Miten te opitte rukoilemaan? Kuka opetti, vai opitteko itse?

Ensimmäisen rukouksen on meille lapsille opettanut äiti. Se oli iltarukous, enkä kylläkään muista, että milloin hän sen opetti, mutta sen vaan tiedän, että häneltä sen opin. Ja sen rukoilin joka ilta pienenä nukkumaan mennessä. Tässä se on ja tämä sama rukous on varmaan monen monen muun suomalaisen lapsen ensimmäinen iltarukous:

"Levolle lasken Luojani,
armias ole suojani.
Jos sijaltain en nousisi
taivaaseen ota tykösi.
Aamen."

Seuraavan rukouksen opin joko kotona tai koulussa, en ole varma. Mutta sitä rupesin rukoilemaan noin 10 vuotiaana, kun paras koulukaverini jäi auton alle ja kuoli. Liitin rukoukseen myös esirukouksen kaikkien omaisteni puolesta, äidin, isän, siskojeni ja mummoni puolesta.

Siihen aikaan ei ollut kriisiryhmiä. Sinä aamuna kun tuo oli tapahtunut, itkimme opettajan kanssa yhden tunnin, ja sen jälkeen koulu jatkui, niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Eikä asiasta puhuttu sen jälkeen enää mitään, paitsi että menimme tytön hautajaisiin laulamaan. Monta kysymystä jäi, joista sitten saimme kuulla toinen toisiltamme.

Se oli kauhea shokki, enkä ole oikeastaan siitä koskaan täysin selvinnyt. Mielestäni asia olisi pitänyt selvittää ja keskustella perin pohjin. Muistan vaan sen, että opettaja kehotti meidän pitämään heijastinta.

Tuo järkyttävä tapaus kuitenkin "pidensi" minun iltarukoustani ja 10 vuotias tyttö alkoi rukoilla myös esirukousta ilman kenenkään kehoitusta.

Rukoilemaan voi ihan itse oppia, mutta se ensimmäinen äidin opettama rukous,on se tärkeä "siemen".


Tässä Jumalan puhelinnumero:
Ps. 50:15
"Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua."