Kerron viime yönä näkemäni unen joka sai minut vakuuttuneeksi siitä, että lopun aikoja ei kannata odottaa liian kiihkeästi.
Unessa olin aamuvarhaisella istumassa synnyinkotini rappusilla kahvikuppi käsissäni. Oli lämmin aurinkoinen aamu ja linnut lauloivat ihanasti pihapiirin puissa. Oloni oli rauhallinen ja mukava.
Siinä istuskellessani ja aamukahviani siemaillessani kiinnitin huomioni pihatien portin takana seisovaan pieneen tyttöön joka näytti olevan yöpukusillaan ja paljain jaloin. Tyttö katseli minua ja seisoi paikallaan portin takana.
Ihmettelin mistä tuo tyttö oli tullut tänne ja miksi, kilometrien päähän lähimmästä asutusta talosta. Viitoin tytölle ja huusin hänelle että hän tulisi luokseni, olin hiukan huolissani miksi tyttö oli näin varhain liikkeellä ja ihan yksin. Tyttö avasi portin ja käveli luokseni, kysyin häneltä että miksi hän on yksin liikkeellä ja näin varhain aamulla. Hän vastasi että oli tullut minua katsomaan.
Ihmettelin miksi täysin minulle tuntematon tyttö oli tullut katsomaan minua ja kysyin sitä häneltä. Tyttö nousi portaille, istahti viereeni ja sanoi portille katsoen.
"Ei ole vielä aika lähteä, ei pitkään aikaan, täytyy odotella, mutta ei liian hartaasti".
Tyttö käänsi kasvonsa minua kohti ja hänen silmistään huokui suurta viisautta ja rauhaa. Nyt huomasin hänen yöpukunsa, kun katsoin häntä. Yöpuku oli puhtaan valkoinen ja täynnä pienen pieniä kultaisia ristejä. Samassa tyttö painoi päänsä käsivarttani vasten ja sanoi;
"Älä odota liian hartaasti, se ei ole viisasta ja tuottaa liiaksi tuskaa, jota et aina huomaa".
Samassa huomasin että tyttö oli siirtynyt takaisin portin taakse, hän vilkutti minulle ja käveli tietä myöten näkymättömiin metsänreunan taakse.
Herätessäni minulla oli hiukan rauhaton olo, ennen kuin tajusin mitä unessani ollut tyttö oli tarkoittanut.
Rauhaisaa kesää kaikille.
~Kristiina~
Unessa olin aamuvarhaisella istumassa synnyinkotini rappusilla kahvikuppi käsissäni. Oli lämmin aurinkoinen aamu ja linnut lauloivat ihanasti pihapiirin puissa. Oloni oli rauhallinen ja mukava.
Siinä istuskellessani ja aamukahviani siemaillessani kiinnitin huomioni pihatien portin takana seisovaan pieneen tyttöön joka näytti olevan yöpukusillaan ja paljain jaloin. Tyttö katseli minua ja seisoi paikallaan portin takana.
Ihmettelin mistä tuo tyttö oli tullut tänne ja miksi, kilometrien päähän lähimmästä asutusta talosta. Viitoin tytölle ja huusin hänelle että hän tulisi luokseni, olin hiukan huolissani miksi tyttö oli näin varhain liikkeellä ja ihan yksin. Tyttö avasi portin ja käveli luokseni, kysyin häneltä että miksi hän on yksin liikkeellä ja näin varhain aamulla. Hän vastasi että oli tullut minua katsomaan.
Ihmettelin miksi täysin minulle tuntematon tyttö oli tullut katsomaan minua ja kysyin sitä häneltä. Tyttö nousi portaille, istahti viereeni ja sanoi portille katsoen.
"Ei ole vielä aika lähteä, ei pitkään aikaan, täytyy odotella, mutta ei liian hartaasti".
Tyttö käänsi kasvonsa minua kohti ja hänen silmistään huokui suurta viisautta ja rauhaa. Nyt huomasin hänen yöpukunsa, kun katsoin häntä. Yöpuku oli puhtaan valkoinen ja täynnä pienen pieniä kultaisia ristejä. Samassa tyttö painoi päänsä käsivarttani vasten ja sanoi;
"Älä odota liian hartaasti, se ei ole viisasta ja tuottaa liiaksi tuskaa, jota et aina huomaa".
Samassa huomasin että tyttö oli siirtynyt takaisin portin taakse, hän vilkutti minulle ja käveli tietä myöten näkymättömiin metsänreunan taakse.
Herätessäni minulla oli hiukan rauhaton olo, ennen kuin tajusin mitä unessani ollut tyttö oli tarkoittanut.
Rauhaisaa kesää kaikille.
~Kristiina~
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jopa oli tytöllä oikeat neuvot, jotka sopivat hyvin kaiklle, jotka aikoja asettelevat.
On varmaan monia, kiihkeitä "lopun" odottajia, jotka ovan järjestäneet elämänsä kuviot,saatujen profetioiden ohjeiden mukaan, jotka osoittauivatkin täysin harhaksi.
Minäkin tunnen yhden ihmisen, joka parikymmentä vuotta sitten, sai "varmuuden"
että, "nyt, pian se täpahtuu." Hylkäsi varman ja hyvän toimeentulon ja muutti korpeen
asumaan, mies, silloin vielä parhaassa iässä. Nyt elää satunnaisissa minimipalkka töissä, ja on katkeroitunut, omalle tyhmyydelleen.
´No niitähän löytyy eniten Adventisteista.
Ajatella, ja kun minä en tunne yhtään sellaista adventistia, vaikka olen itsekin ja tunnen heitä melkoisen määrän.
Jeesuksen saapumista kyllä odottelemme ja ikävöimme, mutta en tiedä kenenkään noin konkreettisiin tekoihin ryhtyneen. Siitä meitä on paljon pilkattukin, että emme taida itsekään uskoa tarpeeksi Jeesuksen pikaiseen saapumiseen, koska suunnittelemme tätä maallista elämäämme eteenpäin...
MInäkin näin;unen jossa oli laatikko ja siellä passeja.Olin edellisenä iltana rukoillut ,ajatellut herätystä. Ne passit olivat henkilöille jotka tulevat uudestisyntymään ja pääsevät taivaan kansalaiseksi ne kirjoitetaan passiin,leimataan:)
Teen heng.työtä.Tämä oli rohkaisu minulle.
Eilen oli Foksilla ohjelma maailmanlopun odottajista, oli mielenkiintoinen. Ihmiset oli varastoineet isot määrät ruokaa, riisiä ja makaroonia laittoivat lasipulloihin, kaasunaamarit ja puvut koko perheelle, lääkkeitä ja vaikka mitä. He uskovat että itse säästyvät katastrofilta joka on kuulemma tulossa tänä tai ensivuonna. Tuleekohan tänään uusintana sama ohjelma. Mitenhän käy sen ruokamäärän jos ei mitään tapahdukkaan, ei purkkiruuatkaan säily ikuisesti.