SISUKKUUS JA USKO
Jerusalemilaisen kirjailija Liba Pearsonin amerikkalainen ystävä kirjoitti hänelle maaliskuussa 2002 kysyäkseen, kuinka hän ja kaikki israelilaiset kokevat "jatkuvan tappamisen, joka kurkkii joka kulman takaa, leimahtaa liekkeihin ajoittain, ja osoittaa näyttävästi ihmisen pahuuden."
"Vastausta ei ole", Pearson vastasi. "Ei ole vastausta siihen, kuinka israelilaiset kokevat sen, tai kuinka me tunnemme - koska jokainen reagoi eri tavoin."
Mutta myöhemmin esseessään nimeltä "Yhdessä tulessa", Pearson antoi vastauksen. "Me saatamme murtua, mutta kaiken verenvuodatuksen ja ahdistuksen ja hätäännyksen keskellä tulee selkeäksi tämä: Me olemme yhtä", Pearson lopettaa kirjoittaen: "Ja me emme lähde minnekkään."
Jos jollakin tavoin voisi tehdä yhteenvedon: Israel: Elämää terrorin varjossa (Targum/Feldheim, Lokakuussa 2003) - kokoelma palkittuja esseitä - Pearsonin artikkelin voisi kiteyttää näihin kahteen lyhyeen toteamukseen: "Me olemme yhtä. Me emme lähde minnekään."
Tapahtumat viimeisten 4 vuoden aikana ovat olleet tuskallisimpia ja myrskyisimpiä Israelin olemassaolon aikana, mutta väkivallan päättymisestä on vielä toivoa. Kuitenkin Israelin tahdon murtamisen sijasta terroristit ovat vain olleet avuksi juutalaisen kansan yhdistymisessä ja vahvistumisessa Israelissa.
Em. artikkelissa annetaan sisäpiirin katsaus päivittäisestä terrorista, jota israelilaiset ovat kokeneet. Kirja auttaa selvittämään keskeisiä asioita Lähi-idän konfliktissa ja karkottaa myyttejä, joita media harrastaa. Ja lopuksi kirja selvittää hengellisiä yhteyksiä ja johtaa lukijan arvostamaan Israelin maata, historiaa ja juutalaisten kohtaloita.
Tässä esitellään uhreja, oppineita, johtajia ja ajattelijoita. Diasporan asioiden ministeri Nathan Sharansky kirjoittaa "Vapauden voimasta" ja talousministeri Biniyahim Netanyahu selittää "Terrorismin syyt".
Vielä voimakkaammin kertovat tavalliset israelilaiset, kuten Jerusalemin asukas Sarah Shapiro, joka selittää, miksi israelilaiset pitävät kiinni hengestään: "Elää elämäänsä on synonyymi sille, että riskeeraamme elämämme. Näyttää siltä, että enemmän kuin koskaan me rakastamme yksinkertaista elossa olemisen ajatusta, elossa täällä, maassamme, ja emme vaihtaisi elämäämme mihinkään pelkoon."
Jerusalemilaisen kirjailija Liba Pearsonin amerikkalainen ystävä kirjoitti hänelle maaliskuussa 2002 kysyäkseen, kuinka hän ja kaikki israelilaiset kokevat "jatkuvan tappamisen, joka kurkkii joka kulman takaa, leimahtaa liekkeihin ajoittain, ja osoittaa näyttävästi ihmisen pahuuden."
"Vastausta ei ole", Pearson vastasi. "Ei ole vastausta siihen, kuinka israelilaiset kokevat sen, tai kuinka me tunnemme - koska jokainen reagoi eri tavoin."
Mutta myöhemmin esseessään nimeltä "Yhdessä tulessa", Pearson antoi vastauksen. "Me saatamme murtua, mutta kaiken verenvuodatuksen ja ahdistuksen ja hätäännyksen keskellä tulee selkeäksi tämä: Me olemme yhtä", Pearson lopettaa kirjoittaen: "Ja me emme lähde minnekkään."
Jos jollakin tavoin voisi tehdä yhteenvedon: Israel: Elämää terrorin varjossa (Targum/Feldheim, Lokakuussa 2003) - kokoelma palkittuja esseitä - Pearsonin artikkelin voisi kiteyttää näihin kahteen lyhyeen toteamukseen: "Me olemme yhtä. Me emme lähde minnekään."
Tapahtumat viimeisten 4 vuoden aikana ovat olleet tuskallisimpia ja myrskyisimpiä Israelin olemassaolon aikana, mutta väkivallan päättymisestä on vielä toivoa. Kuitenkin Israelin tahdon murtamisen sijasta terroristit ovat vain olleet avuksi juutalaisen kansan yhdistymisessä ja vahvistumisessa Israelissa.
Em. artikkelissa annetaan sisäpiirin katsaus päivittäisestä terrorista, jota israelilaiset ovat kokeneet. Kirja auttaa selvittämään keskeisiä asioita Lähi-idän konfliktissa ja karkottaa myyttejä, joita media harrastaa. Ja lopuksi kirja selvittää hengellisiä yhteyksiä ja johtaa lukijan arvostamaan Israelin maata, historiaa ja juutalaisten kohtaloita.
Tässä esitellään uhreja, oppineita, johtajia ja ajattelijoita. Diasporan asioiden ministeri Nathan Sharansky kirjoittaa "Vapauden voimasta" ja talousministeri Biniyahim Netanyahu selittää "Terrorismin syyt".
Vielä voimakkaammin kertovat tavalliset israelilaiset, kuten Jerusalemin asukas Sarah Shapiro, joka selittää, miksi israelilaiset pitävät kiinni hengestään: "Elää elämäänsä on synonyymi sille, että riskeeraamme elämämme. Näyttää siltä, että enemmän kuin koskaan me rakastamme yksinkertaista elossa olemisen ajatusta, elossa täällä, maassamme, ja emme vaihtaisi elämäämme mihinkään pelkoon."
Vastaukset 5
Vanhimmat
Häiritseekö ketään muuta tämä Shalomin "floodaus" tällä palstalla? Jos ei niin sitten taidan olla ainoa.
ei(vät) kai sitten ole itse mitään mieltä mistään asiasta! Lainahärjällä kyntää l. kyntävät tätä sarkaa!
Ei soveliasta käytöstä.
osaltaan Israelin hallitus voisi helpottaa kansalaistensa oloa suitsemalla omien kuolintyöntekijöidensä vainoharhaista ja animaalista tappamisintoa!
... näidenkin "arvostelijoiden" kirjeet posti viedä samaan osoitteeseen!