Erään uskonsuunnan mukaan pyhitys on vanhurskaaksi tulemista ja syntien voittamista kilvoittelun kautta, ja voimaa siihen kilvoitukseen saadaan "ristiltä"
Eräs sanoi että hänessä on vielä puutteita koska pyhitys ei ole täydellistä, mikä merkitsee että perimmäisenä ajatuksena on että ristin voiton kautta saadaan voima kilvoitukseen, jotta kuuliaisuuden tekojen sekä edistyminen kilvoituksessa eli pyhityksessä veisi kuuliaisuuden askelissa, kohti täydellisyyttä, joka teoista on nähtävissä. Sen voi nähdä ihmisen käyttäytymisestä, puheista ja eleistäkin kuinka muutos on todellista pyhitystä ja kuinka vajavaisuutensa tunnustava turvautuu ristiin jotta sieltä saatava voima kannustaisi pyhittyvää kestävään kilvoitukseen.
Jääköön nimet pois ettei saa bannausta ja h-laisten vihoja niskaan mutta kaiketi ymmärrätte uskon vanhurskauden, mitä se on ja mitä se ei ole.
Pyhitysoppi on Jumalasta, vai kuinka?
9
227
Vastaukset
- body
Kyllä se on ihmisen taivastelua, sillä täällä ei ole pyhiä eikä tule pyhiä, vaan ihan tavallisia pulliaisia.
Ihminen laittaa heti lusikkansa soppaan ja hämmennys alkaa.- Eenokki 12
Me uskovaiset olemme pyhiä ja vanhurskautettuja Kristuksen kautta ja koska Raamattu kutsuu meitä pyhiksi, sellaisia me olemme.
Onkohan sinun "body" pyhä vaiko syntinen?
Me olemme myös kerjäläisiä mikä on totta. - teapot
Eenokki 12 kirjoitti:
Me uskovaiset olemme pyhiä ja vanhurskautettuja Kristuksen kautta ja koska Raamattu kutsuu meitä pyhiksi, sellaisia me olemme.
Onkohan sinun "body" pyhä vaiko syntinen?
Me olemme myös kerjäläisiä mikä on totta.Amen. "Me uskovaiset olemme pyhiä ja vanhurskautettuja Kristuksen kautta ja koska Raamattu kutsuu meitä pyhiksi, sellaisia me olemme." Tästä olen täysin samaa mieltä.
Viimeinen lausekaan ei ole huono. "Me olemme myös kerjäläisiä mikä on totta." Näin voidaan sanoa kun halutaan painottaa asian tiettyä puolta, eli alituista riippuvuuttamme Kristuksesta. Lauseeseen kuitenkin sisältyy tai ainakin se voi johtaa väärinkäsitykseen. Asia tulee ymmärtää terveesti.
Rikkaan Isän lapsina meidän ei tarvitse kerjätä.
Jo armahdettuna minun ei tarvitse kerjätä armoa - usko on KERTAKAIKKIAAN pyhille annettu. Ei myöskään Hänen lahjojaan. Niitä ei saada KERJÄÄMISEN PERUSTEELLA (ikäänkuin kerjäämisellämme voisimme jotakin ansaita) vaan ARMOSSA, mm. Room.8:32.
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Tuhlaajapoika tuli isänsä kotiin kerjäläisenä, mutta saatuaan uudet vaatteet ja sormeensa sinettisormuksen, hän ei enää ollut kerjäläinen vaan lapsi.
Oikea pyhityselämä ei ole kerjäämistä - eikä legalistista suorittamista - vaan on antautumista Kristukselle, joka on tehnyt meistä pyhiä ilman omia ansioitamme, ja joka tässä armontilassa sitten myös muuttaa eli pyhittää elämäämme.
Pyhitystä voidaan verrata kuivaan sieneen joka upotetaan vesiastiaan. Erään määritelmän mukaan Pyhällä Hengellä täyttyminen onkin sitä, että Pyhä Henki saa enemmän uskovaa, ei sitä että uskova saa enemmän Henkeä. Määritelmä esittää tärkeän totuuden.
Pyhityselämä on sidoksissa Pyhään Henkeen. Kristus vie pyhityselämää meissä eteenpäin ristin ja Hengen johdatuksen kautta, nämä kuuluvat yhteen. Ei ole pyhitystä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutuksia. Kun puhutaan pyhityksestä on tärkeää puhua Pyhän Hengen täyteydestä.
Esitetty määritelmä tuo eteemme kysymyksen: onko elämässäni Jumalan lapsena asioita, joita vielä pidän itselläni? Tällöin kodin todellisuus - hyvän Isän yltäkylläiset lahjat - ei pääse minussa vaikuttamaan ja ilmenemään niin kuin Kristuksen tahto ja tarkoitus olisi.
Pyhityselämän edistyminen on siis sitä, että annan Jumalalle pääsyn kaikkiin elämäni komeroihin - myös kätketyimpiin ja alhaisimpiin mielihaluihin ja motiiveihin. Näin Jumalan armo täyttää ja läpäisee "kuivan sienen" yltäkylläisellä armolla. - Eenokki 12
teapot kirjoitti:
Amen. "Me uskovaiset olemme pyhiä ja vanhurskautettuja Kristuksen kautta ja koska Raamattu kutsuu meitä pyhiksi, sellaisia me olemme." Tästä olen täysin samaa mieltä.
Viimeinen lausekaan ei ole huono. "Me olemme myös kerjäläisiä mikä on totta." Näin voidaan sanoa kun halutaan painottaa asian tiettyä puolta, eli alituista riippuvuuttamme Kristuksesta. Lauseeseen kuitenkin sisältyy tai ainakin se voi johtaa väärinkäsitykseen. Asia tulee ymmärtää terveesti.
Rikkaan Isän lapsina meidän ei tarvitse kerjätä.
Jo armahdettuna minun ei tarvitse kerjätä armoa - usko on KERTAKAIKKIAAN pyhille annettu. Ei myöskään Hänen lahjojaan. Niitä ei saada KERJÄÄMISEN PERUSTEELLA (ikäänkuin kerjäämisellämme voisimme jotakin ansaita) vaan ARMOSSA, mm. Room.8:32.
"Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?"
Tuhlaajapoika tuli isänsä kotiin kerjäläisenä, mutta saatuaan uudet vaatteet ja sormeensa sinettisormuksen, hän ei enää ollut kerjäläinen vaan lapsi.
Oikea pyhityselämä ei ole kerjäämistä - eikä legalistista suorittamista - vaan on antautumista Kristukselle, joka on tehnyt meistä pyhiä ilman omia ansioitamme, ja joka tässä armontilassa sitten myös muuttaa eli pyhittää elämäämme.
Pyhitystä voidaan verrata kuivaan sieneen joka upotetaan vesiastiaan. Erään määritelmän mukaan Pyhällä Hengellä täyttyminen onkin sitä, että Pyhä Henki saa enemmän uskovaa, ei sitä että uskova saa enemmän Henkeä. Määritelmä esittää tärkeän totuuden.
Pyhityselämä on sidoksissa Pyhään Henkeen. Kristus vie pyhityselämää meissä eteenpäin ristin ja Hengen johdatuksen kautta, nämä kuuluvat yhteen. Ei ole pyhitystä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa ja vaikutuksia. Kun puhutaan pyhityksestä on tärkeää puhua Pyhän Hengen täyteydestä.
Esitetty määritelmä tuo eteemme kysymyksen: onko elämässäni Jumalan lapsena asioita, joita vielä pidän itselläni? Tällöin kodin todellisuus - hyvän Isän yltäkylläiset lahjat - ei pääse minussa vaikuttamaan ja ilmenemään niin kuin Kristuksen tahto ja tarkoitus olisi.
Pyhityselämän edistyminen on siis sitä, että annan Jumalalle pääsyn kaikkiin elämäni komeroihin - myös kätketyimpiin ja alhaisimpiin mielihaluihin ja motiiveihin. Näin Jumalan armo täyttää ja läpäisee "kuivan sienen" yltäkylläisellä armolla.Vastaan kon mieleeni tulee eräs kirkon herätysliike jossa on niitä nöyriä vaivaisia jotka tekeytyvät nöyriksi jotta heitä pidettäisiin tosi uskovaisina ja he myös kerjäävät armoa Jumalalta nuo linttajalat...
Huomioikaa tämä. - teapot
Body. Pyhä nimenomaan on tavallinen pulliainen. Tavallinen pulliainen johon Jumala on tuonut omat mahdollisuutensa, niin että voimme elää sen mukaan mikä Jumalalle on mahdollista, kun aikaisemmin elimme vain sen mukaan mikä itselle oli mahdollista. Siksi Raamattu sanookin että kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Uskoo mihin? Omiin mahdollisuuksiin? Omaan uskoon?
Ei, vaan Jeesukseen, jonka yhteydessä ja josta riippuvaisina saamme kokea Pyhän Hengen vaikutuksen ja johdatuksen.
Jeesus Kristus on Pyhä. Hänen vuokseen ja armossaan meitäkin sanotaan pyhiksi, koska olemme Jumalan lapsia. Jumalalla ei ole epäpyhiä lapsia.
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on."
1.Joh.3:2. - Mohikaani_27
teapot kirjoitti:
Body. Pyhä nimenomaan on tavallinen pulliainen. Tavallinen pulliainen johon Jumala on tuonut omat mahdollisuutensa, niin että voimme elää sen mukaan mikä Jumalalle on mahdollista, kun aikaisemmin elimme vain sen mukaan mikä itselle oli mahdollista. Siksi Raamattu sanookin että kaikki on mahdollista sille joka uskoo. Uskoo mihin? Omiin mahdollisuuksiin? Omaan uskoon?
Ei, vaan Jeesukseen, jonka yhteydessä ja josta riippuvaisina saamme kokea Pyhän Hengen vaikutuksen ja johdatuksen.
Jeesus Kristus on Pyhä. Hänen vuokseen ja armossaan meitäkin sanotaan pyhiksi, koska olemme Jumalan lapsia. Jumalalla ei ole epäpyhiä lapsia.
"Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on."
1.Joh.3:2.* Pyhitys on Jeesus Kristus , minussa, minä itsessäni, lihassa ja verssäni, en pyhity koskaan, laina vaan on kuoltava tekoineen kaikkineen se ei voi pyhittyä, sensijaan pyhitys Jeesuskessa on helppo.
* Heb. 10:10. " Tämän tahdon peruteella meidät on pyhitetty Jeesusken Kristuksen ruumiin uhrilla, kertakaikkisesti."!
* Mitä siis vielä odotat, Hänessä olemme pyhitetyt, tai sitten emme, emme itse voi itseämme mitenkään eikä millään tavalla pyhittää , se on Jumalan teko, ja se teko tapahtuu uudestisyntymisessä, Jumalan Hengen kasteessa.
* Elämän vanhurskaus on taas tätä aikaa varten, ollaksemme täyisin "pyhät", palvelemaan Herraa tässä ajassa.
- teapot
Kiitos hyvästä aloituksesta, Eenokki. Aloituksesi johdosta vähän pohdiskelin tätä asiaa... Haluan korostaa Jumalan täydellistä tekoa, jossa uudestisyntymän eli vanhurskautuksen (uudestisyntymän juridinen puoli) vuoksi olemme, ilman mitään omaa tekoa ja ansiota, pyhät Kristuksessa.
Mutta myös tämän käytännöllistä ja väistämätöntä seurausta eli ns. pyhityselämää, joka edelleenkään ei ole omaa tekoamme eikä ansiotamme, mutta kuten uudestisyntyminen edellyttää lahjan vastaanottamista eli suostumista Kristukseen, myös pyhityselämä edellyttää antautumista eli suostumista siihen mitä Kristus meissä - ja kauttamme maailmassa - tekee, se ei siis ole automaatio.
Tästä käytännöllisestä antautumisesta ELI PYHITYSELÄMÄSTÄ sanoo Raamattu, että meidän tulee ANTAA itsemme Jumalalle. Se on kristityn jokapäiväinen valinta. Jeesus itse sanoi että antautumisen eli suostumisen tulee olla jatkuvaa: se, joka ei joka päivä ota ristiään ja seuraa häntä, ei voi olla hänen opetuslapsensa.
Pyhityselämästä kieltäytyminen on pyhittäjän eli Kristuksen kieltämistä, on kääntymistä pois Hänessä olevasta armon todellisuudesta. Näin ollen se, joka kieltäytyy antamasta itseään "pyhänä uhrina" Jumalalle - ts. ei tahdo ottaa ristiään ja seurata Kristusta - menettää saamansa armon.
Minulle pyhitysoppi merkitsee nimenomaan sitä, että Jeesus, jonka ansiosta ja jossa jo olen pyhä, vie työtään eteenpäin minussa niin että se, mitä jo nyt Hänessä olen, alkaa käytännössä ilmetä vaellukseni, asenteideni ja käyttäytymiseni, arkipäivän valintojeni kohdalla.
Minun ei tarvitse oikeastaan huolehtia pyhityselämästäni. Jos tahdon vilpittömästi rakastaa Jeesusta ja seurustella Hänen kanssaan. Hän sitten pitää huolta minun pyhityksestäni eli tahtonsa ilmenemisestä elämäni kautta. Tämä tapahtuu armossa ja on kauttaaltaan armoa.- Eenokki 12
En halua tässä kohden se on pyhityksestä puhuen arvostella ketään koska tiedän että olen joskus ollut väärässä käsityksessä joten kommentit ovat vapaat.
Pyhitys on kuitenkin merkittävä osa Jumaluusopista.
Se tulisi ymmärtää oikein.
- Jeremia
Ehkä tässä on jotain perääkin. Ehkä Luther jätti homman puolitiehen. Totta on hänen edustamansa vanhurskatusoppi: yksi uskosta yksi armosta Paavalilaisen hengen mukaisesti.
Eikö Raamattu kuitenkin sano, että Hän yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt täydelliseksi ne, jotka pyhitetään. Kyseessä on siis prosessi.
Ilman pyhitystä ei kukaan ole näkevä Jumalaa. Pitää siis pysyä Jeesuksessa ja välttää syntielämää. Jos me emme muutu, niin tämä ei ole aitoa rakkaat ystävät.
Pyhitysoppi ei siten ole välttämättä lain alle menemistä vaan itsensä pitämistä kuolleena synnille mutta antautumista päivittäin Herralle. Jos me lihan(itsekk. luontomme mukaan)elämme, saamme huomata ajautuneemme pois pelastuksesta. Kyllä tässä risti on otettava ja sitä tietä kuljettava. Armo on hyvä, mutta ei se saa johtaa laittomuuteen ja suruttomuuteen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Stefu LOISTAVAA!
Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta1341998Msisa on eronnut
Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.291037- 69877
Venäläisiä keksintöjä?
Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?261763Tiedän että on aika luovuttaa
En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r65751- 13725
Katumuksesta
Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t132686- 83685
- 26669
Sisällissota kiihtyy Ruotsissa
KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.210668