kaipaisin. Minusta se olisi sitä, että olisi työnjako. Ei välttämättä sitä. että molemmat tekee kaikesta puolet. Nyt se on ollut lähinnä, että minä teen sen mitä meillä ylipäätään tehdään. Ei se ainakaan ole tasa-arvoa.
Ja materian tavoittelu on aika kaukana tässä, kun yritän miettiä mistä saadaan taas viikoksi perheelle rahat ruokaan.
- jgifgifgifgdsse
Minulla on samatilanne paitsi että vaimoni on kuvaamasi huithapeli. En ole vielä keksinyt tilanteeseen ratkaisua... eli kerro jos keksit jotain...
- ap
No, mä alan keksiä...
Ajattelin ehdottaa miehelleni vielä kerran keskustelua ammattilaisen kanssa. Tehdään siellä sitten päätös siitä miten jatketaan. Itse alan olla vahvasti eron kannalla.. haluan vihdoin alkaa elää sellaista elämää, joka mielestäni on kunnollista eli hoidetaan asiat ja otetaan vastuu tekemisistä. Ja sen esimerkin haluan myös lapsille antaa.
Jos yhteisessä keskustelussa (jos keskustelua saadaan aikaan) tulee jotain "riittävää" esiin, niin olen ehkä valmis vielä kerran yrittämään. Mutta sitten mun rahkeet on loppu. Ne on nyt jo, mutta rakastan tuota miestä, ehkä sen yhden tilaisuuden voin vielä antaa hänelle ja itselleni. Sen kauempaa minusta on turha elämää hukata. Ei se odottamalla parane, se on jo nähty. - omakoti
ap kirjoitti:
No, mä alan keksiä...
Ajattelin ehdottaa miehelleni vielä kerran keskustelua ammattilaisen kanssa. Tehdään siellä sitten päätös siitä miten jatketaan. Itse alan olla vahvasti eron kannalla.. haluan vihdoin alkaa elää sellaista elämää, joka mielestäni on kunnollista eli hoidetaan asiat ja otetaan vastuu tekemisistä. Ja sen esimerkin haluan myös lapsille antaa.
Jos yhteisessä keskustelussa (jos keskustelua saadaan aikaan) tulee jotain "riittävää" esiin, niin olen ehkä valmis vielä kerran yrittämään. Mutta sitten mun rahkeet on loppu. Ne on nyt jo, mutta rakastan tuota miestä, ehkä sen yhden tilaisuuden voin vielä antaa hänelle ja itselleni. Sen kauempaa minusta on turha elämää hukata. Ei se odottamalla parane, se on jo nähty.Ymmär hyvin väsymyksesi. Itsellä lähes sama tilanne mies ei ota vastuuta remontti ei etene talo on kamala asuttu ylk 10v muutosta ei saa edes puhua. Työt ei kiinnosta tosin kalja maistuu.
Ehkä meillä pahin tuo kalja ja työn vieroksunta. - ....................
omakoti kirjoitti:
Ymmär hyvin väsymyksesi. Itsellä lähes sama tilanne mies ei ota vastuuta remontti ei etene talo on kamala asuttu ylk 10v muutosta ei saa edes puhua. Työt ei kiinnosta tosin kalja maistuu.
Ehkä meillä pahin tuo kalja ja työn vieroksunta.Voiskohan sitä muuttaa erillisiin kämppiin, vaikka aviossa onkin? Se voisi olla herättävä käytännön teko, kenties... Jäisi ainakin osa harmintunteita aiheuttavista seikoista elämästä pois.
- -Jenni-
Aivan kun lukisin omasta elämästäni....Tosin meillä ei rakenneta taloa, vaan remontoidaan.
Eilen keskusteltiin mieheni kanssa ja kumpikin myönsi että olemme onnettomia, mutta tästä huolimatta rakastetaan toisia...Voiko tämä oikeesti olla ees mahollista?
Mihin ratkaisuun Ap te olette päätyneet?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nurmossa kuoli 2 Lasta..
Autokolarissa. Näin kertovat iltapäivälehdet juuri nyt. 22.11. Ja aina ennen Joulua näitä tulee. . .1075658Maisa on SALAKUVATTU huumepoliisinsa kanssa!
https://www.seiska.fi/vain-seiskassa/ensimmainen-yhteiskuva-maisa-torpan-ja-poliisikullan-lahiorakkaus-roihuaa/15256631453723Vanhalle ukon rähjälle
Satutit mua niin paljon kun erottiin. Oletko todella niin itsekäs että kuvittelet että huolisin sut kaiken tapahtuneen503255Mikko Koivu yrittää pestä mustan valkoiseksi
Ilmeisesti huomannut, että Helenan tukijoukot kasvaa kasvamistaan. Riistakamera paljasti hiljattain kylmän totuuden Mi4552601Purra hermostui A-studiossa
Purra huusi ja tärisi A-studiossa 21.11.-24. Ei kykene asialliseen keskusteluun.2641641- 871376
Ensitreffit Hai rehellisenä - Tämä intiimiyden muoto puuttui suhteesta Annan kanssa: "Meillä ei..."
Hai ja Anna eivät jatkaneet avioliittoaan Ensitreffit-sarjassa. Olisiko mielestäsi tällä parilla ollut mahdollisuus aito141322Joel Harkimo seuraa Martina Aitolehden jalanjälkiä!
Oho, aikamoinen yllätys, että Joel Jolle Harkimo on lähtenyt Iholla-ohjelmaan. Tässähän hän seuraa mm. Martina Aitolehde321313- 771258
Miksi pankkitunnuksilla kaikkialle
Miksi rahaliikenteen palveluiden tunnukset vaaditaan miltei kaikkeen yleiseen asiointiin Suomessa? Kenen etu on se, että1511206