Ateistin hautaaminen

Toivosin että ruumiini pilkottaisiin ja vietäisiin Kuhmon korpeen karhun haaskaksi.

Enimmäkseen olen ollut uskonnollisissa hautajaisissa, mutta myös parissa uskonnottomassa.

Uskonnolliset hautajaiset ovat järjestään hyvin synkkiä. Virsiosuudet ovat kammottavia! Eikä ne pappien puheetkaan hääppöisiä ole olleet.

Parissa uskonnottomassa muistotilaisuudessa olen ollut ja ne olivat kauniit. Niissä soitettiin vainajien lempimusiikkia ja puheen pitäjä oli todellakin perehtynyt heidän elämäänsä.

Minut tullaan toiveeni mukaisesti tuhkaamaan ja tuhkat sirotellaan luontoon. En halua mitään muistotilaisuutta. Sen olen kumppanilleni selväksi tehnyt. Olemme molemmat tehneet todistajien allekirjoittamat paperit toiveestamme hautajaisten osalta. Joita ei siis pidetä. Ei sukulaisia sinne teeskentelemään, kun ei nytkään olla missään tekemisissä.

Olen ollut monissa hautajaisissa, mutta en koskaan sellaisissa, jossa vainaja olisi ollut tunnustava ateisti. Homma on mennyt aina kristillien kaavan mukaan.

Mahdollisimman halpa arkku, ei muistotilaisuutta, ei siis hautajaisia, vaan tuhkat mereen.

Minulle ihan sama mihin ja miten sukulaiseni ja omaiseni minut hautaavat. En minä siitä mitään enää tiedä. Kaikki hautajaiset missä olen ollut ovat olleet samaa kaavaa noudattavia ikäviä tilaisuuksia. Niihin on vain ollut pakko mennä.

Tuhkaksi mahdollisimman halvalla ja tuhkat mereen, jos mahdollista. Ei missään nimessä näitä perusluterilaisia tekopyhyyden multihuipentuma-hautajaisia, joihin tullaan ainoastaan kyttäämään sukulaisten pukeutumista ja syömään ilmaiseksi.

Tuhkaus ja pieni muistotilaisuus. Tuhkalle on paikka katsottuna puutarhassa ja siihen istutetaan ruotsin pihlaja.

Joillain hautausmailla on uskonnottomille oma paikkansa hautausmaalla. Uskonnottoman muistotilaisuus voidaan viettää kappelissa, mutta silloin paikalla ei tietenkään ole pappia yms. Tilaisuus voidaan suunnitella itse.

Minusta muistotilaisuus ei ole vainajaa, vaan omaisia varten - varsinkin, jos vainajalla oli heihin läheiset välit. Tietysti vainajan elämänkatsomus täytyy ottaa huomioon, mutta jonkinlaisen tilaisuuden järjestäminen voi olla omaisille tärkeä osa surutyötä.

Tämä on tietysti vain oma mielipiteeni.

Olen ollut monissa uskonnottomien hautajaisissa. Muuten ne ovat samankaltaisia uskovien kanssa paitsi pappi ja uskonnolliset riitit puuttuvat.

Haudalla joku voi sanoa muistosanat ja muistotilaisuudessa usein joku pitää pienen puheen vainajan elämänkertaan liittyvistä seikoista. Halukkaat voivat muistella ääneen vainajaa. Hyvät tutut yleensä sanovat jotain.
Muistotilaisuuteen voi kutsua myös erikseen esim. vapaa-ajattelijoista erityisen puhujan. Hänkin fiksuna ottaa omaisilta selville, mitä erityistä vainajasta tovotaan lausuttavan.

Tilaisuuden muodot ovat avoimet. Ei niissä tarvitse olla kaavoja.
Se on ottanut pattiin, jos omaiset ovat kutsuneet papin paikalle, vaikka vainaja on ollut uskonnoton.

Mulla on olemassa paikka, johon olen istuttanut puut itselleni ja rakkaalleni. Minulle pihlaja, hänelle vaahtera. Paikka on metsässä, vanhan pyhän lähteen luona.
Ajatukseni on että tahtoisin tuhkani ripoteltavan niiden puiden juurelle, jos sellainen on mahdollista.

Sinne mettään tuskin mitään hautajaisia järjestetään. Vähäiset omaiset voivat muistella sitten parhaaksi katsomallaan tavalla.

Ihan sama, minä en ajatellut niihin enää osallistua.

Toivon, että minut haudataan Kremlin muuriin.

ihan sama minulle. Jos joku haluaa juhlia kuolemaani niin juhlikoon.

Ei mitään muistotilaisuutta minun kuolemani jälkeen. Tulkoon nyt käymään ne jotka tavata haluavat, mutta muistotilaisuudet ovat teennäisiä.

Mutta jos haluat jotain seremoniaa, niin tässä vähän osviittaa.

http://www.pro-seremoniat.fi/juhlat/hautajaiset.phtml