Sosiaalipalveluja kirkosta? Ei kiitos!

Kamppiin rakennettua evankelisluterilaista kappelia on yritetty perustella sillä, että se on vain neutraali hiljentymisen paikka. On myös väitetty, että ilman sitä ihmiset jäisivät ilman sosiaalipalveluja (joita on sijoitettu kirkon sisälle). Tässä vastaukseni molempiin väitteisiin:

-Hiljentyä voi lukemattomissa ei-kaupallisissa tiloissa, kuten kirjastoissa, gallerioissa, museioissa, puistoissa, metsissä, saarissa ja vanhoissa linnoissa. Näin yksinkertaisen perustarpeen tyydyttämiseen ei tarvita minkään tietyn uskontokunnan tunnuksilla varustettua tilaa, ei edes kaupungin keskellä. Kristinuskolla tai ylipäätään uskonnolla ei saa olla monopolia hiljentymiseen tai henkisyyteen.

-Jos sosiaalipalveluja aletaan sijoittamaan kirkon sisälle, niin se tarkoittaa käytännössä sitä, että ei-kristityt ja ateistit joutuvat hakemaan sosiaalipalvelunsa kirkon tiloista. Asetelma on täysin kestämätön. Sitä on yritetty perustella sillä, että kristinuskon Jumala leijuisi täysin neutraalina henkiolentona sosiaalitoimen taustalla, mutta testataampa väitettä pienellä ajatuskokeella: miten neutraalina kristityt pitäisivät sitä, jos joutuvat hakemaan toimeentulotukensa moskeijasta?

Yleisenä huomiona tästä kappelikeskustelusta totean, että siinä yritetään taas sumuttaa ihmisiä ympäripyöreillä puheilla avun tarjoamisesta ja "hiljentymisen paikasta" ja näin painella villaisella kaikki ne ongelmat, joita järjestelyyn liittyy. Miksi ihmiset nielevät tällaisia höpönhöpöargumentteja? Kyse on emotionaalisesta kiristämisestä, jossa yritetään jaloilla aikeilla kiristää hyväksyntää ideologiselle erityiskohtelulle.