Kertokaapa tietonne/mielipiteenne seuraavista minua vaivanneista asioista:
1) Onko Raamattu sanasta sanaan "totta"? Tarkoittaa: jokaista sen lausetta ja sanaa on noudatetttava niin kuin se kirjassa lukee.
2) Jos joka sana ei ole totta, niin mikä osa on totta ja mikä ei?
3) Kuinka ja kuka tämän erottelun toteen ja epätoteen Raamattuun tekee?
4) Miksi Raamatussa tarvitaan epätosia kohtia?
5) Jos joka sana on totta, miten selvitä Raamatun ristiriitaisuuksista? (Niin: risti...!)
Kiitos!
1) Onko Raamattu sanasta sanaan "totta"? Tarkoittaa: jokaista sen lausetta ja sanaa on noudatetttava niin kuin se kirjassa lukee.
2) Jos joka sana ei ole totta, niin mikä osa on totta ja mikä ei?
3) Kuinka ja kuka tämän erottelun toteen ja epätoteen Raamattuun tekee?
4) Miksi Raamatussa tarvitaan epätosia kohtia?
5) Jos joka sana on totta, miten selvitä Raamatun ristiriitaisuuksista? (Niin: risti...!)
Kiitos!
Vastaukset 8
Vanhimmat
1.
on ja ei, "tosi" "epätosi" muodostavat totuuden laajimmassa merkityksessään - näennäisen dualismin tuolla puolen; kyllä/ei, 0/1, elävä/kuollut, tosi/epätosi.. näennäisiä käsitteitä jos asiaa tarkastellaan universumin perusrakenteen tasolle asti
2.
ei sillä ole merkitystä - kyse on vain teknisistä yksityiskohdista
3.
sinä/minä - tarkemmin sanottuna, se henkiolento joka myös olemme - ymmärtää kirjoitusten merkityksen yli dualisimin, jos emme anna egoistisen logiikan/ennakkoluulojen (pelon) sitä sumentaa
4.
sen avulla opimme suhtautumaan viisaudella siihen toden ja epätoden sekamelskaan, jossa kurkkuamme myöden tässä elämässä kahlaamme
, raamatussa ei tietenkään ole pelkkiä totuuksia, eihän siellä voi olla. Ajat muuttuvat, siksi raamatussa kaiken (tai melkein) pitää hyvin tulkittavia lauseita, ja kun näin on niin niitä voidaan muokata siihen tilanteeseen missä elämme. Ja kun näin on niin raamattu on aina oikeassa.
:(
Kyselet perin aiheellisia kysymyksiä!
Käsitykseni on ettei Raamatun luonnetta ymmärretä. Sitä pitävät juutalaiset ja kristityt pyhänä kirjanaan, jossa Jumala ilmoittaa itsestään.
Näiden uskontojen vaikutus toki näkyy Raamatussa, koska nämä tekstit ovat olleet juutalaisuuden ja kristinuskon omimia jo tuhansia vuosia.
Alunperin kuitenkin Raamatun tekstit ovat olleet samanlaisia myyttisiä kansantarinoita kuin kaikki muutkin mytologiat, joita on syntynyt kaikkialle missä ihminen on vaikuttanut.
Niinpä siis Raamatun sisältö on periaatteessa sama, kuin esim. Antiikin tarinoiden, Gilgamesh-tarun tai vaikkapa suomalaisen Kalevalan.
Raamattukin kuvaa ihmisen mielenmaisemia, mielenrauhan saavuttamista tai menettämistä, vertauskuvin. Vertauskuvin siksi, että tunteiden kuvaamiselle ei ole sanastoa.
Raamatussa (kuten muissakin mytologioissa) onkin kaksi tasoa, ulkoinen taso ja sisäinen taso.
Ulkoinen taso on vertauskuvallinen pintakertomus, joka sellaisenaan ei ole totta, vaan tarinaa, tarua, satua jne, miten vain halutaan.
Raamatun sisäinen taso on sen varsinainen sisältö, viisaussisältö, jonka lukija tajuaa vertauksista, jos tajuaa. Yleensä ei tajua. Kristinusko esim. on perustettu tämän ulkoisen tason varaan, joka siis on tarua.
Näitä tarinoita selitetään kirjaimellisena totena, joten ei tarvitse paljoa ihmetellä, että ihmiset, jotka vähänkään kirkon opetuksia vaivautuvat ajattelemaan ovat pelkkänä kysymysmerkkinä. Oppiriidat kukoistavat ja patenttiratkaisuna esitetään, että kyseessä ovat ihmisjärjen ulottumattomissa olevat asiat, älkää ajatelko.
Sisäinen taso kuvaa ihmisen tunnepuolta, varsinkin tiedostamatonta osaa.
Mielestäni Raamattu, kuten muutkin eepokset, on syvästi humanistinen kirja. Se kertoo ihmisestä.
Kristinuskon (ja juutalaisten) opettama persoonallinen Jumala on Raamatun ulkoisessa tasossa esiintyvä vertauskuva.
Vastaan vielä esittämiisi kysymyksiin.
1. Raamatun pääasiallinen sisältö ei ole "totta", vaan tarinaa. Totuus on kuitenkin kätkettynä näihin tarinoihin.
2.Kirjaimellisesti otettavaa ovat esim. juutalaisuuteen liittyvät säädökset (VT) tai Jeesuksen moraalifilosofiset opetukset (tee toisille, kuten toivoisit heidän tekevän sinulle).
3.Mielestäni Raamattu ei ole tarkoitettu selitettäväksi. Lukija ikäänkuin peilaa sen teksteistä itseään, ei kasvojaan, vaan mieltään. Varsinaisen sisältöön siis pääsee käsiksi tajuamalla vertaukset.
Eri asia tietenkin on, jos Raamattua tutkitaan kristinuskon näkövinkkelistä. Silloin tarvitaan asianomaisen aatteen gurut ja auktoriteetit selittämään.
4.Mielenmaailman kuvaamiseen. Tunteita voi kuvata vain symbolein.
5.Raamatun kirjaimellisesta tulkinnasta on kirkkokin joutunut luopumaan jo aikoja sitten. Ristiriitoja kuitenkin riittää loputtomiin, koska se edelleen selittää tarun todeksi.
Mooses-kertomukset eivät ole historiaa, kuten eivät myöskään evankeliumit Jeesuksen elämänkertoja. Ne ovat tarinoita, joissa sekä Mooses että Jeesus ovat symboleita.
Sulla on hyviä pointteja, mutta olisin joissain kohdin hieman eriävällä kannalla:
"Mooses-kertomukset eivät ole historiaa, kuten eivät myöskään evankeliumit Jeesuksen elämänkertoja. Ne ovat tarinoita, joissa sekä Mooses että Jeesus ovat symboleita."
Totta tässä toinen puoli, ja totta on, että enemmän tai vähemmän onnistuneesti ovat ulkopuoliset kuvanneet jeesusta, hänen elämäänsä, toimintaan ja opetuksiaan.
Mutta jos Jeesus on todella elänyt, ja myös kuollut ristillä, ei kertomusta esim. tältä osin voi pitää symbolisena, vaan sellaisen kuvauksena, joka on todella tapahtunut, ja jolla on merkitystä, josta sitten kirjoittajat ovat ymmärtäneet enemmän tai vähemmän. luultavasti enemmän tunteissaan(uskonnollisissa elämyksissään) kuin ymmärryksessään, ja niinpä esim. ristinkuoleman merkitys onkin ehkä enemmän luettavissa niistä raamatunkertomusten "tunteista" kuin itse tekstistä - tavallaan on siis luettava rivien välistä=omattava hengellistä ymmärrystä, kuten uskovainen voisi asiaa kuvata. Voisi siis sanoa, että totuus löytyy siitä elämyksestä, jonka voi saada, jos herkällä ja vastaanottavalla ymmärryksellä lukee raamattua.
"Alunperin kuitenkin Raamatun tekstit ovat olleet samanlaisia myyttisiä kansantarinoita kuin kaikki muutkin mytologiat, joita on syntynyt kaikkialle missä ihminen on vaikuttanut."
Tähän toteaisin, että vaikka raamatunkin tarinat -tai osa niistä -kumpuavat myös kollektiivisesta alitajunnasta tai ihmiskunnan metafyysisestä myyttisestä perinnöstä yms, ei tämä ole kuitenkaan koko totuus.
Jokainen noista pyhistä kirjoista on myös omanlaisensa. Ei ole kysymys pelkästään siitä, että esim. vedenpaisumus tarina on kaikissa vanhoissa uskonnoissa, vaan että miten se kerrotaan, mitä tunteita ja ajatuksia siihen liitetään yms.
Esim. vaikka kaksi kirjailijaa voi tehdä kirjan täysin samasta aiheesta, jopa niin, että juoni on pääpiirteittäin täysin sama, niin kirjat eivät silti ole ollenkaan sama asia, vaikka niistä löytyy ulkoisesti(juonellisesti) perustavaa laatua olevia yhtäläisyyksiä.
Kirjoittaja näet pistää aina omat arvonsa, oman tietoisuutensa, omat tunteensa, oman tyylinsä jne, tuohon kirjoitukseen, ja tämän seurauksena, vaikka kerrottaisiin täysin sama tarina, sama lukija voi kokea jotain aivan muuta ja erilaista molemman kirjan kohdalla.
Jokainen vanha uskonnollinen teos on siis ainutlaatuinen, koskapa ainutlaatuiset ja eri kulttuureissa eläneet nerokkaat toisiinsa nähden erilaiset lahjakkaat ihmiset ovat ne kirjoittaneet.
Lopuksi esim. raamatusta:
Jos Paavali sanoo, että Jumala on rakkaus, se tarkoittaa (aivan) eri asiaa, kuin jos Johanneksen evankeliumin kirjoittaja sanoo: Jumala on rakkaus.
Mistä tämä johtuu?
koska kyseessä ovat aivan erilaiset lahjakkaat ihmiset; toinen on tahto-ihminen ja ponnisteleva epäkypsä mutta sinnikäs ja rehellinen; toinen taas kypsä rakkauden täyttämä iäkäs viisas: niinpä he sisällyttävät tuohon lauseeseen sisimmässään jotenkin aika eriävää, vaikka samanlaisuus eli yhtymäkohta löytynee siitä, että molemmat viittaavat sisimmäsään myös kristukseen, eli rakkauden valoon.
Hei Sanasta sanaan.
Kyselit Raamatun todellisuutta: Onko se totta vai tarua.
Olen itsekin asiaa miettinyt, ja olettanut, että Raamattu on ihmisten tekemä laitos. Sen alkuperäinen sisältö lienee monessa vaiheessa väännelty ja käännelty kunkin vallassa olevan instituution (kirkon) tarpeiden mukaan.
Luin pari päivää sitten teoksen Da Vinci-koodi. Uskon, että kirjailija Dan Brown on kirjoittanut kirjan todellisten dokumenttien pohjalta. Hänen mukaansa Raamattu on surullinen väärennys - tai ainakin lyhennetty painos - alkuperäisistä kirjoituksista. Etsin Internetistä lisää tietoa Browin esittämiin väittämiin. Kaikki, mitä hän toi teoksessaan esiin, oli dokumentoitu muillakin tahoilla. Luulisin, että löydät vastauksia Internetistä kysymymällä teemoista, joihin haluat varmistuksen.
Vaikka Raamattu onkin "huijausta", ei sen tosiseikan tiedostaminen ole muuttanut kuitenkaan minun ajatuksiani uskonnosta - siitä uskosta. mihin itse uskon: ihmisen universaaliin lähimmäisen rakkauteen, henkiseen kehitykseen, uskoon, että on olemassa sielu, joka ei kuole jne. Jeesus Kristus (niin kuin muutkin pyhät miehet) on elänyt aikoinaan, ollut olemassa, kertomassa meille rakkaudesta, opettamassa meille rakkautta. Hän on vahvistanut uskon Jumalaan, joka elää meissä jokaisessa luodussa elollisessa ja elottomassa tässä maailmankaikkeudessa...
Kiitos mielenkiintoisista vastauksista. Ne saivat pohtimaan kysymystä, jota ennenkin olen pohtinut. Miksei kirjoiteta uutta "raamattua", joka antaisi ihmisille yleismaailmalliset ohjeet hyvyydestä, rakkaudesta ja velvollisuudesta olla ihminen? Niin, tarvitseeko tuollainen teos enää yliluonnollista elementtiä ollenkaan (jumala)? Itse en kaipaa mystiikkaa (tosin en erityisemmin mitään ohjekirjaakaan, mitä seurata). Mutta hieman nyky-Raamattua selkeämpi ja ehjempi teos ansitsisi sen paikan, mikä Raamatulla nyt jo on. Toki kansojen ikiaikaiset tarinatkin ansaitsevat elämänviisauksineen paikkansa. Mutta, kun nuo tarut nyt ovat Raamatussa, niihin mielestäni joudutaan suhtautumaan liian pyhästi.
Koko kirja on täynnä satuja, ei niihin ole uskomista.
Käyttäkää päätänne ja ajatelkaa itse.
nutta käännösvirheitä löytyy!
Mikä on ristiriitaista?
Sano pari esimerkkiä ja rukoilen Jumalalta vastaúksen!