Ei motivaatiota, ei kiinnostusta jne?

Tässä nyt googlettamisella tulin siihen tulokseen, että ongelmani on apatia.

http://www.lifeoptimizer.org/2009/08/07/rising-above-apathy/

Tuossa oli hyvä sivusto, mitä apatialle voisi tehdä. Ongelmana on, että koen maailman jotenkin turhana paikkana, ei mitään järkeä, ihmiset, varsinkin ne, jotka voivat vaikuttaa maailmaan, ovat mielestäni usein hulluja, sairaita, eivätkä ole kiinnostuneet luonnosta ja ihmisten hyvinvoinnista, tuntuu, että aivan sama mitä teen, loppujen lopuksi ei ole mitään väliä.

Sivuston vinkki, että lukisin kirjoja. En ole kovin kova lukija, mutta joskus luen jotain. Kirjojen lukeminen kyllä tuntuu hyvältä, jos sattuu löytämään "timanttisen" kirjan. Varmaan yli puolet kirjoista (tietokirjoja) mitä olen lukenut, olen palauttanut ennen loppuun lukemista, niin tylsiä. En oikein usko, että pelkkä lukeminen apatiaa lannistaa.

Suunnitelmia ja päämääriä... Suunnitelmia on toki, välillä paljonkin, mutta hyvin usein lannistun, kun ei ole mahdollisuuksia heti alkaa toteuttamaan asioita. Jäävät vain roikkumaan, ja sitten ehkä jonain päivänä tulee mahdollisuus toteuttaa, pitkän ajan päästä. Esim. haluaisin rakentaa itselleni jotain huonekaluja. Ei ole materiaaleja eikä paikkaa rakennella, eikä työkaluja. Ikuisuusprojekti. Muitakin juuri samankaltaisia suunnitelmia, mutta ongelmana on, että puuttuu paljon asioita, jotta voisin niitä toteuttaa. Tietenkin voisi osallistua jonnekin "rakennuskurssille", mutta koen ahdistavaksi suunnitella ja rakennella muiden ihmisten ympäröimänä. Tykkään tehdä asioita yksin.

Päämääriä.... Itselläni ei ole mitään päämäärää, varsinkaan suurta elämässäni. Elän vain hetkien virrassa. Menen sinne minne elämä vie. Vaikea asettaa mitään päämäärää, kun tämä maailma tuntuu niin tyhjältä, turhalta jne. Mitä järkeä päämäärässä loppujen lopuksi on, vaikka saavuttaisinkin sen? Miksi pitäisi saavuttaa jotain? Niin, yksivaihtoehto, että saisin jotain tarkoitusta elämään, mutta miksi pitäisi jotain tarkoitusta loppujen lopuksi saada....

Jotain vinkkejä, miten tämän maailman ja elämän saisi näyttämään ja tuntumaan järkevämmältä? Miten apatian voi voittaa, ilman, että sumennan oman järjellisen ajatteluni? Jos sumennan mieleni, niin kyllähän sitä sitten alkaa elämä tuntumaan mielekkäämmältä, mutta tuntuisi tyhmältä tehdä niin.

http://answers.yahoo.com/question/index?qid=20101017170405AAPobZc

Jos tuo näkyy, niin pystyn samaistumaan täysin tuohon, mitä tuo poika kirjoittanut omista tuntemuksistaan.

Jos pelaan jotain, en välitä voitanko vai häviänkö. Voittaminen on toki OK, mutta ei pakollista ja häviäminen on myös OK, ei siihen kuole.

Itselläni on tyttöystävä ja ollut tyttöystäviä, mutta en ole koskaan tosissani yrittänyt saada tyttöystävää. Tunnen, että selviän hyvin ilmankin, mutta tyttöystävä on toki myös OK, jos sellainen on.

En välitä menestynkö jossain, kuten tuo poika sanoi, ettei välitä saako huippuarvosanoja. Itselläni oli koulussa sama tunne. "Mitä väliä saanko 10 vai 4, tai 1 vai 5?". Tärkeintä oli, että läpäisin kokeet, ettei tarvinnut uusintakokeisiin osallistua.

Vaikka onnistuisin jossain ja saisin kehujakin, niin ei se tunnu oikein miltään. Hyvin harvoin tulee sellaista euforista oloa, että "JES, V**TU MÄ OON VAAN HYVÄ!!". Mielessä ja kehossa ei monesti juurikaan tunnu miltään onnistuminen. Tiedän, että siitä pitäisi tulla todella hyvä olo, kun onnistuu jossain, varsinkin vaikeassa asiassa, mutta ei.... Muistan, kun onnistuin 18-vuotiaana läpäisemään inssikokeen ja sain ajokortin. Ei tuntunut yhtään miltään. Ajo-opettajakin huomasi sen, ja sanoi jotain tyyliin, että "voit kyllä juhliakin tätä".

Muitakin vastaavanlaisia tilanteita monia.

Kuten tämä poika sanoi, että tuntee itsensä onnelliseksi, ei masentuneeksi, maailma kuitenkin menee hänen ohitsensa, koska ei ole motivaatiota, halua tehdä mitään. Kaikki tuntuu yhdentekevältä, turhalta ja tylsältä. Aivan sama mitä tapahtuu. Vaikka oikeasti tuolloinkin tunteekin sisällänsä, että asia ei aivan niin ole.

Itsellänikin on joskus hyviä päivä, olen aktiivinen, sosiaalinen, teen paljon asioita, ajatus luistaa, pystyn jopa vitsailemaan jne. tuntuu järkevältä ja hyvältä tehdä asioita. Näitä päiviä on vain todella harvassa. Näinä päivinä haluan halata koko maailmaa ja auttaa kaikkia.