Mistä näitä kusipäitä sikiää?

Nuoret perussuomalaisuuden agentteina
8.6.2012
Rovaniemen puoluekokoukseen jätetyt aloitteet antavat mielenkiintoisen kuvan jäsenkenttämme mielenmaisemasta. Teemat vaihtelevat Nykypäivä-lehden järjestöpalstasta yrittäjyyden edellytyksiin ja nuorten syrjäytymiseen. Pääasiassa aloitteet on huolella valmisteltu ja tärkeisiin teemoihin keskittyviä.



Oma huomioni kiinnittyi kokoomusnuorten innokkuuteen hyökätä ruotsinkielen perustuslaillista asemaa kohtaan. Valinnanvapauden kauniin kyltin alla ja kaksikielisyydestä aiheutuvien kustannusten kauhistelun kautta itse asiassa hyökätään kaksikielistä Suomea vastaan. Ikään kuin äidinkielen merkitys sitä käyttäville ja sen kulttuurisessa yhteydessä eläville olisi pelkistettävissä teknisiksi tuntijakokysymyksiksi tai katukylttien kunnostuskustannuksiksi.



Mietin mistä tällainen primitiivinen, vastakkainasettelusta ja vastustamisesta voimansa saava ajatusmalli on niin tuttu ja sitten hokasin – perussuomalaiset käyttävät samoja argumentteja lietsoessaan kannattajiaan ruotsalaista herrakansaa vastaan. Vuoden 2011 eduskuntavaaleista tehdyssä tutkimuksessa Perussuomalaisia äänestäneiden joukossa pakollisen ruotsin kielen opetuksen vastustaminen oli ratkaiseva perustelu äänestää Perussuomalaisia 12 prosentille vastaajista. Yli 60 prosentille se oli ainakin jonkin verran tai melko paljon merkitsevä syy. Kerta kaikkiaan hienossa joukossa seisovat puolueemme nuoret toivot.



Oikeistopopulistiset liikkeet ovat aina ja kaikkialla ammentaneet energiaa vastustamalla kaikkea erilaisuutta korostamalla eroa ”meidän” ja ”ulkopuolisten” kesken liittyi se ihonväriin, etniseen alkuperään, kieleen tai elämäntapoihin – tai siis mihin hyvänsä. Tai sitten kohkaamalla ”kansan” ja ”herrojen” sovittamattomasta vastakkainasettelusta. Suomenruotsalaiset ovat tässä mielessä olleet mitä otollisin hyökkäyksen kohde – erilainen kieli ja ”bättre folk”-leima täyttää niin horisontaalisen kuin vertikaalisen vastakkainasettelun idean.



Pohdin mistä tällainen asenne on voinut syntyä. Miksi kaikista mahdollisista maailman teemoista KNL ja Akateemiset Kansalliset Nuoret haluavat valjastaa päähallituspuolueen voiman ja energian juuri tähän epäkohtaan, kaksikielisyydestä aloitteentekijöiden mielestä aiheutuviin ongelmiin? Onko taustalla puhtaasti taktinen näkemys, jonka mukaan nuorten keskuudessa kaikki pakko, ja varsinkin koulunkäyntiin liitettynä, on huonossa huudossa ja että tästä narusta vetämällä kokoomuslaiset nuoret pärjäisivät kilvoittelussa nuorten sieluista ja äänistä? Vai uskovatko avautuvan maailman nuoret todella ns. mekaanisen solidaarisuuden eli kansakunnan sisäisen samanlaisuuden ja yhdenmukaisuutta korostavan arvoilmaston takaavan Suomen tulevan menestyksen?



Aloitteentekijät korostavat perusteluissaan, että kielilaki on aikansa lapsi ja että maailman muuttuessa lakeja pitää uudistaa, sopeutua ympäristön muutokseen. Ihan hyvä pointti, mutta miten leikittely oikeistopopulismin pyhimmillä periaatteilla eli sitoutumisella tietyllä alueella asuvaan kansaan, sen etniseen homogeenisyyteen ja euroskeptisyyteen ilmentää aloitteentekijöiden kykyä ymmärtää maailman muuttuminen?



Markku Pyykkölä

Toiminnanjohtaja

Suomen Toivo -ajatuspaja