Eli minä olen nyt melkein 17v tyttö jonka ihana pikkuveli kuoli tuohon tuossa puoli vuotta sitten ja tuntuu ettei tämä kaipuu mene koskaan ohi.
Siis se mikä minua harmittaa on se että hän kuoli nukkuessaan että en edes hyvästejä ehtinyt sanomaan.
Ja oikeastaan pidimme toisistamme hyvin paljon ja aina oltiin yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa mutta nyt kaikki romuttui kuin seinään.
Olen harkinnut itsemurhaakin koska tuo li minulle tosiaan niin kova paikka että en vieläkään voi käsittää sitä ja jos vahingossakin ajattelen häntä niin heti tulee kamala olo.
En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä kun tuntuu vain ettei maailmassa ole enää mitään ideaa enkä mitään suhteita eikä mikään muukaan oikein jaksa enää kiinnostaa.
Eli silloin kuin läheinen elää niin kannattaa ottaa kaikki asiat irti niin ei ole ehkä niin kamalaa jos hän kuolee.
Tämä on ensimmäinen kerta kun kerro näin julkisesti tapahtuneesta.
Jos totta puhutaan eli jos hän ei olisi ollut veljeni niin oltaisi varmaan oltu kihloissa koska todella pidimme toisistamme.
Tuossa kuva mikä otettiin pari viikkoa ennen kuin hän menehtyi.
http://galleria.suomi24.fi/profile_images/2/6/280YuRB_DIddys68.jpg
Siis se mikä minua harmittaa on se että hän kuoli nukkuessaan että en edes hyvästejä ehtinyt sanomaan.
Ja oikeastaan pidimme toisistamme hyvin paljon ja aina oltiin yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa mutta nyt kaikki romuttui kuin seinään.
Olen harkinnut itsemurhaakin koska tuo li minulle tosiaan niin kova paikka että en vieläkään voi käsittää sitä ja jos vahingossakin ajattelen häntä niin heti tulee kamala olo.
En tosiaan tiedä mitä pitäisi tehdä kun tuntuu vain ettei maailmassa ole enää mitään ideaa enkä mitään suhteita eikä mikään muukaan oikein jaksa enää kiinnostaa.
Eli silloin kuin läheinen elää niin kannattaa ottaa kaikki asiat irti niin ei ole ehkä niin kamalaa jos hän kuolee.
Tämä on ensimmäinen kerta kun kerro näin julkisesti tapahtuneesta.
Jos totta puhutaan eli jos hän ei olisi ollut veljeni niin oltaisi varmaan oltu kihloissa koska todella pidimme toisistamme.
Tuossa kuva mikä otettiin pari viikkoa ennen kuin hän menehtyi.
http://galleria.suomi24.fi/profile_images/2/6/280YuRB_DIddys68.jpg
Vastaukset 15
Vanhimmat
Hei Anna,
Suru ei mene ohi puolessa vuodessa, vaan surutyötä täytyy tehdä pitkään. Oma veljeni, jo kylläkin aikuinen, kuoli kolme vuotta sitten. Pahin suru on mennyt jo ohi, mutta eihän se koskaan unohdu.
Sinun olisi hyvin tärkeä puhua jonkun kanssa veljesi kuolemasta ja siihen liittyvistä tunteista. Muuten se jää käsitteemättä, ja voi aiheuttaa vaikeuksia pitkänkin ajan kuluttua.
Myös kirjoittaminen, ihan vain itselle, on tapa tehdä surutyötä. Entä jos kirjoittaisit johonkin vihkoon kaikesta veljeäsi ja hänen kuolemaansa koskevasta. Sitä ei tarvitse näyttää kenellekään vaan voit vaikka hävittää sen sitten kun tuntuu että olo helpottaa.
Voit myös kysyä terveyskeskuksesta, saisitko sitä kautta yhteyden johonkin sururyhmään. Seurakunnissakin on tällaisia sururyhmiä, eikä se tarkoita että siellä ruvettaisiin uskontoa tuputtamaan.
Tärkeintä olisi, että olisi joku, jonka kanssa voisit käydä suruasi läpi. Mihin veljesi kuoli?
Olet julkistanut veljesi kuvan, mutta kaikkia asioita ei tarvitse kertoa julkisesti. Muista että näitä sivuja voi lukea kuka tahansa ja lukeekin. Ole tarkkana mitä kirjoitat julkisille palstoille.
eiköhän se ole tytön oma asia, haluaako hän kertoa syyn, miksi hänen rakas pikkuveljensä kuoli. Olet oikeassa, ettei näillä palstoilla kannata syntyjä syviä kertoa, mutta loppujen lopuksi kirjoittaja itse päättää, mitä kirjoittaa ja mitä ei. Ja vastuu on tietysti lukijan, ei kirjoittajan.
Mutta jos kirjoittaja tosiaan on kuolleen pojan nuori sisko, voi olla että ikä ei riitä ymmärtämään että näillä palstoilla on satoja ellei tuhansia lukijoita. Ihan kuin menisi lehteen kertomaan yksityisasioitaan.
Sama teksti oli aikaisemminkin tänne laitettu mutta kuva oli eri ja siinä oleva kuvan henkilö eri. Eli tämä on taas jonkun teinin provoyritys löytää sääliä täältä.
Mutta ei uskalla tyrmätä kun voikin olla oikea, ja se vasta kamalaa olis. Näillä palstoilla on paljon turhautuneita teinejä jotka purkaa ahdistustaan kirjoittelemalla keksittyjä viestejä. Ehkä heitä hävettää sitten kun ihan oikeasti joku läheinen kuolee.
En enää lue tätä palstaa tämän jälkeen, enkä kyllä juuri muitakaan Suomi24:n palstoja, koska tuntuu että mielensä täällä vain pahoittaa. Jos on ennestään surua, kuten minulla, ei se täällä ainakaan helpota, kun huomaa joutuneensa pilkan kohteeksi.
"ANNA" on hoidon tai seurustelukaverin puutteessa. Vituttaa lukee tommosta paskaa.......
Mielestäni toisten ihmisten kuvien julkistaminen netissä on poliisiasia. Onko tällä palstalla mitään valvontaa????????
Kato jos kuvilla on itsellä tekiänoikeus niin ei ole mitään väliä vaikka kuvissa olisi Halonen!
Se on kuule sen verran ilkeä tyyppi että hommasi jopa MS-taudin palstan vanhalle valvojalle potkut ja prille valvojalle chatissa...
Ei sen juttuja USKALLA sensuroida se on niin helvetin ilkeä tyyppi et voi v* sanoko mitä
Ei ole hankkinut potkuja kenellekään.
Otan osaa=(En halua olla tungettele,mut miten veljesi kuoli?