Olemme maatilan isäntäväki, ikää molmmilla hieman vajaa 50.
Meillä on kolme lasta, tytär 22, pojat 20 ja 18.
Mies käy tilan töiden ohella ansiotyössä kodin ulkopuolella, nuorimmainen opiskelee ja keskimmäinen asuu jo omillaa.
Tyttären kanssa pyöritämme kahdestaan maitotilaa, sekä pienimuotoista elintarviketuotantoa, joka siis työllistää meidät molemmat.
Olen tyttärelleni näin ollen myös työnantaja, sekä kuuntelija äitiyden lisäksi.
Tyttäremme aloitti suhteen turkkilaiseen mieheen ollessaan 20, vuosi oli 2010 ,tällä turkin pojalla oli tuolloin ikää 29.
Ikänsä hän valehtelikin alkuun, koska pelkäsi suhteen loppuvan alkuunsa.
Olimme tietenkin järkyttyneitä ja varoittelimme tytärtämme.
Muutaman viikon jälkeen tämä kaveri muutti tilallemme asumaan.
Tyttäremme asuu omassa talossaan tilamme pihapiirissä, joten sentään omaan taloomme emme häntä joutuneet ottamaan.
Kulunut kaksi vuotta ovat olleet elämämme raskainta aikaa.
Heillä on ollut päivittäin riitoja, on erottu, kaveri on muuttanut poiskin n. 20 kertaa tänä aikana.
Tyttärellämme oli kaksi koiraa, jotka vävypoika päästi vapaaksi, koirat jäivät kumpikin auton alle karkureissullaan ja kuolivat.
Tämä siksi, että vävypoika inhoaa koiria.
Hän on kertonut, että Turkista voi apteekista ostaa myrkkyä koirille ilman reseptiä ja äitinsä voi sitä hänelle lähettää.
Vävypoika käy riidan tullen haukkumassa ja arvostelemassa tytärtäni minulle, kun se on niin laiska, ei tee ruokaa, käyttää ihmisten ilmoilla liian paljastavia vaatteita, puhuu liikaa puhelimessa,tapaa naispuolisia kavereitaan,...jne.
Vävypojan mielestä tyttäremme ei tarvitse ystäviä, koska hän on mies ja tyttärellemme number one.
Vävypoika on myös arvostellut minua, kun en ole opettanut tytärtä käyttätymään miehiä kohtaan, niin kuin pitäisi.
Hänen mielestään minä olen myös tehnyt kasvattajan virheen, kun tytär ei tykkää laittaa ruokaa, eikä kunnioita miestään, vaan riidan tullen sanoo oman mielipiteensä.
Tyttärelle vävypoika kertoo, että toivoisi tämän pukeutuvan, kuten minä ja ottavan mallia äidistä mm. ruoanlaiton suhteen.
Minä taas en voi ymmärtää, miksi hän haluaa tyttäremme, vaikka hänessä on kelpaavan jalkovälin lisäksi vain pelkkiä vikoja.
Hän löytää suomesta ja suomalaisista vain vikoja;naiset ovat huoria, syömme vain kinkku-herkkusieni pizzaa, täällä on kylmä ja pimeä,lääkärit ovat huonoja, kaikki on kallista,kaikki on niin tarkkaa, olette robottikansaa.
Alkuun kutsuin nuorta paria syömään, mutta "perhepäivälliset" ovat hiipuneet pikku hiljaa tämän hermoja raastavan touhun seurauksena.
Maalla kun asutaan, niin erinäisiä iltapuhteitakin olisi tarjolla, myös vävypojalle.
Mm. polttopuutkaan eivät itsekseen halkovarastoon ilmesty, lumi pitää aurata teiltä ja kolata pihoilta.
"Suomalaisilla on paksumpi nahka, minä en voi olla talvella ulkona", sanoo rakas vävymme.
Meillä on kolme lasta, tytär 22, pojat 20 ja 18.
Mies käy tilan töiden ohella ansiotyössä kodin ulkopuolella, nuorimmainen opiskelee ja keskimmäinen asuu jo omillaa.
Tyttären kanssa pyöritämme kahdestaan maitotilaa, sekä pienimuotoista elintarviketuotantoa, joka siis työllistää meidät molemmat.
Olen tyttärelleni näin ollen myös työnantaja, sekä kuuntelija äitiyden lisäksi.
Tyttäremme aloitti suhteen turkkilaiseen mieheen ollessaan 20, vuosi oli 2010 ,tällä turkin pojalla oli tuolloin ikää 29.
Ikänsä hän valehtelikin alkuun, koska pelkäsi suhteen loppuvan alkuunsa.
Olimme tietenkin järkyttyneitä ja varoittelimme tytärtämme.
Muutaman viikon jälkeen tämä kaveri muutti tilallemme asumaan.
Tyttäremme asuu omassa talossaan tilamme pihapiirissä, joten sentään omaan taloomme emme häntä joutuneet ottamaan.
Kulunut kaksi vuotta ovat olleet elämämme raskainta aikaa.
Heillä on ollut päivittäin riitoja, on erottu, kaveri on muuttanut poiskin n. 20 kertaa tänä aikana.
Tyttärellämme oli kaksi koiraa, jotka vävypoika päästi vapaaksi, koirat jäivät kumpikin auton alle karkureissullaan ja kuolivat.
Tämä siksi, että vävypoika inhoaa koiria.
Hän on kertonut, että Turkista voi apteekista ostaa myrkkyä koirille ilman reseptiä ja äitinsä voi sitä hänelle lähettää.
Vävypoika käy riidan tullen haukkumassa ja arvostelemassa tytärtäni minulle, kun se on niin laiska, ei tee ruokaa, käyttää ihmisten ilmoilla liian paljastavia vaatteita, puhuu liikaa puhelimessa,tapaa naispuolisia kavereitaan,...jne.
Vävypojan mielestä tyttäremme ei tarvitse ystäviä, koska hän on mies ja tyttärellemme number one.
Vävypoika on myös arvostellut minua, kun en ole opettanut tytärtä käyttätymään miehiä kohtaan, niin kuin pitäisi.
Hänen mielestään minä olen myös tehnyt kasvattajan virheen, kun tytär ei tykkää laittaa ruokaa, eikä kunnioita miestään, vaan riidan tullen sanoo oman mielipiteensä.
Tyttärelle vävypoika kertoo, että toivoisi tämän pukeutuvan, kuten minä ja ottavan mallia äidistä mm. ruoanlaiton suhteen.
Minä taas en voi ymmärtää, miksi hän haluaa tyttäremme, vaikka hänessä on kelpaavan jalkovälin lisäksi vain pelkkiä vikoja.
Hän löytää suomesta ja suomalaisista vain vikoja;naiset ovat huoria, syömme vain kinkku-herkkusieni pizzaa, täällä on kylmä ja pimeä,lääkärit ovat huonoja, kaikki on kallista,kaikki on niin tarkkaa, olette robottikansaa.
Alkuun kutsuin nuorta paria syömään, mutta "perhepäivälliset" ovat hiipuneet pikku hiljaa tämän hermoja raastavan touhun seurauksena.
Maalla kun asutaan, niin erinäisiä iltapuhteitakin olisi tarjolla, myös vävypojalle.
Mm. polttopuutkaan eivät itsekseen halkovarastoon ilmesty, lumi pitää aurata teiltä ja kolata pihoilta.
"Suomalaisilla on paksumpi nahka, minä en voi olla talvella ulkona", sanoo rakas vävymme.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Heh eikös maalla läski tummu helpommin. Ehkä olisi teidän vuoronne käydä ulkomaanpellen luona "selittämässä" paikallisia tapoja
auttaa
eihän tou tyttärenne enää kellekään kelpaa, kun on tuosta karvaranne ongelmasta joskus eroon pääsevä.
Kukaan normaali mies ei takuulla enää koske lihaan, jonka karvaranne on tautisella melallaan saastuttanut.