Matti Leisola

Leisolan erityisenä kiinnostuksen kohteena ovat yli kolmenkymmenen vuoden ajan olleet evoluution mekanismit ja erityisesti se miten pitkälle evoluution sattuma/valinta -mekanismit kykenevät muuttamaan proteiineja ja mikrobeja. Proteiinien muokkaukseen liittyvä Leisolan tutkimustyö on osoittanut miten tiukat rajat jopa suunnitelmallisesti tehdyillä proteiinitason muutoksilla on. Metabolian muokkauksen alueella Leisolan ryhmän tutkimustyö on osoittanut design-menetelmillä tehdyn aineenvaihduntareittien muokkauksen äärimmäisen vaikeuden.

Leisola on kymmeniä vuosia aktiivisesti seurannut evoluutioteorian pohjalta käytyä keskustelua ja argumentointia ja esittänyt julkisuudessa ja tieteellisillä foorumeilla kriittisiä näkemyksiä sitä kohtaan perustautuen omaan kokeelliseen tutkimukseensa.

Leisola on ollut perustamassa Datakirjat Oy:tä, joka on julkaissut muun muassa kolme evoluutiota kriittisesti arvioivaa teosta. Leisola on toimittanut suomeksi evoluutioon kriittisesti suhtautuvia kirjoja (A. E. Wilder-Smith, 1981, Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota, WSOY, 144 s.; Siegfrid Scherer ja R. Junker, 2000, Evoluutio – kriittinen analyysi, Datakirjat, Lahti, 327 s) ja evoluutiolle vaihtoehdon tarjoavan Älykkään suunnitelman idea –teoksen (Dembski W, 2002) sekä Marwin Lubenowin Myytti apinaihmisistä – kiista fossiilien ajoituksesta (2005, 380 s., Datakirjat, Lahti). Scherer on Münchenin teknillisen korkeakoulun professori, ja kirjan Evoluutio: kriittinen analyysi tekijöinä on useita kansainvälisesti tunnettuja tieteentekijöitä. Kirjassa on esitelty perusryhmäajattelua ja sen valossa arvioitu darwinistisen evoluutioteorian merkitystä. Leisolaa haastateltiin vuonna 1995 Ylen ohjelmaan Evoluution syvät vedet ja vuonna 2009 tehtyyn australialaiseen The Voyage that Shook the World – dokumenttiin. Leisola on toiminut puheenjohtajana vuonna 1999 Helsingin yliopistolla järjestetyssä symposiumissa Evoluutioteorian maailmankatsomuksellinen luonne ja TKK:lla vuonna 2004 järjestetyssä seminaarissa Biology – Tackling Ultimate Complexity. Luennoitsijoina olivat yhdysvaltalaiset Paul Nelson ja Richard Sternberg. Skepsis-yhdistys reagoi tilaisuuteen antamalla bioprosessitekniikan laboratoriolle Huuhaa-palkinnon. Leisola kritisoi palkitsemisperusteita palautteessaan Skepsikselle.

Skepsiksen omien sääntöjen mukaan Huuhaa-palkintoa ei myönnetä yksityishenkilöille vaan yhdistyksille. Esimerkiksi vuonna 1989 palkinto suunnattiin WSOY:lle, mutta asia joskus esitetään ikään kuin palkinto olisi osoitettu henkilökohtaisesti Leisolalle, koska hän suomensi kirjan Luonnontieteet eivät tunne evoluutiota (1980).

Leisola on (luterilainen) kristitty. Hän pitää Jumalan olemassaoloa perustavana tosiasiana, jota ilman maailmankaikkeus ja ihmisyys jää vaille järjellistä selitystä. Jumalan hyvyyden kanssa on yhdenmukaista, että hän on ilmoittanut itsensä ihmisille sanallisessa muodossa. Jumalan hyvyyden kanssa olisi ristiriidassa, jos Jumala jättäisi ihmisen vaille keskeistä tietoa, jota ihminen tarvitsee ymmärtääkseen itseään ja omaa paikkaansa maailmankaikkeudessa. Leisola katsoo, että on hyviä järkisyitä pitää Raamattua Jumalan aitona ilmoituksena. Hän uskoo Raamatun, Jumalan ilmoituksen, antavan "ainoan uskottavan selityksen elämän suuriin kysymyksiin". Leisolan mukaan biologinen muuntelu eli mikroevoluutio sopii yhteen luomisajatuksen kanssa. Raamattu ei ota kantaa siihen, millä tavalla Jumala on luonut maailman. Jumala on voinut luomistyössään käyttää lähtökohtana jotakin aikaisemmin luomaansa. Leisolan mukaan on kuitenkin järjenvastaista olettaa, että maailmankaikkeus olisi voinut itsestään syntyä tyhjästä tai että aine olisi itsestään voinut kehittää eläviä olentoja, tai että elävät olennot olisivat voineet pelkän sattuman ja luonnonvalinnan pohjalta kehittyä tajuisiksi ja järjelliseen ajatteluun kykeneviksi olennoiksi. Leisola hylkää darwinismin, eli opin siitä, että vähittäinen sattumanvarainen muuntelu ja luonnonvalinta pystyisivät tuottamaan koko elämän moninaisuuden. Darwinismin hylkääminen perustuu Leisolan kohdalla suurelta osin myös hänen omaan tieteelliseen työhönsä biokemian alalla, koska hänen tutkimuksensa johdonmukaisesti näyttäisivät puhuvan sitä vastaan, että darwinistiset mekanismit pystyisivät tuottamaan uutta rakenteellista monimutkaisuutta. Leisola uskoo, että vedenpaisumus on todellinen historian tapahtuma, mutta ajattelee, että arkkiin otettiin vain eliökunnan perusryhmien edustajat.