Kaipaisin kipeästi vertaistukea ihmisestä, joka on hiljattain menettänyt äitinsä tai äiti on sairastunut vakavasti...en tiedä miten käsitellä tätä valtavaa tuskaa.
vertaistukea
allapäin
8117
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minkä ikäinen olet. Kuoliko äiti yllättäen vai sairastiko pitkään. Minulla äidin kuolemasta tulee tänä kesänä 14 vuotta. Kyllä se koskettaa, mutta elin jo pois kotoa ja ehkä ei oltu iahan enää niin läheisiä.
Kiitos vastauksesta. Äidilläni on ollut perussairauksia pitkään, mutta kuitenkin pärjännyt niiden kanssa. Nyt kuukausi sitten sairastui vakavasti (keuhkokuume ym...sen mukana tuomia komplikaatioita vaikka kuinka.) Nyt siis sairaalassa ja tilanne hyvin vakava, toipuminen ei edisty odotetusti vaan aina tuntuu tulevan uutta vastoinkäymistä. Jo perussairaus itsessään on vakava.
Päivä kerrallaan eletään, eli pelko menettämisestä on suuri, lääkärit kehoittaneet varautua pahimpaan. Vierestä seuraaminen on todella raskasta, niin valtava muutos on tapahtunut pienessä ajassa. Olen jo aikuinen, ikää 36v, silti tuska ja menettämisen pelko on aivan sietämätöntä. Yhtenä syynä ehkäpä viime vuoden koettelemukset omalla kohdallani, joista selviämisessä äitini oli suuressa roolissa. Tässä siis lyhyesti. Tieto siitä, että ihmiset ovat kestäneet ja selvinneet vastaavanlaisissa tilanteissa (menettäessään läheisen ihmisen) toisi ehkäpä lohtua...toivon niin. Siksi uskaltauduin kirjoittamaan tälle palstalle.
Pari sanaa: voimia sinulle.
Isäni kuoli keuhkokuumeeseen ja keuhkosyöpään. Muuallakin sitä syöpää tosin oli. Voimia sinulle. Sinuna veisin äidillesi jotain terveellistä sinne sairaalaan. Jos ei muuta apua siitä olisi, niin ainakin muistaisit ja koittaisit olla avuksi. Havupuu-uutejuomasta ollut joillekin apuakin. Voisit googlata ja kurkata, millaisissa tilanteissa.
Lisään... Itseäni harmitti, että vasta isän kuoleman jälkeen tuostakin havupuu-uutejuomasta pääsin tietämään ja muistakin, joista olisi saattanut olla apua. Toisaalta uskon, että ihminen ei kuole ennen kuin ikä on kaikki.
Elämällä on alku ja loppu.
Äitisi on vielä elossa, kerro , että rakastat , kiitä, halaa. Nyt kun vielä voit.
Niitä jossitteluja kun tulee sitten väistämättä.
Suru pitää surra,
kyyneleet on rakkautta.
Rakkaista luopuminen on tuskallista ja sen ajatteleminenkin aiheuttaa ahdistusta. Kaikkien elämä päättyy vääjäämättä kuolemaan, meidän itsekunkin ajallaan. Minäkään en pystynyt edes ajattelemaan elämää ilman äitiäni.
Äidin kuolemasta on aikaa jo viisi vuotta. Ensimmäisestä vuodesta en muista juuri mitään. Sitten alkoivat muistot kantaa ja nyt pystyn muistelemaan äitiä jo hymyssä suin.
Olet onnekas, kun sinulla on läheinen ja rakastava suhde äitisi kanssa. Teillä on vielä mahdollisuus puhua asioista ja aikaa jättää pitkät jäähyväiset. Ehdit vielä sanoa äidillesi joka päivä, miten rakas hän sinulle on ja miten kiitollinen olet hänelle siitä, että olet saanut syntyä juuri hänen lapsekseen. Että hän on ollut sinulle tukeva ja rakastava, täydellinen äiti.
Ehdit kiittää ja halata äitiäsi vielä monta kertaa. Tee se päivittäin, jos olet fyysisesti niin lähellä, että se on mahdollista. Sitten kun äitisi on mennyt, ei jälkeenpäin harmita, että jotain olennaista jäi sanomatta.
Kyllä sinä selviät, vaikka nyt ahdistaa. Kaikilla ei ole ihania yhteisiä muistoja äidistään. Sinulla on. Ne kantavat sinua sitten, kun olet päässyt pahimman suruvaiheen yli. Voimia sinulle.
Kiitos teille kaikille vastauksista. Jos joku tuntee olevansa samankaltaisessa tilanteessa ja haluaa / jaksaa vaihtaa enemmän ajatuksia, mulle voi kirjoittaa osoitteeseen [email protected]