En tiennyt oikeen minnekään muualle tätä laittaa, ni laitan nyt tänne..
Mua ärsyttää niin v-tusti että ihmiset valittaa siitä että oon "hiljainen". Oon oikeesti tosi syvällinen ja välittävä ihminen - miks se on niin kamalaa etten oo ulospäinsuuntautunut ja etten tykkää olla huomion keskipisteenä? Mulla on noita hyviä piirteitä, mutta eih, ei ne riitä: oon niin kamalan luotaantyöntävä kun en pölise kokoajan. Olin vuoden opiskelemassa Englannissa, ja hitto se small talk oli mun painajainen. (Joo, Suomessakin small talkataan mutta ei oo mitään verrattuna Brittilään...) Tykkäsin kyllä viettää iltaa tyyppien kaa, mutta kyllä siinä vaiheessa menee hermo kun istuu parin todella äänekkään tyypin kanssa, niin ettei suunvuoroa edes saisi jos haluaisi, ja sitten joku tivaa "Miks sä oot noin hiljanen?" No miks sä et osaa pitää turpaas kiinni...
Olen kiinnostunut ihmisistä, kuuntelen ja kyselen. En tykkää puhua itsestäni. Ihmiset yleensä kai rakastaa sitä - siinä se vika kai piilee: en puhu itsestäni niin oon automaattisesti outo ja tylsää seuraa.
Huoh, noitten teeskentelijöitten kanssa menee hermot. Pidän jatkuvasti itsestään puhuvia maailman tylsimpänä ihmistyyppinä.
Rakastan olla yksikseni, just tän takia. Eipähän tartte selittää miks en hölötä jotain turhaa paskaa kokoajan. Saan olla omassa sivistyneessä seurassani.
Muita kaltaisiani?
"Oletpa hiljainen"
29
2022
Vastaukset
- Vastailija..
Kuullostaa siltä että sinulla on äärimmäisen huono itsetunto ja näyttää todellakin siltä, että sinä itse haluat ola teeskentelijöiden kaltainen, ja siksi olet katkera ja vihainen heille.
"Saan olla omassa sivistyneessä seurassani. "
Teistä paistaa myös läpi todella suurta ylimielisyyttä, niin ei ole ihmekkään, että sinulla on huono olo ja huono itsetunto. - aloittaja......
Ei mulla ole ollenkaan huono olo, sanoinko niin? Välillä vaan ärsyttää tää ilmiö kun se tulee niin usein vastaan. Mitä pahaa siinä on että pitää omasta seurastaan? En tietääkseni sanonut ettei muiden seura olisi myös sivistynyttä, mutta välillä se aspekti jää taka-alalle kun valitetaan mun temperamentista. En mäkään hoe niille "miksi puhut noin paljon?"
Huono itsetunto mulla kyllä on, mutta se onkin paljon laajempi ongelma kuin tämä. - itsekkyys
Olet itsekeskeinen paska. Et puhu muille asioistasi koska koet etteivät he ole sinun arvoisiasi eivätkä ole oikeutettuja tällaisiin tietoihin.
- 4239482358028
Näinhän sitä varmasti usein luullaan, mutta ei pidä paikkaansa. Kaikki ei vain ole yhtä puheliaita. Minä ainakin keskustelun aikana mietin koko ajan mitä sanoisin mitä sanoisin, enkä usein keksi mitään sanottavaa.
- näinhänsemenee..
"Olet itsekeskeinen *****. Et puhu muille asioistasi koska koet etteivät he ole sinun arvoisiasi eivätkä ole oikeutettuja tällaisiin tietoihin."
Kummallisin väite mitä oon konsanaan kuullut: "Jos et puhu itsestäsi, olet itsekeskeinen paska." - scl234
4239482358028 kirjoitti:
Näinhän sitä varmasti usein luullaan, mutta ei pidä paikkaansa. Kaikki ei vain ole yhtä puheliaita. Minä ainakin keskustelun aikana mietin koko ajan mitä sanoisin mitä sanoisin, enkä usein keksi mitään sanottavaa.
4239482358028, toi teksi oli ihan ku mun kirjottama...mulla on sama etten ikinä keksi mitään sanottavaa, vaikka kuinka yritän miettiä keskustelun aikana.
- 2479oyhm
4239482358028 kirjoitti:
Näinhän sitä varmasti usein luullaan, mutta ei pidä paikkaansa. Kaikki ei vain ole yhtä puheliaita. Minä ainakin keskustelun aikana mietin koko ajan mitä sanoisin mitä sanoisin, enkä usein keksi mitään sanottavaa.
Samat on mulla murheet. Sitä kun ei oikein keksi mitään mitään sanottavaa niin sit tulee sanottua jotain tosi tyhmää.. Mulla oli äiti joka aina huomautti ettei susta ole mihinkään veli poika huomautteli ettet osaa keskustella .Toinen veli sanoi että turpa kiinni tai se turpoo kii. Jännittää kauheesti tietyt tilanteet kahvikuppi neuroosi mulla .Joskus menee änkytyksen puolelle. Tästä saan kärsiä varmasti koko ikäni seurustelu suhteita useita kaatunut puhumattomuuteeni .Kukapa sitå tuppi suun kanssa. Terapeutit sun muut käyty läpi turhaa vaivaa . Yritin nuorenpana uskotella itselleni että se on luonteenpiirre . Vika se on se . Mutta eI minun vika MUTTA SE VIKA ON MINUSSA . Ja koti oloista lähtöisin kun piti pitää suu kiinni niin mjenetin sen sen taidon keskustella ihmisten kanssa. Niinpä mulla ei ole mitään annettavaa eikä mulla ole kavereitakaan .Että tämmöistä tämä
- gsdgsdgsdfsdg
Minulla on sama juttu. Nautin kyllä ihmisten kanssa olosta ja osallistun kyllä jonkin verran keskusteluun, mutta ei vaan voi mitään kun ihmiset vaan haluaa olla sellaisten seurassa jotka viihdyttävät ja puhuvat paljon.
- Bussissa
Yritä asettua näiden muiden ihmisten asemaan. Kiinostaisiko sinua sellainen kaveri, joka ei puhu? Ihmissuhteet ovat antamista ja saamista, hyvässä suhteessa nämä asiat ovat tasapainossa. Jos et osaa avata ja ylläpitää keskutelua tai kertoa itsestäsi, niin mitä muut ihmiset saavat sinulta?
- appapaapapapp
Bussissa kirjoitti:
Yritä asettua näiden muiden ihmisten asemaan. Kiinostaisiko sinua sellainen kaveri, joka ei puhu? Ihmissuhteet ovat antamista ja saamista, hyvässä suhteessa nämä asiat ovat tasapainossa. Jos et osaa avata ja ylläpitää keskutelua tai kertoa itsestäsi, niin mitä muut ihmiset saavat sinulta?
Kyllä mulla on hyviä, aitoja ystäviä joiden kanssa voi keskustella vaikka mistä.
Ja kyllä mä vähemmän tutuillekin juttelen, kyselen yms. Aina vaan jonku mielestä oon "liian hiljainen" vaikka kuinka yrittäisi jotain vääntää. - 32vDI
Bussissa kirjoitti:
Yritä asettua näiden muiden ihmisten asemaan. Kiinostaisiko sinua sellainen kaveri, joka ei puhu? Ihmissuhteet ovat antamista ja saamista, hyvässä suhteessa nämä asiat ovat tasapainossa. Jos et osaa avata ja ylläpitää keskutelua tai kertoa itsestäsi, niin mitä muut ihmiset saavat sinulta?
Itsekin olen epäsosiaalinen ja osaan kyllä jutella yhden tai kahden henkilön kanssa, mutta jos porukka on isompi, niin menen jumiin. En vaan tykkää olla isommassa porukassa esillä. En itsekään pidä tästä ominaisuudesta. Jos se kerran estää seurustelun ja työnteon, niin olkoon sitten!
Kannattaa vastata: "olen hyvä kuuntelija"
- voe voevowe
mullakin ihan sama ongelma.. mut mä en edes tiedä että mitä ihmeen juttua itsestä muille pitäisi kertoa.. tuntuu niin tyhmältä alkaa kertomaan, että mitä tuli just syötyä.. ja mitä telkkariohjelmaa katsoin illalla jos ei muuta ole tapahtunut :D
- Vastailija.
voe voevowe kirjoitti:
mullakin ihan sama ongelma.. mut mä en edes tiedä että mitä ihmeen juttua itsestä muille pitäisi kertoa.. tuntuu niin tyhmältä alkaa kertomaan, että mitä tuli just syötyä.. ja mitä telkkariohjelmaa katsoin illalla jos ei muuta ole tapahtunut :D
"Ei mulla ole ollenkaan huono olo, sanoinko niin? "
Kyllä sanoitte, ja te jopa viittasittet asiaan monella tasolla. Pelkästään jo teidän alkuperäisen tekstin puolesta, teistä paistaa huono olo, siis ihan maalaisen silmin.
"Välillä vaan ärsyttää tää ilmiö kun se tulee niin usein vastaan."
Teitä näyttää ärsyttävän asia jatkuvasti ja SUUNNATTOMASTI, siis että aivan kihisette ja pihisette raivosta. Joten pitäisikö teidän katsoa itseänne?
"Mitä pahaa siinä on että pitää omasta seurastaan?"
Ei siinä välttämättä mitään PAHAA ole, mutta se voi kieliä teidän yksinäisyydestä, katkeruudesta, huonosta olosta, ja on heijastus siitä kuinka "pidätte" omasta seurastanne, sillä ette ns. hyväksy muita.
"En tietääkseni sanonut ettei muiden seura olisi myös sivistynyttä, mutta välillä se aspekti jää taka-alalle kun valitetaan mun temperamentista."
Te viittasitte ja sanoitte nimenomaan, kuinka muiden seura ei sovi teille, sillä teidän "ylhäisyytenne" ei hyväksy moisia henkilöitä.
"En mäkään hoe niille "miksi puhut noin paljon?""
Te hokisitte jos te uskaltaisittet hokea sitä, mutta te myös pelkäätte, että silloin menettäisitte viimeisetkin ihmis-rippeet ympäriltänne. Ja te olette todella katkera siitä, että ette itse puhu niin paljoa kuin muut.
"Huono itsetunto mulla kyllä on, mutta se onkin paljon laajempi ongelma kuin tämä."
Teidän huono itsetuntonne ja huono olonne liittyy olennaisesti tähän vyyhtiin. - tewiop
Vastailija. kirjoitti:
"Ei mulla ole ollenkaan huono olo, sanoinko niin? "
Kyllä sanoitte, ja te jopa viittasittet asiaan monella tasolla. Pelkästään jo teidän alkuperäisen tekstin puolesta, teistä paistaa huono olo, siis ihan maalaisen silmin.
"Välillä vaan ärsyttää tää ilmiö kun se tulee niin usein vastaan."
Teitä näyttää ärsyttävän asia jatkuvasti ja SUUNNATTOMASTI, siis että aivan kihisette ja pihisette raivosta. Joten pitäisikö teidän katsoa itseänne?
"Mitä pahaa siinä on että pitää omasta seurastaan?"
Ei siinä välttämättä mitään PAHAA ole, mutta se voi kieliä teidän yksinäisyydestä, katkeruudesta, huonosta olosta, ja on heijastus siitä kuinka "pidätte" omasta seurastanne, sillä ette ns. hyväksy muita.
"En tietääkseni sanonut ettei muiden seura olisi myös sivistynyttä, mutta välillä se aspekti jää taka-alalle kun valitetaan mun temperamentista."
Te viittasitte ja sanoitte nimenomaan, kuinka muiden seura ei sovi teille, sillä teidän "ylhäisyytenne" ei hyväksy moisia henkilöitä.
"En mäkään hoe niille "miksi puhut noin paljon?""
Te hokisitte jos te uskaltaisittet hokea sitä, mutta te myös pelkäätte, että silloin menettäisitte viimeisetkin ihmis-rippeet ympäriltänne. Ja te olette todella katkera siitä, että ette itse puhu niin paljoa kuin muut.
"Huono itsetunto mulla kyllä on, mutta se onkin paljon laajempi ongelma kuin tämä."
Teidän huono itsetuntonne ja huono olonne liittyy olennaisesti tähän vyyhtiin.Ei vittu mutta Te olette sekaisin! :D
- empatia.............
Vastailija. kirjoitti:
"Ei mulla ole ollenkaan huono olo, sanoinko niin? "
Kyllä sanoitte, ja te jopa viittasittet asiaan monella tasolla. Pelkästään jo teidän alkuperäisen tekstin puolesta, teistä paistaa huono olo, siis ihan maalaisen silmin.
"Välillä vaan ärsyttää tää ilmiö kun se tulee niin usein vastaan."
Teitä näyttää ärsyttävän asia jatkuvasti ja SUUNNATTOMASTI, siis että aivan kihisette ja pihisette raivosta. Joten pitäisikö teidän katsoa itseänne?
"Mitä pahaa siinä on että pitää omasta seurastaan?"
Ei siinä välttämättä mitään PAHAA ole, mutta se voi kieliä teidän yksinäisyydestä, katkeruudesta, huonosta olosta, ja on heijastus siitä kuinka "pidätte" omasta seurastanne, sillä ette ns. hyväksy muita.
"En tietääkseni sanonut ettei muiden seura olisi myös sivistynyttä, mutta välillä se aspekti jää taka-alalle kun valitetaan mun temperamentista."
Te viittasitte ja sanoitte nimenomaan, kuinka muiden seura ei sovi teille, sillä teidän "ylhäisyytenne" ei hyväksy moisia henkilöitä.
"En mäkään hoe niille "miksi puhut noin paljon?""
Te hokisitte jos te uskaltaisittet hokea sitä, mutta te myös pelkäätte, että silloin menettäisitte viimeisetkin ihmis-rippeet ympäriltänne. Ja te olette todella katkera siitä, että ette itse puhu niin paljoa kuin muut.
"Huono itsetunto mulla kyllä on, mutta se onkin paljon laajempi ongelma kuin tämä."
Teidän huono itsetuntonne ja huono olonne liittyy olennaisesti tähän vyyhtiin.Sosiaalisuus ei ole pelkästään sitään että on koko ajan äänessä, sosiaalisuuden tärkeimpiä taitoja ovat empatia joka sinulta "Vastailija." puuttuu.
Itse olen aikalailla samanlainen kuin aloittaja, mutta tuttujen ja tosi ystävien kanssa kyllä syntyy juttua kun luottaa henkilöihin. Ja se siinä onkin että uusien ihmisten kanssa ei heti synny juttua tietenkin alkukankeuden vuoksi ja luottamuksen puutteen takia. Koska aikaisemmin minulle on ala-aste aikoina mainittu hiljaisuudestani, kuten aloittajalle, mutta sitten kun päätin avata suuni ja olla aktiivisemmin keskustelussa mukana niin minua ei kuunneltu ja päälle papatettiin. - shy too
Vastailija. kirjoitti:
"Ei mulla ole ollenkaan huono olo, sanoinko niin? "
Kyllä sanoitte, ja te jopa viittasittet asiaan monella tasolla. Pelkästään jo teidän alkuperäisen tekstin puolesta, teistä paistaa huono olo, siis ihan maalaisen silmin.
"Välillä vaan ärsyttää tää ilmiö kun se tulee niin usein vastaan."
Teitä näyttää ärsyttävän asia jatkuvasti ja SUUNNATTOMASTI, siis että aivan kihisette ja pihisette raivosta. Joten pitäisikö teidän katsoa itseänne?
"Mitä pahaa siinä on että pitää omasta seurastaan?"
Ei siinä välttämättä mitään PAHAA ole, mutta se voi kieliä teidän yksinäisyydestä, katkeruudesta, huonosta olosta, ja on heijastus siitä kuinka "pidätte" omasta seurastanne, sillä ette ns. hyväksy muita.
"En tietääkseni sanonut ettei muiden seura olisi myös sivistynyttä, mutta välillä se aspekti jää taka-alalle kun valitetaan mun temperamentista."
Te viittasitte ja sanoitte nimenomaan, kuinka muiden seura ei sovi teille, sillä teidän "ylhäisyytenne" ei hyväksy moisia henkilöitä.
"En mäkään hoe niille "miksi puhut noin paljon?""
Te hokisitte jos te uskaltaisittet hokea sitä, mutta te myös pelkäätte, että silloin menettäisitte viimeisetkin ihmis-rippeet ympäriltänne. Ja te olette todella katkera siitä, että ette itse puhu niin paljoa kuin muut.
"Huono itsetunto mulla kyllä on, mutta se onkin paljon laajempi ongelma kuin tämä."
Teidän huono itsetuntonne ja huono olonne liittyy olennaisesti tähän vyyhtiin.sä oot ärsyttävä vastailija!! tässä puhuttiin nyt ujoudesta ja sä rupeet haukkumaan ja valittamaan! ja ujoudelle ei aina voi mitään, vika voi olla esim kasvatuksessa tai siitä että on huonoja kokemuksia ihmisistä...
- hiljainen---
Täälläkin yksi kohtalotoveri. Minulle ovat monet ihmiset valittaneet siitä, että miksi en puhu mitään ja miksi olen niin hiljainen. Tulee vaan itelle semmonen olo ettei saa koskaan olla sitä mitä on ja ettei mua hyväksytä tämmösenä. Myönnän olleeni jo useamman vuoden ajan lievästi masentunut ja uskon tämän hiljaisuuteni johtuvan myös ositaain siitä.
Minusta on ikävää että kaikkien kanssa pitäisi koko ajan olla yhtä aurinkoa. Eihän se ystävyys ole sitä että toinen jätetään silloin kun se on tylsä, surullinen eikä puhu mitään. EIkö ystävyys nimenomaan ole toisen ihmisen kuuntelua, arvostamista, välittämistä ja läsnäolemista. Ainakin minä nuita piirteitä kaipaan eniten ystäviltäni. - kohtalotoveri
Mulla on kans sama juttu. Sitä on jo ajan kans oppinu elämään sen kanssa ettei puhu niin paljon, kerro joka helevetin asiaa toisille, et "mulla katkes eilen kynsi" ja tee siitä jutun aihetta. Sitä on jo vähän hyväksynyt sen asian että on hiljaisempi kun muut, eikä siinä ole mitään väärää/pahaa. Eihän kaikkien ihmisten kans tarvitse juttuun tulla, mut niitten joiden kanssa tulee, niin yleensä tulee sit hyvin ja voi olla tarvittaessa vaikka ihan hiljaa, eikä se ole sellaista kiusallista hiljaisuutta, ei vaan aina tarvitse sanoa mitään, se läsnäolo riittää. En tiiä tuliko tuosta nyt ihan sekava..
- woup
Oon muuten täysin samaa mieltä alottajan kanssa mutta en pidä itseäni kovinkaan sivistyneenä
- ;)))))
No mä olen kanssa ollut aina hiljainen eli introvertti. Mutta ei se enää aiheuta mussa mitään tuollaisia aggressioita niin kuin aloittajassa. Olen oppinut aikuisiällä ymmärtämään sen verran että mä en vain jaksa pitkiä aikoja sellaisten ekstroverttien kanssa, jotka puhuu paljon. Se vie multa energiaa samalla kun puhuja itse taas saa energiaa tästä kanssakäymisestä ja tuntee olonsa paremmaksi tämän jälkeen. Mä taas introna saatan tuntea parin tunnin kuuntelusession jälkeen että ärsyttää ja voisin vaikka itkeä, koska uuvuttaa niin paljon.
Tarvitsen yksinoloa ladatakseni akkuja. Vähän kuin haukkaisi happea ennen kuin sukeltaa veden pinnan alle; tarvitsen yksinoloa jotta voin olla muiden kanssa. Toisilla se menee päinvastoin että tarvitsee seurustelua jotta jaksaa olla joskus vähän yksinkin (mutta ihan vähän vaan). Mutta ymmärrän toki heitä jotka ei ole samanlaisia kuin me introt, eihän hekään mahda mitään temperamenttipiirteellensä (eli turhalle lörpöttelylle) sen enempää kuin mekään omallemme.
Eli antaa niiden valittaa! Sanokoot vaikka sata kertaa kuinka hiljaisia me ollaan, sehän on ihan totta että sellaisia me ollaan. Ei HILJAISUUS ole mitenkään negatiivinen asia, päinvastoin (kaikki ei vain sitä tajua). Ennen mä yritin muuttaa itseäni toisenlaiseksi, yritin oikein opetella olemaan aktiivisempi enkä vain kuuntelisi sujuvasti. Olin siis kaappi-introvertti. Mutta nykyään en enää yritä turhaan sotia omaa luonnettani vastaan. Jos joku ihmettelee miksi olen niin hiljainen niin voin vaikka vastata että mä nyt vaan olen tällainen ja hymyillä päälle. Katsos kun meitä ihmisiä on erilaisia, jotkut on tällaisia ja jotkut tuollaisia. Mutta ei mun hiljaisuutta itseasiassa enää nykyään olekaan ihmetelty, koska se taitaa paistaa läpi että olen itse ihan sinut asian kanssa eikä ole tarvetta olla mitenkään vaivaantunut vaikka asia otettaisiin puheeksikin.
Eli aloittajalle vastauksena kysymykseen onko muita hänen kaltaisiaan niin meitähän on tutkimuksista riippuen 20-50 prosenttia väestöstä!
parit linkkivinkit:
http://avain.net/julkaisut/tietokirjat/hiljaiset-introverttien-manifesti.html
http://www.youtube.com/watch?v=c0KYU2j0TM4 - Tuttu juttu
Mutta naisten kesken tuo "oletpa hiljainen" on tarkoitettu vaan siihen että sillä saa näytetyksi keskustelun ulkopuolelle jätetylle hänelle kuuluvan roolin=ulkopuolinen. Siis huom. ensin tytskät tahallaan puhuu keskenään, eivät ota yhtä tyyppiä mukaan, ja sit kuin kaapin hyllyltä tuo juttu jolla osoitetaan, että "minä olen tosi sosiaalinen, mutta kylläpä tuo yksi tuossa on hiljainen". Ihmiset eivät vaan millään osaa pelata reilua peliä, missä olisi porukka, jossa kaikki ovat mukana. Naiset siis...
Mullakin on ollut just Briteissä kokemusta, että suunvuoroa ei saa. Se vaan pitäisi ottaa, mikä tietysti suomalaisesta tuntuu aika törkeältä. Kyllähän sitäkin voisi tahallaan harjoitella... Itse olen vaan onnellinen, että en ole joutunut Britteihin enkä brittiseuraan pidemmäksi aikaa! - kalatmies83
Hei. Nyt tulee yhteen pötköön suoraan syvältä mielestäni;) Älä pinnallisempi lukija loukkaannu yleistyksestä, vaan koita ymmärtää.
On meitä syvällisiä muitakin. Itsekin syvällinen, tunneälyinen persoona. Totuus on se, että tämän päivän pinnallinen maailma suosii pinnallisia ihmisiä eli mitä enemmän paskaa jauhaa, niin sitä parempi suurimmalle osalle massasta. Älä huoli, kyllä täällä pärjää syvällinenkin. Ei sinun tarvitse jakaa naamakirjassa, mitä söit aamupalaksi tai "kysellä muiden mielipidettä"(lue: mainostaa) juuri ostamastasi parasta saunan kiuasta jne...HUOH. Opettelet ensimmäisenä arvostamaan itseäsi, omaat älyä, tunneälyä, joka on älyistä se kaiken A ja O. Se ihan oikeasti on, sanoi kuka mitä tahansa(en edes ala perustella, ne tietävät, jotka tietävät). Ei sinun tarvitse väkisin yrittää tuohon pintaliitoon, ei siis tarvitse tuntua pahalta kun muut "nauttivat", mutta sinä et, siitä että, kaikki puhuvat Guzzin laukusta tai muusta "elämää tärkeämmästä". Etsit/vaihdat ystävän/ystäviä(meillä syvällisemmillä niitä yleensä vähemmän, mutta ovatkin sitten omaa luokkaansa) ja pääset jakamaan asioita. Elämänkumppanikin on vaikeampi löytää, kun ei itselle pelkkä ulkonäkö tai raha riitä(kuten monilla pintaliitäjillä), mutta kun löydät sopivan, pidä lujasti kiinni ja nauti elämästä. Smal talkkaat sen minkä kykenet ja haluat, sinä päätät siitä, ei muut! Tsemppiä!! - mmmmma
Mä vihaan tuota, kun kysytään, että miksi oot hiljainen. Se saa entistä enemmän lukkoon. Niinpä oon päättänyt, että jatkossa esitän vastakysymyksen tyyliin: "Miksi olet noin lihava?" "Miksi puhut liikaa?" "Miksi sinulla on noin kamala puheääni?"
Jos minulle ollaan epäkohteliaita, niin kai minäkin sitten voin olla. :) - aspergitta
Joskus ihmiset ihmettelevät miksi olen näin hiljainen, mutta olenpa vain. Yleensä sitä taidetaan pitää vähän negatiivisena ominaisuutena, josta pitäisi päästä eroon. Muistan ainoastaan yhden kerran, kun hiljaisuuteeni on suhtauduttu edes vähän positiivisemmin. Silloin olin koulussa ja opettaja huokaisi muun luokan melutessa, että "kunpa kaikki oppilaat olisivat yhtä hiljaisia kuin sinä". No, eipä taitaisi sekään ihan täydellistä olla, ope papattaa yksinään ja kukaan ei kommentoi mitään. : )
- riuttala76
No itse olin vielä lukioaikana ujo ja hiljainen, varsinkin kauniita naisia kohtaan. Vaikka koko sydämestäni vihasin armeijaa, niin oli siinä se hyvä puoli, että sen jälkeen en ole hermoillut juuri missään tilanteessa, sillä en ole koskaan armeijan jälkeen joutunut tekemisiin yhtä vittumaisten ihmisten kanssa kuin intissä. No kyllä mulle vieläkin ravintolassa naiset kysyvät missä mun kaverit on tai miksi olen niin hiljainen. Mun tutut ryyppää kotona kun se on halvempaa eikä ole kunnosta kiinni tarjoillaanko vai ei. Miksi taas olen hiljainen, niin mun mielestä mussa ei ole mitään mielenkiintoista kerrottavaa itsestäni. Alkaisinko mä nyt naiselle kertomaan et tä tykkään pelata live-shakkia, katsoa pornoa, vetää kunnon kännejä ja et viime kerrallakin poikkesin ravintolaan vain etsimään tupakkahuoneesta hyvän jämän poltettavaksi, kun oli tupakat loppu.
- Annukka9898989
Moikka!
Mun poikakaveri sanno et puhun paljon,mielestäni ihan normi-Naisen verran!
KYLLÄ RAKASTAN olla yksinkin kotona hiljasuudessa,itseasiassa tosi paljon....Mut sit ku sieltä ulostaudun ihmisten ilmoille niin myös puhun,junassa,bussissa,kaupassa missä vaan ,ihan sama jos puhuttawaa on :-)))
Eli varmaan aika keskiverto tässä suhteessa..
No poikakaverin mutsi ei puhu mitää!! Möllöttää vaa telkkarii ja kommentoi sitä mut muuten ei puhu mulle mitää..ei taida oikeen musta tykätä..no omapa on ongelmansa.oon kyl yrittäny alottaa keskusteluu mut jos ei ni ei....Ihan erityyppinen ihminen ku mä,semmonen ihme tunne-vammanen ja kylmä...Kai sitä v*tuttaa ku "vein"sen nuorimman pojan,joka viel asuu himas 23 vuotiaana passattavana!! Ehdotin tälle äipälle et hei oiskohan aika jo "pojan"ite pestä omat kalsarinsa mut katto vaa nyrpeesti..Kai se haluis et jtkä ois ikuisesti sen pikku poika...Ärsyttää niin v*tusti!!!!!
Sori meni ihan ohi aiheen mut pakko avautuu vaik sit koneelle...iuhiuhhhjjghbhjhj - äänetön
Itselläni menee vuosia ennenkuin opin luottamaan ihmiseen ja voin jutella niitä näitä. Isossa joukossa en halua olla äänessä, vaan kuuntelen tarkkaan ja välillä saatan heittää joukkoon jonkin huumorilausahduksen, mikä saa aina kaikki nauramaan vedet silmissä. Läheiset ihmiset ovat jo tottuneet hiljaisuuteeni ja tietävät, että olen hengessä mukana, vaikken juuri mitään sanokaan.
Oma mies taas on erittäin puhelias ja hyvä niin :)- 98574
Uskomatonta, että tällänen keskustelu on menossa ja vielä tuoreena :) Palasin vastikään töihin lomalta ja sain taas ensimmäisenä muistutuksen, että mähän oonkin se hiljanen (ja tylsä).
Ihmiset palaa iloisina ja tarmokkaina lomalta ja haluaa jakaa työkavereiden kanssa kaiken mitä loman aikana on tapahtunut. Vaikkei mitään olisi tapahtunut, niin toiset saa siitä suuren jutun ja myös muut kiinnostuneena kuuntelemaan ja kommentoimaan. Itseltä se ei onnistu.
En osaa keskustella, avopuolisoni sen tuossa muutama viikko takaperin kertoi. Työssä ja ystävien etenkin tuttujen kesken se on erilaista, en osaa keskustella niin että aloittaisin jutun ja jos joku kertoo maittavaa tarinaa, niin saan pääni puhki pähkäiltyä aikaan joitain yksitavuisia kommenttaja. Ja jossain vaiheessa tajua, että hitto se pitää mua idioottina, mutta sellanen se olo on sillä hetkellä itselläkin. Miettii ja miettii mitä sanois ja sitä huonommin antaa jotain takaisin päin.
Parisuhteessa keskustelun puute on enemmänkin laiskuutta. Siippa haluaa keskustella lähi-idän tilanteesta syvällisiä, mutta mulla ei kapasiteetti sellaiseen riitä.
Mutta aiemmista kirjoittajista poiketen on myös ikävä ihminen ja paha ihminen. Ajattelen mielelläni pahaa ihmisistä. No, en mielelläni mutta automaattisesti. Lieko joku puolustuskeino. Ja noin 100 % ihmisten kanssa ollessa mietin että ihmiset keskittyy täysin mun kriittiseen arviointiin.
Siitä tulee paska fiilis ja miehen puolen sukujuhlat onkin hirvittäviä koettelemuksia. Yleensä niissä on kaikki veljeksen vaimoineen ja ystävineen lapsineen läsnä. ja ollaan ilta, yö ja yleensä vielä seuraava aamupäivä yhdessä. Syödään aamupalaa ja tiskataan yhdessä.
Ja aina on ulkopuolinen, idiootti ja pahamieli. Kuvittelin, että opiskelujen jälkeen helpottaisi, mutta tiedän kyllä, että asia on enemmän vain hyväksymisestä kiinni.
keväällä olimme ko. työporukalla tämmösessä peili-koulutuksessa jossa käytiin työkavereiden arviointeja läpi. Kukin kävi julkisesti merkkaamassa että mihin lokeroon oli muut itsensä arvioinut. Ja kyllähän nämä suupaltit, päämäärätietoiset, iloiset ym. muilla hyvillä ominaisuuksilla siunatut henkilöt suorastaa puhkesivat näihin ominaisuuksiinsa ja korostamaan omaa erinomaisuuttaa, kun sijoittuivat asteikon tiettyyn nurkkaan. Sitten tietty siunailtiin että kaikki ihmiset on hyviä ja kaikenlaisia tarvitaan, mutta itsestä tuntui, että toiset vaan on parempia. Olin kiukkuinen koko koulutuksen ja hätkähdin itsekin, kuinka kriittisiä kysymyksiä aloin ääneen kysellä.
Mitä te muut hiljaiset teette työksenne?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
En usko et meistä tulee jotain
Se ei kuitenkaan estä toivomasta et tulisi. Toivon et voitas suudella ja se sais asioita loksahtamaan paikoilleen. Jutel102850- 1112096
Eini paljastaa nuorekkuutensa salaisuuden - Tämä nousee framille: "Se on pakko, että jaksaa!"
Discokuningatar Eini on täyttänyt upeat 64 vuotta. Lavoilla ja keikoilla nähdään entistä vapautuneempi artisti, joka ei431554- 2601398
- 701003
Olen J-mies
Jos kerrot sukunimeni alkukirjaimen, ja asuinpaikkakuntani. Lupaan ottaa yhteyttä sinuun.47911Ei sitten, ei olla enää
Missään tekemisissä. Unohdetaan kaikki myös se että tunsimme. Tätä halusit tämän saat. J miehelle. Rakkaudella vaalea na77880- 55874
- 44785
Ma 30.9 tosiko tv klo 18 suorana Tikkalanmäeltä
Virastolta suorana. Äänestyksistä sitten puhutaan illalla ja huomenna, onko kepuvasemmisto kuntalaisten tahdon mukaan to93736