päästä puolison kuoleman yli?
Rakas tosi rakas mieheni kuoli yllättäen ja tuntuu kuin osa minua olisi hajonnut. En haluaisi elää ilman häntä.
Meillä oli niin hauskaa ja mukavaa koko ajan.
Sattuu. Tekisi mieli lähteä perässä. Miten tästä voi päästä eteenpäin kun tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä enää.
Oikeasti olen ajatellut kun saan kaikki asiat hoidettua ammun itseni tms. En halua olla ilman häntä.
Onko kokemusta miten voi olla näin kintynyt omaan siippaansa.
Ennen päivät olivat aurinkoa nyt en tiedä kannattaako elää. Mitä tehdä?
Rakas tosi rakas mieheni kuoli yllättäen ja tuntuu kuin osa minua olisi hajonnut. En haluaisi elää ilman häntä.
Meillä oli niin hauskaa ja mukavaa koko ajan.
Sattuu. Tekisi mieli lähteä perässä. Miten tästä voi päästä eteenpäin kun tuntuu ettei millään ole mitään merkitystä enää.
Oikeasti olen ajatellut kun saan kaikki asiat hoidettua ammun itseni tms. En halua olla ilman häntä.
Onko kokemusta miten voi olla näin kintynyt omaan siippaansa.
Ennen päivät olivat aurinkoa nyt en tiedä kannattaako elää. Mitä tehdä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
olen tehnut luopumistyötä jo kaksivuotta. Miehelläni todettiin keuhkosyöpä ja ei voi leikata,pahanlaatuinen eikä parane,oli dignoosi. Olen 52v. ja olen toista kertaa aviossa. Miten siitä voi selvitä.Olen uskova, mutta kuitenkin tulevaisuus näyttää niin synkältä. Pelkään yksinäisyyttä. Koin vastaavaa kun 27v. kestänyt avioliittoni hajosi,menetin kotini-romahdin täysin,siitä on nyt seitsemän vuotta. Kävin juuri tyttäreni kanssa entisessä kodissani,tuntui pahalle,talo , tavarat ,.. hääkellomme tuvan seinällä, lastenlelut vintillä ym. Olivat uuden avoemännän kanssa remontoineet taloa. Minulla meni viisi vuotta,että selvisin siitä. Nyt tuntuu, että kaikki alkaa taas uudestaan.Minkä ikäinen olet? Onko sinulla lapsia?
lapsia on , aikuisia joille tämä on luonnollista jatkavat omaa elämäänsä ehkä helpottuneenakin.
Itse koin saman myös alle kolmekymppisenä ja toipuminen vei kymmenisen vuotta.Eikä niistä toivu koskaan hyväksyä voi vaan.
No en usko että tässä iässä 53 asiaa ottaa yhtä raskaasti , enemmän on tämä vaikeus erota rakkasta ihmisestä, se on yhtä tuskaa. Se on sellaista aaltoilua.
Tekisi mieli lähteä perään, en jaksa ainakaan vielä nähdä mitään motiivia jatkaa yksin. Meillä oli niin hyvä suhde ja olimme samalla parhaita kaveritakin. Ja paljon yhdessä.
Koko kehoon sattuu.
Menetin myös puolisoni yllättäen parisen kuukautta sitten. Kukaan ei osannut arvata että näin kävisi. Elämä tuntuu merkityksettömälle, kaikki ilo on poistunut. Tuska on todella suuri. Itsekkään en tiedä miten jaksaisin eteenpäin, halu jatkaa elämää on aika vähissä. Mieheni oli minulle kaikki kaikessa, koko elämäni.
Minulla on kuitenkin pieni valo elämässä. Olen viimeisilläni raskaana, vauva antaa minulle tarkoituksen jatkaa elämääni. Mieheni elämä jatkuu pienessä vauvassamme. Vaavan avulla on pakko jatkaa ja jaksaa eteenpäin vaikka se on todella vaikeaa.
Toivon, että sinä saat myös vomia lapsistanne ja läheisistänne. Tiedän että tapaamme mieheni kanssa joku päivä, saamme olla taas kaksin. Mutta tiedän myös, että hän ei haluaisi sen tapahtuvan vielä. Uskon miehesi ajattelevan samalla tavalla.
Toivon sinulle voimia jaksaa tämän yli, toivon niitä myös itselleni. Jokaisen päivän jälkeen koittaa uusi päivä. Voimia!!!
...sun pitää vaan sinnitellä päivä kerrallaan..tiedän että tuntuu tosi pahalta..itse menetin mieheni vuosi sitten ja en uskonut selviäväni lasten kanssa tästä kaikesta...pakko vaaan oli jaksaa ja yrittää olla...vaikeinta kaikki juhlapyhät yms..mutta voimia sinulle!!!