Ei motivaatiota, ei kiinnostusta jne?

n0x0e35

Mikään ei kiinnosta, mikään ei motivoi, tuntuu tyhjältä. Edes asiat, joista pidän, eivät motivoi itseäni. Saatan hieman innostua, mutta kadottaa pian motivaation / innostuksen. Välillä vain tuijottaa tyhjyyteen tylsyydestä.

AInoastaan asiat, jotka ovat jollain tavalla radikaaleja (esim kohtaa omia pelkojansa), saavat jonkinlaisen heräämisen aikaan, yleensä muutamaksi päivää. Sitten alan hiipumaan taas "normaalille" sumutasolle. Kylmä suihkukin herättää ainakin hetkeksi aktiivisuutta. Samoin erittäin raju liikunta, kuten pikajuoksua niin pitkään, kuin vain happi riittää, auttaa jonkin aikaa, ehkä sen päivän.

En ole masentunut. Olen ollut masentunut joitakin vuosia sitten. Pääsin siitä monen vuoden jälkeen yli. Masennus myös tuntuu erilaiselta. Itselläni on monesti ihan hyvä olo, mutta nämä oireet kuitenkin ovat siitä huolimatta usein päällä. Juuri mitään en saa tehtyä. Voin pakottaa itseni tekemään jotain, mutta ei siitäkään mitään tule. Pahimmassa tapauksessa fyysisesti loukkaannun tai aiheutan jotain vahinkoa, kun väkisin yritän jotain tehdä.

Muistikin tuntuu pätkivän. Välillä sanoja katoaa, tai löydän vain englanninkielisen sanan, mutten suomalaista, tai muistan vain vastakohtasanan. Lähimuisti ei toimi kunnolla. Päivittäin, välillä useastikin päivässä ensimmäinen asia tuppaa unohtumaan, jos mieleen tulee jotain muuta. Muisti alkaa toimimaan kunnolla vasta, kun tämä leijaileva poissaoleva tunne katoaa, ja tunnen virtaa, eloa kehossani ja mielessäni, aktiivisuutta.

Mistä tälläinen johtuu? Mitä tälle voisi tehdä? Elän terveellisesti, varmasti terveellisemmin kuin moni ihminen. Pyrin saamaan päivittäin tarpeeksi ravinteita. Liikuntaakin harrastan, jos suinkin tunnen hiemankin motivaatiota, joskus väkisinkin (aiheuttaen kipuja / loukkaantumisia).

Mitään lääkityksiä ei ole. 28v mies.

Olen kuitenkin myös melko tunteellinen ihminen, saatan nauraa helposti, saatan saada pahan olon helposti, tunnen empatiaa jne.

2

<50

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • n0x0e35

      Tässä nyt googlettamisella tulin siihen tulokseen, että ongelmani on apatia.

      http://www.lifeoptimizer.org/2009/08/07/rising-above-apathy/

      Tuossa oli hyvä sivusto, mitä apatialle voisi tehdä. Ongelmana on, että koen maailman jotenkin turhana paikkana, ei mitään järkeä, ihmiset, varsinkin ne, jotka voivat vaikuttaa maailmaan, ovat mielestäni usein hulluja, sairaita, eivätkä ole kiinnostuneet luonnosta ja ihmisten hyvinvoinnista, tuntuu, että aivan sama mitä teen, loppujen lopuksi ei ole mitään väliä.

      Sivuston vinkki, että lukisin kirjoja. En ole kovin kova lukija, mutta joskus luen jotain. Kirjojen lukeminen kyllä tuntuu hyvältä, jos sattuu löytämään "timanttisen" kirjan. Varmaan yli puolet kirjoista (tietokirjoja) mitä olen lukenut, olen palauttanut ennen loppuun lukemista, niin tylsiä. En oikein usko, että pelkkä lukeminen apatiaa lannistaa.

      Suunnitelmia ja päämääriä... Suunnitelmia on toki, välillä paljonkin, mutta hyvin usein lannistun, kun ei ole mahdollisuuksia heti alkaa toteuttamaan asioita. Jäävät vain roikkumaan, ja sitten ehkä jonain päivänä tulee mahdollisuus toteuttaa, pitkän ajan päästä. Esim. haluaisin rakentaa itselleni jotain huonekaluja. Ei ole materiaaleja eikä paikkaa rakennella, eikä työkaluja. Ikuisuusprojekti. Muitakin juuri samankaltaisia suunnitelmia, mutta ongelmana on, että puuttuu paljon asioita, jotta voisin niitä toteuttaa. Tietenkin voisi osallistua jonnekin "rakennuskurssille", mutta koen ahdistavaksi suunnitella ja rakennella muiden ihmisten ympäröimänä. Tykkään tehdä asioita yksin.

      Päämääriä.... Itselläni ei ole mitään päämäärää, varsinkaan suurta elämässäni. Elän vain hetkien virrassa. Menen sinne minne elämä vie. Vaikea asettaa mitään päämäärää, kun tämä maailma tuntuu niin tyhjältä, turhalta jne. Mitä järkeä päämäärässä loppujen lopuksi on, vaikka saavuttaisinkin sen? Miksi pitäisi saavuttaa jotain? Niin, yksivaihtoehto, että saisin jotain tarkoitusta elämään, mutta miksi pitäisi jotain tarkoitusta loppujen lopuksi saada....

      Jotain vinkkejä, miten tämän maailman ja elämän saisi näyttämään ja tuntumaan järkevämmältä? Miten apatian voi voittaa, ilman, että sumennan oman järjellisen ajatteluni? Jos sumennan mieleni, niin kyllähän sitä sitten alkaa elämä tuntumaan mielekkäämmältä, mutta tuntuisi tyhmältä tehdä niin.

    • n0x0e35

      http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20101017170405AAPobZc

      Jos tuo näkyy, niin pystyn samaistumaan täysin tuohon, mitä tuo poika kirjoittanut omista tuntemuksistaan.

      Jos pelaan jotain, en välitä voitanko vai häviänkö. Voittaminen on toki OK, mutta ei pakollista ja häviäminen on myös OK, ei siihen kuole.

      Itselläni on tyttöystävä ja ollut tyttöystäviä, mutta en ole koskaan tosissani yrittänyt saada tyttöystävää. Tunnen, että selviän hyvin ilmankin, mutta tyttöystävä on toki myös OK, jos sellainen on.

      En välitä menestynkö jossain, kuten tuo poika sanoi, ettei välitä saako huippuarvosanoja. Itselläni oli koulussa sama tunne. "Mitä väliä saanko 10 vai 4, tai 1 vai 5?". Tärkeintä oli, että läpäisin kokeet, ettei tarvinnut uusintakokeisiin osallistua.

      Vaikka onnistuisin jossain ja saisin kehujakin, niin ei se tunnu oikein miltään. Hyvin harvoin tulee sellaista euforista oloa, että "JES, V**TU MÄ OON VAAN HYVÄ!!". Mielessä ja kehossa ei monesti juurikaan tunnu miltään onnistuminen. Tiedän, että siitä pitäisi tulla todella hyvä olo, kun onnistuu jossain, varsinkin vaikeassa asiassa, mutta ei.... Muistan, kun onnistuin 18-vuotiaana läpäisemään inssikokeen ja sain ajokortin. Ei tuntunut yhtään miltään. Ajo-opettajakin huomasi sen, ja sanoi jotain tyyliin, että "voit kyllä juhliakin tätä".

      Muitakin vastaavanlaisia tilanteita monia.

      Kuten tämä poika sanoi, että tuntee itsensä onnelliseksi, ei masentuneeksi, maailma kuitenkin menee hänen ohitsensa, koska ei ole motivaatiota, halua tehdä mitään. Kaikki tuntuu yhdentekevältä, turhalta ja tylsältä. Aivan sama mitä tapahtuu. Vaikka oikeasti tuolloinkin tunteekin sisällänsä, että asia ei aivan niin ole.

      Itsellänikin on joskus hyviä päivä, olen aktiivinen, sosiaalinen, teen paljon asioita, ajatus luistaa, pystyn jopa vitsailemaan jne. tuntuu järkevältä ja hyvältä tehdä asioita. Näitä päiviä on vain todella harvassa. Näinä päivinä haluan halata koko maailmaa ja auttaa kaikkia.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2016
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1065
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      880
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      261
      768
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      759
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      739
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      689
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      676
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      672
    Aihe