Raamattu-uskollisten yhteistyö

Nummelan ehdotus on hyvä.
Ei muuta kuin asia viemään eteenpäin.

Ja taas puuhataan uutta hajottoajjärjestöä. Eikö kristittyjen yhteyteen pitäisi mieluummin pyrkiä?

Ai että kristittyjen yhteys löytyy kokoamalla yhden äärisuunnan veitikat smaan puljuun?

Ei nin!

Yhteys löytyy kohtaamalla erilaisia ihmisiä kunnioituksen ja rakakuden hengessä.

Eli eristäytymisen ja itsensä ylentämisen halua piisaa.

Leif Nummela ei annan mitään uutta ehdotusta. Radikaalimpaakin on kuultu. Jo kymmenisen vuotta sitten kerrottiin Kansanlähetyksen julkisessa tilaisuudessa, että viidesläiset ovat valmistelleet pöytälaakkoon suunnitelman muodostaa luterilaisten herätyskristittyjen yhteenliittynmä siltä varalta, että toiminta kirkon alaisuudessa kaventuu.Toistaiseksi hankepaperia ei ole nostettu julkisuuteen. Käytännössä sen toteuttaminen merkitsisi uuden kirkkokunnan syntyä.
Herätyskristilliset järjestöt ovat kansanopisto-oikeuksineen ja kirkon avustuksineen taloudellisesti suuresti riippuvaisia kansankirkostamme. Toistuvasti viidesläisyydestä todetaan, että "nyt ei ole aika erota kirkosta, vaan nyt on rukoilsemisen aika". Rukoilemisen aikaa elämme aina siihen saakka, kunnes Jeesus saapuu hakemaan omiaan. Viidesläisyydestä on jouduttu myöntämään, että se on kirkon toimijana lopulta marginaalinen, eikä sen kannanotoilla ole ollut minkäänlaista vaikutusta suuren kirkon päätöksiin: naispappeus, homoseksuaalien siunaaminen, viimeisin raamatunkäännöksen hyväksyminen monine puutteineen ja Jumalan Sanan vastaisesti toimivien ja puhuvien pappien virkaan siunaamiset tapahtuvat surutta.
Päinvastoin kuin curnutan curnutan ja curnu kirjoittavat, niin kristittyjen yhteyttä ei synnytetä siihen pyrkimällä. Luterilainen kirkkomme on siihen ekumeniassaan pyrkinyt mm. hyväksyessään vuosia sitten ns. yhteisen julkilausuman vanhurskauttamisesta mm. katolilaisten kanssa. Julkilausuma ei ole Raamatun Sanan mukainen eikä näin ollen luo Jumalan mielen mukaista yhteyttä. Yhteisissä kokouksissa voidaan hymyillä ja puhua kauniista, mutta kysymys on maailmallisesta, normaalista ihmisten välisestä lihallisesta yhteydestä. Jumalan antama yhteys on niiden uskovien kesken, joilla on yksi usko, yksi herra ja yksi kaste (Pyhän Hengen osallisuus). Jeesus ei ole niiden Herra, joille Jumalan Sana Raamattu ei ole ylin autoriteetti elämän ja päätösten ohjenuorana ja rakkaudellisen armon tuojana. Tämän yhteyden synnyttää Sanan kautta Pyhä Henki ja meidän on vain pysyttävä sanassa ja pysyttävä tässä yhteydessä. Vaikka uskovat eivät voi olla kaikista yksityiskohdista prikulleen samaa mieltä, niin Raamattuun pohjautuvat pelastukseen liittyvät perustotuudet ovat kaikilla uskoville yhteiset.

Curnun kommenttiin sen verran, että meidän tulee toki kunnioittaa ja rakastaa lähimmäisiämme, mutta sekään ei luo Hengen yhteyttä. Rakastan mm. homoseksuaaleja, mutta en Jumalan kasvojen edessä voi tukea heidän elämäänsä, mikäli he elävät julkisesti homoseksuaalisessa suhteessa. Jumalan Sanan mukaisen suhtautumiseni takia moni homoseksuaali voi hyvinkin karsastaa seuraani ja pitää minua kovana ja lakihenkisenä. Jos olen sellainen, olen samassa vaunussa niin Jeesuksen kuin Paavalinkin kanssa. Yhteyden puute on omantunnon kristittyjen piskuisessa laumassa hyväksyttävä, vaikka se tuottaakin meille surua.

Rakkaus ilman totuutta on teeskentelyä ja totuus ilman rakkautta on kovuutta.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/ekumenia.html